Kalervo Feliks Haapasalo

Kansanedustaja, päätoimittaja, maakuntaneuvos.

Mikkeli.

Syntyisin: Sortavalan kaupunki.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sortavalan evankelisluterilainen kaupunkiseurakunta, syntyneet v. 1912: Sortavala Town Evangelical Lutheran Parish, Births year 1912: Сортавала Городской евангелическо-лютеранскый приход, рождений 1912 г.:

Synt. 19.06.1912, kast. 07.07.1912. Kalervo Felix. Vt: Suutari Uuno Haapasalo (ennen Havukainen) ja vo Anna Tiainen, Hympölä 4. Kt: Heikki Varpainen ja vo Maria Tiainen, työm Herman Tiainen Hympölä ja leski Katri Mäki, o.s. Kukkonen.

Sortavalan kaupunkiseurakunta > Sortavalan kaupunkiseurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1891-1918 (I C:1) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2304489]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Kalervo Haapasalo avioitui Maire Virran kanssa.

Kuolema / Death / Смерт:

Kalervo Haapasalo kuoli Tampereella 09.07.2002.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Kalervo Haapasalo syntyi 19.6.1912 Sortavalassa suutarimestari Uuno Haapasalon ja kansanedustaja Anna Haapasalon os. Tiaisen poikana. [1, 2, 3]

Toimittaja

Kansakoulun, liikeapulaiskoulun ja Työväen Akatemian käytyään hän aloitti toimittajan uran 1937 Sortavalassa Kansan Voima-lehdessä ja työskenteli mm. rintamalehti Tapparan toimitussihteerinä 1942-44, toimitussihteerinä sosiaalidemokraattisissa lehdissä Tampereella ja Viipurissa ja päätoimittajana mikkeliläisessä Vapaus-lehdessä. [1] Alku Mikkelissä ei ollut helppo. Kilpailutilanne oli kova ja Vapauden päätoimittaja Kalle Hakala oli ollut kansanedustajana. Lehteä oli toimitettu tilapäisvoimin. Haapasalo pisti yrityksen - lehden lisäksi kirjapainon - nopeasti iskukuntoon ja hänen vaimonsa Maire Haapasalo työskenteli toimitussihteerinä. Maire toi lehteen keskustelua herättäneen sosiaalireportaasin ja Kalervo iskevää ja kantaaottavaa poliittista journalismia. [4, 3]

Lekan naputukset -palsta oli Kalervo Haapasalon tavaramerkki. Remington tärisi kun Haapasalo lähes päivittäin otti tuikeasti kantaa köyhien ja sorrettujen puolesta oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa vaatien. Noina vuosina Vapauden toimituksessa työskenteli myös myöhempi opettaja ja Mikkelin valtuuston puheenjohtaja Arvo Mäenpää. Pienellä porukalla painettiin kuusipäiväistä lehteä ja töitä tehtiin pahimmillaan yötä päivää. Kalle on itse arvioinut, että hänestä tuli kansanedustaja myöhemmin pitkälle Lekan naputusten ansiosta. [4, 3]

Haapasalo kuvasi myöhemmin sanomalehtimiesvuosiaan ajaksi, jolloin poliittinen kirjoittelu oli hyvinkin räiskyvää, mutta henkilökohtaisuuksilla ei törkeilty, ja hän korosti lehdistön yhteiskunnallisen vahtikoiran tehtävää. [5, 3]

Kansanedustaja

Hän ehti olla seitsemän vuotta mikkeliläisen Vapaus-lehden päätoimittajana, ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) listoilta 1951.

Sodan jälkeen SDP:ssä syntynyt niin sanottu asevelisosialistien ryhmä oli vahvistanut asemiaan. Väinö Leskisestä tuli eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Aseveliryhmään liittyi myös tuore kansanedustaja K. F. Haapasalo. [5, 3] Politiikkaan hän oli lähtenyt jo aikaisemmin. Vuoden 1945 kunnallisvaaleissa Vapaus-lehti oli terhakka vaaliase ja Haapasalon vedolla Mikkelin sosialidemokraatit julkaisivat jopa kuvitetun vaalilehden. Sen kannessa oli kuva ränsistyneestä esikaupungista ja iso tunnus "Me rakennamme uuden Mikkelin". Haapasalo valittiin valtuustoon, mutta hän muutti maalaiskunnan puolelle kesken kauden ja toimi silloisessa naapurikunnassa mm. valtuuston puheenjohtajana. Hän palasi Mikkelin valtuustoon vuonna 1961 toimien mm. valtuuston puheenjohtajana vuosina 1965-68 sosialidemokraattien imuroitua kunnallisvaaleissa 1964 viisi lisäpaikkaa ja valtuuston voimasuhteiden muututtua vasemmiston hyväksi paikoin 23-18. [4, 3]

Haapasalosta tuli poikkeuksellisen pitkäaikainen kansanedustaja: hän edusti mikkeliläisiä Arkadianmäellä lähes neljännesvuosisadan 1951–1975. [5, 3] Hän oli toisen polven kansanedustaja: Hänen äitinsä Anna Haapasalo oli SDP:n kansanedustaja 1919-21 Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä. [1]

Haapasalon poliittinen ura valtakunnan tasolla oli myös komea. Hän oli kansanedustajana 1951-75 ja kahdesti Mikkelin mies puki päälleen myös liituraidan - vuosin 1970-71 hän kantoi teollisuus- ja vuonna 1971 liikenneministerin salkkua.

Kalervo Haapasalon uran huippu osui 1970-luvun alkupuolelle, jolloin hän toimi eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana ja ministerinä. Haapasalon pitkän kauden aikana poliittinen elämä ja eduskuntatyö muuttuivat perusteellisesti, ja puolueen sisäiset ristiriidat johtivat puoluehajaannukseen. Kansanedustajat joutuivat 1950-luvulla kulkemaan kentällä enemmän kuin sähköisten tiedotusvälineiden kaudella, ja matkustaminen oli rankkaa. Haapasalo kuljetti puhujamatkoillaan mukanaan polkupyörää, jolla hän polki juna-asemalta puhetilaisuuksiinsa. Suuri muutos kansanedustajan kannalta oli puoluetoimistojen vallan kasvaminen eduskuntaryhmän kustannuksella; tätä kehitystä Haapasalo kuvasi "järkyttäväksi". Hän muisti, kuinka vielä 1960-luvun alussa Väinö Tanner saattoi sanoa, että "minäpä lähden kuuntelemaan, mitä te siellä ryhmässä päätätte". Myöhemmin edustajat joutuivat kuulostelemaan puoluetoimiston päätöksiä. [5, 3]

Kehitysalueiden teollistaja

Ahti Karjalaisen hallituksessa ensin teollisuus- ja myöhemmin liikenneministerinä 1970–1971 toimineelle mikkeliläiselle Haapasalolle silloin ajankohtaiset kehitysaluekysymykset olivat keskeisiä. Hän arvosteli kehitysaluelakeja liian jyrkästä vyöhykejaosta ja kaavaili alueiden kehityksen vauhdittajiksi teollisuuskylien ympärille rakentuvaa kehityspistepolitiikkaa ja turismin kehittämistä. [5, 3]

Maakuntaneuvos

K. F. Haapasalo oli presidentin valitsijamiehenä ensimmäistä kertaa 1950 ja sen jälkeen kaikissa presidentinvaaleissa. Eduskunnassa Haapasalo tunnettiin taitavana neuvottelijana ja kompromissintekijänä. Hän sai maakuntaneuvoksen arvon 1977.[1, 5, 3]

Haapasalolla oli monia valtakunnantason luottamustehtäviä mm. Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajuus. Erityisen aktiivisesti hän oli kehittämässä ammatillista ja teknistä koulutusta Mikkelin lääniin. [1]

Lämminhenkinen karjalainen

Kalervo Haapasalon hyvin tuntenut Arvo Mäenpää luonnehti häntä karismaattiseksi henkilöksi - toiset ihmiset huomioivaksi ja iloiseksi. Politiikassa hänellä oli vahvat perusarvot ja hän ajoi asiaansa sinnikkäästi, ja kirjoitti omat puheensa itse erittäin huolellisesti. [4, 3]

Kalastus ja puutarhanhoito olivat hänelle mieleisiä, samoin kuorolaulu. Kalervo Haapasalo oli iloinen ja lämminhenkinen karjalainen, erittäin hyvä puhuja ja hyvin kiintynyt perheeseensä. [1]

Perheihmisenä hän iloitsi lapsistaan ja lapsenlapsistaan todella paljon. Hän muutti Mairen kanssa vanhuuspäiviään viettämään Tampereelle lähelle lapsiaan ja heidän perheitään. [4, 3]

Koulutus: [6]

• kansakoulu , liikeapulaiskoulu (Sortavala), Työväen akatemia 1937, opintoja sanomalehtilinjalla 1941 (Yhteiskunnallinen korkeakoulu)

Työura / Elämäkertatietoja: [6]

• Kansan Voiman toimittaja ja toimitussihteeri Sortavalassa 1937-1940
• Kansan lehden toimitussihteeri Tampereella 1940
• Kansan Työn toimitussihteeri Imatralla ja Viipurissa 1941-1944
• Kansan Työn va. päätoimittaja 1942
• Vapaus-lehden päätoimittaja Mikkelissä 1944-1951
• rintamalehti Tapparan toimitussihteeri 1942-1944
• Viipurin ammatillisen paikallisjärjestön sihteeri 1942-1944

Valtiolliset luottamustehtävät: [6]

• presidentin valitsijamies 1950, 1956, 1962, 1968
• Kotimaisen tuotannon valtuuskunta, pj
• Kehitysaluerahaston hallintoneuvosto, vpj
• Pienteollisuusneuvottelukunta
• Kunnalliset luottamustehtävät:
• Mikkelin maalaiskunnan kunnanvaltuusto, vpj
• Mikkelin kaupunginvaltuusto, pj
• Mikkelin kaupunginhallitus

Muut luottamustehtävät: [6]

• Mikkelin sos.dem. piiritoimikunta, vpj
• Sosialidemokraattisen puolueen maaseutuvaltuuskunta, pj
• Suur-Savon ammattikoulun liittovaltuusto, pj
• Mikkelin teknillisen koulun neuvottelukunta, pj
• Mikkelin kalamiespiiri, pj
• Suomen kalamiesten keskusliitto, vpj
• Sanomalehti Vapauden hallitus
• Rintamamiesten asuntoliiton hallitus
• Maatalouskerholiiton hallitus
• Suomen sanolehtimiesliiton hallitus
• Karjalan Liiton liittohallitus
• Itä-Suomen instituutin kannatusyhdistys
• Maaseudun teollistamisliiton valtuuskunta
• Savon teollisuustoimikunta
• Mikkelin läänin teollisuustoimikunta
• Ammattikoulujen liiton edustajisto
• Osuusliike Savonseudun edustajisto
• Rautaruukki oy:n hallintoneuvosto

Arvonimet: [6]

• maakuntaneuvos 1977

Viitteet:

• [1] Tuula Räihä.
• [2] Sortavalan kaupunkiseurakunnan kirkonarkisto.
• [3] Kooste Reijo Savola.
• [4] K. F. Haapasalo on poissa. Vapaus 15.08.2002. Mikkeli.
• [5] Haapasalo, Kalervo Felix (1912-2002). Kansallisbiografia. Biografiakeskus. [https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3980]
• [6] K.F. Haapasalo Eduskunnan kansanedustajamatrikkelissa [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910019.aspx]

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Sortavalan kaupungin paikkakuntaprojekti
• Mikkelin paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 219. viikkoprofiili (16.02.2020-22.02.2020).