Mikael Logrén

https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294... Saarijärvi rk 1739-52 Kantala

Saarijärvi > rippikirja, 1767-1783 > 74: ibidem Saariärwiby Mannila Logrén
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2946...

Sacellan Michael Logren vihitty Nastolassa 16.3.1716 Sara Lingrenin kanssa, jossa myös poika Otto Johan syntyy 11.4.1742, hiski.genealogia.fi

Hämeen läänin jalkaväkirykmentti Pääkatselmusluettelo 1747-1790 (54959 HJR 413) Sivu 229 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1451... / Viitattu 27.11.2022

Mikko Logrenista tuli korpraali 26.2.1742 Rautalammin komppaniaan Hämeen läänin jalkaväkirykmenttiin. Varuskuntapalveluksessa Hämeen linnassa 1742. Komennettiin 4.8.1742 furiiri Björnramin kanssa tiedustelemaan ja he onnistuivat Syrjäntaassa vangitsemaan venäläisen husaarin. Ylennettiin furiiriksi 24.10.1750. Piispantarkastuksessa 7.3.1753 esitettiin Mikko Logrenin ja 50 saarijärveläisen kirjelmä, jossa vaadittiin lukkari Raumnauksen eroa. Komennettuna 1758 Viaporiin linnoitustöihin. Mikko Logren valitti 17.11.1759 maaherralle., että kirkkoherra Matias Calonius oli kantanut liikaa viinirahoja, oli antanut seurakunnan olla neljä kuukautta ilman viiniä ja että tämä oli sekoittanut vettä viiniin. Koska Logren ei voinut näyttää väitteitään todeksi, tuomitsi kihlakunnanoikeus hänet 30 hopeataalerin sakkoihin. Hänet jopa pakotettiin julkisesti pyytämään anteeksi kirkkoherralta ja korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut ja ajanhukka 40:llä hopearahalla. Rovastintarkastuksessa 1770 Mikko Logren valitti lukkarin tietämystä vaatien osaavampaa opettajaa. Mainittiin vääpeliksi erotessaan 1779. Kun Vaasan läänin perustaminen viivästyi, saarijärveläiset kääntyivät kuninkaan puoleen. Mikko Logrenin kirjelmässä esitettiin, että Saarijärvi liitettäisiin Vaasan lääniin. Perusteluina oli paikalliset olosuhteet ja asukkaiden vakiintuneet kulkureitit.[19]

  Mikko Logren oli Saarijärvellä Harjun sotilasvirkatalon haltija vuosina 1761-n.1780. Hän oli epäilemättä tunnetuin tämän virkatalon haltijoista, sillä hän herätti närkästystä ja suuttumusta jatkuvilla valituksillaan ja tempauksillaan sekoittaen näin maalaiselämän rauhallisen rytmin. Varsi­naisena tehtävänään hänellä oli sotaharjoitusten johtaminen ja ruotusotilaiden tapojen ja toiminnan valvominen [20].

Sotilas kun Mikko Logren oli, saattoi hän joutua myös sotaan. Ruotsi-Suomi yhtyi vuonna 1757 Preussin vastaiseen 7-vuotiseen sotaan, jota on totuttu nimittämään Pommerin sodaksi. Hämeen jalkaväkirykmentin Rautalam­min komppanian sotaanlähtö­katselmus pidettiin 17.9.1761. Pitkälle sotaretkelle lähetettiin vain terveet ruotusotilaat, Saarijärveltä sotaan määrättiin luutnantti Weissman, kersantti(?) Logren ja 15 ruotusotilasta. Varsinaisiin sotatapahtumiin Rautalammin komppania tuskin vaikutti, sillä rauha solmittiin jo toukokuussa 1762 [21]. Tämä joukko kuitenkin astui fregatti Hökeniin Helsingissä 20.9.1761 ja matkusti Pommeriin. Mikko Logrenista tuli tilapäinen rykmentin vääpeli 1.1.1762.[22]
Mikko Logren joutui kerran jopa kapinasyytteeseen. Tapahtumat saivat alkunsa valtiopäivämiesvaaleista 1769. Vaalit aiheuttivat riitoja, joihin muutamat Saarijärveläisetkin osallistuivat. Riittämättömän ilmoittelun takia useista pitäjistä tultiin vaaliin ilman pitäjäläisten valtakirjoja, kuulopuheiden parusteella. Talonpojat hylättiin vaalissa, eivätkä he saaneet asioitaan edes valtiopäivävälitukseen. Talonpoikien sijasta vaalin osanottajiksi hyväksyttiin nimismiehiä. Tämä oli tietysti talonpoikien mielestä huutava vääryys ja asia herätti heissä suurta katkeruutta. Riitapukarina tunnettu Mikko Logren ryhtyi nyt yllyttämään pitäjäläisiä kehoittaen heitä valitsemaan uuden valtiopäivä­miehen. Kokous ryhtyi toimimaan ja suoritti vaalinsa. Vaali oli tietenkin laiton, mutta vaikka "valtiopäivämieheltä" evättiin edustusoikeus, matkus­ti hän valtiopäiville Norrköpingiin. Laittomat vaalit tulivat nyt viranomaisten tietoon ja laittomaan vaaliin osallistuneita ryhdyttiin rankaisemaan. Talonpoikia syytettiin kapinahankkeista ja jopa sotaväkeä oli hälytetty paikalle. Tuomioistuimet eivät onneksi kapinakäsitettä hyväksyneet, mutta siitä huolimatta hankkeen johtomiehet joutuivat hetkeksi vedelle ja leivälle. Saarijärveläisistä sai tuomion mm. Mikko Logren ja pari muuta, koska nämä olivat yllyttäneet rahvasta kokoon­tumaan laittomasti.[23]

  Vaikka 'Vanhan Saarijärven historia' antaa jatkuvasti melkoisen kiel­teisen kuvan Mikko Logrenista, tämä kapinajuttu voidaan nähdä hiukan toisenlaisessakin valossa. Asettuihan Mikko Logren talonpoikien puolelle ilmeisen oikeutetussa tilanteessa. Itse asiassa riidan ei olisi pitänyt mitenkään kuulua Mikolle, sillä eihän hän ollut talonpoika, vaan sotilas. Tästä huolimatta hän asettui talonpoikien puolelle vaarantaen näin oman hyvinvointinsa. Mutta ehkäpä kyseessä oli pelkkä riidanhalu, sillä sitä Mikolla oli enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavassa pari esimerkkiä.

Kirkkoherra Matias Calonius oli aikonut perustaa torpan Saarijärven Kolkanlahteen, mutta Mikko Logren oli tämän aikeen estänyt. Hän väitti olevansa oikeutetumpi torpan perustamiseen kyseiselle paikalle [24].
Saarijärven käräjät siirrettiin 1777 Kantalan taloon Saarijärven kirkolle. Mikko Logren omisti osan Kantalaa ja pitäjäläiset tekivät hänen kanssaan sopimuksen siitä, että hän korjaisi talonsa täyteen kuntoon, niin että käräjät voitaisiin pitää siellä. Korjauskustannukset maksettiin hänelle samoin kuin liiterin rakentaminen tuomarin käyttöön ja kellarin vuokraaminen. Myös vuotuista kunnossapitoa varten Mikko sai maksun. Siitä lähtien käräjätalo oli jatkuvasti saarijärveläisten huolen aiheena. Jo 1784 käräjillä todettiin, että Logrenit olivat antaneet talon rappeutua ja sitäpaitsi laiminlyöneet talon lämmittämisen niin, että talo oli aivan "jääkylmä" käräjien alkaessa. Maksunsa Logrenit olivat saaneet. Tämän vuoksi käräjät päättivät, että nimismies keräisi talon vuokran talonpojil­ta ja tilittäisi ne Mikko Logrenille (nyt arvoltaan vääpeli) sitä mukaa, kuin hän huolehtisi tehtävistään. Käräjätalo tuli sitten korjatuksi, mutta käräjät siirtyivät siitä huolimatta muualle. Tuomari tahtoi jostain syystä vaihtaa käräjätaloa. Saarijärveläiset valittivat asiasta, mutta muutaman vuoden kuluttua talo oli taas niin huonossa kunnossa, etteivät he valituksillaan saavuttaneet mitään. [25]
Mikko Logren myi 1784 puolikkaansa Kantalan tilasta samoin kuin Kalmukosken ja niiden alaiset torpat. Vuonna 1785 hän sitoutui perustamaan uudistilan Kalmarin kylän niityille ja vneljän vuoden kuluttua rakentamaan asuinrakennuksen, joka käsittäisi salin, kaksi kamaria ja keittiön sekä aitan, tallin, läävän ja “isäntalon”. Tämän uudisrakennuksen hän lupasi vaimolleen sillä varauksella, että hän yksin saisi päättää Kantalan myynnistä saaduista rahoista.[26]
http://orelma.fi/liisa.php

Katy Hedman Brännland; "Till minne av Maria Kristina Kraemer -en krönika över 500 år med släkten", Stockholm 2003, p. 31.