Pedri Ivaninpoika Vornanen

Populi, runonlaulaja, loitsija, poppamies. Paransi ihmisiä ja eläimiä.

Tolvajärvi ja Haukivaara, Korpiselkä.

Sukututkimus/ Tuula Kiiski:

Petr Ivaninpoika Vornanen asui perheineen tilallisena Tolvajärvellä ja vuodesta 1877 lähtien Haukivaaran kylässä tilattomana. Vuodesta 1894 lähtien asuivat tilattomina Tolvajärvellä.

Vihitty 17.1.1855, puoliso Ksenia Ivanintytär Jänis,

http://www.hiitola-foorumi.net/v3/viewtopic.php?f=40&t=1366:

Iivana Kassananpoika eli Tolvajärvellä vuosina 1791-1868. Europaeukselle lienee Iivana laulanut noin 20 runoa, kuten on voitu päätellä hänen tyttärensä Annin lauluvaroista, jota muun muassa Basilier, Relander, Lähteenkorva, Härkönen Ägläjärvellä ovat laulattaneet. Iivanan poikaa, Pedriä, laulatti Relander Kokkarissa.

Pedri oli suuri loitsija ja poppamies; hänellä oli loitsu jokaiseen vaaraan ja hätään valmiina. Relander kuvaa hänet vanhanpuoleiseksi, parrakkaaksi ukoksi, jota oli vaikea saada puhumaan, mutta joka vähitellen kuitenkin aukaisi sanaisen arkkunsa. Luki loitsut "hyvin nopeasti, yksitoikkoisella höpisevällä äänellä, tuskin henkeään vetäen". Sanoi täytyvän lukea kolme kertaa peräkkäin, jotta loitsu vaikuttaisi. Ei kuitenkaan kerääjälle kaikkea antanut, ettei loitsu menettäisi voimaansa. Hänellä oli myös paitsi ihmeellistä "pyhälän talttaa", ukon talttaa, noitapussi, "jossa oli pieniä kiviä, "käärmeen käräjäkiviä", pieniä puupahkoja, "päivännäkemättömiä", ruotsalainen raha ja muutamia luita".

[Iro-neidon pojat s. 69]:

"Kokkarin kylän ulkoreunassa on pieni mökkipahanen ja siinä asuu Pedri Vornanen. Pedri on parrakas ja vanhanpuoleinen mies. Hän on luonteeltaan epäileväinen. Kun toissa talvena kävin hänen luonaan oli ensin vaikea saada häntä tiedoistaan puhumaan". Näin kuvaili O. Relander Pedriä vuonna 1889. Iivana Vornasen poika Pedri oli aikalaistensa mukaan suuri tietäjä ja loitsija, jonka puoleen käännyttiin niin ihmisten kuin eläintenkin sairastuessa. Häneltä pyydettiin apua jopa kirjeitse mm. avio-onnen rikkoutuessa.

Pedri oli perinyt loitsunsa isältään, kuten myös suvun taikapussin sekä kaksi kivitalttaa, "ukon talttaa", jota käytettiin sairaita parannettaessa. Taltat olivat kulkeneet suvussa jo neljässä polvessa perintönä. Pedri uskoi, että ne olivat alunperin pudonneet taivaasta ukkosenilmalla. Toinen taltoista oli Pedrin mukaan arvoton, mutta toista hän ei olisi myynyt mistään hinnasta. Sen avulla Pedri oli parantanut mm. henkihieverissä tienposkessa viruneen miehen. Tehoa talttaan oli saatu kokoamalla siihen eri konstein ukkosen, kalman, maan, veden, metsän ja tulen voimaa. Kiveä käytettäessä loitsut oli luettava kolmeen kertaan.

Taikapussissa, jonka Pedri oli kuollessaan määrännyt hävitettäväksi, oli kuusi sileää kiveä eli "käärmeen käräjäkivet", pieniä puupahkoja eli "päivän näkemättömiä", ruotsalainen raha ja muutamia luunpalasia. Pedrin toivomusta pussin hävittämisestä ei noudatettu, vaan se on edelleenkin Vornasten hallussa.

Monien muiden tietäjien tapaan Pedri ei hevillä suostunut kertomaan loitsujaan kerääjille. Relanderin tapaan myös Iivo Härkösellä oli vuonna 1903 kokemuksia Pedrin epäluuloisuudesta ja varautuneisuudesta. Monien suostutteluiden jälkeen hän esitti kerääjille loitsuistaan vain osan, nekin "nopeasti yksitoikkoisella höpisevällä äänellä, tuskin henkeään vetäen", ettei tieto menettäisi mahtiaan.

Runonkerääjien kuvaukset Pedristä ovat keskenään samankaltaisia. He kuvaavat Pedrin olemukseltaan rotevaksi ja synkkämieliseksi, jota paikkakuntalaisetkin karttoivat. Pedri edusti runonkerääjille jylhää, ylvästä tietäjää ja siksi hänet kutsuttiin vuonna 1892 Turun Kalevalajuhliin yhdessä Iivana Shemeikan ja Iivana Onoilan kanssa. Siellä hän vastasi odotuksiin: vaikuttavalla tavalla hän esitti Tulenlumonta-loitsun kantaen käsissään punaisena hehkuvia hiiliä.

Pedri on säilyttänyt muistissaan ainoastaan loitsuja, "muista ei ole mitään hyötyä" oli hän todennut. SKVR:ssä on 19 häneltä kerättyä loitsua, jotka ovat muistiinmerkinneet Hj. Basilier v. 1884, O. Relander v. 1888 ja Iivo Härkönen v. 1906.

Tautien syntyloitsuista Pedri kertoi mm. Raudan, Tulen ja Käärmeen synnyt. Hän osasi myös Verensulkusanat, erilaisia kylvetyssanoja ja löylyn sanoja. Lisäksi hän esitti Pistoksen (erilaisia pistävänä kipuna tuntuvia tauteja), Raanin (nivelten turpoaminen) ja Riisitaudin (pelätty lastentauti) sanat. Hän hallitsi siis varsin vakavien tautien ja vammojen parannusloitsuja. Metsästysloitsuista on tallennettu loitsut Metsälle lähtiessä ja Oravanpyyntiloitsu.

Pedri kertoi mm. Raudan synnyn, Riisitaudin sanat, Kylvetyssanat ja Löylyn sanat eri kerääjille eri tavoin. Erilaiset versiot kertovat hänen muuntelukyvystään loitsijana.

Tautiloitsujen aineksina Pedri käytti paikkakuntalaistensa tapaan mielellään syntykertomuksia, joiden tarkoituksena on saada taudin aiheuttaja parajantajan hallintaan. Monet runolliset avunpyynnöt, haltijoiden tervehdykset, parannussanat, kipusanat ja tietäjän varautumissanat ovat hänen monipolvisissa tautien loitsuissaan puhutteluiden ja manauksien höysteenä. Vuonna 1906 Pedri esitti Härköselle 102-säkeisen kylvetysloitsun, jossa hän pyysi Neitsyt Mariaa hakemaan parantavaa voidetta yhdeksän meren takaa; tavallisesti kipuvoidetta noutaa kyseisessä loitsussa mehiläinen:

Neitshyt Maaria emoni', rakas äiti armollinen, pyhä piika taivollinen, lennäs sinne, kunne käsken: merta puolen kymmenettä, yheksän meren ylitshe! Tiijän mie kiven tulisen, tiijän mie kosken tulisen, siell on kipeil voideita. Neitshyt Maaria emonen, rakas äiti armollinen, pyhä piika taivollinen, ota kipuvakkanen kädehe, kipuja keräele! (VII4 1756)

Syntyloitsuista erityisesti Yhdeksän taudin synty, aihelma, jossa kerrotaan ilkeän naisen, Louhen, Lohettaren tai Lovettaren, synnyttävän yhdeksän poikaa ja ristivän ne eri tautien nimillä (mm. riisi, raani, vatsakipu, paise, ähky, pistos, sokeus) on ollut sekä Pedrin että Annin vakioaihelmista. Pedri käytti sitä pistosta että riisitautia parantaessaan, Anni taas Raanin ja Riisitaudin loitsuissaan. Pistoksen loitsunsa Pedri päätti vuonna 1906 Härköselle esittäessään ankaraan taudin manaukseen:

Tuonne mie sinun panen, tuonne mie sinun manoan: kahen kallion ragoho, kolmen kiven kongervoho, kust et piäse kuuna piänä, sinä ilmoisna igänä. Siell on muutki murhamiehet, iguset pahantekijät, sinne mie sinun panen ja sinne mie sinun manoan. (VII4 2694)

Loitsut vahvistavat aikalaisten käsityksiä Pedristä tietäjänä, joka paransi vakavia tauteja; pikkuvaivojen loitsuja häneltä ei ole kerätty ollenkaan. Aikalaiset näkivät hänet karskina ja kovaluonteisena. "Hänen ulkomuotonsakin oli omiaan tukemaan tuota vaikutusta: mies iso, rotevaa tekoa, parta harmaa kokoparta, katse tutkiva, terävä, kasvojenilmeet jäyhät. Sen mukaan olivat hänen sanansakin jykeviä, oikeita mahtimiehen sanoja, esiintymisensä vaikuttava". Jostakin syystä hän ei kuitenkaan halunnut opettaa loitsujaan ja parantajan tietojaan edes lapsilleen. "Ei teist oo niije hallitsijoo", oli ukko pojilleen jyrkästi tokaissut.

[Rauno Malviniemi: Runonlaulajien matrikkeli ja heidän runojensa lähdetiedot, Iro-neidon pojat s. 75-76]:

Vornanen, Pedri Iivananpoika eli Pedri Kassunen eli Kassun Pedri syntyi 13.6.1831 Tolvajärvellä 1.6.1907 samassa kylässä. Hänen isänsä oli Iivana Kassianinpoika Vornanen (n. v. 1787-1867) ja äitinsä Jevgenia Karpintytär (n.v. 1801-1873). Pedri Iivananpojan vaimo oli Ksenija Iivanantytär (1838-1901) ja kotoisin Suojärven Vegaruksesta. Pedri Iivananpoika asui perheineen talollisena Tolvajärvellä, vuodesta 1877 tilattomana Haukivaarassa ja vuodesta 1894 jälleen Tolvajärvellä ja nytkin tilattomana. Perheeseen syntyi kymmenen lasta. Pedri Iivananpoika tunnettiin suurena loitsijana ja poppamiehenä. Hän luki loitsut "hyvin nopeasti yksitoikkoisella, höpisevällä äänellä, tuskin henkeään vetäen". Jotta loitsut olisivat tehonneet, hän luki ne kolme kertaa peräkkäin. Hänen noitapussinsa sisälsi pieniä kiviä "Käärmeen käräjäkiviä", puupahkoja, ruotsalaisen rahan ja joitakin luita. Pedrin hallussa oli lisäksi ihmeellistä ukon eli "pyhälän talttaa", ts. Pyhän Iljan talttaa.

Wartiaisen kuvauksen mukaan verenvuotoa pysäyttäessään Kassun Pedri - se oli hänen kansanomainen nimensä - puristi vasemman kätensä sormilla haavan reunat umpeen, sillä aikaa kun hän oikealla otti potilaan puukon tupesta, puraisi sitä kolmesti hampaillaan ja sanoi kolmesti: "Ota rauta rautas, ota rauta vihas!" "Sitten hän sylkäisi kolmesti haavaan, painoi sitä puukon lappeella ja luki kiristetyin hampain, kiihtyvin, hiljaisin, epäselvin sanoin ja melkein henkeä vetämättä lyhyen loitsun, jossa - mikäli erotin - mehiläistä pyydettiin tuomaan voidetta, jolla voidellen haava tulisi "sydämeltä terveheksi, peältä tuntemattomaksi".

Pedri Iivananpoikaa voidaan pitää loitsinnan mestarina ja häneltä on saatu talteen parikymmentä loitsurunoa: Raudan synty, VII 3 374; Rauvan virsi, VII 3 374a; Tulen synty (lumoaminen), VII 3 657 ja 658; Veren sulku, VII 3 396; Käärmeen synty, VII 3 1066; Kylvetyssanat, VII 4 1752; Kylvetettäessä -loitsu, VII 14 1753; Kipujen synty, VII 4 2030; Löylyn sanoja, VII 4 2342; Kylyyn mentäessä, VII 4 2349; Pistoksen synty, VII 4 2693; Raanin eli voiteen luku, VII 4 2812; Riisi, VII 4 2853; Riien loitsu, VII 4 2855; Metsälle lähdettäessä, VII 5 3256; Oravan pyynti (Oravan virsi), VII 5 3446 ja VII 5 3450 ja Metsävirsi, VII 5 3451.

Ks. Anni Iivanantytär Vornanen, Feodor Mönttisen vaimo, Pedri Iivananpoika Vornasen sisar.

(Lisäys/ Lea Tajakka):

Hannes Vornanen muistelee Kassun Pedriä Nuoressa Karjalassa 1952:

”Tietäjä-Pedrin nimellä hänet kotikylässään Tolvajärvellä tunnettiin(…). Tiedot tavallisesti jätettiin vain yhdelle perilliselle, sellaiselle, joka katsottiin siihen tehtävään soveltuvan.

Tulin tuntemaan Pedrin harmaana ja harvapartaisena. Tavallisesti hän työskenteli kesäisin pelloillamme heinätöissä. Hyvin muistan hänen mahtinsa. Eräältä kylämme isännältä sairastui hevonen, sai ähkyn. Pedri kysäisi naisilta: onko puhastu mal´l´ua, otti sen sekä suolaa mukaansa ja lähti ulos lääkettä loitsimaan. Kului vain muutamia aikoja, kun hevonen tuli lääkkeen vaikutuksesta terveeksi.

Pedri taisi parantaa ihmiset sekä eläimet. Parantajan mahti kun oli suvun perintöä. Mutta kun tauti oli kuolemaksi, ei Pedri tainnut muuta kuin sanoa: kalmistossa on vihat. Tosin hän yritti ottaa kalman vihatkin pois, mutta siihen tarvittiin jo lujaa otetta. Luojan antamaan tautiin ei Pedrikään mahtanut mitään(…).”

(Hannes Vornanen: ”Kassun Pedri, miun kotikyläni ihmisii”/ Nuori Karjala, Kesä-Heinäkuu, 1952.)