Curt von Stedingk

Curt Bogislaus Ludvig Kristoffer von Stedingk was a count of the von Stedingk family, and a prominent Swedish army commander as well a diplomat who played a prominent role in Swedish foreign policy during several decades.

Early life

Von Stedingk was born in Swedish Pomerania on 26 October 1746. His father was Major Kristoffer Adam Steding and his mother was Countess Kristina Charlotta von Schwerin, daughter of Frederick the Great's the Great famous Field Marshal Kurt Christoph von Schwerin.

He married Ulrika Fredrika Ekström, and became the father of one son and five daughters who married into the noble families af Ugglas, Biörnstierna, von Platen, d'Otrante and Rosenblad; he was the father of the composer Maria Frederica von Stedingk. During the Seven Years' War, at which time Sweden was at war with Prussia, then thirteen-year-old Curt was an ensign in the personal regiment of the Crown Prince of Sweden. After the end of the war, he went to Sweden to claim compensation for damage done to his family's estate in Pomerania. This goal was not achieved, but instead, von Stedingk was introduced to the court, and became friends with the crown prince and his brothers.

Career

Military career

In 1763, after von Stedingk completed his studies at Uppsala University, he began his military career, and rose quickly through the ranks in the Royal Suédois regiment in France, which was owned by his friend count Axel von Fersen. Both von Stedingk and Axel von Fersen were both close friends of Louis XVI and Marie Antoinette and spent much time in Versailles. By 1788, he had become colonel en chef, and by 1783, he was in charge of a larger army unit in Finland, then an internal part of Sweden.

During the American Revolutionary War, when France sent troops under the command of Marquis de LaFayette in support of the American colonies, von Stedingk went overseas to America in 1779.

At Siege of Savannah in October 1779, he commanded the left column of the attacking force, and planted the American flag on the last line of enemy trenches, but was wounded by enemy crossfire, and forced to retreat, with 20 men, all wounded like he was. For this, he was decorated by the French and received a lifetime pension.

He was also recognized as a hero for his acts during the naval Battle of Grenada fought against Vice Admiral John Byron on 6 July 1779. For his feats in battle, von Stedingk was made a member of the Society of the Cincinnati by George Washington in 1783. However, the King of Sweden at that time, Gustav III, forbade him to wear the insignia as they were awarded to him by a revolting people.

During the Russo-Swedish War started by King Gustav III in 1788, von Stedingk commanded the defence of Savolax. His forces repeatedly defeated Russian forces that greatly outnumbered the Swedes, and von Stedingk was promoted to major general.

He was Ambassador to Russia in St. Petersburg in two turns - all in all almost 20 years. In the Russo-Swedish War 1808-1809 he was Commander in Chief in Finland, which still belonged to Sweden. Thanks to his very good standing with the Russian Imperial Family he later managed to alleviate the harsh terms of the peace negotiations when Finland was lost to Russia.

In the Battle of Leipzig he successfully commanded the Swedish troops against Napoleon. He was promoted to Field Marshal.

Death and afterward

Avon Stedingk died at age 90 in Stockholm, and is said to have been mourned by both the King of Sweden, at that time, Charles XIV John, and the armed forces.

/////

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_Stedingk_nr_117#TAB2

http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=20043

A Patriot of the American Revolution for France with the rank of Colonel. DAR Ancestor #: A119134

Curt von Stedingk

Curt Bogislaus Ludvig Kristoffer von Stedingk oli ruotsalainen sotilas ja valtiomies. Hänestä tuli 1811 sotamarsalkka ja hän oli Ruotsin viimeinen elossa ollut sotamarsalkka.

Stedingk kuului Pommerin vanhimpiin aatelissukuihin. Hän pyrki sotilasuralle ja oli upseerina Ranskan joukoissa Yhdysvaltojen vapaussodassa 1779. Vuonna 1787 hän siirtyi Ruotsin palvelukseen. Hänet nimitettiin everstinä Karjalan rakuunarykmentin päälliköksi 1783. Hän oli Venäjän sodassa Savon prikaatin päällikkönä ja torjui venäläiset Porrassalmella 1789 ja saavutti samana vuonna Parkuinmäen voiton.

Hän oli Ruotsin lähettiläs Pietarissa 1790-1808 ja 1809-1811 ja sai korotuksen "valtakunnan herraksi". Ennen Suomen sodan syttymistä hän yritti varoittaa kuningas Kustaa IV Aadolfia Venäjän suunnitelmista. Hän oli Haminan rauhan allekirjoittajia.

”Taivas on todistajani, että mieluummin allekirjoittaisin oman kuolemantuomioni kuin tämän rauhan.”

Sodassa Napoleonia vastaan 1813 hän oli Kaarle Juhanan lähin mies. Hän edusti Ruotsia solmittaessa Pariisin rauhaa 1814.

Hänen veljensä oli Ruotsin saaristolaivaston komentajana Turussa toiminut Victor von Stedingk, sittemmin kenraaliamiraali.

Arkisto

Suomen Kansallisarkisto osti 2013 Stedingkin suvun arkiston ja maksoi siitä 465 000 euroa. Arkistoon kuuluu 76 000 sivua asiakirjoja, muun muassa Curt von Stedingkin papereita, jotka liittyvät Haminan rauhanneuvotteuihin. Arkisto oli Ruotsissa d'Otrante-suvun omistuksessa. Arkistoa ei ole juuri tutkittu, sillä sen olemassaolosta ei ole ollut tietoa kovin laajalti. Ruotsin valtionarkisto digitoi aineiston, ennen kuin se saapui Suomeen kesällä 2013. Sen jälkeen se on vapaasti käytettävissä. Arkistossa on muun muassa 14 kansiota Savon prikaatin historiaa ja everstiluutnantti Berndt Johan Hastferilta takavarikoidut asiakirjat.

/////

Kansallisarkisto on ostanut Ruotsista merkittävän asiakirjakokoelman, joka valaisee, miten Suomen länsiraja Haminan rauhanneuvotteluissa 1809 tuli Tornionjokeen.

Mikkelissä, jonne Kansallisarkisto rakentaa uutta keskusarkistoa, oli menneenä kesänä esillä suuri näyttely ruotsalaisen sotilaan ja diplomaatin Curt von Stedingkin (1746–1837) jälkeenjääneistä papereista, jotka Suomen Kansallisarkisto osti Stedingkin sukulaisilta Ruotsista 465 000 euron huikeaan hintaan. Stedingk oli osallistunut Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen vapaussotaan ja komensi sitten Savon Prikaatia 1788–1790 käydyssä Kustaa III:n Venäjän-sodassa. Hän voitti 1789 käydyn Porrassalmen taistelun, jossa Georg Carl von Döbeln haavoittui otsaan. Se sota päättyi Värälän rauhaan ilman rajanmuutoksia.

Stedingk toimi sitten yli kahdenkymmenen vuoden ajan Ruotsin suurlähettiläänä Pietarissa. Suomen sodan päättäneissä Haminan rauhanneuvotteluissa 1809 hän oli Ruotsin pääneuvottelija avustajinaan ruotsalainen kenraali, taiteellisesti lahjakas kreivi A. F. Skjöldebrand, joka vuonna 1799 oli tehnyt piirustusmatkan Tornionlaaksoon, sekä sihteeri ja kolme adjutanttia. Venäjän puolelta neuvotteluja johti ulkoministeri kreivi Rumjantsev avustajanaan viipurilaissyntyinen F. D. Alopaeus, Venäjän Tukholmanlähettiläs, jonka Kustaa IV Aadolf oli suututtanut panemalla hänet vastoin diplomatian sääntöjä sodan aikana kotiarestiin.

Ruotsi oli vuonna 1809 polvillaan ja kävi rauhanneuvotteluja venäläinen pistooli ohimollaan. Kustaa IV Aadolf
oli syösty vallasta maaliskuussa. Valtakuntaa uhkasi pahimmillaan Puolan kohtalo: katoaminen Euroopan kartalta kokonaan. Venäläiset olivat jo tulleet Merenkurkun yli ja vallanneet Uumajan. Myös Ahvenanmaalla oli maihinnousuvalmiina venäläinen divisioona. Sodan viimeiset laukaukset ammuttiin Piitimessä 25. elokuuta 1809, jolloin rauhanneuvottelut Haminassa olivat jo käynnistyneet.

Keisari ja punakynä

Stedingk oli salonkileijona, jolla oli paljon ihailijoita ja ystäviä Pietarin hovipiireissä. Ehkäpä juuri siitä syystä keisari Aleksanteri I halusi siirtää neuvottelut pieneen ja hiljaiseen Haminaan, jossa Stedingk ei voisi saada informaatiota eikä apua ulkopuolisilta tahoilta. Neuvotteluille haluttiin silti luoda tyylikkäät puitteet. Keisarin taloudesta tuotiin Haminaan keittiö- ja hovimestarit, livreepukuiset lakeijat ja palvelijat. Kahdesti viikossa erityiset kuriirit kiidättivät Pietarista harvinaisia herkkuja neuvottelijoiden pöytään: Krimin ja Kaukasuksen hedelmiä, ananaksia, appelsiineja, aprikooseja, persikoita, luumuja ja jäätelöä. Univormupukuisten neuvottelijoiden noustessa ruokapöydästä lakeija aina ojensi liinan ja vesimaljan suun pyyhkimistä varten.

Ulkoisesta loistosta ja diplomatian kukkaiskielestä huolimatta ruotsalaisneuvottelijoiden kokema paine oli musertava. Suomen menettäminen ja sen myötä Ruotsin suurvalta-aseman loppu oli nähtävissä kuin mene tekel seinällä Belsassarin pidoissa. Enää oli kysymys vain siitä, mihin kohtaan Ruotsin ja Venäjän raja asettuisi. Stedingkin asemaa heikensivät hänen Tukholmasta saamansa varsin epärealistiset neuvotteluohjeet. Ruotsin väliaikainen hallitus olisi halunnut säilyttää Ahvenanmaan, ja samaa päämäärää Stedingk itsekin ajoi viimeiseen asti – jopa sodan jatkamisella uhaten.

Syyskuun 4. päivän iltana Stedingk sai Tukholmasta uudet ohjeet, joiden mukaan venäläisten esittämiin rauhanehtoihin oli suostuttava. Diplomaatti oli murheen murtama: ”Taivas on todistajani, että mieluummin allekirjoittaisin oman kuolemantuomioni kuin tämän rauhan.” Vertailukohtana tulevat mieleen Kyösti Kallion sanat Moskovan rauhan 1940 jälkeen: ”Kuivukoon käteni, jonka on ollut pakko allekirjoittaa tällainen paperi!” Kovassa paineessa niin Stedingk kuin Kallio sairastuivat.

Kun kättä vielä väännettiin pohjoisesta rajalinjasta, jota Venäjä vaati Kalixjoelle, 62-vuotias Stedingk sai kylmänväreitä ja horkan, joutui vuoteenomaksi ja uskoi jopa kuolevansa (tosin hän eli sen jälkeen vielä 28 vuotta). Nyt säikähti Rumjantsev. Saisiko hän syytteen kuolemantuottamuksesta? Rauhanneuvottelut Ruotsin kanssa uhkasivat pitkittyä kohtuuttomasti samaan aikaan kun Venäjällä oli muitakin rautoja tulessa muilla rintamilla.
Keisari kiidätti Haminaan henkilääkärinsä tohtori Gallowayn hoitamaan Stedingkiä. Majesteetti päätti myös vauhdittaa neuvotteluja vetämällä uuden rajalinjan henkilökohtaisesti. Hän sieppasi neuvottelijoiden käytössä olleen Samuel Gustaf Hermelinin kartan ja piirsi siihen punakynällä – näin tarina kertoo – Ruotsin ja Suomen välisen rajan sen nykyiselle paikalle Tornion- ja Muonionjokea pitkin, kuitenkin siten että Tornion kaupunki jäi rajan itäpuolelle. Näin Venäjä luopui Kalixjoen ja Tornionjoen välisestä kaistaleesta, jonka se oli jo miehittänyt. Viimeiset kasakat ratsastivat jäätyneen Tornionjoen yli itään marraskuussa.

Kallisarvoinen kukkaiskimppu

Keisarin elettä on kuvattu jalomielisen ”kukkaiskimpun” (bouquet de fleurs) ojentamisena ruotsalaisille. Kukkaiskimpuksi se olikin kallisarvoinen, sillä kysymys oli Luossavaaran-Kiirunavaaran malmikentistä, jotka oli löydetty jo 1600-luvulla. Niinpä voitiin aikanaan perustaa yritys nimeltä LKAB, Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolag.

Miksi Venäjä luopui malmikentistä? Emme tiedä, millaiset argumentit painoivat rajaneuvottelujen loppurutistuksessa. Monenlaisia teorioita on esitetty. Ruotsalaiset yrittivät saada rajan Kaakamajokeen vetoamalla siihen, että se oli Österbottenin ja Västerbottenin historiallinen maakuntaraja. Toisaalta on väitetty Alopaeuksen ajaneen rajaa Kalix- eli Kainuunjokeen sillä perusteella, että sinne asti ulottuu meänkieli. Merkitystä oli varmasti myös Skjöldebrandin vuonna 1799 Tornionlaaksoon tekemällä piirustusmatkalla.

Napoleonin ajan Euroopassa uusia rajoja vedeltiin miekalla kielistä ja kansallisuuksista piittaamatta. Yhdessä
vaiheessa Ruotsin hallitus aikoi jopa pyytää Napoleonia erotuomariksi ratkaisemaan Ruotsin ja Venäjän rajakysymyksen ”oikeudenmukaisesti”, mutta tuskinpa Ranskan keisari olisi moiseen rooliin suostunut – eikä ainakaan hävinneen Ruotsin hyväksi.

Stedingk pelasti Ruotsille mitä pelastettavissa oli. Hän sai rauhanneuvotteluista kiitokseksi kreivin arvon. Vuonna 1811 hänestä tuli kenttämarsalkka, lajissaan Ruotsin viimeinen. Hän johti vielä sotaretkeä mannermaalla Ruotsin julistettua sodan Napoleonille. Skjöldebrand jäi yhdessä vaiheessa Napoleonin vangiksi mutta oli vielä valtaamassa Norjaa, jonka suurvallat lupasivat Ruotsille korvaukseksi Suomen menetyksestä. Norjan valtauksen 1814 jälkeen Ruotsi on elänyt rauhassa ja pysynyt puolueettomana kahden vuosisadan ajan.

/////

Curt Bogislaus Ludvig Christoffer von Stedingk, friherre och greve von Stedingk, född 1746-10-26 på det gamla stamgodset Lentschow i Pommern.

Fänrik vid kronprinsens, sedermera konungens eget värvade regemente 1759. Student i Uppsala 1763. Underlöjtnant vid regementet Royal Suédois i Frankrike 1766. Löjtnant vid förstn. regemente 1769. Kapten därst. 1773. Kaptenmajor vid nyssn. franska regemente s. å.

Kammarherre hos konung Gustaf III. Korpral vid livdrabantkåren 1778-01-18. Överste i fransk tjänst s. å. RFrOPlemér 1779. Nord. Amerik. CincO s. å., som ärftligen bäres av hans ättlingar. Sekundöverste vid elsasska regementet och generaladjutant av flygeln i svensk tjänst s. å. RSO s. å.

Chef för Savolaks fotjägarregemente 1783. Överste för garnisonsregementet i Göteborg 1789. RSOmstk s. å. Generalmajor s. å. Svensk ambassadör till ryska hovet 1790. Verklig ambassadör därst. 1791. Generallöjtnant 1792. RoKavKMO 1794 med valspråk: More Parentum, till vilken riddarvärdighet han av kejsarinnan Catharina II i Ryssland dubbades.

En av rikets herrar 1796 och var den förste, som utan att vara på svenska riddarhuset immatrikulerad blivit bland rikets herrar upptagen.

Natural. svensk adelsman 1797-11-01 och friherre 1800-01-28 (introd. 1801 såsom adelsman i d. v. riddarklassen under n:o 2169 och såsom friherre under n:o 316).

RRS:tAndrO, S:t AlexNewO och S:tAO1kl 1801. General av infanteriet 1807. Lämnade ambassaden i Petersburg 1808 vid krigets utbrott. Åter ambassadör därst. 1809.

Greve 1809-11-21 enl. 37 § R.F. (introd. 1811 under n:o 117).

Lämnade ånyo ambassaden 1811. Fältmarskalk s. å. RPrSvÖO och RÖO1kl 1814. Kansler vid krigsakademien på Karlberg 1818. Ambassadör till Ryssland 1826 för att kondolera kejsar Alexanders och dess gemåls död och bevista kejsar Nikolai kröning i Moskva.

Död 1837-01-07 i Stockholm (jordf. s. å. 14/1 i Jakobs kyrka ), då efter honom hela armén anbefalldes anlägga sorg, samt begraven i Björnlunda kyrka Södermanlands län.

"Han var en utmärkt man, så i krigsbedrifter som i diplomatiska värv. Gick 1778 med franska expeditionen till Amerika och gjorde under frihetskriget därst. tvenne års kampanjer under greve d'Estaings befäl samt utmärkte sig vid erövringen av ön Grenade den 3 och 4 juli 1779 och stormningen av Savannah den 9 okt. s. å., då han anförde en kolonn och blev blesserad. Erhöll vid krigets utbrott med Ryssland 1788 överbefälet i Savolaks samt segrade vid Porrassalmi och Parkumäki, över vilken senare vunna batalj Te deum sjöngs över hela Sveriges rike. Stod såsom ambassadör i särdeles gunst hos kejsarinnan Catharina II och hennes efterträdare, kejsar Alexander I samt vann mycken aktning bland de övriga diplomaterna. Avslöt freden mellan Sverige och Ryssland i Fredrikshamn den 25 april 1809 och återtog därefter sin ambassad i Ryssland, till dess han 1811 återvände till Sverige. Fick den 25 maj 1813 befälet näst efter kronprinsen Carl Johan över den svenska armé, som avgick till Tyskland och var prinsen följaktig till det bekanta mötet i Trachenberg i Schlesien. Anförtroddes, sedan kronprinsen Carl Johan tagit befälet över den s. k. norra tyska armén, ensam kommandot över den svenska, i vilken egenskap han bevistade de ärorika fältslagen vid Dennewitz, Gross-Beeren och Leipzig samt krigshändelserna i Holstein och marschen till Brabant, varjämte han åtföljde kronprinsen till Paris och slöt där med de övriga makternas ombud freden i nämnda stad den 30 maj 1814. Ingick med sin broder en överenskommelse om det gamla Stedingska arvs- och lånsgodset Lentschow i Pommern, varigenom han ensam fick behålla det, och ägde det vackra Älghammar i Björnlunda socken Södermanlands län, som han förskönade och prydligen bebyggde." 

Chevalier de l'institutien du Mórite militaire, enl. orginalmeddel. 1780-03-01 till baron de Stedingk".

Gift med Ulrika Fredrika Ekström, född 1767-09-22 i Stockholm, död 1831-04-22 i Stockholm Jakobs förs i Stockholm och ligger begraven i grevliga Ugglas'ska graven i Forsmarks kyrka Stockholms län., dotter av åldermannen Johan Ekström och Anna Margareta Pihlgren.

/////

http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=20043

A Patriot of the American Revolution for France with the rank of Colonel. DAR Ancestor #: A119134