Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.

Finnish and Karelian Orthodox clergy and cantors as well as other church and monastery staff

Suomalainen ja karjalainen ortodoksinen papisto ja kanttorit sekä muu kirkon ja luostarien henkilöstö

« Back to Projects Dashboard

view all

Profiles

  • Serafim Fiilin (1903 - 1982)
    Ort. pappi, rovasti.
  • Semen Stepaninpoika Kähkönen (1863 - 1945)
    Talollinen. Leppäniemi, Suojärvi. Oli noviisina Valamon luostarisssa. Suojärvi (ort.) Leppäniemi, Talonpojat Tp. Simeon Stefanov Kähkönen 1863 RiKi 900
  • Leonidas Homanen (1905 - 1973)
    Ort. rovasti. Pappila, Varpakylä, Suojärvi. Turku. Kuolinilmoitus ja kuva Karjalan Heimossa numero 1-2/1974 sivulla 29: Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.
  • Väinö Kalevi Ihatsu (1925 - 1974)
    Ortodoksinen kirkkoherra. Nurmes.
  • Mihail Nikolajevits Kasanski (c.1853 - c.1921)
    Wikipea fi: Mihail Kasanski (1853- 1921). Hän oli viipurilainen kadetraalirovasti ja Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispa. Kasanski suoritti teologian kanditaatin tutkinnon Pietarin hengellisessä a...

Ortodoksisessa kirkossa pappeus on sakramentti. Pappeus jaetaan kahteen erilliseen osaan: ylempään ja alempaan papistoon. Ylempään papistoon kuuluvat piispat, papit ja diakonit ja alempaan papistoon alidiakonit (ipodiakonit) ja lukijat. Tehtävään vihkiminen eroaa kummassakin ryhmässä seremonian osalta.

Papistoon kuuluva henkilö kutsutaan palvelutehtäväänsä, siihen ei varsinaisesti haeta eikä siihen ole omaa erillistä tutkintoa, joka yksinomaan oikeuttaisi papistoon kuulumiseen. Papistossa on sekä alan koulutuksen saaneita (aiemmin pappisseminaarissa, nyt myös yliopistossa), mutta myös ns. harrastuneisuutensa vuoksi pappeuteen vihittyjä. Kirkon ja seurakuntien vakituisiin toimiin valituilta edellytetään kuitenkin tiettyä ammatillista tutkintoa (kuten esimerkiksi teologian maisterin [TM] tutkintoa), joka yleensä on suoritettu joko pappisseminaarissa tai yliopistossa.

Piispoilla on monia erilaisia tehtäviä. Hierarkian järjestys poikkeaa slaavilaisessa traditiossa ja kreikkalaisessa (bysanttilaisessa) traditiossa hieman toisistaan. Ylimmästä alimpaan lueteltuina niitä ovat pääasiassa bysanttilaista traditiota noudattavassa Suomen ortodoksisen kirkon hierarkiassa seuraavasti:

  • patriarkka (Suomen ylin piispa on Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Istanbulissa Turkissa)
  • arkkipiispa (Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon ylin paikallinen piispa on arvoltaan arkkipiispa, hän on samalla Karjalan hiippakunnan piispa, mutta häntä ei nimitetä metropoliitaksi, joka on alempi arvoasema Suomessa)
  • metropoliitta (hiippakunnan, joita Suomessa on kolme [Karjala, Helsinki, Oulu] hiippakuntapiispan arvonimi on metropoliitta. Metropoliitta voi olla myös joidenkin autokefalisten (täysin itsenäisten) paikalliskirkkojen ylin piispa ja joissakin paikalliskirkoissa ylempi kuin arkkipiispa)
  • apulaispiispa (apulaspiispa toimii arkkipiispan apuna ilman hiippakuntaa)

Papeilla voi olla myönnettynä arvonimenä rovasti (joissain paikalliskirkoissa myös mitrarovasti) tai tehtävänä seurakunnissa kirkkoherra tai esim. toinen pappi. Diakoni kuuluu papistoon ja on toimenkuvaltaan täysin erilainen kuin luterilaisessa kirkossa. Diakoni avustaa muita pappeja tai piispoja jumalanpalveluksissa. Alempaan papistoon kuuluva alidiakoni eli ipodiakoni avustaa jumalanpalveluksessa myös, mutta ei papillisissa tehtävissä. Lukija toimii jumalanpalveluksisa kirkkotekstien lukijana. Kanttori johtaa jumalanpalvelusten kirkkolaulua. LIsäksi kirkossa palvelee usein ponomari, joka on yleisiä pieniä tehtäviä suorittava kirkonpalvelija, jolla ei ole papillista arvoa ja tehtävässä saattaa usein olla lapsikin.

Piispan tulee olla naimaton, eli joko leski tai pappismunkki, eikä hän voi mennä enää naimisiin tehtävässä toimiessaan. Pappi on pääsääntöisesti naimisissa ortodoksisen naisen kanssa, mutta Suomessa on myös tavanomaisesta ortodoksisesta traditiosta poiketen muutama naimaton, ns. selibaattipappi, jotka siis eivät kuulu minkään luostarin veljestöön ja jotka eivät pappeutensa aikana voi enää mennä naimisiin. Diakonia koskevat samat säännöt kuin pappeja. Jos henkilö ei ole mennyt naimisiin ennen pappeuteen vihkimistä, hän pääsääntöisesti ei voi avioitua enää pappeuden sakramenttiin vihkimisen jälkeen. Leskipappi tai eronnut pappi tai diakoni voi avioitua uudestaan, mutta saattaa menettää samalla mahdollisuuden toimia papillisessa tehtävässä (toimituskielto tai pappeuden menettäminen). Pappeuden tai luvan suorittaa papillisia tehtäviä voi joissain tapauksissa saada kuitenkin myöhemmin takaisin hiippakunnan piispan toimesta ja piispainkokouksen päätöksellä. Piispalla voi joissain tapauksissa (leski) olla myös lapsia. Ortodoksisessa kirkossa ei ole naispappeja.

Papisto voidaan jakaa myös ns. valkoiseen ja mustaan papistoon, mikä tarkoittaa ns. maailmassa toimivaa seurakuntapapistoa (valkoinen) ja luostaripapistoa (musta).

Luostaripapistossa hierarkia on suunnilleen seuraava:

  • igumeni (luostarin johtajan arvonimi, joka yleensä myönnetään erikseen, muutoin arvo on vain luostarinjohtaja)
  • arkkimandriitta tai arkkidiakoni (vastaa valkoisen papiston rovastia ja proto- eli ylidiakonia)
  • pappismunkki tai munkkidiakoni (pappeuteen vihitty veljestön jäsen, munkki)
  • munkkeudessa ovat Suomessa seuraavat asteet: kuuliaisuusveli (vastaa noviisia) -> viitankantajamunkki -> munkki -> skeemamunkki
  • luostarissa voi olla myös alidikonikin tehtävät määrätty jollekin veljestön jäsenelle

Naisluostarissa arvoasteet ovat seuraavat noudatellen miesluostarin hierarkiaa: igumenia (luostarin johtajatar), nunna (jossa suunnileen nuo samat asteet kuin munkeilla). Naisluostarin nunnat eivät toimi papillisissa tehtävissä.

Munkki tai nunna ei voi avioitua luostarissa ollessaan ja hän antaa silloin sekä naimattomuus- että kuuliaisuuslupaukset. Hän on saattanut kuitenkin ennen luostariin tuloa olla ollut naimisissa ja hänellä saattaa siksi olla myös joissin tapauksissa lapsia.

Muissa täysin itsenäisissä (autokefalisissa) paikalliskirkoissa, joita on yhteensä hieman kirkkopolitiikan mielipiteistä riippuen 14-16 kpl, voi ylimpien piispojen arvonimenä olla muukin kuin patriarkka, mm. katolikos tai paavi ja patriarkka nimet yhdistettynä. Ortodoksisella kirkolla ei ole roomalaiskatolisen kirkon tapaista yhtä ylintä piispaa. Konstantinopolin ekumeenisella patriarkalla on arvo "primus inter pares" eli ylin (ensimmäinen) vertaistensa joukossa ja hän toimii eräänlaisena patriarkkojen puheenjohtajana yhteisissä yleisortodoksisissa kokouksissa. (jatkuu myöhemmin ...)

YouTube-video osoitteessa: https://youtu.be/pnUQruEj_38

Ortodoksisessa kirkossa pappeus on sakramentti. Pappeus jaetaan kahteen erilliseen osaan: ylempään ja alempaan papistoon, joissa kummassakin on erilainen tehtävään vihkimiskäytäntö.

  • Ylempään papistoon kuuluvat
    • piispat,
    • papit ja
    • diakonit
  • Alempaan papistoon kuuluvat
    • alidiakonit (ipodiakonit) ja
    • lukijat.

Aiemmin myös kanttorit kuuluivat alempaan papistoon, nykyään kanttorit ovat Suomessa pääsääntöisesti maallikkoja, ellei heitä (miehet) erikseen jostain syystä ole vihitty pappeuteen. Kanttoreina voivat toimia sekä miehet että naiset.

Papistoon kuuluva henkilö kutsutaan palvelutehtäväänsä, siihen ei varsinaisesti haeta eikä siihen ole omaa erillistä tutkintoa, joka yksinomaan oikeuttaisi papistoon kuulumiseen. Papistossa on sekä alan koulutuksen saaneita (aiemmin pappisseminaarissa, nyt myös yliopistossa), mutta myös ns. harrastuneisuutensa vuoksi pappeuteen vihittyjä. Kirkon ja seurakuntien vakituisiin toimiin valituilta edellytetään kuitenkin tiettyä ammatillista (kuten esimerkiksi teologian maisterin [TM]) tutkintoa, joka yleensä on suoritettu joko pappisseminaarissa tai yliopistossa.

Piispoilla on monia erilaisia tehtäviä. Hierarkian järjestys poikkeaa slaavilaisessa traditiossa ja kreikkalaisessa (bysanttilaisessa) traditiossa hieman toisistaan. Ylimmästä alimpaan lueteltuina niitä ovat pääasiassa bysanttilaista traditiota noudattavassa Suomen ortodoksisen kirkon hierarkiassa seuraavasti:

  • patriarkka (Suomen ylin piispa on Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Istanbulissa Turkissa)
  • arkkipiispa (Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon ylin paikallinen piispa on arvoltaan arkkipiispa, hän on samalla Karjalan hiippakunnan piispa, mutta häntä ei nimitetä metropoliitaksi, joka on alempi arvoasema Suomessa)
  • metropoliitta (hiippakunnan, joita Suomessa on kolme [Karjala, Helsinki, Oulu] hiippakuntapiispan arvonimi on metropoliitta. Metropoliitta voi olla myös joidenkin autokefalisten (täysin itsenäisten) paikalliskirkkojen ylin piispa ja joissakin paikalliskirkoissa ylempi kuin arkkipiispa)
  • apulaispiispa (apulaspiispa toimii arkkipiispan apuna ilman hiippakuntaa)

Papeilla voi olla piispan myöntämänä arvonimenä rovasti (joissain paikalliskirkoissa myös mitrarovasti) tai tehtävänä seurakunnissa kirkkoherra tai esim. toinen pappi. Diakoni kuuluu papistoon ja on toimenkuvaltaan täysin erilainen kuin luterilaisessa kirkossa. Diakoni avustaa muita pappeja tai piispoja jumalanpalveluksissa. Diakoni voi saada arvonimen ylidiakoni, kun hän toimii jonkun hiippakuntapiispan katedraalin diakonina. Alempaan papistoon kuuluva alidiakoni eli ipodiakoni avustaa jumalanpalveluksessa, mutta ei papillisissa tehtävissä. Lukija toimii jumalanpalveluksisa kirkkotekstien lukijana. Kanttori johtaa jumalanpalvelusten kirkkolaulua. Lisäksi kirkossa palvelee usein ponomari, joka on yleisiä pieniä tehtäviä suorittava kirkonpalvelija, jolla ei ole papillista arvoa ja tehtävässä saattaa usein olla lapsikin.

Maallikoilla voi kirkossa olla tehtävänä mm. kirkonisännöitsijänä toimiminen.

Piispan tulee olla naimaton, eli joko pappismunkki tai leski, eikä hän voi mennä enää naimisiin tehtävässä toimiessaan. Pappi on pääsääntöisesti naimisissa ortodoksisen naisen kanssa, mutta Suomessa on myös tavanomaisesta ortodoksisesta traditiosta poiketen muutama naimaton, ns. selibaattipappi, jotka siis eivät kuulu minkään luostarin veljestöön ja jotka eivät pappeutensa aikana voi enää mennä naimisiin. Diakonia koskevat samat säännöt kuin pappeja. Jos henkilö ei ole mennyt naimisiin ennen pappeuteen vihkimistä, hän pääsääntöisesti ei voi avioitua enää pappeuden sakramenttiin vihkimisen jälkeen. Leskipappi tai eronnut pappi tai diakoni voi avioitua uudestaan, mutta saattaa menettää samalla mahdollisuuden toimia papillisessa tehtävässä (toimituskielto tai pappeuden menettäminen). Pappeuden tai luvan suorittaa papillisia tehtäviä voi joissain tapauksissa saada kuitenkin myöhemmin takaisin hiippakunnan piispan toimesta ja piispainkokouksen päätöksellä. Piispalla voi joissain tapauksissa (leski) olla myös lapsia. Ortodoksisessa kirkossa ei ole naispappeja.

Papisto voidaan jakaa myös ns. valkoiseen ja mustaan papistoon, mikä tarkoittaa ns. maailmassa toimivaa seurakuntapapistoa (valkoinen) ja luostaripapistoa (musta).

Luostaripapistossa hierarkia on suunnilleen seuraava:

  • igumeni (luostarin johtajan arvonimi, joka yleensä myönnetään erikseen, muutoin arvo on vain luostarinjohtaja). Joissakin paikalliskirkoissa luostaria johtaa toisinaan piispa ja erikseen nimettyjä igumeneja saattaa olla samassa luostarissa useita ja he johtavat luostarin eri toimintoja.
  • arkkimandriitta tai arkkidiakoni (vastaa valkoisen papiston rovastia ja proto- eli ylidiakonia)
  • pappismunkki tai munkkidiakoni (pappeuteen vihitty veljestön jäsen, munkki)
  • munkkeudessa ovat Suomessa seuraavat asteet: kuuliaisuusveli (vastaa noviisia) -> viitankantajamunkki -> munkki -> skeemamunkki
  • luostarissa voi olla myös alidikonikin tehtävät määrätty jollekin veljestön jäsenelle

Naisluostarissa arvoasteet ovat seuraavat noudatellen miesluostarin hierarkiaa: igumenia (luostarin johtajatar), nunna (jossa suunnileen nuo samat asteet kuin munkeilla). Naisluostarin nunnat eivät toimi papillisissa tehtävissä, sitä hoitaa erikseen tehtävään määrättu luostarin rippi-isä, usein esimerkiksi pappismunkki.

Munkki tai nunna ei voi avioitua luostarissa ollessaan ja hän antaa silloin sekä naimattomuus-, köyhyys- että kuuliaisuuslupaukset. Hän on saattanut kuitenkin ennen luostariin tuloa olla ollut naimisissa ja hänellä saattaa siksi olla myös joissin tapauksissa lapsia.

Muissa täysin itsenäisissä (autokefalisissa) paikalliskirkoissa, joita on yhteensä hieman kirkkopolitiikan mielipiteistä riippuen 14-16 kpl, voi ylimpien piispojen arvonimenä olla muukin kuin patriarkka, mm. katolikos tai paavi ja patriarkka nimet yhdistettynä. Ortodoksisella kirkolla ei ole roomalaiskatolisen kirkon tapaista yhtä ylintä piispaa. Konstantinopolin ekumeenisella patriarkalla on arvo "primus inter pares" eli ylin (ensimmäinen) vertaistensa joukossa ja hän toimii eräänlaisena patriarkkojen puheenjohtajana yhteisissä yleisortodoksisissa kokouksissa.

YouTube-video osoitteessa: https://youtu.be/pnUQruEj_38

Hannu Pyykkönen 10.5.2017