Lauri Moilanen-Rautia

Viimeistään vuonna 1548 oli Limingan pitäjän Laitasaaren kylään (nykyinen Muhos) asettunut asumaan todennäköisesti Savosta tullut Lauri Moilanen. 1550-luvulla Laurilla oli reilun hehtaarin verran viljelyksiä. Vuonna 1559 hän maksoi vuotuisverona rahaa markan ja puoli äyriä, nelisen kiloa haukia, muutaman kilon voita ja lukkarille vakan viljaa. Oulujoen varressa kun asui, saattoi hän suorittaa verot vaikkapa lohena. Esimerkiksi vuonna 1565 Lauri maksoi kruunulle ulostekoina kaksi kiloa voita ja 34 kiloa lohta. Vuonna 1562 Laurin sukunimi vaihtui asiakirjoissa Moilasesta Rautiaksi. Länsisuomalaisen nimenantokäytännön mukaan ihmisten sukunimet eivät periytyneet, vaan vaihtuivat aina asuinpaikan mukaan. Laurin tapauksessa kysymyksessä ei kuitenkaan välttämättä ollut asuinpaikan vaihto. Rautia-nimen hän lienee saanut siitä, että melko varmasti harjoitti sepän ammattia. 1560-luvulla hän esiintyi asiakirjoissa myös nimellä Lasse Smedh (=seppä).

Minkälainen yhteys Lauri Moilasella eli Rautialla ja Reissu-Antilla voisi olla? Laurin myöhemmät vaiheet vuoden 1566 jälkeen eivät ole tiedossa, sillä hän häviää tuolloin Laitasaaren kylän veroluetteloista. Hänen perheestään ei myöskään tiedetä mitään. Mutta se on varmuudella selvinnyt, että Kainuun maisemat olivat Laurilla tuttuja. Hänen nimittäin liikkui aina keväisin Kainuun järvillä hauenpyynnissä. Esimerkiksi vuonna 1558 hän lähti Laitasaaresta yhdessä muiden isäntien kanssa veneellään kohti ylämaita ja otti mukaansa 30 verkkoa. Kalareissu lienee onnistunut, sillä Lauri maksoi tuona vuonna yli 15 kiloa haukiveroa.

Limingan ja Iin pitäjien talonpoikien tiedetään kalastuksen ja metsästyksen ohessa myös kaskenneen nautintamaillaan Kainuussa. Osa kaukomatkaajista jäi sisämaahan koko kesäkaudeksi kalastamaan ja virittelemään ansapolkuja riistalle. Syksyn tullen he korjasivat kaskimaan sadon ja palasivat saaliineen talveksi kotiin rannikolle. Pohjalaisten eränkäynti ja nautinta väistyi vähitellen sitä mukaa, kun uudisasutus vakiintui Kainuussa 1500-luvun lopussa. Entisiä kaukokalastajia jäi asumaan myös pysyvästi Kainuuseen.

Lauri Rautia eli Moilanen siis tunsi silloisen Oulujärven erämaan salot ja vesistöt. Ajatus siirtymisestä erämaihin saattoi itää hänen ajatuksissaan ja mahdollisesti toteutui hänen Antti-poikansa kohdalla. Näyttöä ei tosin ole siitä, oliko Reissu-Antin isän nimi Lauri. Oletusta tukee kuitenkin vanha nimenantokäytäntö, jonka mukaan perheen vanhin poika sai hyvin usein isoisänsä nimen. Reissu-Antin vanhimman pojan nimi oli melko varmaan vuonna 1597 syntynyt Lauri. Onko myös perimätiedon maininta siitä, että Reissu-Antti käväisi ensin pohjoisessa, tulkittava vihjeeksi Laitasaaren suuntaan? Eli että Moilasen suku ei tullut Puolangalle suoraan Savosta, vaan Pohjanmaan kautta "koukaten". Laitasaari on myös verraten lähellä Puolankaa, vain noin 100 kilometrin päässä. Esitetyistä vaihtoehdoista Laitasaarta on siis pidettävä todennäköisimpänä, joskaan ei varmana Reissu-Antin tulosuuntana.

Uudisasukkaat saapuivat Kainuuseen yleensä vesiteitä pitkin veneillään, mieluiten alkukesästä jäidenlähdön jälkeen, jolloin vähävetisilä latvapuroillakin riitti vettä kulkemiseen. Turvallisinta oli liikkua suuremmalla joukolla. Monesti mukana tuli muukin perhe, työ- ja tarvekalut sekä siemenvilja. Karja - muutama lehmä ja lammas - koetettiin myös kuljettaa mukana, järvitaipaleiden yli lautoilla ja jokien virtapaikkojen ohi maitse taluttamalla.

• ********************

Lauri Moilanen settled in Liminka municipality Laitasaari village (now Muhos) 1548 at the latest. Lauri arrived in Liminka/Laitasaari most likely from Savo. In the 1550s, Lauri had a fair amount of crop acres. In 1559, he paid the annual tax on the money mark and half äyri (Swedish money unit), about eight pounds of pike fish, a few pounds of butter and bushel of grain to the sexton. As he lived on bank of Oulu-river, he was able to pay the tax amount with salmon. For example, in 1565, Lauri paid to the Crown four pounds of butter and 70 pounds of salmon. In 1562 Lauri's last name was changed in documents from Moilanen to Rautia. According to the practice in western Finland, people's last names were not inherited by children, but changed by the place where the person lived. In Lauri's case it does not necessarily mean there was a residence exchange. He might have got the name Rautia due to blacksmith's profession (rauta = iron). The 1560's, he appeared in the documents also with a name Lasse Smedh (smed = blacksmith).

What kind of connection could Lauri Moilanen's a Rautia and "Trip-Antti" (Reissu-Antti) have? We do not know the later history of Lauri after the year 1566 since at that time he disappears from the tax records of Laitasaari village. We also do not know anything about his family. But what we certainly know is that the Kainuu scenery was familiar with Lauri. He went every spring to fish pike on lakes in Kainuu. For example, in 1558 he left Laitasaari together with other farmers with his boat to go upstream and took 30 fishing nets with him. The fishing excursion was probably successful, as Lauri paid that year more than 30 pounds of pike tax.

Liminka and Ii municipalities' peasants are known not only to have been fishing and hunting but also for doing "kaski" (burn-clearing) in their areas of usufructuary rights in Kainuu. Some of these distance travellers stayed inland for the entire season to fish and set their traps for wild animals . In autumn, they collected the crops and returned with their catch to their winter home on the coast. Ostrobothnians gradually gave away their hunting and access rights as the new settlements were established in late 1500s in Kainuu area. Some of the former summer fishermen also stayed permanently in Kainuu.

Lauri Rautia/Moilanen, therefore, knew well the wilderness of forests and waterways of Oulujärvi. The idea of moving to the wilderness was probably germinating in his thoughts, and then realized with his son Antti. There is no evidence, however, whether Trip-Antti's father's name was Lauri. This assumption is supported by the old name giving practice, according to which the eldest son of the family got very often the name of his grandfather. Trip-Anttis eldest son, born in 1597, was quite probably Lauri. Lore also tells that Trip-Antti first visited the north, which could probably be interpreted to mean Laitasaari? This means that the Moilanen's family did not come to Puolanka directly from Savo, but through an Ostrobothnia "detour". Laitasaari also is relatively close to Puolanka, only about 65 miles away. From the options presented, Laitasaari must therefore be regarded as the most likely but not definite place of Antti's homeground.

The settlers arrived in Kainuu usually along waterways with their boats, preferably early in the summer when the ice had melted, and when on the upper shallow creeks there were enough water to travel along. The safest way to travel was to come with a group. In many cases, the rest of the family came along, as well as utensils and seed. Livestock - a few cattle and sheep - was also brought along, using ferries over the lakes and leading the livestock along the banks in points of rapids.