Erik Sigfridsson Brax

Brax-suku. 1600-luvun loppupuolella elänyt Muhoksen kappalainen Erik Sigfrisson otti itselleen sukunimen Brax. Erikin isä oli Hailuodon kirkkoherra Sigfrid Knutsson Canuti.

Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721
https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/278 Viitattu 11.9.2023.

http://www.laitasaari.fi/historiaa/papit_ja_asuminen/

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=411
Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Henkilötiedot: (1644) Erik Brax Ericus Sigfridi, Carlöensis 411. Vht: Hailuodon kirkkoherra Sigfrid (Sigfridus Canuti, † 1647) ja Brita Eriksdotter. Mainitaan ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 6.11.1644. — Apulaispappi Oulun Muhoksella (1653), sittemmin kappalainen (1655), samalla vt. kirkkoherra (1673). † 1698.
Pso: 1:o N.N.; 2:o (jo 1689) Kirstin Kristoffersdotter Bondstorph.

Lusia Rusintytär Korhosen tarina

Kaksi ahmaslaista naishenkilöä oli syytettynä noituudesta vuoden 1680 Oulun talvikäräjillä. Nykyinen Utajärven kunta kuului tuolloin vielä Muhoksen kappelikuntaan, joka puolestaan oli osa Oulun kirkkoherrakuntaa.

Oli varsin poikkeuksellista, että Muhoksen kappelikuntaan oli sijoitettu kaksi kappalaista. Heistä Abraham Eerikinpoika Bong oli ottanut itselleen määräävän aseman, mistä syystä Erkki-herraksi kutsuttu Erik Sigfridinpoika Brax joutui matkaamaan hankalalla hevoskyydillä Ahmaksen kyläkirkkopalvelukseen. Näin Erkki-herrasta tuli se kappalainen, joka joutui mukaan tähän Ahmaksen noitajuttuun.

Erkki-herralla oli tapana kuljettaa työmatkoilla tarvitsemansa ehtoollisvälineet ja muut tarvikkeet nahkasäkissä. Tällainen säkki oli hänellä mukana, kun hän saapui pitämään kyläjumalanpalvelusta Ahmaksen Seppälään, Hannu Seppäsen taloon.

Säilynyt käräjäpöytäkirja kertoo, mitä Ahmaksen Seppälässä, entisessä Pyykön talossa, tuolloin tapahtui. Käräjillä syytettiin Seppälän emäntää Reeta Tuomaantytär Seppästä siitä, että hän oli anastanut papin säkistä öylättejä kotonaan Seppälässä pidetyn kyläjumalanpalveluksen aikana. Reetan sukulaista, itsellisnainen Lusia Rusintytärtä, syytettiin siitä, että tämä oli niiden avulla parantanut Reetan tyttären silmät. Seppälän sauna oli toiminut parannuspaikkana.

Kumpikaan syytetyistä ei tunnustanut, eikä luotettavia todistajia löytynyt, ja niin oikeus lykkäsi jutun kesäkäräjiin. Kesäkäräjillä sitten todettiin, että parantajanainen Lusia Rusintytär ei ole enää vastaamassa. Hän oli hermostunut syytteestä niin, että meni metsään ja hirttäytyi.

Lusia Rusintytär on jäänyt historiaan kahdesta syystä. Käräjäpöytäkirjaan nimittäin merkittiin, että hän oli metsään mennessään laulanut vanhoja loitsurunoja (”runoskevisor”). Näin loisnainen Lusia Rusintytär on jäänyt historiaan Ahmaksen viimeisenä oikeuteen joutuneena parantajanaisena ja myös tuon kalevalaisten runonlaulajien kylän vanhimpana tunnettuna, asiakirjoissa mainittuna muinaisrunon taitajana.

Oulun kesäkäräjillä käräjöinti jutun toista syytettyä, Reeta Tuomaantytär Seppästä, vastaan jatkui. Ankaran kuulustelun jälkeen elossa oleva syytetty tunnusti varastaneensa kolme öylättiä, mutta puolustautui sillä, että Lusia oli häntä yllyttänyt ja myös käyttänyt ne. Öylättien varastaminen oli niin harvinainen ja suuri rikos, että kihlakunnanoikeus alisti asian jatkokäsittelyn hovioikeudelle. Oikeus määräsi Reetalle puhdistusvalatuomion. Polttoroviolle joutumisen Reetakin siis vältti.

Lähde: www.kirjastovirma.net