How are you related to Kaarlo Koskimies?

Connect to the World Family Tree to find out

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Kaarlo Koskimies (Forsman)

Swedish: Carl Koskimies (Forsman)
Also Known As: "Forsman vuoteen 1906 saakka"
Birthdate:
Birthplace: Pihlajavesi, Keuruu, Finland
Death: August 01, 1918 (66)
Sääksmäki, Finland
Place of Burial: Hämeenlinna, Finland
Immediate Family:

Son of Oskar Vilhelm Forsman and Maria Gustava Forsman
Husband of Verna Koskimies
Father of Aarno Rafael Koskimies; Elma Kaino Maria Talaskivi; Alli Esteri Rautajärvi; Saimi Elisabet Honka; Ilta Ismene Koskimies and 3 others
Brother of Betty Reini; Professori A. V. Koskimies; Yrjö Koskimies; Piispa Juho Koskimies; Hildur Koskimies and 3 others
Half brother of Sakris Vilhelm Forsman; Matilda Forsman; Johanna Aurora Peltonen; Maria Forsman; Lydia Forsman and 2 others

Occupation: FT, Kreikan ja latinan kieleten lehtori, Porvoon lyseo 1885, Hämeenlinnan lyseo 1887
Managed by: Private User
Last Updated:

About Kaarlo Koskimies

Suomentaja, latinan ja kreikan kielten lehtori. Filosofian tohtori 1890.

Huomattavimmat ansiot antiikin kirjallisuuden suomentamisessa. Teki pääasiallisen uransa Hämeenlinnan lyseossa.


Elämäkerta

Kaarlo Koskimies (Carl Forsman) syntyi 27.12.1851 Pihlajavedellä. Hänen isänsä oli herännäispappi Oskar Vilhelm Forsman, joka toimi Pihlajaveden kappalaisena vuosina 1851-1856, ja äitinsä Maria Gustava Ahlholm.

Vuonna 1956 Kaarlon ollessa viisivuotias perhe muutti Pihlajavedeltä Isoonkyröön. Varsinaisen lapsuus- ja nuoruusaikansa hän vietti Etelä-Pohjanmaalla. Tältä ajalta hänen mieleensä jäivät 1860-luvun katovuodet. Hän piti itseään nimenomaan pohjalaisena, vaikka tekikin elämäntyönsä pääosin Hämeessä. [1, 2]

Kosketuksen klassisiin kieliin Koskimies sai jo kotonaan. Myöhemmin hän ja hänen veljensä kävivät kirjeenvaihtoa isänsä kanssa latinaksi.

Ylioppilaaksi Koskimies pääsi Vaasan kymnaasista vuonna 1870. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1875, lisensiaatiksi 1883, ja sai tohtorin arvon 1890. Hän ryhtyi opettajaksi ja teki pääasiallisen elämänuransa Hämeenlinnan normaalilyseossa, sittemmin Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa, jossa hän opetti vuodesta 1876 latinaa, sittemmin myös kreikkaa, suomea ja ruotsia. 1880-luvulla hän toimi pari vuotta Porvoon lyseossa.

Koskimiehen kreikkalaisen filologian alan väitöskirja käsitteli hellenistisen ajan filologin Aristarkhos Samothrakelaisen kommentaaria Apollonios Sofistin (noin 100 jKr.) Homeros-sanakirjan lähteenä. Koskimies julkaisi ja toimitti myös opetustarkoituksiin Kreikan kirjallisuuteen liittyvää materiaalia, kuten Ksenofonin Anabasiksen sanaston ja Homeros-antologian. Laajempaa yleisöä varten hän kirjoitti teoksen Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiia eli jumalaistarut ja sankarisadut (1895). Tieteellinen ura sai kuitenkin sai väistyä idealistisen, kansan ja suomenkielisen kulttuurin kehittämistä ajavan opettajan uran tieltä.

Koskimiehen huomattavimmat ansiot ovat antiikin kirjallisuuden suomentamisessa. Suomentajana hänen merkityksensä jäi aikanaan jälkeen vain aikalaisestaan Paavo Cajanderista. Nimenomaan antiikin kirjallisuuden kääntäjänä Koskimies oli monipuolisin ja merkittävin suomentaja ennen Otto Mannista. Kreikan kirjallisuuden alalta hän käänsi Homeroksen Odysseian kolme ensimmäistä laulua (1876–1877), Aiskhyloksen Agamemnonin (1897), Sofokleen Antigonen (1885) ja Kuningas Oidipuksen (1906–1907) – kaikki nämä runomittaisesti – sekä Platonin Gorgiaan (1899). Käännöksiin liittyi johdantoja ja selityksiä. Lisäksi hän suomensi useita näytteitä Lukianoksen tuotannosta ja Theokritoksen 15 idylliä. Laajimman kantavuuden sai Antigone-suomennos, sillä sitä käytettiin Suomen Kansallisteatterin näytelmäesityksessä keväällä 1901. Kyseinen esitys oli suomalaisen teatterihistorian merkkitapahtumia. Koskimiehen käännöstä käytettiin myös Kuningas Oidipuksen esityksessä. [2, 3]

Koskimies on kuvannut seuraavasti näkemystään, joka leimasi hänen elämäntyötään antiikin teosten suomentajana: ”Muodossa klassisen antiikin suurin viehätys oikeastaan onkin. Sen aatteet ja ajatussisältö on aikaa sitten tunnettu, jopa ositain sulautunut omaan sivistykseemme. Mutta se tapa, millä sen kirjailijat ovat nuo aatteet omaksuneet, lihaan ja vereen pukeneet, siis teosten muoto, johon he kukin ovat yksilöllisyytensä painaneet, siinä tuntuu vielä tuhansien vuosien takaa elävän suonen sykintä, ihmisen puhetta ihmiselle.” [4]

Koskimiehen käännöstoiminta ei rajoittunut vain kreikkalaiseen kirjallisuuteen. Hän suomensi myös J. W. von Goethen Faustin ensimmäisen osan (käännöstä käytettiin teatteriesityksessä 1885) ja J. L. Runebergin tuotantoa sekä kaunokirjallisuutta ja asiaproosaa kuten J. V. Snellmanin Valittuja teoksia. Erikoisuutena voidaan mainita hänen kalevalamittaan kääntämänsä Danten Infernon viides laulu. Merkille pantavaa on myös se, että Koskimies käänsi muutamia uuskreikkalaisia tekstejä. Hänen käännöksensä tosin vanhenivat varsin nopeasti (esimerkiksi Faustin ensimmäisestä osasta ilmestyi uusi käännös jo 1916), eikä niissä ollut Paavo Cajanderin käännösten loistokkuutta. Uraauurtavia ne joka tapauksessa olivat.

Käännöstyön lisäksi Koskimies kirjoitti suomenkielisiä tutkielmia antiikin kirjallisuudesta esimerkiksi koulunsa vuosikertomukseen. Uudemmasta kirjallisuudesta hän esitteli suomalaiselle lukijakunnalle Alessandro Manzonin ja Sándor Petöfin tuotantoa sekä uuskreikkalaisia kansanlauluja. Hän kirjoitti myös tutkielman H. G. Porthanin suhtautumisesta pohjalaisiin. Lisäksi hän täydensi veljensä A. V. Koskimiehen kanssa uuden laitoksen F. F. Ahlmanin Ruotsalais-suomalaisesta sanakirjasta 1885.

Kirjallisen Kuukauslehden avustajana vuodesta 1876 Kaarlo Koskimies keskittyi erityisesti käännöskirjallisuuteen. Ensimmäisessä arvostelussa, joka käsitteli J. V. Calamniuksen Kreikkalaisia satuja, hän mainitsi sivistyskansojen suhteesta käännöksiin ja hahmotteli ohjelmaa suomeksi käännettävästä kirjallisuudesta. Koskimiehen arvostelut olivat seikkaperäisiä, ja ne käsittelivät myös oikeakielisyyskysymyksiä. Hän harrasti myös itse runojen kirjoittamista. [2, 3]

Kaarlo Koskimiehen puoliso vuodesta 1881 oli Verna Limón (s. 1860 Hämeenlinna). Kaarlo ja Verna Koskimiehellä oli kahdeksan lasta. Heidän poikansa oli viulutaiteilija Eero Koskimies, ja tämän poika oli pianisti Pentti Koskimies ja tytär on kirjailija ja kirjallisuustoimittaja Satu Koskimies . Toinen poika oli lehtori ja suomentaja Aarno Rafael Koskimies. [1-3]

Kaarlo Koskimies kuului pohjalaiseen Forsmanin sivistyssukuun, joka on kunnostautunut laajalti suomalaisen kirjallisuuden alalla. Hänen veljiään olivat Suomalaisen normaalilyseon yliopettaja, Suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija ja runoilija A. V. Koskimies ja Oulun hiippakunnan piispa Juho Koskimies. Historian professori, toimittaja ja vapaaherra Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli hänen serkkunsa. Kirjallisuuden professori Rafael Koskimies oli Kaarlo Koskimiehen serkun Carl Julian Forsmanin pojanpoika. Rafael Koskimiehen puoliso oli keuruulaissyntyinen voimistelunopettaja ja näytelmäkirjailija Airi Koskimies (o.s. Heikinheimo). [1-4]

Sairastettuaan viimeiset elinvuotensa Kaarlo Koskimies kuoli Sääksmäellä 1.8.1918. [2-8]

Muistokirjoituksia:

  • Edwin Flinck: Kaarlo Koskimies in memoriam. Julkaistu Aika-lehdessä no 11-12 1.11.1918: sivu 1, sivu 2. [4]
  • H.S.: Kaarlo Koskimies. Julkaistu Tidskrift utgiven av Pedagogiska föreningen i Finland -lehdessä no 1-222.01.01.1919: sivu 1, sivu 2, sivu 3. [5]

Kaarlo Koskimies, hänen puolisonsa ja kolme lastaan on haudattu perhehautaan nykyiselle (2020) Ahveniston hautausmaalle Hämeenlinnaan. Hautakuvat ja tarkempi sijainti ovat nähtävinä seuraavissa palveluissa:

media.geni.com/p13/bf/42/4f/1a/5344485749667ae5/kaarlo_koskimies_kuolinilmoitus_large.jpg?hash=298ded79fb99f6f1f16ea30c4cbc88c8bf6c597cd012ede16188fd8d15632c84.1735891199Kaarlo Koskimiehen kuolinilmoitus.[6]


Teoksia

  • Xenofonin Anabasin sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1879 (yhdessä Juuso Hedbergin kanssa)
  • Frans Ferdinand Ahlmanin (1836–1895) ruotsalais-suomalaisen sanakirjan uudistettu painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1883 (yhdessä A. V. Forsmanin (Koskimies) kanssa)
  • Anthologia Homerika : valikoima lukemisia Homeroon runoista : sanakirjan ja lyyrillisen jälkiliitteen kanssa : lyseoitten tarpeeksi. WSOY 1888
  • Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiia eli jumalaistarut ja sankarisadut. Otava 1895 (Näköispainos: Helsinki: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-05-4)
  • Kukkia Kantelettaren kaskilta, kokoillut Kaarlo Forsman. Kansanvalistusseura, Helsinki 1898

Suomennoksia

  • Homeros: Odysseian kaksi ensimmäistä runoa; suom. ja alkulauseella varusti Kaarlo Forsman, teoksessa Hämeenlinnan Normaalilyceumi. Kertomus lukuvuodesta 1876–1877. Lindgren, Hämeenlinna 1877
  • Johann Wolfgang von Goethe: Faust, murhenäytelmä, 1. osa. Söderström, Porvoo 1884
  • Sofokles: Antigone, murhenäytelmä. WSOY 1885
  • J. L. Runeberg: Lyyrillisiä runoelmia, osat 1–2. G. L. Söderström, Porvoo 1885
  • J. L. Runeberg: Vähemmät eepilliset runoelmat. G. L. Söderström, Porvoo 1887
  • Wilhelm Lübke: Taiteen historia pääpiirteissään. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1889–1890
  • Lukianos: "Huone" ja "Timon", jotka kirjallishistoriallisella johdannolla varusti, suomensi, selitteli Kaarlo Forsman, teoksessa Hämeenlinnan lysee. Kertomus lukuvuodesta 1890–1891. Hämeenlinna 1891
  • J. V. Snellman: Valitut teokset 1–5. WSOY 1893–1901
  • Viktor Rydberg: Aseseppä : kajastuksia uskonpuhdistuksen ajalta; suomentanut K. Forsman; elämäkerran kirjoittanut Th. Rein. Otava 1895
  • Aiskhylos: Agamemnon, murhenäytelmä. Alkuteoksen runomitoilla suomentanut, johdannolla ja selityksillä varustanut Kaarlo Forsman. WSOY 1897
  • Platon: Gorgias; johdantoineen selityksineen suomeksi toimittanut K. Forsman. WSOY 1899
  • Daniel March: Raamatun yökohtauksia. WSOY 1903–1904
  • Rudolf Eucken: Suurten ajattelijain elämänkatsomukset : ihmiskunnan elämän probleemin kehityshistoria Platonista nykyaikaan asti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1905
  • J. B. de Liefde: Kerjäläissoturit, historiallinen romaani. Kirja, Helsinki 1917

Lähteet

[1] Kirkonkirjat

Kastekirja

Rippikirjat ja muuttaneiden kirjat

[2] Riikonen, H. K.: Koskimies, Kaarlo. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 17.5.2020) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-008604 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu).

[3] Wikipedia: Kaarlo Koskimies (suomentaja)

[4] Edwin Flinck: Kaarlo Koskimies in memoriam, sivu 1, sivu 2. Julkaistu Aika-lehdessä no 11-12 1.11.1918.

[5] H.S.: Kaarlo Koskimies, sivu 1, sivu 2, sivu 3. Julkaistu Tidskrift utgiven av Pedagogiska föreningen i Finland -lehdessä no 1-222.01.01.1919.

[6] Hämeen Sanomat 06.08.1918 no 53: Kaarlo Koskimiehen kuolinilmoitus.

[7] Hämeenlinnan seurakunnat, Ahveniston hautausmaan virtuaalipolku: Koskimies Kaarlo

[8] Find A Grave: Kaarlo Koskimies.


Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 58. viikkoprofiili (13.-19.7.2020).

view all 12

Kaarlo Koskimies's Timeline

1851
December 27, 1851
Pihlajavesi, Keuruu, Finland
1882
December 17, 1882
Hämeenlinna, Finland
1884
March 21, 1884
Hämeenlinna, Finland
1886
March 3, 1886
Borgå, Finland
1888
January 16, 1888
Porvoo, Finland
1890
November 2, 1890
Hämeenlinna, Finland
1893
January 4, 1893
Hämeenlinna, Finland
1895
March 12, 1895
Hämeenlinna, Finland
1897
July 22, 1897
Sääksmäki, Finland