Follow
Projekti aloitettu 1.12.2017
Tähän kyläprojektiin voi lisätä tekstiä ym. sisältöä. Oikea yläkulma Muokkaa ja sitten Tallenna.
Projektin tarkoituksena on kerätä yhteen Lohilahden kylällä syntyneiden, kuolleiden tai asuneiden henkilöiden Geni-profiileja ja rakentaa yhteistä sukupuuta.
Projekti täten toimisi myös työkaluna tallentamiseen ja olemassaolevien tietojen tarkistamiseen. Päällekäisyyksien löytämiseksi suositellaan käyttämään normalisoituja nimiä ja kieliväliehtiä Suomi ja Karjala - Yleinen nimistandardi
Toivotaan, että profiilit liitettäisiin samalla Savo- ja Suomi ja Karjala -projekteihin
Kyläprojekti Lohilahti
VUOSISADAT 1300 -1400
Lohilahden seutu kuului ennen Pähkinäsaaren rauhaa Novgorodin hallinta-alueeseen ja siinä joko Savon tai Jääsken pogostaan. Kirkko ja pappila hallitsivat pogostaa. Suomen itäraja alkoi Kymijoesta ja suuntautui Ruotsin Länsipohjaan.
Pähkinäsaaren rauhassa v.1323, jolloin Novgorod luovutti Ruotsille Äyräpään, Jääsken ja Savon, Lohilahtikin siirtyi Ruotsin valtakuntaan. Savon pogostasta tehtiin v. 1329 Savilahden kirkko- ja hallintopitäjä. Lohilahti oli siirtynyt kreikkalaiskatolisesta vaikutuspiiristä Roomalaiskatolisen kirkon helmaan.
20.1.1442 istuttiin Juvalla käräjät, ensimmäiset, joilla tiedetään kotiseutumme asioista päätetyn. Turun piispan Maunu II Tavastin läsnä ollessa perustettiin Juvan kirkkopitäjä ja kirkkoherran virka. Osa asian päättäjistä oli tulevan Suur-Säämingin alueelta. Lohilahden asukkaista tuli juvalaisia. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen valtakuntien raja jäi tarkoin merkitsemättä maastoon ja siitä aiheutui alituisia kahakoita. Vuonna 1479 Moskovan suuriruhtinas alisti Novgorodin valtaansa; Venäjästä tuli Ruotsin naapuri, ja rajasodat kiihtyivät Suur-Säämingin alueella.
VUOSISADAT 1500 -1600 Säämingin (Suur-Säämingin) kirkkopitäjä on perustettu vuoteen 1510 mennessä; jotkut tutkijat pitävät 1477:ää perustamisvuotena. Silloiseen Sääminkiin kuului Savonlinnan alue, Sulkava, Puumala, Kerimäki ja sen mukana Punkaharju, Savonranta ja Enonkoski; vielä osia Rantasalmesta ja siitä itsenäistyneistä Kangaslammin ja Heinäveden pitäjistä. Toistasataa vuotta Lohilahti kuului Säämingin pitäjään, Iitlahden eli Idänlahden neljänneksen (Sulkavan) Telalahden kymmenekseen. Säämingin yhteydestä Sulkavan kirkkopitäjä itsenäistyi v.1630, mutta hallinnollisesti itsenäinen siitä tuli vasta 1660-luvulla.
Vakinainen asutus on Lohilahdelle levinnyt pääasiassa Suur-Jääskestä. ”On näet syytä muistaa, että suurjääskeläisten eräomistukset ulottuivat – kuten koko Karjalakin – vielä 1500-luvulla Sulkavan Telataipaleelle saakka” (Pekka Lappalainen, Säämingin historia I:1, s. 158-159).
Lohilahti oli 1600-luvulla neljän kaskitalon hajakylä. Asuinrakennukset oli pystytetty niemiin, Tuliniemeen, Lohiniemeen, Henkoniemeen ja Vääräniemeen eli Sinkkolanniemeen. Sinkkoset lienevät olleet ensimmäisiä Lohilahden kaskivaltaajia ja vakinaisia asukkaita.
1500- ja 1600-luku näyttää olleen historian valossa rahvaan kannalta katsottuna erittäin vaivalloista aikaa. Kustaa Vaasan ajoista alkaen verot, merkantiilijärjestelmä, sodat ja nälkävuodet ovat panneet heidän selviämisensä ajoittain äärirajoille. Paikallishallinto oli verohallintoa, (sivuilla 51-60). Vilja ei riittänyt verojen maksuun. Tervahaudat kytivät varsinkin 1600-luvulla. Joku on uskaltanut lausua julki ajatuksen, että Suur-Ruotsi on rakennettu tervakaupalla. Siinä Lohilahden asukkaatkin ovat joutuneet olemaan mukana. Tervatynnyrit oli soudettava Lappeenrannan markkinoille. Siellä viipurilaiset porvarit ostivat ne ja myivät ulkomaille, myöhemmässä vaiheessa Tukholman suurkauppiaiden muodostamalle tervakomppanialle, jolla oli oikeus välittää ne edelleen. Tervakomppanian välikäsien ”ensikättelyssä” tervan tuottajahinta laski 25 prosenttia. Kovan työn takana olivat verorahat. Kallis suola oli välttämätöntä ja syöntiviljaakin oli ajoittain ostettava. Talonpojat velkaantuivat.
Savonlinna sai kaupunginoikeudet v.1639 eli kymmenen vuotta aikaisemmin kuin Lappeenranta, mutta markkinapaikka Lappee on ollut jo ainakin Kustaa Vaasan ajoista asti. Lappeen kirkonkylästä kehittyi Lappeenranta. (Terva ja kauppa sekä merkantiilijärjestelmä on selostettu kirjan sivuilla 95-111.)
Myös raudalla on maksettu veroja. Järvi- ja suomalmia eli limoniittia on kerätty, ja siitä on yritetty valmistaa harkkorautaa Lohilahdellakin. Sepät valmistivat raudan ja myös muokkasivat sen. Harkkorauta pyrki olemaan liian haurasta, mutta sen oli kelvattava paremman puutteessa. Myöhemmin sepät saivat valmiit rautaharkot muokattavikseen. Vuorimalmista valmistettu rauta oli parempaa. Raudasta ylipäänsä oli huutava puute. Alituiset sodat aiheuttivat sen, että suurin osa raudantuotannosta tarvittiin asepajoissa. (alk. s. 118)
Lainattu lähde: http://lohilahti.net/historia/