

Hättilän kylän kyläkartta
Hättilä tunnetaan myös nimellä Hättilänselkä.
Lähde: Paavo Koponen Esi-isiemme Impilahti
Jo vatjalaisen viidenneksen verokirja vuodelta 1500 mainitsee kylän Hättilänselällä eli Hättilän kylän asutus on siis hyvin vanhaa. Suuri Pohjansota 1700-1721 hävitti Hättilääkin. Nähtävästi kaikki kylän asukkaat muuttivat muualle. Jo vuonna 1722 kylässä tiedetään asuneen kaksi pehettä: Pauli Leskisen ja Antti Kammosen.
Puolikymmentä vuotta myöhemmin Hättilässä olivat myös Jurvaset, Anthonit, Patjat ja Sulavaiset. Näistä sukunimistä säilyivät loppuun asti vain Patjat. Noin 1750 kylään muuttivat Auviset, Kokit ja Frantsit ja Tuunaiset. Vuosisadan lopulla vielä Hämäläiset ja Kandelinit (Kantelinen).
1800-luvun puolella tulivat Mujuset ja Arposet. Sodan kynnyksellä kylässä oli 12 taloa ja pari pienempää asumusta, niiden asukkaat olivat: Arposten, Hämäläisten, Jurvasten, Kantelisten, Kokkojen, Luukkosten, Merisalojen, Patjojen, Rajaloiden, Tiaisten, Tuunaisten ja Vänskien sukujen jälkeläisiä. Lisäksi kylään oli kotiutunut opettaja Ilvonen. Kylän asukkaat kävivät jatkosodan aikana kotiseudullaan ja ehtivät saada olot lähes rauhanajan kaltaisiksi. Hättilä säästyi sodan tuhoilta.
Hättilän kylä oli samalla kolme-neljä kilometriä leveällä nimellä kuin Huunukkakin. Huunukka oli Hättilän etelänpuoleinen naapurikylä. Idässä oli Rannankylänä tunnettu Kirkonkylän osa. Pohjoisessa samoin Kirkonkylä ja kaakoiskulmalla Janaslahti. Lännessä Hättilä rajoittui Laatokkaan. Kylää vastapäätä oli Sortavalan maalaiskunnan Pellotsalon suuri saari.
Kylän sijainti oli korkea. Sen tunnetuin näköalapaikka oli Mörkömäki Huunukan rajalla, noin 92 metriä merenpinnasta. Korkeimmilta kallioilta näkyi kauaksi ja Laatokan suunnalla Valamoon asti. Maaston vaihtelevuutta lisäsi kylän lammet: Jyrin lampi, Kammosen lampi, Likolampi, Lohilampi.
Hättilän viljelysmaat olivat kylän itälaidalla. Sekä pinta-alansa että asukasmääränsä puolesta Hättilä oli Impilahden pienimpiä kyliä.
Hättiläläiset olivat innokkaita kalastajia. Useilla kylän taloilla oli osuutensa sekä kesä- että talvinuotista, joita käytiin vetämässä peninkulmakin päässä kotoa.
Hämäläinen, Vänskä, Patja, Kantelinen, Mujunen, Ronkainen, Jurvanen