Is your surname Melartin?

Research the Melartin family

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Erik Gustav (Erkki) Oskarinpoika Melartin

Also Known As: "Erkki"
Birthdate:
Birthplace: Ostamo 1, Käkisalmen maalaiskunta, Finland
Death: February 14, 1937 (62)
Pukinmäki, Helsingin maalaiskunta, Finland
Place of Burial: Helsinki, Finland
Immediate Family:

Son of Oskar Mauritz Gustafsson Melartin and Gustava Gustafsdotter Renfors
Brother of Anna Oskarintytär Melartin and Oskar Oskarinpoika Melartin
Half brother of Oskar Robert Oskarinpoika Melartin; Kurt Henrik Oskarinpoika Melartin and Ivar Mauritz Oskarinpoika Melartin

Occupation: Composer
Managed by: Reijo Mitro Savola (Geni Curator)
Last Updated:

About Erkki Melartin

Säveltäjä, kapellimestari, professori.

Helsingin maalaiskunta.

Syntyisin: Käkisalmen maalaiskunta.


Syntymä / Birth / Рождение:

Käkisalmen evankelisluterilainen maaseurakunta, syntyneet v. 1875: Käkisalmi provincial Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1875: Кякисалми провинциальный лютеранский приход, рождений 1875 г.:

Syntymäaika 07.02.1875, asuinpaikka: Ostamo 1, Eriki Gustaf Melartin. kastepäivä 03.03.1875. Vanhemmat: häradsskrifvare Oskar Maurits Melartin, hu Gustava Renfors, äidin ikä: 37.

http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=Y18750000756&srk=0263

Kuolema / Death / Смерть:

Erkki Melartin kuoli Helsingin maalaiskunnassa 14.02.1937. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingin Töölössä. Taiteilija Oiva Hellen muotoilema hautamuistomerkki löytyy Hietaniemen alueen korttelista nro 28 riviltä 5. [1, 2]

Elämäkerta / Biography / Биография:

Säveltäjä Erkki (Erik Gustaf) Melartin syntyi Käkisalmen maalaiskunnassa 7.2.1875 ja kuoli Helsingin maalaiskunnassa 14.2.1937. Melartin oli sukupolvensa merkittävimpiä säveltäjiä. Hän oli aikansa tuotteliaimpia ja monipuolisimpia säveltäjiä, jonka teoksia kuitenkin nykyisin kuullaan konserttiohjelmistoissa suhteellisen harvoin. Hänen lähes kaikkia musiikin lajeja edustava sävellystuotantonsa sisältää kuusi sinfoniaa, orkesteri- ja kamarimusiikkia, 350 pianoteosta, yli 300 laulua, oopperan Aino, baletin Sininen helmi, näytelmämusiikkia, lastenlauluja, pari sataa karjalaista kansanlaulusovitusta ja jopa iskelmiä salanimellä Eero Mela. Melartinin sävelkieleen sisältyy sävyjä niin kansallisromantiikasta, impressionismista kuin ekspressionismistakin. [1, 2]

Säveltäjäntyö merkitsi Erkki Melartinille elämän koko sisältöä. "Jos vain saisi säveltää, se on päivittäinen rukoukseni", hän tuskitteli toimettomuuttaan jouduttuaan 30-vuotiaana tuberkuloosin takia keuhkotautiparantolaan. "En yksinkertaisesti kestä sisäistä painetta, räjähdän kappaleiksi, jollen saa kirjoittaa paperille yhtä ja toista", hän kuvaili tilannetta muutama vuosi myöhemmin raskaan kapellimestarikautensa päätyttyä Viipurissa 1911. [3, 2]

Jo opiskeluaikoina Helsingissä asuntolatoverit nimittivät häntä hyväntahtoisesti naurahtaen "arbetsdilleksi". Joskus jopa vuokraemäntä sai tulla pyytämään, että hän lopettaisi työnteon nuottiviivaston ääressä. Säveltäjä itse uskoi työn olevan se ponnin, joka suorastaan ylläpiti hänen jaksamistaan elämän pettymyksissä. Säveltäjänkutsumukselleen Melartin oli uskollinen viimeiseen asti. Kun häneltä juuri ennen kuolemaa vuonna 1937 oli työnteko jo kokonaan kielletty, hän kertoi oppilaalleen: "Minä en tottele, vaan nousen hiljaa ylös ja lukitsen oveni, ettei kukaan pääse tänne minua häiritsemään, kun teen sävellystyötäni. Minun pitää vielä saada valmiiksi sinfonia." [3, 2]

Huomionarvoista Erkki Melartinin elämäntyötä tarkasteltaessa on se, että hän ehti jakaa aikansa sävellystyön ja vaativien organisatoristen johtotehtävien kesken. Vuosina 1908-1911 hän toimi Viipurin musiikinystävien orkesterin johtajana. Hän perusti Viipuriin myös orkesterikoulun, jossa hän toimi johtajana ja opettajana vuoteen 1911. Samana vuonna hänet kutsuttiin Helsingin Musiikkiopiston, nykyisen Sibelius-Akatemian johtajaksi. Melartinin johtajakausi 1911-1936 merkitsi tärkeää kehitysjaksoa, jolloin opisto laajeni konservatorioksi ja korkeakoulutasoiseksi musiikkioppilaitokseksi. [1, 2]

Avarakatseisena ja kannustavana opettajana Melartin kasvatti kokonaisen uuden säveltäjäsukupolven, jonka tunnetuimpia edustajia ovat Aarre Merikanto, Yrjö Kilpinen, Väinö Raitio, Ilmari Hannikainen, Uuno Klami, Sulho Ranta ja Helvi Leiviskä. Säveltäjien tekijänoikeusjärjestö Teoston puheenjohtajana Melartin toimi vuosina 1928-1937. Savonlinnan musiikkiopisto järjestää joka toinen vuosi valtakunnallisen Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailun, jonka ohjelmistossa on pakollisena myös Melartinin teoksia. [1, 2]

Erkki Melartin oli harvinaisen laaja-alainen persoonallisuus. Hänen harrastuksensa ulottuivat kuvataiteista kirjallisuuteen, filosofiaan, teosofiaan, puutarhanhoitoon ja valokuvaukseen, puhumattakaan exlibriksistä, postikorteista ja postimerkeistä, joiden innokas keräilijä hän oli. Hän oli myös taidemaalari (2 julkista taidenäyttelyä) ja mietelmäkirjailija (vuonna 1928 aforismikokoelma Minä uskon, ruotsiksi Credo). Maailmankuvaansa hän laajensi lukuisilla matkoilla, jotka ulottuivat aina Egyptiin, Afrikkaan ja Intiaan saakka. Melartinilla oli erittäin laaja kansainvälinen ystäväjoukko, jonka kanssa hän oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa. Lukuisat sävellysten omistukset kertovat näistä ystävyyssuhteista. [1, 2]

Melartin harrasti lukusymboliikkaa antamalla monet tasalukuisista opusnumeroista sellaisille teoksille, joita itse piti keskeisinä. Tältä listaus näyttää kokonaisuudessaan [4, 2]:

  • Opus 10 Viulusonaatti nro 1, E-duuri
  • Opus 20 Kolme yksinlaulua
  • Opus 30 Sinfoniat nro 1, c-molli ja nro 2, e-molli
  • Opus 40 Sinfonia nro 3, F-duuri
  • Opus 50 Aino-ooppera
  • Opus 60 Viulukonsertto d-molli
  • Opus 70 Sinfoninen runo Traumgesicht
  • Opus 80 Sinfonia nro 4, E-duuri
  • Opus 90 Sinfonia nro 5, a-molli
  • Opus 100 Sinfonia nro 6
  • Opus 110 Pianosarja Röster ur skymningen
  • Opus 120 Pianosarja Varjokuvia
  • Opus 130 Uusia kansanlauluja
  • Opus 140 Kaksi yksinlaulua (Paimenelta ja Schliesse mir die Augen beide)
  • Opus 150 Aforismikokoelma Minä uskon
  • Opus 160 Balettimusiikki Sininen helmi
  • Opus 170 Kolme Runeberg-laulua
  • Opus 180 Suomalainen fantasia (kadoksissa)

Opusnumeron symbolinen arvostus näyttää ilmeiseltä opusten 30-100 välillä, mutta myös eräillä muilla on luonteva selityksensä. Melartinin opusnumeroissa ilmenevä numerosymboliikka saattaa liittyä hänen muihin filosofisuskonnollisiin näkemyksiinsä, joissa erityisesti teosofialla on merkittävä rooli. On myös mahdollista, ettei tämä tasanumeroinnin käyttö tärkeille teoksille ollut Melartinille niin tärkeää kuin miltä se jälkikäteen näyttää. Dokumentoitua tietoa tämän huomion selittämiseksi ei ole löytynyt. [4, 2]

Melartin oli varsinkin uransa alkupuolella erittäin kysytty näyttämömusiikin säveltäjä, koska oli luotettava tavaran toimittaja ja kykeni tyylillisesti sopeutumaan tekstin tarpeisiin. Tuttujen näyttämölle tehtyjen teosten (Prinsessa Ruusunen, op. 22, Hiiden miekka, op. 39, Salome, op. 41, Ikuinen taistelu, op. 63, Totuuden helmi, op. 88, Tähtisilmä, op. 124 ja Pohjolan häät, op. 179) lisäksi Melartin sävelsi musiikin tai musiikkia pariinkymmeneen muuhunkin näyttämöteokseen. [5, 2]

Melartin ei ollut erityisen poliittinen ihminen. Muutamat sävellykset voidaan tulkita tueksi ns. valkoisen Suomen politiikalle – ennen muuta Ukko-Pekan laulu, vaikkei sen teksti olekaan Melartinin vaan Jussi Snellmanin käsialaa. Sinfoninen runo Patria, op. 72 ei sekään ole tarkoitettu kiihkokansalliseksi taustamusiikiksi, kuten voi päätellä Melartinin kirjeestä Helmi Krohnille: ”Eikä se myöskään ole minkäänlaista hurra-patriotismia, jota nimestä voisi luulla, vaan se tahtoo tulla lähelle suomalaisen luonnon ja luonteen sydäntä.” Myös Käkisalmen läänin rykmentin kunniamarssiksi sävelletty Karjalan vahti lienee enemmän kotiseutuhengen kuin militarismin siivittämä. Suomen lippulaulu Larin-Kyöstin tekstiin lienee ainoa teksti, joka jotenkin on liitettävissä esimerkiksi vuoden 1918 sisällissotaan. [5, 2]

Varsinaisia todisteita Melartinin sympatioista parlamentaarista vasemmistolaisuutta kohtaan ei taida olla, mutta ainakaan hänelle ei tuottanut vaikeuksia säveltää suurta määrää lauluja Työväenopiston laulukirjaan, joka julkaistiin vuonna 1928 ja vuonna 1936 uudelleen neutraalilla nimellä Laulukirja ja vuonna 1939 taas nimellä Työväen laulukirja. On mahdollista, että Melartinille nämä sinänsä helpot sävellystyöt olivat penningsarbete siinä missä monet muutkin tilaustyöt. Kun Melartin sai käytännössä itse valita tekstit, jotka hän halusi säveltää, ratkaisua voi ehkä jossain määrin arvioida näyttönä ainakin säveltäjän sosiaalisesta omastatunnosta. Kiivaita propagandatekstejä ei joukossa ole, mutta sitäkin enemmän niitä, joissa teksti puolustaa heikossa asemassa olevia ja kannustaa toimintaa paremman huomisen puolesta. Tällaisia liberaalin porvaristonkin ajattelumaailman mahtuneita lauluja ovat esimerkiksi Tehtaantytön laulu jonka teksti on kansanedustaja Hilja Pärssisen käsialaa sekä Äitien internationale, jonka sodanvastaisen tekstin alkuperä on tuntematon. Myös kansanedustaja Pietari Salmenojan tekstiin sävelletty Ylösnousemus ja Eino Leinon Kansan valta, op. 61, nro 3 ovat selkeästi yhteiskunnallisesti virittyneitä. [5, 2]

Pitkään on ollut tiedossa, että Erkki Melartin oli teosofi ja toimi sen puitteissa erityisesti Pekka Ervastin Ruusu-Ristissä. Vähemmän on tiedetty siitä, miten keskeinen rooli Melartinilla oli järjestön musiikin säveltäjänä, sovittajana ja esittäjä niinä 1920-luvun vuosina, jolloin hän oli mukana aktiivisesti. Ervastista elämäkerran kirjoittanut Aimo Mela on esittänyt, että Melartin peri suomalaisten teosofien ”hovisäveltäjän” roolin Oskar Merikannon kuoltua vuonna 1924: ”Merikannon kuoltua professori Erkki Melartin otti tämän tehtävän ja häneltäkin on jäänyt joukko sävellyksiä, jotka ovat laaditut nimenomaan Ervastin innoittamina ja hänen työnsä tarkoituksiin. Samoin Melartinin lukemattomat improvisatiot ovat olleet hetken tunnelmien ja juhlavuuden kohottajina.” Melartin on ollut vastuussa Ruusu-Ristin kolmiportaisen rituaalimusiikin kokoamisesta ja osittaisesta säveltämisestä. Vaikka mukana on myös muiden säveltäjien (Sibelius, Madetoja, Grieg, Chopin) musiikkia ja muutamia kansansävelmiä, pääosa musiikista on ainakin järjestön sisäisen perimätiedon mukaan Melartinin säveltämää. Tämä käsitys on saanut vahvistusta ulkopuolisten arkistolöytöjen perusteella, kun muuten irralliset tiedot on voitu yhdistää Ruusu-Ristin omiin arkistolähteisiin. Myös kaksi Melartinin opusnumeroitua teosta (Legend, op. 12 ja Procession, op. 123, nro 4) sisältyy tähän rituaalimusiikin kokonaisuuteen, vaikka varsinkaan opus 12 ei säveltämisaikanaan ole sisältänyt ruusuristiläistä ulottuvuutta. [5, 2]

Viitteet:

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 131. viikkoprofiili (10.06.2018-16.06.2018).

view all

Erkki Melartin's Timeline

1875
February 7, 1875
Käkisalmen maalaiskunta, Finland
1937
February 14, 1937
Age 62
Helsingin maalaiskunta, Finland
????
Helsinki, Finland