Ivan (Johannes) Miheinpoika Brelo

Talollinen, lampuoti. Hautavaara, Suojärvi.

Asuinpaikka Suojärvellä v. 1939: Hautavaaran kyläkartan talo numero 4.

(Lisäys/ Lea Tajakka):

Iivana Brelo oli ammatiltaan maanviljelijä. Hän oppi kanteleensoiton taidon isältään, Mihei Brelolta. (Matti T. Korhonen (Kuutti, Timonen), Väisänen teoksessa Arja Kastinen & al.: Kizavirsi karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa, 2013.)

Iivo Härkönen tapasi Mihei Brelon kesällä 1900 runonkeruumatkallaan Kuikkaniemen Bombassa ja liittyi tämän mukaan matkaan Kaipaan suuntaan. Härkönen taltioi häneltä puolenkymmentä runoa ja loitsua. He viettivät yön Parkinselän kylässä. Yönseutu kului hupaisasti, kun Brelo lauloi ja soitti kannelta vanhan isännän kanssa. ”Ja vieläpä pisti se poika tanssiksikin ja kepeät oli töppöset”. Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa on Härkösen kommentti Brelosta: ”Erittäin hauska ja miellyttävä mies, hyvä tanssija ja kanteleensoittaja”. Teoksessa Runon hirveä hiihtämässä on Härköseltä kokonainen luku matkasta Mihei Brelon kanssa. (Uusi Suometar, Härkönen, Timonen teoksessa Arja Kastinen & al.: Kizavirsi karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa, 2013.)

Feodosia Närhi kertoo Erkki Ala-Könnin haastattelemana Mihei Brelon olleen hauska mies, ”taitavasti minninmannin breloa lugi”. Närhi piti Suojärven parhaana kanteleensoittajana ”Brelon poigua”, Iivana Breloa. Hän oli ”blässien soittaja” eli soitteli tansseissa ja ”soitti hyvin kanteleella”. (Tay/Kper teoksessa Arja Kastinen & al.: Kizavirsi karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa, 2013.)

Iivo Härkösen teoksessa kuvataan Brelon ja Härkösen Parkinselällä viettämää iltaa. ”Ja hyvää siitä seurasi, - miesten paraita ukko. Hän kanteleellakin soitti, sellaisella merkillisellä laudoista tehdyllä laatikolla ja taisi vähän laulellakin, mutta Prelo lelletteli kaikenlaista, ja hyvin kului yö aution kankaan merkillisessä yksinäisessä talossa.” (Iivo Härkönen: Runon hirveä hiihtämässä 1928.)

Heikki Laitinen on analysoinut Iivana Brelon kymmenellä kielellä soittaman ”Maanituksen” artikkelissaan ”Karjalainen kanteleensoittotyyli”. Hän kirjoittaa: Lyhyt nuotinnos sisältää kokonaisen musiikinmaailman, vuosisatojen aikana kehittyneen itsenäisen musiikillisen ilmaisutavan”. (Laitinen teoksessa Arja Kastinen & al.: Kizavirsi karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa, 2013.)

Lähteet:

Anna-Liisa Tenhunen teoksessa Arja Kastinen, Rauno Nieminen, Anna-Liisa Tenhunen: Kizavirzi : karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa (2013).

Iivo Härkönen: Runon hirveä hiihtämässä (1928).

http://www.kantele.net/kanteleensoiton-katselemisen-lumo/290

https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=Brelo%2C%20Iivana&type=...