Herman Oskar Mäkelä

Avioliitto 1. Tyrvää - vihityt, 1898-1912 (AP) > 5: sivu ???; SSHY: Vihitty Tyrvää 29.6.1898
Hilma Aleksandra Wanhakylä https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=194... / Viitattu 4.3.2020

Pöytyä > rippikirja, 1890-1899 > Sivu 596 : Pappila, Taipalsaari, Lundahl, Mäkelä

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=2...

Vihitty toiseen avioliittoon Hinnerjoki 22.12.1908 Anni Mathilda Danielson-Piispala

• Hinnerjoki vihityt 1891-1910 (AP) Sivu 56 1908/1909 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1826... / Viitattu 29.04.2023

Hinnerjoki > rippikirja, 1901-1910 > Sivu 390 396: Pappila, khra Miettinen, Ullner, khra Suojamaa, Hongisto, khra Mäkelä, Piispala, Vanhakylä

Puoliso 3. Vihitty 9.6. 1926 Pargas Herman Oskar Mäkelä Kyrkoherde i Brändö och Kumlinge, s. 16.12. 1869 Tyrvis, k. 26.10. 1954 Vääksy. Vääksyn kirkkoherra, lääninrovasti. Puolison vanhempia: ...

Kirja: Kestilän entistä elämää valokuvien kertomana (kolmas painos 2011, Tapio Leinonen) on sivulla 119 kuva "Kolme sananjulistajaa, kirkonisäntä -Aappo Mäläskä, rovasti Oskari Mäkelä ja saarnaaja Vilho Järvinen Raahesta. Saman kirjan sivulla 129 on hääkuva vuodelta 1920. Siinä isä Oskari Mäkelä on vihkinyt morsiusparin kirkossa. Morsian oli hänen tytär Hilma Sofia Kyllikki Mäkelä ja sulhanen lukkari-urkuri Oskar Fredrik Salmivuori.

Tyrvään Sanomat, 13.01.1932, nro 2, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1935938?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Rovasti H. O. Mäkelä aloittaa tässä numerossa kirjoitussarjan, jossa hän käsittelee asioita 1880 luvulta etupäässä omia kokemuksiansa kansanlasten pyrkimyksistä opinteille. Varsinkin nuorenpolven on kiinnostavaa tutustua näihin pyrkimyksiin, joissa on tarvittu tarmoa ja päättäväisyyttä yrittelijältään paljon suuremmassa määrässä kuin nykyisin.

Muistelmia.
Kun kouluun lähdettiin.
Kansamme historiallisista vaiheista y.m. johtuen oli opillinen sivistys maassamme myöhäisiin aikoihin vieraskielinen; ensin latinan sittemmin ruotsinkielinen. Vaikka suomenkielen käyttö Agricolan aikojen jälkeen olikin hiljalleen kehittynyt, oli se kuitenkin perin rajoitetuilla aloilla. Tuntui siltä, ettei mitään tieteellisiä” asioita voinut suomenkielellä esittää. Niinpä ei monia kansan lapsia. Tyrväältäkään liene, pitemmälle opin teille lähtenyt. Kirjoittajan asiantuntemus tässä suhteessa on tosin varsin rajoitettu.
18:sataluvun alkupuolella on tosin ainakin pari tyrvääläistä poikaa puskenut läpi ummikko ruotsalaisen oppi-koulun. Töinen oli Varilan Sepän Antti, toinen Kaltsilan Sallin Juho. Edellinen otti sittemmin nimen Varelius ja jälkimmäinen nimen Salenius, Antero Varelius oli harvinaisen lahjakas. Hän saavutti opillisia arvoja, mutta pääasiallisesti käytti hän tietojaan suomalaisen kansallistunnon, suomenkielen ja kansanvalistuksen edistämiseksi. Tyrväälläkin tunnetuita ovat hänen erittäin ansiokas kertomuksensa Tyrvään pitäjästä”, „Enon opetukset luonnon asioissa” y.m. - Hän oli suuren suomalaisuuden herätys-ajan miehiä, Lönnrotin, Snellmannin y.m. tovereita. Vielä viimeaikoinaan vieraili Lönnrot hänen luonaan Loimaan pappilassa. Vareliuksen elämän varsinaisena kutsumuksena oli papin virka. Hän oli lopullisesti pitkän ajan Loimaan kirkkoherrana ollen samalla Turun Tuomiokapitulin asessorina. A. Varelius oli synt. 14/7 1821, erosi v. 1900 Loimaan kirkkoherran virasta vetäytyen vanhuuden lepoon ja kuoli 1904. J. Salenius synt. 15/11 1813 oli lopuksi Kuhmoisten kirkkoherrana ja kuoli siellä 1880. Hän tyytyi toimimaan vain kirkon palveluksessa. Omisti viimeaikoinaan Vanhankylän talon Kaltsilassa ja piti siellä käydessään hartaushetkiä, joissa tämän kirjoittajakin lapsena oli mukana. Vähän ennen kuolemaansa möi hän mainitun talon sisarensa pojalle A. Vanhallekylälle (Lielahden Nikkilän poikia). Olen. molemmista viime vuosisadan alkupuolella Tyrväässä syntyneistä papeista
maininnut sen vuoksi, että he osaltaan olivat tien viittojia ja raivaajia myöhemmin yrittä-
neille.
Opilliselle sivistykselle vaaditaan sekä älyllisiä että taloudellisia edellytyksiä, lisäksi yritteliäisyyttä ja tarmoa.
Oli Tyrväälläkin muutamia, jotka olivat lähteneet yrittämään, mutta keskeyttäneet, palanneet porstuasta”, kuten itse sanoivat, esim. Vallenius. Niinipä olkoon mainittu sananen asutuksen ja viljelyksen levenemisestä lähimpien omaisten asumassoilla.
Runsaasti sata vuotta sitten oli Tapiolan Laurilan poika Heikki Antinpoika mentyään avioliittoon Gyndmundilan Laurilan (Kiikasta) tyttären Marin kanssa siirtynyt Rautaniemen Perämaahan Järviän Roikan maalle sinne Varessuonlaiteille Varesniemeen ja perustanut sinne saman nimisen uudistorpan (nyk. Hautamäen talo). Hänellä oli kolme Poikaa ja tytärtä, joista ei kukaan kyennyt ottamaan asuntoa, kun sen perustaja leskeksi jääneenä luopui sen hoidosta. Tyttäret joutuivat aikoinaan naimisiin. Vanhin poika Heikki sai lopuksi pikku mökin. Mauri liittyi Suomen Kaartiin, ottaen v.v. 1877 1878 vanhempana aliupseerina osaa Venäjän Turkin sotaan. Kuorin Hermanni (isäni) kokosi itselleen palveluksessa sen verran varoja että kykeni sittemmin ostamaan kotipaikkani. Niinikään oli 18-sataluvun alkupuolella Lähdekorven Antti lähtenyt Laukulasta ja perustanut Kaltsilan Sallin perämetsälle, Uhralammin hohan laitaan Lähdekorven uudisasunnon. Hänen kolmesta pojastaan vanhin oli Aaprami, joka perusti Mäkelän uudis-asunnon Evonkylän Heikkilän perämetsälle, Maalissuon rannalle, Heikkilän vaari-vainaan kasken laitaan. Esa-veli siirtyi Punkalaitumelle, ja lisakki jäi asumaan Lähdekorpea. Viimemainitulla oli kaikenlaisia edistysharrastuksia. Itse oli hän opetellut kirjoittamaan ja lähetteli uutisia „Sanomiin Turusta” y.m. tietysti myös tilaten niitä. Myöhemmin oli hän harras evankeelinen kristitty ja oli minulle parhaana tukena myöhemmin opin tielle pyrkiessäni. Hänen ja vaimonsa Karoliina Braan tyttären Hilman kanssa joutui avioliittoon Varesniemen Hermanni. Samalla siirtyivät he asumaan kotiini „Hakahuhdanmaan” Mäkelään.

Niin, siellä suon rannalla oli ja on edelleen syntymäkotini, miltei vastapäätä Tallin Kiveä, ) jonka ylitse kulkee Evon ja Laukulan kylätien rinta- ja perämetsälohkoja eroittava poikkilinja, tullen Likolammista ja mennen Kalkkivuoreen. Kotini kohdalla vaihtuu pitkä ja kapea Vehkasuo Maalissuoksi.**) Siinä myöskin oli se ikivanha monenkertainen ekolaisten karjasilta poikki suon. Suo oli silloin .hyllyvää, „iäti viepää”. Nyt se on suureksi osaksi viljeltyä. Heikkilän ja Paavolan yhdysviljelyksessä olevia taloja samottiin „Kartanoksi”, jonka alueella kotini oli. Taloon Evonkylässä oli oikopolkuja myötenkin kolme neljännes-penikulmaa. Vaikkakin kotona elettiin tiettömässä metsämaassa (nyt sinne pääsee, jo autollakin), niin tilasi isä usein „Sanomia Turusta” ja Kyläkirjaston, kuvalehteä” yhteisesti Kaltsilan Sorvan isännän kanssa, myöhemmin lähempien naapurien kanssa. Näitä lehtiä me lapsetkin innolla luimme. Kouluista emme mitään tienneet, emmekä paljon muistakaan „ison kirkon” (s.o. keski-pitäjän) asioista. Suuri elämys meille, lapsille oli, kun talvella suot olivat jäätyneet ja kodin ohitse kulkevaa talvitietä tulivat

• ) Tallinkiven nimen kerrotaan johtuneen siitä, että kerran maailman aikoina oli talvi yllättänyt muutamia, vielä metsässä olevia Evonkyläläisten hevosia ja ne olivat etsineet itselleen suojaa tuon suuren, halenneen kiven lohkareitten muodostamassa onkalossa.

♦*) Maalissuon nimi kait johtuu siitä, että joku siihen uponnut hevonen joutui »maalattavaksi» = nylettäväksi

kyläläiset puita y.m. hakemaan. Hengittämällä sulasimme yksinkertaisiin akkunoihin muodostuneeseen jäähän silmiä, joista tirkistelimme tielle Mutta sitten lienen silloin ollut jo kolmannellatoista kerrottiin, että Kaltsilan Sällillä alkoi kiertokoulu. Koulu oli jo ollut viikon kun isä arveli, että joutaisi se poikakin mennä kouluun, vähän kirjoitusta ja „laskua” oppimaan. Niin alkoi koulunkäynti. Oli vielä viisi viikkoa aikaa jälellä koulu-aikaa. Oppilaissa oli pari kolme poikaa aikamiehen pituista. Olipa siellä muuan terhakka pikku-tyttökin, Sandra V., joka joskus yritti pitää omaa päätänsä opettajallekin. Emme silloin enempää toisiamme tunteneet.
Tämä koulu jätti vaikutuksia, jotka eivät koskaan häviä mielestä. Ensimmäinen —ja toivottavasti viimeinen vaikutus oli uskonnollinen. Koti oli slle antanut alun, mutta käsitteellisesti avasi koulu tajunnalle uusia näkö-aloja. Opettajatar L. Blom eli lapsen suhteessa taivaalliseen isään ja siltä kannalta hän opetti uskontoa meille lapsille. Muistaa vielä lähes 50 vuoden kuluttua hänen opetuksiaan. Ikäänkuin aavistuksena alkoi avautua uusi maailma: ti edo n ja ajattelun. Kaikki tämä vaikutti sen, että koulun loppuessa oli ikävä ainutlaatuinen, En sitä osaa selittää. Ajatus, rukous ja toivo oli vielä joskus päästä kouluun. Mitään mahdollisuuksia siihen ei näyttänyt olevan. Alkava omintakeinen ajattelu sen sanoi. Mutta se rukous silloin lauvantai-iltana, kun koulu oli päättynyt on varmasti tullut kuulluksi kuten monet muutkin.

Tyrvään Sanomat, 27.01.1932, nro 4, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1935927?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Herman Oskar Mäkelä syntyi 16.12.1869 Hakahuhdanmaan Mäkelän torpassa, Herman ja
Hilma Karoliina Mäkelän os. Lähdekorpi, vanhimpana poikana. Oskarin jälkeen syntyi perheeseen vielä kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Mäkelän torppa sijaitsi etäällä Tyrvään kirkonkylästä. Suorin reitti kirkolta
oli kahdeksan kilometrin jalkapolku Laukulasta, joka vei perille metsien, soitten ja
vuorten reunoja myöden. Torpan lähellä sijaitsi erikoinen korkea kivi, joka oli haljennut ylhäältä alas, muodostaen katoksen tapaisen. Kiveä sanottiin Tallikiveksi, koska
laitumella oleskelevat hevoset hakeutuivat mielellään kiven suojiin.

Mäkelää lähin asutus oli Kaltsilassa. Kylän erotti vuorijono Kirkkovuori, Luhtintrapunvuori ja Kotovuori, joiden välistä painanteiden kautta kulki jalkapolku Kaltsilaan n. 3 kilometrin matkan. Oskarin syntymän aikoihin torpasta oli tehty vuokrasopimus viideksikymmeneksi vuodeksi. Peltoa oli kuokittu niin paljon, että voitiin pitää kolmea lehmää. Ainoa rahallinen tulonlähde oli kotivoin valmistus. Läheisiä luonnonniittyjä ja kuivattujen järvien palstoja vuokrattiin heinämaaksi, joten ei siellä leikin leipää syöty.

Mäkelän lapset joutuivat varhain osallistumaan töihin kykyjensä mukaan niittyraivauksissa, risunkeruussa, heinä- ja elopellolla. Pitkinä talvipuhteina nuoret kädet karstasivat ahkerasti villoja tai kehräsivät tappuroita.

Mäkelän lapset oppivat lukemaan 5-6 vuotiaana. Siihen aikaan kinkereillä vaadittiin ulkoa Lutherin Vähäkatkismus, huoneentaulu ja Athanasiuksen tunnustus. Kinkerimatkat Evon, Soukon ja Humalojan taloihin olivat pitkiä. Oskarin lapsuudessa oli yksi kansakoulu kirkonkylässä, jonne vain varakkaammat
laittoivat lapsensa. Samaan aikaan aloitti kiertokoulu Kaltsilan Sallin talossa, sinne Oskari pääsi viideksi viikoksi. Opettajana toimi harras uskovainen Loviisa Blom. Jo ennen rippikoulua Oskari haaveili pääsevänsä
opin tielle, mutta välimatkat olivat pitkiä ja rahasta oli tiukkaa. Asia kaihersi nuorukaista
ja hän poikkesi kirkkomatkoilla kansakoulun lainakirjastossa tiedustelemassa O. Söderholmilta ja Lyydia Hackstedilta luettavista oppikirjoista. Saatuaan kirjat, hän lueskeli ja laskeskeli kotona lomahetkinänsä.

Rippikouluaikana Oskari kortteerasi Hopun talossa ja joskus pappilan tuvassa. Pientä tienestiä heltisi kotoa ja enolta, sekä syksyllä marjojen keruusta. Lopulta Oskari pääsi Hopun kansakouluun 1887,
josta sai keväällä päästötodistuksen. Samoihin aikoihin tyrvääläiset Juho Äijälä, Frans Topi ja Heikki Ojansuu olivat hankkiutuneet Porin ja Hämeenlinnan opiskelukaupunkeihin. Oskari tapasi
vuonna 1888 Ojansuun, joka kehotti opiskelemaan Porissa. -Luet nyt kesällä vähän ruotsia, niin
pääset toiselle luokalle. Juho Äijälä lainasi kirjat ja antoi ohjeita ääntämisessä.

Mäkelä ja Ojansuu asuivat matami Heleniuksen pienessä 3x4 m2 kamarissa,
jonka kattoon ylettyi käsin. Eteisen liedessä sai keitettyä kotoa tuotuja perunoita,
joiden lisänä oli leipää ja särvintä. Isä Mäkelä oli ollut oppikouluun menoa vastaan, peläten pojan oppivan
kaupungissa renttuilemaan, lopulta hän antoi pojalle hiehosta saadun hinnan.
Oskari tienasi hieman kotiopettajana, sai muutaman lantin hartaustilaisuuksien
kolehdeista ja kerran Sammaljoen kirkon kolehtirahan, 4 markkaa.

1894 Mäkelä pääsi ylioppilaaksi, tutkinto suoritettiin silloin Helsingissä. Stipendi
helpotti matkakuluja, mutta edessä oli vielä tuskallinen lainan ja takuiden hankkiminen, joka varmisti tien teologiseen tiedekuntaan. Samoihin aikoihin Mäkelä pistäytyi Tyrvään Nuorisoseuran perustavassa kokouksessa Juho Äijälän ja Heikki Ojansuun kanssa. Ystävykset olivat lujasti sivistystä
ja kansan valistusta ajavan aatteen takana ja avittivat seuran vetävästi alkuun.

Herman Oskari Mäkelä vihittiin papiksi Turussa 17.6.1898 ja kesäkuun 28. Päivänä vietettiin Kaltsilan Vanhassakylässä Oskarin ja Sanni Vanhakylän tunnelmallisia häitä. Mäkelä toimi silloin Tyrväällä vt.
kappalaisena kirkkoherra E. Törnvallin ja Johannes Bäckin virkavapauden ajat.
Saman vuoden syyskuussa Mäkelä sai vt. kappalaisen viran Pöytyällä, jossa esimiehenä oli rovasti G.M. Boijer. Boijerilla oli hyviä muistoja Tyrvään ajoilta toimittuaan seurakunnassa liki kaksikymmentä vuotta. Seuraavaksi Mäkelä haki Inkoon kappalaisen virkaa ja tuli valituksi, kunnes hänet määrättiin vt.
kirkkoherraksi Ahvenanmaalle Brändön seurakuntaan. Lapsia oli perheeseen syntynyt Antti Oskari Ensio 5.4.1899, Hilma Sofia Kyllikki 14.6.1901, kaksoistyttäret Eeva Kaarina Taina ja Hilda Maria Saara 19.2.1903. Mäkelä valittiin Hinnerjoen kirkkoherraksi 1907. Seuraavana vuonna perhettä kohtasi raskas
suru, Sanni-äidin kuolema.

Oskari Mäkelä avioitui 1908 pastorin lesken Anni Pispalan kanssa, jolla oli jo neljä
poikaa. Perhe lisääntyi vielä yhdellä, kun Hannes Herman Oskar syntyi 1910. Mäkelän
ruokakunta muutti Siikajokilaaksoon Kestilään vappuna 1913, siellä viihdyttiin toistakymmentä vuotta. Kaipaus ahdisti Etelä-Suomeen ja 1925 Oskari Mäkelä sai valtakirjan Asikkalan kirkkoherran virkaan. Vappuna
perhe asettui uuteen kotiin. Puoliso menehtyi äkillisesti saman vuoden elokuun alussa.
Mäkelä jäi jo toisen kerran yksin, mutta hänen kohdalleen tulivat vielä kolmannet
häät Astrid Maria Clayhillsin kanssa kesäkuun alussa 1926. Asikkalan kirkkoherrana
Mäkelä toimi 26 vuotta. Kauniissa vesien halkomassa seurakunnassa hän oli pidetty kirkonmies.

Oskari Mäkelä liittyi aikanaan myös Tyrvään Lastuihin, joiden Lysteissä tapailtiin
kotiseudun nuoruuden aikaisia tuttuja. 1937 Vanhalla kirkolla pidetyn kirkkojuhlan
jälkeen Mäkelä kiitti Tyrvään Lastu –ajatuksen heräämisestä ja toivoi sen nimissä aloitetulle toiminnalle siunausta ja menestystä. Rovasti Mäkelän elämän lanka katkesi Asikkalan Vääksyssä 26.10.1954. Viimeinen
leposija on perhehaudassa Roismalan kappelihautausmaalla, liki vanhaa kappelia suurten kuusten katveessa. Syntymäkodin rakennuksista on jäljellä vielä pari aittaa, mutta torpan päärakennus on jo kauan sitten purettu.
Tilan nimi on muuttunut Peltomäkeläksi.

Oskari Mäkelän poika Ensio oli vuosina 1935-1953 Tyrvään seurakunnan kappalaisena. Hänen aikanaan perustettiin mm. Lopenkulman evankelisen nuorisoliiton kuoro. Mäkelät, Aira Fredrika os. Jokisalo ja Antti
Oskar Ensio, asuivat Ketolan pappilassa.

https://www.lcvammala.fi/lc_vammala/attachments/lc_vammala/text_edi...