Ernst Palmén

Helsingin Sanomat 2.4.1991:

Helsingin yliopiston kansleri Ernst Palmén - Valoisa optimisti joka pani toimeksi

Vapaaherra, Helsingin yliopiston kansleri, professori Ernst Philip Palmén kuoli Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa 1. huhtikuuta keuhkokuumeen seurauksiin. Hän oli syntynyt Helsingissä 22. huhtikuuta 1916.

Palmen työskenteli sairastumiseensa asti yliopistonsa, tiedekeskus Heurekan ja iberialais-amerikkalaisen säätiön hyväksi.

Eläkkeelle siirryttyään hän keräsi rakkaan yliopistonsa 350-vuotisrahastolle 27 miljoonan markan pääoman. Ensimmäiset stipendinsä nuorille rahasto jakoi viikko sitten yliopiston vuosipäivänä tilaisuudessa, johon Palmén enää ei päässyt.

Palmén toimi vuosikymmeniä monin tavoin Suomen tieteen ja yliopistojen voimavarojen lisäämiseksi, muun muassa presidentti Urho Kekkosen 1965 asettamassa tieteellisessä työryhmässä, sekä tieteen julkaisutoiminnan ja tiedotuksen edistämiseksi.

Hän oli sitkeä taistelijaluonne, joka vastusti taitavasti niin 1960-luvun ylioppilaiden mies ja ääni -pyrkimyksiä kuin Tvärminnen eläintieteellistä asemaa uhannutta Neste Oy:n jalostamohanketta.

Yliopistossa Palmén tunnettiin rehtorina ja kanslerina, jolle olivat ominaisia käytännöllisyys ja kyky tarttua suoraan ongelmiin, nopea ja joustava hallintotapa sekä lämpimät suhteet yliopiston työntekijöihin läpi virkahierarkian. Hän delegoi tehtäviä ja vauhditti asioita lyhyin, usein suullisin ohjein ilman pitkäpiimäisiä neuvonpitoja ja paksuja A4-nippuja.

Hän oli henkilökunnalle ja ylioppilaille helposti lähestyttävä ihminen, jonka virkahuoneen kynnys oli matala. Hän ei tuonut esiin korkeaa asemaansa eikä akateemista sukutaustaansa vaan kävi monet neuvottelut opiskelijaryhmien kanssa yliopiston "hulluina vuosina" hermostumatta, tasa-arvoisesti, vastapuolta kuunnellen ja sille maltillisesti "järkeä puhuen".

Luonteeltaan Palmén oli valoisa ihminen, jonka avoimuus tarttui helposti ympäristöön. Hän näki ihmisissä keskimääräistä runsaammin hyviä puolia ja kannustettavia tavoitteita. Hänellä oli usein iloista kerrottavaa lähimmäisistään, vaimonsa kuulumisista, nuorista ja lastenlapsistaan.

Palménista maailma ihmisineen oli mielenkiintoinen, täyden elämisen arvoinen paikka. Hänen täyteen elämiseensä kuuluivat niin velvollisuudentuntoisesti hoidetut virkatehtävät kuin pikkutunneille yltäneet juhlat pari sukupolvea nuorempien ylioppilaiden kanssa. Kohokohtia olivat myös viikoittaiset tennistunnit, biljardin peluu Pörssiklubilla tai Suomalaisella klubilla, sienestäminen tai puiden pilkkominen, vesakon raivaus tai linnunpönttöjen hoito kesämökillä.

Palmén toivoi, että hänen tulevina muistopäivinään yliopiston opiskelijat, yhteistyökumppanit ja ystävät ohjaisivat mahdolliset huomionosoituksensa yliopiston 350-vuotisrahastolle.

Ernst Palmén tuli ylioppilaaksi 1935, filosofian kandidaatiksi 1943, lisensiaatiksi 1944 ja tohtoriksi 1945 meren yli rantaan ajautuneita kovakuoriaisia koskevalla väitöskirjallaan. Tutkimus selvitti eläimistön leviämistä.

Hän toimi eläintieteen assistenttina vuodesta 1940, dosenttina 1946-1955, Tvärminnen aseman amanuenssina 1949-1955, eläintieteen professorina 1955-1978, matemaattis-luonnontieteellisen osaston dekaanina 1960-1969, yliopiston rehtorina 1973-1978 ja kanslerina 1978-1983.

Sodassa hän palveli tiedusteluupseerina rintamajoukoissa ja ylennettiin kapteeniksi 1942.

Palmén oli monien tiedeakatemioiden jäsen ja toimi alansa suomalaisten ja kansainvälisten järjestöjen johtotehtävissä.

Suomalaisia Annales Zoologici -julkaisusarjoja hän toimitti 1948-1978 sekä johti Eläinten maailma- ja Suomen eläimet -teosten toimitusta.

Palmén oli Eteläsuomalaisen Osakunnan inspehtori, Professoriliiton kunniajäsen sekä useiden yliopistojen kunniatohtori.

JUKKA-PEKKA LAPPALAINEN