Anna Ivanintytär Vornanen

Runonlaulaja.

"Miinasen akka"

(Lisäys/ Lea Tajakka): Sukututkimus/ Tuula Kiiski:

Anna Ivanintytär: s. 1820.

Vihitty 7.2. 1843, puoliso Feodor Minanpoika Mönttinen, tilallinen Ägläjärven kylästä.

[Iro-neidon pojat s. 55]:

Kassana Vornasen pojan Iivanan (1791-1868) runoja ehti muistiinmerkitä vain D.E.D. Europaeus, mutta sukutarinan mukaan hän on ollut isänsä veroinen taitava tietäjä ja loitsija, joka välitti häneltä oppimansa taidot ja tiedot lapsilleen Pedrille ja Annille. Wartiainen on hahmottanut Pedrin jäyhäksi mahtimieheksi, joka huokui väkevää sisäistä voimaa. Naispuolisista Vornasista Ägläjärvelle naidusta Annista muotoutuu O. Relanderin kuvauksen ansiosta klassinen runonlaulajatar.

[Iro-neidon pojat s. 61]:

Anni Vornanen, Pedrin sisar mutti Tolvajärveltä Ägläjärvelle avioiduttuaan Feodor Mönttisen kanssa. "Miinasen akkaa" on Iivo Härkönen luonnehtinut suurlaulajaksi. Häneltä onkin kerätty enemmän runotoisintoja kuin keneltäkään muulta Vornaselta, yhteensä 40. Anni on maininnut moneen otteeseen oppineensa runot isältään Iivanalta.

Hj. Basilier haastatteli Annia huhtikuussa 1884 Ägläjärvellä. Anni saneli tuolloin kaksi eeppistä runoa, Iron-neidon ja Luojan virren, sekä kaksi loitsua, Riisitaudin synnyn ja Silmäyksistä ja suuteluksista päästön.

A.A. Borenius haastatteli Annia v. 1887. Anni esitti kerääjälle jälleen Iro-neidon ja Luojan virren, mutta myös katkelmia Luomisrunosta. Vuosina 1887 ja 1888 O. Relander kuuli Annilta useita runoja: katkelmia Iro-neidosta, Koskelta kosinta -runon, erikoisen toisinnon Sisaren turmelus -runosta, jossa äiti lohduttaa sisarensa maannutta poikaansa, yhden häävirren sekä loitsuista Käärmeen, Pistoksen ja raanin synnyt; yhteensä seitsemän toisintoa. Relander oli laulattanut Annia pitkään: "Isänsä perinnöstä oli hän saanut eepilliset runot. Ne hän osasi melkein kaikki, mitkä Europaeus oli ennen Iivanalta kirjoittanut, loitsuja osasi hän myös muutamia, mutta ei niin paljon kuin Pedri. Oikein mummo heltyi kun minä kerroin, että ne runot, jotka minulla oli muassani, olivat hänen isältään "otettuja". Toisin paikoin oli Europaeukselta jäänyt joku säe pois tai kesken, ne minä täydensin Annin laulun mukaan ja sekös häntä ihastutti, kun saattoi täydentää isänsä runot."

Borenius palasi Annin luo v. 1897, jolloin Anni esitti hänelle kahdeksan runoa. Taas hän esitti Koskelta kosinnan sekä Pistoksen synnyn, mutta niiden lisäksi Boreniuksen vihkoon kertyi uusia, ennen Annilta muistiinmerkitsemättömiä runoja: yksi häävirsi ja kehtolaulu ja loitsuista Hämähäkin synty, loitsu lapsen päästämiseksi parahan silmän vaikutuksesta sekä Oravanpyyntisanat.

Viimeisenä Annia haastatteli Iivo Härkönen vuonna 1900, vuotta ennen Annin kuolemaa. "Vanhoilla höpöttävillä huulillaan Anni laulaa tutisutteli minulle melkein koko rupeaman. Sain melkein kuvan vanhan ajan päivät pääkkään laulavista laulajista ja entisajan runon keruista, jolloin sanottiin kirjoittajan parikin päivää yksillä sijoilla kirjoitelleen." Härkösen muistiinpanoja on kaikkiaan 12. Keräelmässä toistuivat kaikki Annin suosikit Luomisrunosta, Iro-neidosta ja Koskelta kosinta -runosta lähtien. Härkönen kirvoitti vanhan Annin upeisiin suorituksiin. Runo Koskelta kosinta on ollut yksi Annin lempirunoista. Isänsä Iivanan ja Annin versioissa onkin yhtenä ansiotyönä tähden ampuminen taivaalta; muilta ei motiivia ole tämän runon yhteydessä tavattu. Anni on aloittanut runon kuin sadun: saaressa on viita kaunis, viidassa pirtti kaunis jne.:

Tuo on sai suari kaunis, suaress' on viida kaunis, viidass' on pertti kaunis, pertjiss' on stola kaunis. Tuob' on kyppö kymen poika kysy kynnyksen takana: "Tuletko neidonen minulle?" "Äsken mie tulen sinulle: Käy päivä nieglän neniä!" Käi päivän nieglän neniä. Kysy kynnyksen tagana: "Tuletko neidonen minulle?" "Äsken mien tulen sinulle: Puno nuora ruumenista, agja aganas alota!" Puno nuoran ruumenista, agjan aganas alotti. "Tuletko tyttöne minulle?" "Äsken mie tulen sinulle: Ammu tähti taivosella ilman oigietta käjettä, vasemmatta peigalotta!" Kysy kynnyksen tagana. "Tuletko neidonen minulle?" Häin on varmin vastaeli: "En minä tule sinulle: tapa nainen ennen naidu, tapa lapset enne suavut, tapa entiset eläjät!" Tuob' on kyppö kyinen poika tappo naisen ennen naijun, tappo lapset ennen suavut, tappo entiset eläjät. Kysy kynnyksen tagana: "Tuletko neidonen minulle?" "En minä tule sinulle, sie kävit kesäsen päivän, Kävit nieglojen neniä, sie punoit nuoran ruumenista, agjat aganas alotit, sie ammuit tähen taivosella iliman oigietta käettä, vasematta peigalotta; sie tapot naisen ennen naijun, sie tapot lapset ennen suavut, tapoit entiset eläjät!" Tuoba kyppö kyinen poika: "Hoiba, voi minua poloista, kui kuulin huoran huikutuksen, pahan vaimon vaikutuksen! Tapoin naisen ennen naijun, tapoin lapset ennen suavat, tapoin entiset eläjät!" (VII1 480a)

Anni lauloi kerääjille miltei aina samoja runoja, siitä johtuu hänen runojensa suuri määrä. Eeppisten runojen toisintoja on 14, lyyristen 7 ja loitsujen 13. Eeppisistä runoista Iro-neito, Koskelta kosinta ja Luojan virsi sekä loitsuista Silmäyksistä ja suuteluksista päästö, Pistoksen ja Riisitaudin synty ova olleet hänen vakiorunojaan.

Pedrin tavoin hän käytti loitsuissa mielellään aihelmaa Yhdeksän taudin synnystä. Se on kaavaltaan ja runokliseiltään täysin samanlainen kuin Iro-neidon runo, idealtaan taas sen vastakohta. Runossa Iro-neito tulee raskaaksi marjasta, hän synnyttää kolme poikaa, etsii niille ristijää ja kun ei löydä, antaa heille itse nimet: Joukahainen, Väinämöinen ja Ilmarinen. Iro synnyttää runossa sankarit, maailmankaikkeuden hyvät rakentajat. Yhdeksän taudin syntyloitsussa kerrotaan rakenteellisesti samaan tapaan pahan synty, maailmaa tuhoavien vitsauksien alkuperä. Lovetar tulee tuulesta raskaaksi, (tuuli on kansanuskossa usein taudinaiheuttaja), hän synnyttää yhdeksän poikaa, etsii niille ristijää ja kun Lovetarkaan ei nimenantajaa löydä, ristii hän itse pojat pahojen tautien ja vitsauksien nimillä.

Anni oli hyvämuistinen suurlaulaja, joka säilytti mielessään sukunsa laulutradition ja joka osasi yhdistellä eri aihelmia keskenään. Vielä vanhanakin hänen laulunsa antoi "aavistuksen eräisiin kaukaisiin aikoihin, jolloin nuoret keikkuilevat tytötkin opettelivat isiensä laulut ja taidot ja laulelivat niitä, ei ainoastaan ajankuluksi, vaan myös elämän suureksi iloksi ja helpotukseksi näillä synkillä saloilla".

Rauno Malviniemi: "Runonlaulajien matrikkeli ja heidän runojensa lähdetiedot" (s. 70-71) teoksessa (toim.) Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat, 1996:

Vornanen, Anni Iivanantytär, Feodor Mönttisen vaimo, syntyi noin v. 1820 Tolvajärvellä ja kuoli Ägläjärvellä v. 1901. Hänen isänsä oli tolvajärveläinen talonpoika Iivana Kassananpoika Vornanen (n. v. 1787-1867) ja äitinsä Jevgenia Karpintytär (n. v. 1801-1873) Suojärven Kaitajärveltä. Anni Iivanantytär avioitui v. 1843 ägläjärveläisen Feodor Minanpoika Mönttisen kanssa. Anni Iivanantytärtä kutsuttiin kansan keskuudessa "Miinasen akaksi". Runonlaulutaitonsa Anni Iivanantytär oppi isältään ja oli Vornasten suvun etevimpiä runonlaulajia, ja häneltä Basilier, Borenius, Härkönen, Niemi ja Relander merkitsivät runoja muistiin yhteensä n. 40 kappaletta. Härkönen piti Anni Iivanantytärtä suurlaulajana, joskaan Leea Virtanen ei ole täysin yhtynyt tähän arvioon. Runojen laatutason perusteella Anni oli suurlaulaja. Anni Iivanantytär oli myös itkuvirsien taitaja.

Runot: Luomisruno, VII 1 41 ja 41a; Iro-neito, Veneenveisto ja Laivaretki, VII 1 101, 101a, 101b ja 101c; Koskelta-kosinta, VII 1 479, VII 1 480, 480a; Laivaretki, VII 1 582, 582a; Sisaren turmeleminen, VII 1 896; Luojan virsi, VII 2 1085, 1088, 1089, 1090; Häävirsi, VII 2 3097; Kullervon sotaanlähtö ja kuolonsanomat VII 2 1439y; Lähemmä, langot, laulamah, VII 2 1650, Sotaan lähtevän hyvästijättö VII 2 1650a; Vaan en joua laulamaan, VII 2 1720; Toivoisinko taattoni tulevan, VII 2 2639; Sotaanlähtijän virsi, VII 2 2736; Mit' istut isosen poika, VII 2 2848 ja 2849; Allit nuo merellä uivat, VII 3 3969; Loitsu pistämiä, puremia ja puskemisia vastaan, VII 3 989; Hämähäkin sanat, VII 3 989a; Käärmeen synty, VII 3 1070; Pistoksen synty, VII 4 2695, 2696 ja 2697; Loitsu tauteja vastaan. Tautien synty VII 4 2814; Lohiatar synnyttää kivut VII 4 2856; Loitsu suutelusta vastaan, VII 4 2970; Suuteluksesta päästäminen, VII 4 2982; Suutelusvirsi (alku) VII 4 2983 ja 2984; Metsän virsi (Metshän virzi), VII 5 3459; Vanhoista piijoista, Härkönen 219, v. 1900. Ks. Feodor Feodorinpoika Mönttinen.

SKVR VII1 101. Korpis. Basilier n. 99. 1/4 84.

Ägläjärvi. Anni Mönttinen, o.s. Vornanen; 62 v. Tolvajärvessä synt. Laulut isän perintöä.

[Iro-neito - Veneenveisto ja Laivaretki.] Iri neiti.

Iri ńeit'i, imbi ńeit'i, Kabu ńeito kauńikkańe Pit'i iästä pyhyyttä, Ajan kaigen oigevuutta: 5 Ei syöny' kanan muńia Kukerikon polgemia; Ei syöny' lehmän maitoja Häkkilöillä hypittyjä; Ei syöny' rugehist leibää 10 Uvehill on kynnettyä. Kirguu marjain on mäellä, Vuolukkain on kangahalla: "Iri ńeiti, imbi ńeit'i, Kabu ńeito kaunikkańe, 15 Tulo marjaha mäjellä, Vuolukkaiseh kangahalla, Tinarinta riibimähä, Hobiosormi suoltamaha, Vyö vaski valitsemaha!" 20 Mäńi marjahah mäjellä, Vuolukkaiseh kangahalla. Otti marjasen mäjellä, Vuolukkaisen kangahalla, Panetteli huulillehe, 25 Huulillehe on kielellehe, Tuon on vat̮t̮ahan vajotti. Tuoss' on tyyty, tuoss' on täyty, Paksuiksi panettelihe, Lihavoiksi liittelihe. 30 Iri ńeit'i, imbi ńeit'i, Kabu ńeito kaunikkańe Synnytteli lapsiaha, Lajitteli poigiaha; Synty kolme poigalasta 35 Yhen marjasen väessä. Iri ńeit'i, imbi ńeit'i Etsii lapse(n) ristijöitä. Tuli ukko ristimähä, Tinarinta kastamaha. 40 "Kudain on vanhin synnyllähä, Se olgah vanha Väinämöni; Kudain on keskimmäne#1 synnyllähä, Se olgah seppo Ilmollini, Tagoja iäniguńe; 45 Kudain on nuorin synnyllähä, Se olgah nuori Jogamoni." Virkk(o)i vanha Väinämöni: "Hoi on vel'l'et veikkuvaset, Loadikkoa veno vesillä, 50 Kuužilaita#2 kubluksella!" Tuob' oli vanha Väinämöni Vesti vuorella venosta, Kallivolla kalkutteli, Ei kirves kivehe#3 koske 55 Eigä kalkaht' kallivoho. Virkki vanha Väinämöni: "Hoib' olet seppo Ilmollini, Tagoja iäniguńe, Airot kullassa kuvaagi, 60 Mela vaskessa valate!" Saib on venońi valmeheksi. Virkki vanha Väinämöni: "Työntäkkäh#4 veno vesillä, Kuužilaita#2 kubluksella, 65 Ittše#5 mengäh,#6 itš' iloikkah!#7" Ńeitoset rannalla kuunnellah: Mi ilo merellä menöö, Se on ilo muitten ilo, Väinösen venońi matgoa. 70 Puuttuu pursi, tarttuu tammi, Tageltuu Väinön venońi; Heitti ilo kuulunnan. Virkki vanha Väinämöni: "Hoi olet nuori Jogamoni, 75 Pyörähtele kattšomaha#8, Missä lie venoni kiinni!" Tuob' ol'(i) nuori Jogamoni Pyörähteli katsomaha: "Ei kivess', ei havossa, 80 Šuuren hauin hartivoilla." "Kaikk' on mieheksi kyhätty, Kymmenillö täyttijöiksi." Tuob' on seppo Ilmollini, Tagoja iäniguńe 85 Pyörähteli kattšomaha#8: "Ei kivessä, ei havossa, Šuuren hauin hartivoilla".#9 Virkki vanha Väinämöni: "Kaikk' on mieheksi kyhätty, 90 Kymmenillö täyttijöiksi." Tuob' ol' vanha Väinämöni Pyörähteli kattšomaha#8: "Ńiin ol' kuin sanott' on, Ei kivessä, ei havossa, 95 Šuuren hauin hartivoilla." Tuob' ol' vanha Väinämöni Otti melan ollallehe, Keänti käsipuolellehe, Iški on melalla vettä; 100 Haugi kolmeksi muruksi: Yksi muru taivosehe, Kolmas muru meren pohjah, Keskimäne venosehe. Seb' on muiksi murginoiksi, 105 Igäsiks' on iltasiksi. Lähti on venońi matgah#10, Neit'iset rannalla kuunnellah.

1. 1 |nuorin| : *keskimmäne*.
2. 2 Kuu|s|ilaita : Kuužilaita.
3. 3 kivehe|(n)| : k.
4. 4 yl. [Ty%C3%B6nt%C3%A4kk]öä?
5. 5 Itte : Ittše.
6. 6 yl. [meng]öä.
7. 7 itt' iloikkah : itš' [iloikk]oa.
8. 8 kattomaha : kattšomaha.
9. 9 harti|j|oilla : hartivoilla.
10. 10 mat|k|ah : matgah.

    ---

SKVR VII1 480. Korpiselkä. Bor. III A, s. 325. -30/7 97.

Ägläjärvi. Anni Vornanen. "Kaššusen Iivanan tytär"; "kuullut isältään".

[Ilmarisen taontaa - Ansiotyökosintaa - Ennen naidun naisen tappo.] Sepän#1 Ilmol'l'isen virzi.

Tuob' on seppä Ilmollińi#2, Tagoja ijän iguńi#3 Tagoubi taputteloobi Soarella merän[!] sisällä. 5 *Tuossab on soari kaunis*#4, Soaressa on#5 neido kaunis.

• Tuoba seppä Ilmollińi, Tagoj[a ijän iguńi] Kysy#6 kynnyksien tagana*: 10 "Tule, neidoni, minulla?"
• Neido varsin vastajeli*: "(Äskem#7 mie tulen sinulla), Puno nuora#8 ruumenessa#9, Agja aganas alota#10,#11, 15 *Äsken m[ie tulen sinulla]."
• Tuob on seppä Ilm[ollin%CC%81i] Puno [nuoran ruumenessa], Agjan aganas alotti. Tuogo [sepp%C3%A4 Ilmollińi], 20 Tag[oja ijän iguńi] Kys[y kynnyksen tagana]*: "Tule, neidońi, minull(a)"? Neido varsin vastajeloo: "Kun käynet kezäzen päivän 25 Ńieglojen ńeńie myöt'i, Äsken mie tulen sinulla."
• Tuob on [sepp%C3%A4 Ilmollińi] Tag[oja ijän iguńi] Kävi on [kez%C3%A4zen päivän] 30 Niegl[ojen ńeńie myöti].* Tuob [on seppä Ilmollińi], Tag[oja ijän iguńi] Kys[y kynnyksen tagana]: "Tule, [n%CC%81eidon%CC%81i, minulla]?"#12 35 Neido [varsin vastajeloo]: "Tapa naińi ennen naidu, Tapa lapset ennen soavut, Tapa endiset eläjät#13, Äskem mie tulen sinulla!" 40Tuob [on seppä Ilmollińi], Tag[oja ijän iguńi] Tappo [naisen ennen naiun], Tappo [lapset ennen soavut], Tappo [endiset eläjät]. 45 Tuob [on seppä Ilmollińi], Tag[oja ijän iguńi] Kysy kynnyksen tagana: "Tulet, [neidon%CC%81i, minulla]"?
• Neido varsin vastoal'oo: 50 "Em mie tule sinulla, Punoit [nuoran ruumenessa], Agjan [aganas] alotit, Sie#14 kävit kezäzen päivän Niegl[ojen ńeńie myöti], 55 Tapoit [naizen ennen naidun], Tapoit [lapset ennen soavut], Tapoit [endiset eläjät], Sie tahot#15 minungi tappoa."#16
• Tuob [on seppä Ilmollińi], 60 Tag[oja ijän iguńi]* (Virkko kynnyksien tagana): "Hoi, hoi#17, minua#18 poloista#19, Kuulin huoran huikutuksen#20. Pahan vaimon vaikutuksen, 65 Tapoin [naisen ennen naiun], Tapoin [lapset ennen soavut], Tapoin [endiset eläjät]. Kävin#21 on nieglojen neniä myöti, Punoin [nuoran ruumenessa], 70 Agjan a[ganas] alotin, Tapoin [naisen ennen naiun], Tapoin lapsen [ennen soavun], Tapoin [endiset eläjät]!"

1. 1 Sep|pä| : Sepän.
2. 2 Tekstissä: |Tagoobi tapputteloobi|.
3. 3 i|k|uńi : iguni.
4. 4 Tekstissä seuraa: |Siidä heän sai kolme poigalasta, Siidä lähtöu heän sulhaziks vanhin poiga|.
5. 5 |Tuoss on siidä| : *Soaressa on*.
6. 6 Kysy|y| : K.
7. 7 Äske|n|: Äskem.
8. 8 |K|uno|n| nuora|n|: P[uno] n.
9. 9 Tekstissä seuraa: |Tuob on seppä Ilm[ollini]. Nahka noaglojen tagana|.
10. 10 Agja|n| - - - alota|n|: A. a.
11. 11 Säkeiden alkup. järj. = 15, 14; viivalla muutettu.
12. 12 Tekstissä uudest.: Tule, neidoni, minulle, |Äsken mi|e Neidon |En| varsin.|
13. 13 Säkeiden alkup. järj. = 39, 38; numeroilla muutettu.
14. 14 Kävit |on| : *Sie* k.
15. 15 Tahot |sie| : *Sie* t.
16. 16 |Vie si|e| : sinä minungi tapat| : *Sie tahot minungi tappoa*.
17. 17 |V|oi |v|oi: Hoi hoi.
18. 18 mi|lma| : minua.
19. 19 poloista |poigoa| : p.
20. 20 Säkeiden alkup. järj. = 65-67, 63, 64; numeroilla muutettu.
21. 21 |Kävin| |*Kun*| : *Kävin on*.