Kylä Moisseinvaara, Suojärvi -projektin pääsivulle

Kirjoittakaa tarinoita lisää!

Tarinoita karjalaksi

MUISTOŠIŠŠAIN MOISIENVUARAŠ KOJIKYLÄŠ KÄYN

Muutenhai ei sinne piäše, muistoissa voi muissella.

Lähen käyn mie kojikyläš, vanhan rajan tundumaš, Agjankyläš alotan, Kaijašjärveš kaputan. Riuhtavuaraha tulla kipsutan. Täš emoh tiešuara, dai lähen Moisienvuarah.

No nyd mie olen oma juamal män'n'ikköistä mänemäš. Noušen pienel mäenottšašel, hurah kädeh kiännyllän. Nyd jo tulen Bakalah, siid vie rodn'ad eletäh. Pitkäh ei sua kyläillä, ielleh pidää ehättiä. Mänen täš nyd oigiel käel, Parppeinsellän eiš siel' näen. Siel on On'n'ikka (Droššišie) Härkkimie da rinnal elää velli Sanderi vie. Perehed ylen vesseläd da starinan hyvän andajad. Poijat ollah topakat, tallankaa hyö soitellah.

Tuassen mänen vähäšen, nyd jo tulen Härkin Vatšeih. Joukkoista suurda jouvutti, tolkun kera kašvatti. jatkan matkua vähäsen, siid on Kuutti Domentie. Taloi ylen bohatta, dai rahvahad ylen luadušad.

Matkua jatkan ielleh päin, siel mie Hallasellän eessäin näin, siid on velleksed, Mikko da Timoi Kukkošed, dai kolmandena on vie, suuri pereh Fedja Mikkišen. Fedja-tuatto orbolapsie kašvatti, hyväh luaduh opasti. Fedossa-sisar abuna, oli keinoemona.

Nyd jo piäšin Reboselgäh, ihanlapsuuskodie nägemäh. Siel oli miungi kodin'i, muiššan hai mie kaiken vie. Pyörien porraskiven piäl, lapsena ukkosvettä maisseldih. Siid on vie Vatjašie, Iivan da Mikko Makkošie, kolmaš velli Pauššugi, n'abababan keral eleli.

Kujoista männä kupetan. Kiännyn täšš nyd hurah kädeh, noušen korgieh Jyrrin mägeh. Taloi ylen bohatta, on kui torielkal oiš panduna. Ympäril on erämuad, da kylän parahad mantšoimuad.

Tulen sieldä järilleh päin, nyd jo Gliimoisellän näin. Oigiel käel Okun Iivana, Outjin keral eleli. Hural käel Homan Iivana, Vegaruksen Paša mutšona.

Mänišingö nyd Suavanmuah, Seman Misua katšomah. Kahta lasta kašvatti, hyväh luaduh opasti. Rinnal oli taloi Okušie, vai en tarkembah muissa heidä mie. Soman (Seman? huom.!) Vašlei hural käil, Pudrošen Štoppi yläh päin. Vähäšen kui mänen vie, Seman Vašah piäsen mie. Hural käel on Jyrrin Vašlei vie, enembiä en muissa siel.

Kujoista ielleh mänen Tšutšu Mitkasih, dai siel on Fedja-jiäjöin Ondriegi. Tuassen tulen järilleh kodih päin, Gliimoiselläš kiännyn kyläh päin. Tulen nyd mie Hattuseh, ylen suureh pereheh. Nyd jo piäšin kessel kyliä, tervehtimäh rištimiä da rištišiä.

Ogoi-jiäjin meill on oma laulaja, kodikyläšen paras pajattaja. Moned laulud lauleli da virred vierähytteli.

Lähen kujoista hural käel, jiäjöid da jiäjinäd siel mie näen. Fila, Miša, [ttps://www.geni.com/people/Aleksi-M%C3%A4%C3%A4r%C3%A4nen/6000000031203816238?through=6000000001520538245 Oleksi], kaikki yhes tukus eleli. Välih sobi Harikan'i, Mikolan lessen häi siid
nai.

Nyd kui mänen lodmašeh, siid on mökki Marašen. Noušen mägeh Larišien, Vaša dai Iivan ollah siel, kolmatta en muissa mie. Yhess taloiss oli siel, emändänä Dunja Logišie.

Mänen ielleh kujoista, tulen lähill Spirdosta. Feudora, Vaša, Oudotja, da mäen piäl on Semoi da Hedotta. Semoi da Hedotta velleksed ylen tašavad, da taloid muga tšäpperäd. Semoil oli tyttäred, kogo kylän mielehišed.

Tuassen lähen järilleh, tulen Marašen lodmašeh. Siid kogo kylän buukut huuheldih, kui veši sulana talvelgi siid vai männä ligletti. Kauppua pidi leski Pyykkösen, abun'iekkanna oli poigah sil. Ryynid, sogrid, kouffised, kaiken jyttyöd n'amušed.

Mäen piäl on taloi Dan'i Makkošen, siid kouluo käyvä aloitin, Maria meidä opasti, aakkošie dai laskušie. Rinnal oli Terušed, dai mäen al oli Laurin velleksed. Iivana dai Fedjagi, siel oli ollud kylän koulu enšimmän'i. Nyd mie tuaš tulen järilleh, siid piäšen ravieh taloih Logišeh. Palašen kui matkuan tiell, uuši koulu on hural käel. Dai tšašouna on rinnalgi, siid moned malitut sanottih. Noušen jyrkkäh mägeh Vanhaših, taloih taivahallišeh. Tytöid kai oldih taidavad Olga-tytär opettaja. Laskeuvun nyd alah mäes, Vaššin mökkini on huras käes.

Vähäšen kui ielleh matkualen, tulen Ofonja Kukkošeh. Kallinvuarah on pitkä matka, sinne mie en nyd eniä jatka. Ošravuara da Perttiselgägi olišši, siell rištimä viimeiksi viel eleli.

Hurah kädeh on doroga Haukkavuarah, sinnegi on monda tieššuarua. En jo lähe nyd käymäh sinne, varuan, kui en yöksynne. Tulen nyd järilleh päin, kylän keskuššan tuas mie näen.

Nyd jo piäšin Vašlei Midrušeh, siid on eläjäd ylen raviššed. Yheššel elettih kai velleksed, dai oldih hyväsobušed. Toišeš taloiš oli kauppa suuri, ihan kui nygyaigani kivimuuri.

Jatkan matkua Jeroših, siel on Iivana Tähkäšie, Kukšinad dai Vašikkašie.

Tuassen tulen järilleh, da mänen sivutši Sanderi Matšisen, taloin ylen bohatan. Everkkiläh jatkan matkua, siel Okki-täjin da Jokko-jiäjöin tabuan. Eläjäd ylen tasašed, vesseläd da tarkkašed. Toisel puolel juamua on Midrušie da mäen-otšal on Hiilišie.

Loitombana hural käel on Happošie, ne ollah miul vähäšen tundemattomambie. Siid vie ollah Piminäšed, siel koulun hiihtoretkel käimmä viel. Tšuajud lapsil annettih, siid hyvä mieli meil luajittih.

Nyd mie kodikyläš käin, da monda kohtaista siel näin. Hod kaikkie en hyvin liene muistannud, elgiä n'i osujikkua. Broštjikkua kai paginad, en mie pahua tarkottan.

Olin pikoi pikkaran'i vie, kui kodikyläš lähin mie.

Pikoi pikkaran'i tyttön'i

(Nimimerkin Pikoi pikkaran'i tyttön'i takana on isotätini Helmi Piirainen, jonka muistelu julkaistiin Oma Suojärvi -lehdessä v. 1984 (no 2.) (kopioinut Tarja Pussinen)

Tarinoita suomeksi

Rebosellän Vat'an Vas'an Anni

Eräänä kesäisenä päivänä nuori Solehmaisen Trossin Irinja, moissienvuaralaisen Makkosen Vat'an Vasan Vaimo, alkoi tuntea synnytystuskia kotikyläänsä Ägläjärvelle johtavalla tiellä. Keskeltä korpitaivalta, Ol'anankiven juuresta muuan tuttava postimies Lerssi kyyditsi äidin lapsineen hevosella lähimpään aittokoskelaiseen taloon, jossa sukulaisemäntä, Kokko-baba buabuitsi lapsen eli suoritti kätilön tehtävät. Siitä alkoi Vat'an Vasan Annin pitkä elämäntaival. Lapsuus ja nuoruus Annilla kului Moissienvaaran ahoilla ja kujasilla. Kotitalon mukaan Annia kutsuttiin myös Rebosellän Anniksi. Lähes kaikki kylän asukkaat olivat keskenään sukua ja auttoivat toinen toistaan tarpeen mukaan. Isä kuoli Annin ollessa vasta seitsemänvuotias. Leskiäidille jäi huollettavaksi Annin lisäksi pieni Veera-tytär. Irinja-mamma avioitui sittemmin Miäräsen Iivanan kanssa ja heille syntyi neljä lasta. Anni kävi kiertokoulua yhden vuoden ja kolme vuotta kansakoulua ja meni sitten piiaksi Logiseen. Töihin oli mentävä jo pienestä saakka.
Annin oli pitänyt lähteä poimimaan mansikoita metsästä pruasnikoilla myytäväksi. Hän oli kerännyt muutamia tuokkosia ystävänsä kanssa, mutta kun marjat olivat maistuneet hyvältä, niin tyttöset olivat napsineet suurimman osan marjoista suuhunsa matkalla pruasnikkaan. Kotona oli oltu vihaisia. Nuoruusaikaan kuuluivat bes'odat ja pruazn'ikat (tanssit ja praasniekat). Monet tanssit kuulemma hypittiin Kazanskoi-pruazn'ikan aikaan Spirdo-d'iäd'öin pert'issä. "Huuliharppu vai vid'vetti korvajuures", kuten Anni muisteli tanssisäestystä. Anni oli karannut serkkunsa Sannin kanssa aitan ikkunan kautta besodoih (tansseihin) mäelle, josta kuului iloinen haitarin soitto. Seuraavana päivänä oli Annin täti jutellut jonkun naapurinsa kanssa ja tuuminut, että tansseissa oli paljon väkeä :”Vai oli rahvasta egläi illal besodois!” Täti oli siihen tuuminut: ”Miän tytöit ei käyvä tanssimas, ei ni konza!” (Meidän tytöt eivät käy koskaan tansseissa). Naapurin mukaan siellä oli kuitenkin olleet sekä Sanni että Anni. Kotona tietysti taas tšakattiin (moitittiin). Tuli taas yksi pruazn'ikka ja Kaijasjärvestä pitkä salskea briha, Ant'osen Jelessien Dan'i, Pussisia sukujaan ja hän houkutti Anni-neidon mukaansa. Kymmenisen vuotta ehtivät Anni ja Dan'i lastensa Veikon ja Klaudian kanssa elellä Kaitajärven kylässä, kun sota ajoi ihmiset evakkoon. Uusi koti löytyi Nurmeksesta. Lapset varttuivat ja perustivat perheet. (Tarja Pussinen)

Feodoran Vat'a

Feodoran Vat'a eli Vat'a-d'id'i kuten mummoni isoisäänsä kutsui asui Moissienvaaran Reboselässä aluksi vaimonsa Jelenan kanssa, joka oli Varpakylän puolen Har'usia. Jelena kuoli varsin nuorena ja Vat'a-d'id'i avioitui leskeksi jäätyään Darja Kuljun kanssa. Darjaa mummoni kutsui Vat'a-babaksi, vaikka hän ei ollutkaan mummoni varsinainen isoäiti.

Vat'a-d'id'i ja Vat'a-baba olivat lempeitä ja huolehtivaisia ihmisiä, joita mummoni kaiholla muisteli. Vatja-d'id'i oli kutonut verkkoa ja laulanut runolaulua Ol'eksei Boužeista (Pyhittäjä Aleksios Jumalanmiehestä) verkkoa kutoessaan ja samalla kyynelet olivat virranneet hänen silmistään.
(Tarja Pussinen)