Klaudia Naakka

Kotirouva, kyläompelija, ompelija.

Leppäniemi, Suojärvi ja Kuopio.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1911: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1911: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1911 г.:

Nro - 62. synt. 15.11.1911, kast. 07.12.1911. Klavdija. Vanhemmat: Leppäniemen kylän talonpoika Lavrentij Jakovlev Lavronen ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Jevfimija Vasilijeva, molemmat uskonnoltaan ortodokseja, ensimmäisessä avioliitossa. Kummi: Leppäniemen kylän talonpojan tytär, neito Justina Joannova Lavronen.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > METRIKAT > Metrikka 1911-1912 (I Ca:22) > s. 44 [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4113568]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Heikki (Feodor) Naakka ja Klaudia Lauronen avioituivat 27.08.1933.

Kuolema / Death / Смерт:

Klaudia Naakka kuoli 07.07.2001 Kuopiossa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Elämäkerta perustuu Marja Asikaisen o.s. Naakan tekemään äitinsä Klaudia Naakan haastatteluun marraskuussa 1992, jonka hän tallensi nauhalle. Klaudia kertoi kokemuksistaan kyläompelijana. Käsitöiden tekemisellä on suvussa pitkät perinteet. Teollisesti tehtyjä vaatteita oli ennen talonpoikaiskylissä niukasti saatavissa. Leppäniemen kylässä toimi parikin räätäliä. [1, 2]

Nuoruus

Klaudia Naakka syntyi marraskuussa 1911 talonpoika Lauri ja Josefiina Laurosen perheeseen Jesunselässä, joka sijaitsi Suojärvellä Leppäniemen kylässä lähellä Savihautoja. Perheeseen syntyi kaikkiaan 14 lasta, nuorin vuonna 1929, joten ompelutaitoja perheessä tarvittiin. Klaudia oli kätevä käsistään ja kiinnostunut käsitöistä ja niinpä hän hankki itselleen ompelualan koulutusta. [1]

Ompelualan koulutuksestaan Klaudia kertoi ommelleensa jo kansakoulussa leninkejä. Vuonna 1927 Klaudia oli Marttojen järjestämällä lyhyellä noin kahden viikon ompelukurssilla ja kertoi olleensa vuosina 1926-1927 räätälinopissa miesräätälillä nimeltä Heikki Harakka, joka valmisti miesten pukuja ja housuja mutta myös naisten päällysvaatteita. Vuonna 1929 kesällä hän oli kahden viikon ompelukurssilla Sortavalassa, jossa sanoi "silmänsä auenneen" vaatteiden tekemisen suhteen, eli hän oppi kaavoitusta ja muita ompeluteknisiä asioita. Lisäksi myöhemmin Klaudia toimi toisen räätälin Otto Matikaisen opissa. Hän sai opetusta oppisopimuskoulutuksena, mestarin opissa. [1]

Kyläompelija

Varsinaisia ompelimoita naisten vaatteiden valmistukseen ei "syrjäkylällä" ollut Klaudian mukaan. Klaudia toimi kyläompelijana Karjalassa Suojärvellä Leppäniemen kylässä 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuolella kulkien talosta taloon valmistaen vaatteita koko talon perheelle. Hän valmisti pääasiassa naisten leninkejä mutta myös lasten vaatteita ja miesten pukuja. Klaudia saattoi olla useita päiviä ja pitempäänkin talossa ja myös yöpyä siellä. Hän ei ollut vielä silloin naimisissa. [1]

Kuva Klaudiasta Suojärven Leppäniemessä Laurosen talossa 14.10.1931: Kuva

Kun Klaudia valmisti taloissa miesten pukuja ja housuja, niin niihin hän käytti valmiita kaavoja. Naisen leningit hän leikkasi ilman kaavoja useimmiten, mutta käytti apuna asiakkaan mittoja, mittanauhaa ja liitua. Vaikeampiin malleihin Klaudia valmisti kaavat sanomalehtipaperista. Vaatteen mallin hän hahmotti mielikuvana päässään kaavaksi ja toteutti sen mukaan kankaalle matkimalla kuvitteleaansa kaavaa. Peruskaava oli Klaudian mukaan mielikuvana hänen päässään ja ajatuksissaan. [1]

Asiakkaat olivat maalaistalon emäntiä ja tyttäriä. Kaikissa taloissa, joissa Klaudia työskenteli, oli poljettava suoraommelkone. Sähköä ei siellä vielä ollut, joten silitysrautakin lämmitettiin hellan päällä. Materiaalit vaatteisiin olivat taloissa valmiiksi hankittuina ja ihmiset hakivat niitä mistä saivat. Kylän sekatavarakaupasta sai myös kankaita ja ompelutarvikkeita. Mallit vaatteisiin saatiin muotilehdistä, joita kuitenkin joskus myös muutettiin eli Klaudia muutti mallia asiakkaan toivomusten mukaisesti. Klaudia myös suunnitteli itse joskus vaatteen mallin. Muotilehdet olivat Klaudian muistin mukaan ulkomaisia, mutta hän ei muistanut sitä aivan varmasti, mutta kertoi niissä olleen valokuvia ja värillisiä kuvia hienoista puvuista. Muotilehtiä sai ostaa kirjakaupoista (esim. Suvilahdesta). [1]

Pukujen mallit

Tehtävät mallit olivat Klaudian mukaan yksinkertaisia suoria pukuja, mutta joskus oli vaikeampiakin. Vyötärölinja oli alas laskettu ja koristeluja ei juurikaan käytetty. Joissakin puseroissa saatettiin käyttää hiuslaskoksia, mutta pitsejä esimerkiksi ei käytetty. Yksilöllisyyttä arvostettiin Klaudian mukaan, koska ei jokaisella ollut samannäköisiä vaatteita. Leningit olivat vuorittomia ja kävelypukujen jakuissa ja takeissa käytettiin satiinipintaisia vuoria. Alushametta käytettiin vuorin asemesta. Materiaaleina käytettiin tekosilkkiä (todennäköisesti se oli raionia eli viskoosia), villaa, "retonkia" sekä puuvillaa. Villasta ja tekosilkistä tehtiin hienoja pukuja. Noin vuonna 1935 Klaudia kertoi tehneensä yhden avoselkäisen iltapuvun Viipurissa olevissa juhlissa käytettäväksi, mutta muuten ei tällaisia pukuja hän valmistanut. Hääpukujakaan hän kertoi tehneensä vain muutaman. Tukikankaita ei Klaudian mukaan käytetty ainakaan leningeissä. Ulkovaatteissa käytettiin lämmikkeenä välivuoria, joka oli harsokankaiden väliin ommeltu puuvillavaunu, joka käsin tikattiin. Se oli kevyt ja ohut. [1]

Teollisesti tehtyjä vaatteita sai ostaa Suvilahdelta, mutta ne olivat kalliita ja siksi kyläompelijalla teettäminen tuli halvemmaksi. Kysyessäni Klaudialta, että tuliko työstä ansaitulla rahalla toimeen, niin hän kertoi sen olevan sivuansio, koska "leipä" saatiin maatilalta, jossa hän asui. Klaudia kertoi ottaneensa vain pienen palkkion työstään ja pelkästään sillä rahalla ei olisi tullut toimeen. Naimisiin mentyään 27.8.1933 Heikki Naakan kanssa hän ei enää kiertänyt ompelijana taloissa vaan työskenteli kotona Naakan talon tehtävissä ja ommellen vaatteita itselleen ja perheelleen ja satunnaisesti joillekin asiakkaille. [1]

Sota- ja evakkoaika

Klaudia oli 28 vuoden ikäinen, kun oli lähdettävä sotaa pakoon Karjalasta talvisodan alettua 1939. Hänellä oli kaksi pientä tytärtä, Helvi 5 v. ja Nelly 1 v. Evakkomatkan kohteena oli Savo, Vehmersalmi, Lapinlahti ja Siilinjärvi. Martti syntyi evakkoaikana vuonna 1941 Toivalassa ja Lapinlahdella 1948 syntyi Marja. Lapinlahdella ja Siilinjärvellä Klaudia jatkoi ompelutyötään kotonaan tehden vaatteita joillekin kyläläisille, esimerkiksi ruustinnalle ja opettajalle sekä tuttavilleen. Materiaalipulan takia sodan aikana ja sen jälkeen kankaat olivat "tiskin alla" eli kauppias myi vakituisille asiakkailleen saamiaan kankaita. Myös lumppuja kerättiin, jotka vaihdettiin kankaiksi. Vanhat vaatteet käännettiin nurin ja niistä tehtiin uusia, mutta vanhoja vaatteita sellaisenaan ei Klaudian mukaan juurikaan korjattu ainakaan ompelijalla, ehkä asiakkaat itse korjasivat, sitä hän ei tiennyt. [1]

Klaudia ompeli paljon vaatteita perheensä lapsille, mm. kolmelle tyttärelleen, jotka saivat kulkea hyvin siististi puettuina materiaalipulasta huolimatta sodan jälkeen. Hän ompeli paljon vaatteita myös itselleen. [1, 2]

1950-luvulta 1960-luvulle

Klaudia jäi leskeksi 47 vuoden iässä vuonna 1958 ja hänelle jäi 4 lasta elätettäväksi. Hänen puolisonsa Heikki kuoli yllättäen työssään armeijan vääpelinä sydänkohtaukseen. Silloin ei vielä lääketiede ollut niin kehittynyt kuin tänä päivänä. Nykyisin voidaan pahoistakin kohtauksista elvyttää. Kotona asui myös Mikko-ukki eli Heikin isä, josta Klaudia huolehti ukin kuolemaan 1969 saakka. [1, 2]

Ompelemalla lapsilleen vaatteita hän kekseliäästi käytti jo olemassa olevia materiaaleja ja säästi näin vaatekuluissa. Esim. 1960-luvun alkupuolella, hän teki takin Marja-tyttärelleen mustasta vanhasta päällystakistaan kääntäen nurjan puolen oikealle. Hän käytti somisteena ja vahvikkeena hihan ja taskun suissa mustaa nappanahkaa. Se oli hieno "kipparihenkinen" takki. [1, 2]

Klaudia vuonna 1963: Kuva 1 Kuva 2

Muotilehtiä sai hyvin myös sodan jälkeen ja monenlaisia pukuja teetettiin. Kuopiossa asuessaan 1960-luvulla Klaudia kertoi ommelleensa sivutoimenaan (oli leski ja kotirouva) ylioppilaspukuja ja naistuttavilleen arkipukuja, pyhäpukuja, jakkupukuja, puseroita sekä hameita. Muutamia karjalaisia kansanpukuja, feresejä, hän kertoi myös valmistaneensa Kuopiossa ollessaan. Karjalassa ei niitä oltu valmistettu, mutta joitain samantyyppisiä pukuja hän oli tehnyt (valkoinen pusero ja olkainhame). Uudet asiakkaat tulivat tuttavien välityksellä ja Klaudia valmisti vaatteita vain naisille. Tällöin hän käytti enemmän kaavoja, koska niitä sai muotilehdistä (esim. Burda) ja siten oli helpompi tehdä sopivia vaatteita. [1]

Viimeiset vuosikymmenet

Klaudian mukaan asiakkaat arvostivat hänen tekemäänsä työtä, koska teettämällä saivat sopivia ja yksilöllisiä vaatteita. Hän piti tärkeänä siistiä työn jälkeä ja vaatteen sopivuutta - varsinkin hihojen täytyi istua erikoisen hyvin. Hinnat olivat alhaiset työpalkoissa, joten toimeentulo pelkästään kotiompelutyön varassa ei olisi ollut mahdollista. Hän sai kuitenkin leskeneläkkeen, joka oli pääasiallinen tulonlähde. Vielä 1970-luvullakin Klaudia teki vaatteita sivutuloinaan, mutta iän lisääntyessä ja näön heikentyessä 1980-luvulla ompelutyöt vähenivät. Koko elämänsä ajan jo kansakoulusta lähtien hän oli tehnyt vaatteita perheenjäsenilleen, siskoilleen, veljilleen ja omille lapsilleen. Hän teki myös muita käsitöitä: virkkasi ja neuloi sekä kaikki lapset saivat hänen valmistamansa tilkkupeitot. [1, 2]

Monet Klaudian entisistä asiakkaista ovat muistelleet hänen tekemiään vaatteita. He ovat arvostaneet työn laatua ja vaatteen sopivuutta ja erityisesti hihojen istuvuutta. Marja-tytär sai kuulla niistä hyvää palautetta toimiessaan itse ateljeeompelijana 1980-luvulla Kuopiossa. Jotkut hänen äitinsä asiakkaista olivat hänenkin ompelimonsa asiakkaita. Ennen vaatetusalan opintojaan hän saikin ompeluopetusta äidiltään. [1, 2]

Klaudia harrasti myös kuorolaulua sekä oli taitava ruoan laittaja. Hän eli lähes 90 vuoden ikäiseksi ja siirtyi tuonilmaisiin heinäkuussa 2001. Hän asui Kuopiossa evakossa yli 40 vuotta. Hänen kättensä jäljet ovat vielä näkyvissä jälkipolville monissa vaatteissa ja käsitöissä. [1, 2, 3]

Viitteet:

• [1] Marja Asikainen o.s. Naakka: Kyläompelijana Suojärven Leppäniemessä 1920-1930-luvulla. Oma Suojärvi 4/2013, ss. 14-15.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Marja Asikainen o.s. Naakka.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Suojärven Leppäniemen kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 178. viikkoprofiili (05.05.2019-11.05.2019).