Semen Jegorinpoika Sissonen

Runonlaulaja, talollinen, parantaja, Mekrijärvi, Ilomantsi. Simana Sissosen merkitys uuden Kalevalan (*) synnylle oli suuri. Häntä pidetään parhaana Suomen puolella asuneista runonlaulajista. Mekrijärven talon lisäksi hänellä lienee ollut toinenkin talo Hattupäässä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Simana Jegorinpoika Sissonen oli syntynyt noin vuonna 1786. Hänen ikänsä käy ilmi esim. Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan rippikirjan Mekrijärven kylän merkinnöistä v. 1825:

Simon Sissone 38 - hänen vaimonsa Vassa Lobanova - 32 heidän lapsensa: Jakov 8 - Feodosja - 7 Ioann 4 - Grigorej 1 - hänen veljensä Petr 32 - vaimo Paraskeva Palvine 27 - heidän poikansa Jegor 1 - heidän veljensä Timofei 27 - Petr Sissosen tytär Marja - 4

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8008107

Avioliitto / Marriage / Брак:

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1815:
Ilomantsi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1815:
Иломантси православный приход, метрические книги, браки 1815 г.:

3. 19.02.1815. Mekrijärven kylän talollisen poika Siman Jegorov Sissone. Ilomantsin kylän talollisen Filip Lobanovin tytär Vassa. Molemmat ensimmäiseen avioon. Todistajat: Mekrijärven kylän talollisen poika Siman Huhvanaine. Sonkajan kylän talollisen poika Jerofei Buharine. Kuuksenvaaran kylän talollisen poika Tarasei Piraine.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4878117

Kuolema / Death / Смерть:

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1848: Ilomantsi Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1848: Иломантси православный приход, метрические книги, смертей 1848 г.:

21. - kuollut 20.12.1848, haudattu 27.12.1848. Mekrijärven kylän talollinen Semion Sissone, 62 vuotta, kuoli yhtäkkisesti, siunasi pappi Feodor Maksimov, dakoni Dimitrij Alvianskij. Haudattu kirkon hautausmaalle.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4878783

Elämäkerta / Biography / Биография:

Simana Simana Sissonen (s. 1786 – k. 20. joulukuuta 1848) oli ilomantsilainen talollinen runonlaulaja. Häntä pidetään parhaana Suomen puolella asuneista runonlaulajista ja hänen merkityksensä uuden Kalevalan synnylle oli suuri. Hän asui Ilomantsin Mekrijärvellä. Sissosen suvussa on muitakin runonlaulajia [1].

Sissosta pidetään parhaana Suomen puolella asuneista runonlaulajista. D.E.D Europaeus löysi hänet 1845 Ilomantsiin tekemällään runonkeruumatkalla. Hän merkitsi Simanalta muistiin noin 60 runoa ja loitsua. Europaaeus saapui Mekrijärven kylään 6. kesäkuuta 1845, jolloin hän tapasi Simanan. Europaeus sanoo häntä taitavaksi laulajaksi. [2] Europaeus laulatti samalla matkalla myös toista Megrijärven suurta laulajaa, Simana Huohvanaista, ja runot on kirjoitettu peräkkäin ilman tarkkoja merkintöjä laulajasta. Simana Sissosen ja Simana Huohvanaisen tiedetään käyneen yhdessä pitkillä Koitereen retkillä, jopa Viipurissa. [2] Simana Huohvanainen mainitaan todistajana Siman Sissosen ja Vassa Lobanovan avioliittoonvihkimisessä.

Iivo Härkönen luonnehtii Simana Sissosta Suomen Karjalan alueen kenties taitavimmaksi ja runorikkaimmaksi laulajaksi. ”Hänen edelleen voidaan asettaa vain kannakselainen Larin Paraske runojen lukumäärässä ja Vienan suuri Arhippa säkeiden runsaudessa”. Härkönen siteeraa Julius Krohnia, jonka mukaan Sissosen runot ovat verrattomasti lyhyemmät kuin painetussa Kalevalassa, mutta niistä on saatu melkoinen osa niistä vilkkaasti kuvaavista lisäyksistä, jotka tekevät Kalevalan toisen painoksen paljon ensimmäistä runollisemmaksi.

August Ahlquist laulatti Simanaa seuraavana vuonna ja sai häneltä parikymmentä toisintoa. Valitettavasti kumpikaan runonkerääjistä ei merkinnyt muistiin, mitkä runot ovat Simanalta. Tutkijoiden mukaan Simana osasi suurimman osan Kalevala-aiheisista kertomarunoista, loitsuista ja häävirsistä. [2]

Simanan sanotaan olleen "muhkea, tukeva, tummaverinen, pitkäkasvoinen, ruumiinvoimiltaan väkevä, vakava, mutta hyväsävyinen ja sopuisa" [3]. Simana oli professori Niemelle annettujen tietojen mukaan tummaverinen, roteva ja pitkäpartainen.[5] Hän oli myös taitava käsistään ja "teki itse kaiken, mitä erämaan talossa tarvittiin: rakennukset, maanviljelyskalut, astiat ja huonekalut" [3]. Simana oli myös hyvä metsästäjä ja kalastaja. Parantajakin hän oli. Tyttärensä Annan mukaan hän koskien loitsimistaitoa: "Hyvän laati, loihti, kellä vaan tuli kipeet, niitä paranteli, niillä saunan lämmitti" (Jetsu). [2]

Martti Haavio kirjoittaa [6]:

"Europaeuksen tapoihin ei suinkaan kuulunut runonlaulajain nimien mainitseminen. Hän oli siinä suhteessa säästeliäämpi kuin Elias Lönnrot, joka kuitenkin silloin tällöin kuvasi tiedonantajiaan(…). Simana Sissonen näytti kuitenkin tehneen Europaeukseen tavallista voimakkaamman vaikutuksen. Europaeus kirjoittaa tästä miehestä Lönnrotille heinäkuun 17. päivänä 1845 lähettämässään kirjeessä; samoin 19. päivänä Mekrijärveltä lähettämässään kirjeessä; edelleen Europaeus muisti Sissosta noin vuonna 1845-1846 laatimassaan matkakertomuksessa(…)". [6]

Julius Krohn kirjoitti vuoden 1887 Valvojaan. Siinä hän mm. musteen tummuusasteitten perusteella otti selville Simana Sissosen laulamat runot. Hän päätteli, että Europaeuksen vuoden 1845 matkalla käyttämässä , paksussa vihkossa oli Simana Sissosen laulamia runoja varmasti 42-44(…). Julius Krohn laski Sissosen runojen lukumäärän näin ollen 74-82:ksi, kun hän otti vielä huomioon Ahlqvistin keräelmän runot. Ja Krohn jatkaa: ”Siinä hän taisi siis voittaa kaikki Venäjän puoleisetkin laulajat, yksinpä kuuluisan runokuninkaan Arhippa Perttusen Latvajärvellä, joka on laulanut lähes 60. Yhtä hyvin oli tällä runojensa yhteenlaskettu säeluku taas hiukkaa suurempi, nimittäin 4500, Sissosella melkein 4000. Sissonen on mahtava tietäjä; hän osasi enimmän osan loitsuista, joita tarvitaan eri tiloissa, useampiakin toisintoja muutamia lajeja. Sen lisäksi hän perinpohjin tunsi suomenpuoliset eepilliset lauluvarat, joka taito ainoasti harvoin nähdään yhdistettynä suuremman loitsutaidon kanssa. Hän osasi laulaa Lappalaisen murhayrityksestä Väinämöistä vastaan ja maailman synnystä, lyhyen katkelman Pellervoisen kylvöstä, runon isosta tammesta(…), Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulun, Väinämöisen veneen veistämisessä saamasta haavasta ja sen parantamisesta, Lemminkäisen surman ja herätyksen(…), Vipusen luona käynnin, Väinämöisen ja Ilmarisen kilpakosimisen ja jälkimäisen ansiotyöt(…), Lemminkäisen kutsumatta jäämisen häihin ja väkivaltaisen käynnin Pohjolassa, Väinämöisen purjehduksen kumppaniensa kanssa ja kanteleen synnyn hauen leukaluista, viimein Sammon ryöstön. Jos tähän lisäämme, että hän myös taisi painettuun Kalevalaan sovitetut häälaulut sekä enimmän osan siinä ilmaantuvista loitsuista, niin näemme, että hänellä oli suurin osa epoksemme aineksia tiedossaan. Ei puuttunut eepillistä muuta kuin Väinämöisen synty, Kyllikin runo ja Ahdin pakkasretki Tieran kanssa(…). Julkaistessaan ”Kalevalan toisintojen” ensimmäisen vihkon 1888 Julius Krohn laski Sissosen runojen kokonaismäärän 79-81:ksi. Tätä lukua myöhempi tutkimus arvelee kuitenkin liian suureksi. [6]

Simana Sissosen suvussa on säilynyt tarina, jonka mukaan Simanan isoisän isää tai isoisän isoisää oli nimitetty ”Pää-Sissoksi”, eli ”Noita-Sissoksi”. Hän oli runontaitaja ja tietäjä. Vanhoilla päivillään Pää-Sisso tuli sokeaksi, mutta vielä silloinkin hän ”laulaa lyrkytteli itsekseen", ”kyynärvarsin istuen pöyän peässä”. Häntä pidettiin taitavana naitinmiehenä(…). Hän oli kalastaja, metsämies ja kaskenkaataja, ja hänen sanotaan olleen niin rikas, että säilytti rahojaan puolikossa järven pohjassa. On tietenkin mahdollista, että Pää-Sisso oli se Sisso (Sisoev) Iivananpoika, joka mainitaan vuoden 1694 henkikirjoissa ja joka eli vielä vuonna 1734(…). [6]

Hän oli varakas mies; paitsi vankkaa taloa Mekrijärvellä hän lienee omistanut talon myös Hattupäässä. Perinnäistiedot kertovat, että Simana Sissonen oli muhkea, tukeva, kookas, tummaverinen, pitkäkasvoinen mies. Kuvataan häntäkin ruumiinvoimiltaan väkeväksi(…). Hän oli vakava mies, mutta hyväsävyinen ja sopuisa(…). Hän oli myös aktiivinen metsä- ja kalamies. Hänellä ei ollut tapana parantamisesta ottaa mitään palkkiota. Parantaessaan sairaita oli Simanalla tapana lämmittää sauna ja siellä lukea loitsunsa. [6]

A.A. Borenius löysi elossa Simana Sissosen pikkuserkun (1877), Jyrki Sissosen, silloin 75-vuotiaan miehen, joka suostui laulamaan kerääjälle neljä virttä. Hän oli ollut Simana Sissosen toinen laulukumppani. Jyrki Sissonen oli syntynyt n. vuonna 1802 ja oli kaikesta päättäen Simanan talossa renkinä. Hän oli luonteeltaan ujo, ja kun runonkerääjä kirjoitteli Simanalta runoja, niin iltaisin Jyrki toisessa pirtissä saneli myöskin omat runonsa hyvämuistiselle Simanalle ja tämä vuorostaan kerääjälle. "Ei ole mahdotonta, että myös Jyrki kuuluu Kalevalan laulajiin(...). Jyrki on taitava soittoniekka. Hän soitti viisi- ja kahdeksankielistä kannelta sekä jouhikkoa eli harppua, ja hänen sanotaan säestäneen Simana Sissosen laulantaa." [6]

Simana Sissoseen liittyy kiintoisa, Väinö Salmisen kirjaama muistelma, joka kuvaa runonlaulun merkitystä tunteiden ilmaisuna ja yhteisöllisyyden kokemisena. Kerrotaan, että Huohvanaisten pirtissä Megrijärven rannalla vietettiin yhteisiä lauluhetkiä. Pirttiin kokoontuivat Simana Sissonen, hänen sukulaisensa Jyrki sekä Simana ja Ontrei Huohvanainen. Jyrki, joka tunnettiin taitavana kanteleen, jouhikon ja harpun soittajana, säesti muiden laulaessa. Kun laulettiin Väinämöisestä, niin muisteltiin "sekä laulajan että säestäjän että koko kuulemaan tulleen väen kyyneltyneen, se kävi niin luonnolle". [7]

Suur-Ilomatsin historia -teoksessa [8] kirjoitetaan:

Sissosen suvun kantaisänä pidetään Sisso Ivanovia, joka esiintyy Mekrijärven talollisena maakirjoissa 1683-1734. Todennäköisesti hänen isänsä oli Ivanka Stepanov ja isoisä Stepanko Entziev. (Heikki Kirkinen: Pohjois-Karjalan kalevalaisen perinteen juuret (1988) teoksessa Ismo Björn: Suur-Ilomantsin historia, 1991.) Sisso Ivanovin hallussa oli kaksi tilaa, joista toinen vanhan hovin paikka. Simana Sissosen kotitaustasta on löydettävissä selityksiä hänen taidoilleen(...). Sissosilla oli pitkään sekä rahaan että tietoon perustuvaa valtaa. Heillä, kuten muillakin mekrijärveläisillä oli kauppa- ja sukulaissuhteita Savoon ja rajan yli Aunukseen. Europaeuksen tapaamana Simana Sissonen hallitsi isohkoa, tosin suuruutensa päivät jo ohittanutta, talon puolikasta. Sissonen osasi lukea ja hänelle tuli Turun Viikko-Sanomat, josta pystyi täydentämään tietojaan. Sissonen tunsi Salamniuksen Ilo-Laulun, joka lienee vaikuttanut Sissosen Sammon ryöstö-runoon. [8]

Simana Sissonen oli taitava rakennusmies ja puuseppä, hyvä metsästäjä ja kalastaja. Hän oli myös parantaja. Simana Sissonen osasi lukea, ja hänelle tuli Turun Viikkosanomat. [1]

Sissosen entisöity kotitalo Sissolan pirtti on Museoviraston omistuksessa. Se sijaitsee Joensuun yliopiston Mekrijärven tutkimusaseman alueella, ja se on tutkimusaseman hoidossa ja yliopisto käyttää sitä kokous- ja juhlatilana. [1] Pari vuotta sitten Sissola siirtyi Museovirastolta Senaattikiinteistöille. Ilomantsin kunta osti runonlaulajan pihapiirin valtiolta helmikuun 2016 alussa ja aikoo lahjoittaa sen Sissosten sukuseuralle. [9] Sissolan pihapiiriin kuuluu kaksi harmaata asuinrakennusta, Simanan pirtti ja Iivanan pirtti. Simanan pirtin kamariin on koottu näyttely Mekrijärven kylän ja Sissosten suvun runoperinteestä. Iivanan pirtin kalustus on alkuperäinen. Sinne on pystytetty tutkijahuone tietoliikenneyhteyksineen. [1]

Sissonen haudattiin todennäköisesti Ilomantsin kirkonkylän Kokonniemen kalmistoon, jossa hänen muistolleen on pystytetty grobu. Helsingin Myllypurossa on vuodesta 1952 ollut runonlaulajasuvun mukaa nimetty Sissosentie. [1] Grobu on profiilin kuvassa.

Viitteet:

[1] Wikipedia

[2] Sissonen Raimo: Simana Sissonen. Sissosten sukuseura. [http://www.sissoset.net/FI/simana-sissonen]

[3] Haavio Martti: Viimeiset runonlaulajat. WSOY 1985. ss. 146-158.

[4] Aho Jorma ja Jetsu Laura (toim.): Mekrijärven Sissola. Runojen ranta. SKS. 1995.

[5] Härkönen Iivo: Suomen Karjalan runonlaulajat teoksessa (toim.) Iivo Härkönen: Karjalan kirja, 1932 (2. painos).

[6] Haavio Martti 1948 (korj. painos): ”Mekrijärven laulupirtti” teoksessa Viimeiset runonlaulajat.

[7] Järvinen Irma-Riitta: "Runonlaulun Karjala" teoksessa (toim.kunta Yrjö-Pekka Mäkinen & al.) Karjala I. Portti itään ja länteen, 1981.

[8] Bjölrn Ismo: Suur-Ilomatsin historia, 1991.

[9] Sanomalehti Karjalainen 1.2.2016: [http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/96622-...]

(*) Niin sanottu Uusi Kalevala, jota useimmiten kutsutaan pelkäksi Kalevalaksi, valmistui vuonna 1849. Se sisältää 50 runoa ja 22 795 säettä. Lönnrot oli kerännyt Vanhan Kalevalan aineistoon lisää ennen kaikkea Kullervo- ja Lemminkäis-runoja, lyyrillisiä runoja ja loitsuja. Uuden Kalevalan jälkeen Lönnrot julkaisi vielä kouluja varten lyhennetyn version Kalevalasta vuonna 1862, johon kuuluivat kaikki Kalevalan 50 runoa mutta säkeitä vain 9732 kappaletta.

Lisää lukemista:

http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr07100560

kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=415 --> "Mikälainen kylä oli ja on Ilomantsin Mekrijärvi? Mikä on Sissola, paikka kylän sydämessä? Keitä olivat sen asukkaat - runonlaulajat - sankareitako vai tavallisia ihmisiä? Mistä ja miten he lauloivat? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsitään vastausta tämän kirjan artikkeleissa. Usean tieteenalan edustajat tarkastelevat kylää ja sen runonlauluperinnettä omasta näkökulmastaan. Mekrijärvi on myös ilomantsilaisen epiikan kehto sekä paikka, jossa soitettiin ja rakennettiin soittimia. Vaikka laulut unohtuivat ja kanteleet hiljenivät, tieto jäi ja Sissola jäi - veden äärelle, runon rannalle."

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4721/

Kielen kärjestä ja juurista - Ulla Piela "Parantajan sanat ja taivaalliset voiteet"/ Duodecim 2007; 122-2880-8: http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo96905.pdf

http://www.kantele.net/tuopa-tytto-kaunis-tytto-kanteletta-soittaa/...

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rape...

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1098

http://museovirastorestauroi.nba.fi/museot/sissola

Sissolan pihapiiristä: https://www.geocaching.com/geocache/GC31FBJ_sissola

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/425044/article...

http://runeberg.org/tieto/4/0062.html

Elämäkerta-osuus, kooste: Lea Tajakka, (ed.) Reijo Savola

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 12. viikkoprofiili (28.02.2016-05.03.2016), ja viikkoprofiilivalinta julkistettiin Kalevalan päivänä 28.02.2016.