Lempi Inkeri Jääskeläinen

Tämä profiili oli Karjalan 173. viikkoprofiili (31.03.2019-06.04.2019).'

Viipuri ja Helsinki.

Syntymä / Birth / Рождение:

Viipurin evankelisluterilainen tuomiokirkkoseurakunta, syntyneet v. 1900: Viipuri Evangelical-Lutheran Cathedral Parish, Births year 1900: Выборгский евангелическо-лютеранский кафедральный собор, рождений 1900 г.:

829/II. Synt. 15.12.1900, kast. 30.12.1900. Lempi Inkeri. Vanh. Välikaupp Juhana Jääskeläinen ja vo Henrika, s. Asikainen. Kum. Aliupseeri Matti Ristseppä ja vo Vilhelmina. Kastoi past. A. Piira.

Viipurin tuomiokirkkoseurakunta > Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1893-1901 (I Ca:10) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2188909

Kuolema / Death / Смерт:

Lempi Jääskeläinen kuoli Helsingissä 13. syyskuuta 1964.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lempi Inkeri Jääskeläinen
Syntynyt 15.12.1900 Viipurissa Kuollut 13.9.1964 Helsingissä Ylioppilas 1921 Arkeologian opintoja Helsingin yliopistossa Kirjailija Valtion kirjallisuuspalkinto 1935 Pro Finlandia -palkinto 1955 [1, 2]

Lempi Jääskeläinen käytti uransa alussa kirjailijanimeä L. J. Inkeri [1, 2]

Kirjailija Lempi Jääskeläinen on kirjoittanut lähinnä historiallisia romaaneja, runoja ja muistelmateoksia. Hänen ehkä tunnetuinta tuotantoaan oleva Viipuriin sijoittuva Weckroothin perhe -sarja kertoo viipurilaisen kauppiasperheen elämästä. Jääskeläisen isän suvun kotipitäjään Parikkalaan sijoittuvat romaanit Hovin vallat ja Talonpoika ja hovinherra kuvaavat lahjoitusmaa-aikaa ja kertovat hänen oman sukunsa tarinaa. Jääskeläisen suku on asunut Joukionsalmella vuosisatojen ajan ja kirjoissa lienee paljon menneiden aikojen tapahtumista säilynyttä muistitietoa..[1, 2, 5]

Suku ja kotiseudut olivat Lempi Jääskeläiselle tärkeitä. Hän oli perustamassa Jääskeläisten sukuseuraa 1948 ja oli sukuseuran pitkäaikainen puheenjohtaja. Sukuseura vietti 70-vuotisjuhlia 2018. Myös kotiseututoimintaan hän osallistui. Syntymäkaupunki Viipuri ja sen ihmiset olivat monien hänen romaaniensa aiheina. Myöhemmin hän kirjoitti tai oli mukana useissa Viipuria käsittelevissä muisteluteoksissa. Myös Jääskeläisen suvun kotipitäjä Parikkala oli hänelle merkityksellinen ja rakas paikka. Hän osallistui Parikkalan kotiseututapahtumiin ilmeisen aktiivisesti. Yhtenä muistona siitä on mm. Parikkalan Surumäen kartanon vieraskirjaan kirjoitettu runo. Lempi Jääskeläisen merkitystä ja arvostusta paikkakunnalla kuvastaa se että 1968 perustetussa Koitsanlahden hovimuseossa oli omistettu hänelle nimikkohuone. Museo on sittemmin suljettu ja Koitsanlahden hovi on nykyisin yksityisomistuksessa. Hovin pihamaalla on edelleen päivätyövelvollisuudesta vapautumisen muistoksi pystytetty Kärsimysten kivet -muistomerkki. [2, 3, 4, 5]

Lempi Jääskeläinen itse on kirjoittanut kirjailijantyöstään kokoomateoksessa Me kerromme itsestämme (1946): "Miten olen suhtautunut kirjailijantoimeeni? Olen pitänyt sitä todellakin kutsumuksena ja olen aina ottanut sen hyvin vakavasti, vaikkakaan en juhlallisesti. Se on ollut minulle ’ihana rangaistus’. -- Mutta toisaalta olen onnellinen, että olen saanut lahjan kirjoittaa ja että minulla paitsi eläviä ystäviäni on koko joukko muille näkymättömiä ystäviä, ne historialliset henkilöt, jotka olen löytänyt arkistojen kätköistä ja jotka ovat kauan ennen minua eläneet kauniissa, vanhassa kotikaupungissani Viipurissa. Sillä henkilöt ovat aina minulle eläviä, oikeita ihmisiä." [2]

Kirjailijan viehtymys historiaan on peräisin kouluajoilta. Hän kertoo jo yhteiskoulun viidennellä luokalla olleensa kiintynyt Viipurin historiaan [2]:

Luin historianläksyt vanhoilla kaduilla, samoilin vanhoja valleja, haaveilin vanhoista ajoista ja kaiversin pulpettini kanteen nimikirjaimet B.S. Jokaisella itseään kunnioittavalla tytöllä piti siihen aikaan olla jonkun pojan nimikirjaimet pulpettinsa kannessa. Vaikka minulla oli kaksi lyseolaista, kaiversin pulpettini kanteen kuitenkin nimikirjaimet B.S. - Bartholdus Simonis - 1600-luvulla elänyt Viipurin teini, joka vaihtoi sulkakynänsä miekkaan ja sai sankarikuoleman lipunkantajana Raudun taistelussa v. 1657. Nämä salaperäiset nimikirjaimet herättivät tietenkin paljon uteliaita kyselyjä, mutta minä olin vaiti.

Lempi Jääskeläistä on kutsuttu viipurilaisuuden apostoliksi. Erkki Paavolaisen mukaan Jääskeläisen herätystyö oman kaupunkinsa vuosisataisten perinteiden ja erikoispiirteiden valaisemiksi levitti viipurilaista patriotismia laajoihin joukkoihin; hänen kirjojensa välityksellä viipurilaisuus laajeni kansanliikkeeksi. [2, 6]

Lempi Jääskeläisen kirjoituksia:

Muisto
Juhlailta lopussa
tähti-iltaan päättyi se
eipä himmene.
Kauniin suven muistot nuo
jotka sillan luo
ystävyyteen entiseen
sekä nykyiseen.
Kotiseutuillasta tultu tähtikirkkaan Anitsanlahden ohitse käveltyämme tänne Harjulinnasta 4.10.1956 Lempi Jääskeläinen [4]
Loppulause kirjasta "Hovin vallat"
Parikkalan kirkossa luettiin maaliskuussa 1856 Senaatin kirjelmä, jonka oli allekirjoittanut jo tammikuun 30 p:nä 1856 "Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Oman Päätöksen jälkeen ja Hänen korkean nimensä Hänen Suomeen asettama Senaatti". Tässä kirjelmässä keisari Aleksanteri II antoi Parikkalan pitäjän Kruunun päivätyövelvollisille vapautuksen ikuisiksi ajoiksi näiden päivätöiden tekemisen velvollisuudesta. Asetus tulisi voimaan puolipaastosta v. 1858, jolloin Koitsanlahden hovin vuokra-aika loppuu.
Tänä vuonna on siis kulunut 100 vuotta tästä tärkeästä hallitsijan toimenpiteestä ja tämän tapahtuman muistoksi halusin tehdä kunniaa niille miehille ja naisille, jotka pimeinä lahjoitusmaahovin aikoina olivat saaneet kärsiä niin paljon, toivoen että paremmat ajat koittaisivat heidän jälkeentulevilleen. Miksi minä erityisesti olen kiinnostunut tästä asiasta? Minun sukuni vanha kantakoti on ollut Parikkalassa, vaikka itse olen syntynyt ja kasvanut ja elänyt elämäni Talvisotaan asti vanhassa Viipurissa. Ja minunkin sukuni taatot olivat mukana taistelussa talonpojan vapauden puolesta,
On tähän asti uskottu, että ainoastaan Kannas, Karjalan Kannas, on saanut kärsiä lahjoitusmaahovien sortoa. Yhtä painavana ja raskaana lepäsi hovinherran saappaankorko Laatokan-Karjalan maiden yllä, kun keisarinna Elisabet, saatuaan pöytälahjaksi Parikkalan, Kurkijoen ja Jaakkiman, lahjoitti nämä pitäjät sukulaiselleen Vorontsoville ikuiseksi ja perittäväksi omaisuudeksi. Karjalaisilta talonpojilta otettiin heidän oma perintömaansa ja annettiin pois. Entiset perintötilalliset tulivat lampuodeiksi, vuokraajiksi, joiden täytyi päivätöillä ja veroilla maksaa oikeutensa viljellä entisiä isiltä perittyjä maitaan. Osa näistä talonpojista lunasti jo 1700-luvulla oman entisen maansa itselleen uudelleen perintömaaksi maksamalla kuuden vuoden verot etukäteen. Ne olivat kovia rahoja, ne. Mutta vieras valta ei kunnioittanut heidän oikeuksiaan vaan vaati heiltäkin joskus veroja ja päivätöitä.
Parikkalassa syntyi kansannousu. Ja paikannimissäkin se voidaan muistaa. Murhamäki Koitsanlahdella kertoo siitä, Mutta vaikka talonpojat lopulta sitten voitettiin ja vangittiin ja kiinnisaadut vietiin Viipuriin ja sieltä Siperiaan, tämä uhri ei ollut turha. Keisarinna Katariina II otti pois Skavronski ja Vorontsov suvuilta Koitsanlahden lahjoitusmaan ja siitä tehtiin Kruunun tila v 1783.
Olen kaikessa hiljaisuudessa tätä teostani valmistellut. Jo Viipurin aikana tutustuin lahjoitusmaaoloihin Parikkalassa, Kurkijoella ja Jaakkimassa. Kävin katsomassa kahtena kesänä, nyt viimeksi - paitsi kesää ennen sotaa - Parikkalan kirkonkirjoja ja seurakunnan Mustaa kirjaa. Sitten tutkin Valtionarkistossa vanhoja 1700-luvun tuomiokirjoja ja oikeudenpöytäkirjoja sekä vanhoja kirkonkirjoja ja maakirjoja.
On ihmetellyt sitä miksi karjalaiset niin heti ja valittamatta lähtivät sodan tullessa pois vanhoilta mailtaan ja tiloiltaan. Juuret pohjustavat kauas lahjoitusmaan aikoihin asti. Karjalainen talonpoika on ollut ja tahtoo olla vapaa - vapaus on kalliimpi kuin maa. Ja heidän kykynsä kärsiä on siinä, kuten kappalainen Europaeus sanoo kirkkoherra Melartopaeukselle tässä kirjassani:
Minun ikeeni on suloinen ja kuormani keveä...
Halusin samalla pystyttää pienen muistomerkin tällä teoksellani niille talonpojille, jotka uskasivat asettua sortoa vastaan ja kärsivät seuraukset. Heitä olivat Yrjänä Harmainen Koitsanlahdelta, Yrjö Mikkonen sekä Matti Torikka ja Pietari Tarolainen, muutamia mainitakseni.
Helsingissä, kesäkuulla 1956.
Lempi Jääskeläinen
Hovin vallat, Otava 1956

Tuotanto [2]

• Opaaliristi - Historiallisia kertomuksia. L.J. Inkeri. Helsinki 1923. Otava.
• Pyhän Katariinan hopeavyö - Kertomuksia 1500-1700-luvulta. Helsinki 1928. Otava.
• Tyttö, jonka sydän oli lasista - Elokuvaromaani. L.J. Inkeri. Helsinki 1928. Otava.
• Hopeasalmen valtiatar ja muutakin väkeä - Romaani. L.J. Inkeri. Helsinki 1930. Otava.
• Weckroothin perhe - Historiallinen romaani. Helsinki 1930. Otava. Ruots. Familjen Weckrooth. Övers. av Birgit Selin. Tammerfors 1957. Söderström.
• Filip Weckrooth - Historiallinen romaani. Helsinki 1931. Otava.
• Taistelu vallasta - Historiallinen romaani. Helsinki 1932. Otava.
• Onni on oikullinen - Historiallinen romaani. Helsinki 1933. Otava.
• Nunna - Romaani. Helsinki 1934. Otava.
• Taistelu Viipurista - Historiallinen romaani. Natalia von Engelhardtin vaiheista. Helsinki 1935. Otava.
• Keisari rakastuu - Historiallinen romaani Natalia von Engelhardtin vaiheista. II. Helsinki 1936. Otava.
• Suomen valtiatar - Historiallinen romaani Natalia von Engelhardtin vaiheista. III. Helsinki 1937. Otava.
• Herran veli - Historiallinen romaani Helsinki 1938. Otava.
• Se oli Viipuri vihanta - Viipurin historiasta kertomuksia. Helsinki 1940. Otava.
• Vanhan Viipurin hiljaiseloa - Kertomuksia 1800-luvun Viipurista. Helsinki 1940. Otava.
• Sandberg Börje, toim.: Viipuri ennen ja nyt - Tekstin laatinut Lempi Jääskeläinen. Helsinki 1941. Otava.
• Idästä saapuu myrsky - Romaani. Helsinki 1942. Otava.
• Kvenlannin hurtta - Historiallinen romaani muinaisilta ajoilta. Helsinki 1944. Otava.
• Weckroothin perhe - Historiallinen romaani (Tekijän yhdistämä laitos romaanisarjasta Weckroothin perhe, Filip Weckrooth, Taistelu vallasta, Onni on oikullinen). Helsinki 1944. Otava.
• Lumottu portti - Runoja. Helsinki 1945. Otava.
• Välähdyksiä - Viipurin kantajien ammattikunnan historiasta 1545-1945. Lahti 1945. Viipurin satamatyömieskunta il.
• Kastelholman vanki - Historiallinen romaani. Helsinki 1946.Otava.
• Helena Weckroothin tytär - Historiallinen romaani (Tekijän yhdistämä ja lyhentämä laitos romaanisarjasta Taistelu Viipurista, Keisari rakastuu, Suomen valtiatar). Helsinki 1947. Otava.
• Äyräpään kirkkopappi Henrik Makerland - Historiallinen romaani. Helsinki 1948. Otava.
• Pyhän neitsyen lähde - Historiallinen romaani. Helsinki 1949. Otava.
• Teikari vai kauppamies? - Historiallinen romaani. Helsinki 1950. Otava.
• Henkipatto - Historiallinen romaani. Helsinki 1951. Otava.
• Aatelisvaakuna - Historiallinen romaani. Helsinki 1952. Otava.
• Vineta - Historiallisia miniatyyrejä. Viipurilaisen osakunnan 300-vuotisjuhliin maaliskuussa 1953. Helsinki 1953. Otava.
• Kultainen laakeri - Historiallinen romaani. Helsinki 1954. Otava.
• Vanha Markovilla - Romaani 1800-luvun Viipurista. Keuruu 1955. Otava.
• Hovin vallat - Historiallinen romaani. Keuruu 1956. Otava.
• Kevät vanhassa kaupungissa - Kertomus ajasta joka oli. Keuruu 1957. Otava.
• Talonpoika ja hovinherra - Historiallinen romaani. Helsinki 1959. Otava.
• Tyttö vanhassa kaupungissa - Romaani. Keuruu 1961. Otava.
• Nuori herra David Viipurista - David Alopaeuksen tarinaa. Helsinki 1963. Otava.
• Pyhä piltti - 1964. (Televisionäytelmä)
• Bergroth, Kersti - Jääskeläinen, Lempi - Kojo, Viljo: Rakas kaupunki - Helsinki 1951. Otava.

Viitteet:

• [1] Toivo Pekkanen ja Reino Rauanheimo (toim.): ”Lempi Jääskeläinen”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 26–32. Porvoo: WSOY, 1947.
• [2] Lappeenrannan kaupunki: Kotiseutukokoelma Carelica - Eteläkarjalaisia kirjailijoita - Jääskeläinen Lempi [https://www.lappeenranta.fi/fi/Palvelut/Kulttuuri-ja-liikunta/Kirja...]
• [3] Jääskeläisten sukuseura.
• [4] Surumäen kartanon vieraskirja, Parikkalan kirjaston kotiseutukokoelma
• [5] Jaana Juvonen: Parikkalan historia 1996.
• [6] Karjala, 13.12.1957.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Parikkalan paikkakuntaprojekti
• Viipurin kaupungin paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 173. viikkoprofiili (31.03.2019-06.04.2019).