Follow
Kylä oli keskittynyt tien lähituntumaan suuren Pullilanselän koillispuolelle. Viipurista päin lähestyttäessä avautuivat ensimmäisenä eteen Pajamäen viljelysaukeat. Viiden kilometrin pituinen ja parhaimmillaan parin kilometrin levyinen Pullilanjärvi muodosti luonnollisen länsirajan Kavantsaareen päin. Itäpuolella naapurina oli Noskua ja pohjoisessa Hannila. Lopulta Viipurinlahteen laskeutuva Pullilanjärven Mustasaaresta kehkeytyi isonjaon aikana kylärajojen risteyspaikka.
Pullilan peltoaukeisiin toi vaihtelua Hutrinmäki, Eljaksenmäeksi sanottu Rantamäki, Kivikk’ahonmäki, Uudentuvan viereinen Joronkallio ja sen pellon päässä Kissamäki. Mäenlaskupaikoiksi on mainittu Kososenmäki, Hietsillanmäki, Varkainmäki, Laikkovuoret ja Tynnyrimäki.
Maanviljelyn ohella huomiota kiinnitettiin karjanhoitoon ja puutarhojen viljelyyn, mikä tuolloin ei ollut tavallista. Tuotannon hyödyntämisen mahdollistivat nopeat kauppayhteyden Viipuriin.
Yksi Antrean merkittävimmistä tiloista oli Pullisten hallitsema Pajamäki, jolla harjoitettu maatalous ja karjanhoito vaikutti myönteisesti koko pitäjään. Opetus- ja kokeilutoiminta oli pysyvää ja Pajamäki oli vakiintunut koulutustila.
Kylän peltomaiden eteläpäässä, Haappellossa, lähellä Pullilanjärveä sijaitsi Juho Pullisen mailla kivilouhimo. Alun perin louhintaa oli harjoittanut venäläinen yhtiö, mutta jo ennen ensimmäistä maailmansotaa Jaakko Virtanen(vanhempi) oli keksinyt vedenharmaan graniitin arvon.
Pullilan lapset saivat aluksi oppia Kavantsaaren kartanon emännän Jenny Thesleffin koulussa, mutta jo syksyllä 1895 kylän oma koulu alkoi toimia.
Lähde: Kotiseutumme Antrea/1995