Jaakko Terenteinpoika Näivö

Talollinen, lautamies, kunnallismies.

Salonkylä, Suojärvi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1856: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1856: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1856 г.:

Nro 65. Synt. 01.10.1856, kast. 11.10.1856. Jakov. Vanhemmat: Salonkylän kylän talollinen Terentei Ivanov ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Jevdokija Jemeljanova, molemmat ortodokseja. Kummi: Varpakylän kylän talollinen Vasilei Jemeljanov.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8017137

Avioliitto / Marriage / Брак:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1885: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1885: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1885 г.:

Nro 23. Vihkivpm 13.11.1885. Sulhanen: Viipurin läänin Suojärven seurakunnan Salonkylän kylän talollisen poika Jakov Terentijev, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 28 vuotta. Morsian: Viipurin läänin Suojärven seurakunnan Lietteen kylän talollisen Feodor Samuilovin tytär, neito Mavra, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 18 vuotta. Todistajat: sulhasen - Terezin kylän talollinen Timofei Feodorov ja Varpakylän kylän populi Arest Petrov, morsiamen - Leppäniemen kylän talollinen Agafon Stefanov ja Hukkalan kylän pitäjänkauppias Ilja Utkin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4120710

Kuolema / Death / Смерт:

Menehtyi viliustumisen seurauksena siviilisotavankina Kaimaojan siirtoleirillä, Kontupohjassa, Karjalassa, Neuvostoliitossa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Jaakko Näivö oli hyvä "kirjahmalttaja" eli luku- ja kirjoitustaitoinen osaten myös venäjää [1]. Niinpä Jaakko valittiinkin lautamieheksi. Lautamiehiksi valittiin yleensä vakavaraisia, vastuuntuntoisia ja vastuullisia talollisia. Virasta ei saanut kieltäytyä sillä sitä pidettiin kunniavirkana. Salonkyläläisistä tehtävää kauimmin hoito Näivön suku. [2, 3] Jaakko edusti myös kuntakokousta Salonkylässä 1896-1901. Kokouksen edustajiksi valittiin vain itsenäisiä isäntämiehiä tai elinkeinon harjoittajia. Toisen palveluksessa olevaa ei kelpuutettu ja jakamattoman talon poika katsottiin isänsä alaiseeksi. [2, 3]. Jaakko Näivö oli myös kyläkunnan piirimiehenä 1905-1907. Kyläkunnan piirimiesten tehtäviin kuului mm. kaskien jako, teiden valvonta järjestys. [2, 3]. Jaakko kuului Salonkylän koulun johtokuntaan. [1]

Aune Lämsä kertoo Näivön Jaakon kosiomatkasta vuonna 1887 näin [4]:

Jaakko, talon ainoa poika, ikää jo 29 vuotta, ihan igämuzikka. Sisaret oli naitu Salonsaareen Siilaan ja Jerosiin Tepposelle. Tata Terentei oli kuollut vuosi sitten ja myös mamma Outi oli sairas. Jaakko siinä ajatuksissaan korjaili eloja pelloltaan, kekoja teki, siinä välillä riihtä pui, vei jyväsäkit aittaansa. Käväisi myllyssä Markkisissa tuoden uutisjauhoja säkillisen jos toisenkin. Siinä sitten mietiskeli mielessään Kaipaan proasniekoissa näkemäänsä lietteeläistä, Partasen Feudorin tsomaa tytärtä. Ylen oli ripsakka ja sukkelasanainen se Feudorin tytär Maura ja se miellytti Jaakkoa.
Jaakko pagisi hyvälle pratanalleen Jarkkosen Feudorille aikeistaan. Kertoi vielä Anni-sisarelleen aikeistaan ollessaan Siilan joukon kera reäpöin vedossa Salonjärvellä. Anni-sisar, Siilan emäntä sanoi: Mutzoi veikkoni tuo, omah perttih emännäksi tuo.
Syysmyöhällä lähtivät Jaakko ja Jarkkosen Feudor kohti Lietteen kylää. Oli rospuuttoaika, kävellen menivät Salonsalmen kautta Jaakolla kihlalahjat taskussa eli kormenissa. Suojärven rannalla eli silloin Partanen. Taloa kohti kävelivät ja jo kaukaa merkkiä antoivat: sulhasia on tulossa.
Menevät tuplaan, tervehtivät talonväkeä. Partasen Feudorilla oli kotona pojan Mitroin lisäksi kolme tytärtä, Maura, Marfa ja Maria. Maura oli tyttäristä vanhin ja oli vasta seitsemäntoistavuotias, nälkävuosien lapsi, ketterä ja nauravasilmäinen. Jarkkosen Feudor esitti asian salonkyläläisittäin: Ennen käimme muite, nygöi tulimma sulhasiksi Mauralle, vastoatta vai että. Tämä Jaakko, salonkyläläni on lautamies Terentei Näivön da Outi Norpan aino poiga. Sisaret ollah miehel a tuatto kuollut, muamo Outi ylen vanhani jo. A tämä Juakko on kuoluo käynyt, malttah lugie tai kirjuttua. Ylen hyvä kirjahmalttaja on. Maurah miellyimmä, hänet Juakoil mutzoiksi ottasimma. Vastuatta vai että?
Hyvin otettiin sulhaset vastaan. Kiireellä Matreena-emäntä kysäisi: Suvaitsetteko sultsinaiset vaiko luajimma piiroat? Kuuntelematta vastausta alkavat tyttärien kera sulhaspiiraiden teon. Näin Maura-tytär Jaakolle luvattiin. Maurakin oli myöntyväinen. Oli Jaakon jo aiemmin nähnyt. Uudenvuodenyönä oli zirkkalo eli peili näyttänyt ihan samanmoisen muzikan kuvan: mustatukkaisen ja suoravartisen.
Siinä keitinpiiraita eli sulhaspiiraita syödessä Jaakko antoi lahjansa ja kihlarahan Partasen stolalle. Lyötiin kättä ja sovittiin lujusille tulosta ajan tavan mukaisesti, sopimaan häistä. Jaakko kävi sitten lujusilla ja pian pidettiin häät eli suadvot, ihan oikeat karjalaiset häät. Vihillä Jaakko ja Maura kävivät 13.11.1887. Näin mamma Outi sai neveskän mielehisen ja Jaakko taloonsa nuoren ja ketterän Mauran mutzoiksi omaksi.

Miikkulan pruasniekan aikaan Punjun isäntä oli Salonkylässä Näivön Jaakon vieraana. Suojärveläisittäin Punjua sanottiin Pun'uksi. Siinä tarinoidessaan Punjun isäntä pilke silmäkulmassa osoittaa sormellaan Näivöä ja tuumasi: A sie pienempi, sie pienempi. Ei starikkojen koossa eroa ollut mutta suojärveläisittäin pun'u tarkoitti pientä naurista tai perunaa kun näivöi oli pieneksi rapistunut, kuivattu nauris. Ja starikoilla riitti lystiä. [5, 3]

Jaakko ja Maura elelivät yhdessä yli 52 vuotta, rakensivat ja raivasivat kasvattaen kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Näin he elelivät kylässään Salonsaarella aina joulukuuhun 1939 saakka, jolloin alkoi marraskuun viimeisenä päivänä talvisota. Jaakko ja Maura jäivät olosuhteiden pakosta siviileinä vangeiksi, heidät vietiin sieltä Kontupohjan Kaimaojan vankileirille helmikuun 1940 alussa. [6, 3]

Salonkyläläisten siviilivankien asuessa joulu-tammikuun ajan vielä kotonaan kävi heidän luonaan vuoroon suomalaisia ja venäläisiä sotilaita. Vanhukset pelkäsivät tilannetta, kunhan eivät vain sattuisi tulemaan samanaikaisesti. Ka, tora sid roih, tuumasivat vanhukset. Olivat siksi sopineet, että antavat merkkejä jos on paha tilanne. [5]

Siinä kohta hiihti taas venäläisiä sotilaita pihaan, tulivat tupaan ja kuulumiset kyseltyään lähtivät pois mutta pysähtyivät siihen lähelle tarkistelemaan tilannetta. Vanhukset tarkistivat tilannetta ikkunasta, ja siinä samassa huomasivat toiselta suunnalta tulevaksi tuttuja suomalaisia sotilaita. Nyt starikoille Jaakolle ja Prouholalle tuli kiire. Heidän oli varoitettava suomalaisia sotilaita. Starikat menivät rapuille, antoivat kädellä merkkiä: älkää tulko, menkää pois. [5]

Kuinkapa ollakaan, venäläiset huomasivat tämän, hiihtivät pihalle ja tiukkasivat portailla seisojilta: Mitä merkkiä te annoitte ja kenelle? Minkätakia ta kättä viuhkuitte? Tähän vastasivat starikat: Emmä ni midäi viuhkuttannut, katzo porras on libie da jeäs, a toinen meis on sogie. Jalga sit jeänpeäl luiskahti da sit i käsi vippai. uskottava oli ja niin tilanne oli pelastettu. [5]

Jaakko, ikänsä terve musikka, vilustui pahoi matkalla ja kuoli 12.2.1940 ja sai viimeisen lepopaikkansa vieraalla maalla, kaukana kotikylästään ja suvustaan. Maura pääsi Suomeen omaistensa luo ja jo syksyllä 1941 Feudor-poikansa perheen mukana takaisin Salonkylään. Hänen vaelluksensa päättyi 7.3.1942 ja hänet on haudattu Salonkylän kalmistoon. [6, 3]

Viitteet:

• [1] Aune Lämsä: Pyhän Miikkulan Salonkylä. 287 s. s. 134-135.
• [2] Aune Lämsä: Pyhän Miikkulan Salonkylä. 287 s. s. 156.
• [3] Kooste Reijo Savola.
• [4] Aune Lämsä: Pyhän Miikkulan Salonkylä. 287 s. s. 231-232.
• [5] Aune Lämsä: Pyhän Miikkulan Salonkylä. 287 s. s. 261.
• [6] Aune Lämsä: Pyhän Miikkulan Salonkylä. 287 s. s. 232.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven Salonkylän kyläprojekti
• Suojärven paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 124. viikkoprofiili (22.04.2018-28.04.2018).