Ivan Kassianinpoika Vornanen

Talollinen, runonlaulaja. Tolvajärvi, Korpiselkä.

Farmer in Tolvajärvi, Korpiselkä, Ivan Kasjanov.

Ivan Kassianinpoika, syntymäaika 1787.

1. puoliso: Vihitty 3.2.1816 Irina Ivanintytär, s. 1800, k. 1.2.1818 Tolvajärvellä, kuolinsyy synnytys. --- Isä: Ivan Filipinpoika, tilallinen Suistamon Kuikan kylässä.

2. puoliso: Vihitty 3.11.1818 Fevronia Prokopintytär, s. 1798, k. 5.10.1819 Tolvajärvellä, kuolinsyy pistos. --- Isä: Prokopi Pankratinpoika, tilallinen Korpiselän Saaroisten kylässä.

3. puoliso: Vihitty 30.12.1820 Jevgenia Karpintytär, s. 1801, k. 15.3.1873 Tolvajärvellä. --- Isä: Karp Aksentinpoika, tilallinen Suojärven Kaitajärven kylässä.

[Iro-neidon pojat s. 55]:

Kassana Vornasen pojan Iivanan (1791-1868) runoja ehti muistiinmerkitä vain D.E.D. Europaeus, mutta sukutarinan mukaan hän on ollut isänsä veroinen taitava tietäjä ja loitsija, joka välitti häneltä oppimansa taidot ja tiedot lapsilleen Pedrille ja Annille. Wartiainen on hahmottanut Pedrin jäyhäksi mahtimieheksi, joka huokui väkevää sisäistä voimaa. Naispuolisista Vornasista Ägläjärvelle naidusta Annista muotoutuu O. Relanderin kuvauksen ansiosta klassinen runonlaulajatar.

[Iro-neidon pojat s. 57]:

D.E.D. Europaeus laulatti Kassana Vornasen poikaa Iivanaa, pitäjän parhaimmaksi kutsuttua laulajaa Tolvajärvellä vuonna 1846. On arveltu, että Europaeus muistiinmerkitsi häneltä parisenkymmentä runoa. SKVR:ssä on kuitenkin vain yksi runo, joka on kirjattu Iivanan nimiin (VII1 100). Se on 93-säkeinen kooste Iro-neidon runosta, Väinämöisen veneenlaadinnasta ja laivaretkestä. Monivaiheinen runo päättyy kanteleen laadintaan "hauen suuren sokkaluista".

Professori Julius Krohn on todennut, että todellista kuvaa Iivanan laulutaidosta ei ole mahdollista saada, koska Europaeus on "jättänyt runojen saantipaikat mainitsematta". Tiedot hänestä jäävät muutenkin vajavaisiksi, koska seuraava runonkerääjä ehti Tolvajärvelle vasta vuonna 1884, 16 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Siitä huolimatta Iivanan maine loitsijana ja laulajana on kiistaton. Juuri hänen perintöään ovat tyttärensä Annin ja poikansa Pedrin runot. Selvästi se näkyy mm. vertailemalla Iivanan ja Annin toisintoja kyseisestä Iro-neidon runosta (SKVR VII 1 100, 101, 101a, 101b, 101c). Isän sanakäänteet toistuivat vielä 20 vuotta tämän kuoleman jälkeenkin Annin sanelemissa toisinnoissa.

[Rauno Malviniemi: Runonlaulajien matrikkeli ja heidän runojensa lähdetiedot, Iro-neidon pojat s. 72]:

Vornanen, Iivana Kassananpoika eli Ivan Kassianinpoika syntyi noin v. 1787, kuollut 23.3.1867 Tolvajärvellä ja on haudattu kotikylänsä hautausmaahan. Hänen isänsä Kassian Iivananpoika oli syntynyt noin v. 1750 ja kuollut 2.6.1834 ja äitinsä Paraskeva Ivanintytär oli syntynyt noin v. 1763 ja kuollut 15.8.1832 ja haudattu Tolvajärven hautausmaahan. Iivana Kassananpoika avioitui kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo oli Ivan Filipovintytär Irina Ivanintytär, vihitty v. 1818. Hän oli kotoisin Suistamon Kuikasta. Toisen kerran Iivana Kassananpoika avioitui Fevronia Prokopintyttären kanssa, syntynyt noin v. 1798 ja kuollut v. 1819. Hän oli lähtöisin Saaroisten kylästä. Kolmanteen avioliittoon Iivana Kassananpoika meni v. 1820 Karp Aksentjevin tyttären Jevgenia Karpintyttären kanssa. Tämä oli kotoisin Suojärven Kaitajärveltä. Jevgenia Karpintytär oli syntynyt noin v. 1801 ja kuoli 15.3.1873. Iivana Kassananpojan lapsista Anni Iivanantyttärestä, sittemmin Feodor Mönttisen vaimosta, ja Pedri Iivananpojasta tuli Vornasten suvun huomatuimpia runonlaulajia. Iivana Kassananpoika itse lienee laulanut Europaeukselle noin 20 runoa ja kertonut oppineensa runot Miitrein Kassulta. Mainittakoon, että Pedri Shemeikka oli kuullut Iro-neito -runon Iivana Kassananpojalta.

Tältä saadut runot ovat Iro-neito, Veneenveisto ja Laivaretki, VII 1 100 ja VII 1 1 576.

SKVR VII1 100. Korpiselkä. Eur. G, n. 353. -46.

Tolvajärvi. Iivana Vornanen. Vornasten sukukylä on Tolvajärvi. Tarun mukaan on sinne Ilomantsista muuttanut suuren sodan aikana kolme veljestä, joista sukeutui voimakas metsämies- ja tietäjäsuku. Alulla 19:tta vuosisataa eläneestä Kassi Vornasesta kerrotaan, kuten Shemeikka- ja Vannis-sukujen kantaisistä, että hän olisi saanut tietonsa itse "tulilappalaisilta". Verrattomana karhujen ja ilvesten ajajana on tyyni, vaatimaton ja hilpeä Ignoi Vornanen (*1829 1889) saanut unohtumattoman maineen. Kassi l. Kassana Vornasen pojista olivat Iivana ja Stepana eteviä runolaulajia ja Iivanan lapset Pedri ja Anni. Iivana Kassananpoika eli Tolvajärvellä vuosina 1791-1868. Europaeukselle lienee Iivana laulanut n. 20 runoa, kuten on voitu päätellä hänen tyttärensä Annin lauluvaroista, jota m.m. Basilier, Relander, Lähteenkorva, Härkönen Ägläjärvellä ovat laulattaneet. Iivanan poikaa, Pedriä, laulatti Relander Kokkarissa (KT, n. 36 ja lis.). Pedri oli suuri loitsija ja poppamies; hänellä oli loitsu jokaiseen vaaraan ja hätään valmiina. Relander kuvaa hänet vanhanpuoleiseksi, parrakkaaksi ukoksi, jota oli vaikea saada puhumaan, mutta joka vähitellen kuitenkin aukaisi sanaisen arkkunsa. Luki loitsut "hyvin nopeasti, yksitoikkoisella höpisevällä äänellä, tuskin henkeään vetäen". Sanoi täytyvän lukea kolme kertaa peräkkäin, jotta loitsu vaikuttaisi. Ei kuitenkaan kerääjälle kaikkea antanut, ettei loitsu menettäisi voimaansa. Hänellä oli myös paitsi ihmeellistä "pyhälän talttaa", ukon talttaa, noitapussi, "jossa oli pieniä kiviä, "käärmeen käräjäkiviä", pieniä puupahkoja, "päivännäkemättömiä", ruotsalainen raha ja muutamia luita". (Valvoja 1889, ss. 328-29).

[Iro-neito - Veneenlaadinta - Laivaretki.] Iri neito, impi neito, K[apu] n[eito] k[aunokainen] Piti iäistä pyhyttä, Aian k[aiken] oikeutta: 5 Ei syönyt lehmän maitoa Häkkilöillä hypittyä, Ei syönyt kanan munia Kukerikun polkemia. Kirku marjanen mä'ellä, 10 Puol[ukkainen] k[ankahalla]: "Tules, n[eiti], poim[imahan], Tin[arinta riipimähän], Vyö[vaski valitsemahan]!" Iri n[eito], impi n[eito], 15 K[apu] n[eito] k[aunokainen] Otti marj[asen] m[%C3%A4elt%C3%A4], Puol [ukkaisen] k[ankahalta], Tuonpa huulilleh pani, Huulilleh, kielel[leh], 20 Vatsahan vajottelih⌈en⌉; Tuosta kohuksi kohustu, Paxux panettelih⌈en⌉, Lih[avax] l[iittelihen]. Akat kuita arvelevi, 25 Neitiset netelilöitä. Synty 3 poikalasta. Iri neito, i[mpi] n[eito] Etsi lapsen ristiätä. Tuli ukko ristimäh, 30 Tinakanta kastamah; Kysypi ukko emolta: "Ku on vanhin synnynnältä, Olkah vanha Väin[%C3%A4m%C3%B6inen]; Ku on keskimäinen s[ynnynn%C3%A4lt%C3%A4], 35 Se on seppo I[lmarinen], Tak[oja] i'än ik[uinen]; K[u on] nuorin s[ynnynn%C3%A4lt%C3%A4], Se on nuori Jouk[ahainen]." Saipa lapset ristityx. 40Virkki v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Hoi työ veljet veikkuoiset, Saakaame veno brujatki, Laatikkaa v[eno] vesille, 6 laitainen kubluxut; 45 Se on kaunis kannannalta, Ku on k[aunis] katsonnalta!" Saatih veno br[ujatki], Laaittih laiva merell, 6 l[aitainen] k[ubluxut]. 50 Virk[k]i v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Hoi ot veli, veikkuoni, Sin' oot s[eppo] I[lmarinen], Sinä airotki aset⌈a⌉, Airot kullasta kuvoa, 55 Melan vask[esta] valata!" Saip on veno valm[ehexi]. Virkki v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Hoi ot veljet, veik[kuoiset], Työntäkkää veno v[esille], 60 6 l[aitainen] k[ubluxut]!" Työnnettih v[eno] v[esille], 6 l[aitainen] k[ubluxut], Itse mat'atah, itse iloitah. Neitosetpa kuunnellah: 65 Mi ilo meressä lienee, Ilo muita ilosampi, Laulu muita laatusampi? Puuttu pursi, tarttu tammi, Takeltu Väinön venonen. 70 Vir[kki] v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Hoi ot n[uori] J[oukahainen], Pyörähtäätse katsomah, Missä lie venonen kiini!" Tuop oli n[uori] J[oukahainen] 75 Pyörähtihen kats[omahan]: "Ei kivell, ei h[avoll], Kirjavan hau'in h[artioill]". Virk[ki] v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Hoi oot s[eppo] I[lmarinen], 80 Pyör[%C3%A4ht%C3%A4%C3%A4tse] k[atsomaha], Miss[%C3%A4] l[ie] v[enonen] k[iini]!" - - - Tuop oli v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen] Pyöräht itse kats[omah]: Niin on kuin sanotah. 85 Iski melalla mereh, Hauki paloix pakkuaa, - - - Ikisex iltasex, Muru muix murkinoix. Hau'in suuren#1 sokkaluista#2, 90 Siitä laati kantel[oisen], Sovitteli sormiah, Pani kynttä 10 kunna, Hau'in suuren sokkaluille.#3

1. 1 Suuren hau'in : Hau'in suuren; järj. numeroilla muutettu.
2. 2 sokkalusta : sokkaluista; yl. щека.
3. 3 sokkalulle : sokkaluille.

   ---

Syntymä- ja kastepäivä: Korpiselän ortodoksisen seurakunnan metrikat 1778–79, 1784–99 ja 1801 puhtaaksikirjoitus, Santeri Palviainen / Viitattu 14.11.2019