Erik Johansson Essevius

http://www.vanhakalvia.fi/erikssonin_veljekset.htm

Erityinen yltiöpietismin linnake syntyi hieman myöhemmin Keski-Pohjanmaalla Kälviällä. Kälviän kirkkoherraksi tuli vuonna 1688 Erik Essevius, Lappajärven kappalaisen Johan Esseviuksen poika. Hänen ensimmäinen vaimonsa Brita Grandelius oli kuollut samoihin aikoihin ja Erik vihittiin toiseen avioliittoon Brita Holmian kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta, Jaakko, Anna, Erik ja Margareta. Kaikki lapset olivat osallisina kirkkohistoriamme tunnetussa episodissa.

Papin pojat Jaakko ja Eerik lähtivät kumpikin sotilasuralle, josta kuitenkin luopuivat. Isonvihan jälkeisen maallisen ja henkisen murroksen aikaan nämä Eerikinpojiksi kutsutut veljekset alkoivat Kälviältä levittää pietististä aatettaan Keski- ja Etelä-Pohjanmaan rannikkoalueella. Nykyajan silmissä liike näyttää olleen suhteellisen maltillinen, omaan rauhaansa vetäytyvä, mutta omana aikanaan se muodosti uhan valtionkirkon arvovallalle. He saivat runsaasti kannattajia ja oppi levisi kirkkoa huolestuttavalla tavalla. Lopulta vuonna 1733 järjestettiin oikeudenkäynti, jossa veljekset todettiin harhaoppisiksi. Heidän sallittiin kannattajineen poistua maasta kärsimättä tuomiota. Kyseessä onkin ainutkertainen tapaus historiassamme, karkotus uskonnollisten näkemysten vuoksi. Esseviuksen sisarussarja eli samassa voimakkaassa uskonyhteydessä; niinpä tuomittujen veljesten mukaan maanpakoon lähtivät myös sisaret Margareta ja leskeytynyt Anna lapsineen. Yhdyskunta lähti omalla laivallaan etsimään soveliasta paikkaa tosiuskovaisten muodostamalle seurakunnalleen. Purjehdittuaan vuosia Itämeren etelärannikolla ja aina Hollannissa saakka he päätyivät Tukholman saaristoon. Jaakko ja Anna kuolivat Altonassa, silloin Tanskalle kuuluneessa kaupungissa vuonna 1737, Margareta ilmeisesti vuoden 1745 jälkeen ja Erik vuonna 1761 Skevikissä, Tukholman saaristossa, jossa tämä vainottu pieni seurakunta sai elää viimeiset parikymmentä vuottansa rauhassa.

Erikssonin veljesten - ja heidän kahden sisarensa - tarina alkaa 1600-luvun lopulla ja jatkuu isovihan kautta vuonna 1733 tapahtuneeseen maastakarkotukseen, joka tapahtui harhaoppisuuden vuoksi. Tällaisesta syystä tapahtunut maastakarkotus on ainoa laatuaan Suomessa.

Sukunimi Eriksson viittaa poikien isään, Erik Esseviukseen, joka tuli Kälviän kirkkoherraksi vuonna 1688. Essevius kuoli ollessaan isonvihan aikana pakomatkalla Ruotsissa. Esseviuksella ja hänen vaimollaan Brita Holmialla oli neljä lasta: Jakob (1689-1737 ), Anna (s. 1691-1737), Erik (s. 1695-1761) ja Margareta (s. 1696-?). Jakob ja Eerik lähtivät alunperin kumpikin sotilasuralle, josta kuitenkin luopuivat.

Palattuaan takaisin Kälviälle isonvihan jälkeen veljekset alkoivat levittää pietististä oppia ja saivat varsin paljon kannattajia. Kirkon arvovallalle tämä oli uhka ja niinpä vuonna 1733 järjestetyssä oikeudenkäynnissä veljekset todettiin harhaoppisiksi. Koko sisarusparvi perheineen ja muutamine kannattajineen lähti maanpakoon etsimään uutta paikkaa seurakunnalleen.