Tervetuloa suutarien ammattiprojektiin!

Projektin tarkoituksena on koota suutarin ammattia harjoittaneiden henkilöiden profiilit yhdeksi kokoelmaksi, niin sukututkimuksen kuin muunkin mikrohistoriatyön tueksi.

Projektin toimintaperiaatteista

Jos sinulla on suvussa suutareita tai hallinnoit suutareiden Geni-profiileja, tai olet muusta syystä kiinnostunut suutarien henkilöhistoriasta, liity projektimme jäseneksi valitsemalla Geniin kirjautuneena tällä sivulla Toiminnot > Liity projektiin. Projektin jäsenenä saat liitettyä hallinnassasi olevat profiilit suoraan projektiin. Kun perustat Geniin uusia suutarin ammattia harjoittaneita henkilöiden profiileja, toivoisimme, että samalla lisäisit ne projektiin. Yksi tapa lisätä profiili projektiin on valita profiilisivulta Toiminnot > Lisää projektiin. Voit hyväksyä myös uusia yhteistyökumppaneita. Liittymispyynnöt tulevat kaikille projektin jäsenille, ja kuka tahansa heistä voi hyväksyä pyynnön.

Haluamme projektissamme kiinnittää erityistä huomiota tiedon laatuun ja lähdetietojen näkyvyyteen. Toivomuksena on, että projektiin liitettäviin profiileihin liitettäisiin sellaiset lähdetiedot, joista muut käyttäjät pystyvät yksiselitteisesti tunnistamaan profiilihenkilön henkilöllisyyden. Kun käyt projektiin tai profiiliin liittyvää keskustelua, muistathan, että keskustelut ovat julkisia. Muista myös yksityisyyden kunnioittaminen. Tekijänoikeuksia tulee kunnioittaa viittauskäytännöllä.

Suutarin ammatista lyhyesti

Suutari (ruots. skomakare, engl. shoemaker) on käsityöläinen, joka valmistaa ja korjaa kenkiä. Suomessa kuten muualla Euroopassakin käsityöläiset olivat järjestäytyneet ammattikuntalaitoksiin, jotka lakkautettiin Suomessa 1868. (Ammattikuntalaitos. 2016. Wikipedia. Viitattu 9.5.2017. Https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammattikuntalaitos.

Maaseutua varten luotiin 1600-luvun lopulla pitäjänkäsityöläisjärjestelmä. Pitäjänkäsityöläisiksi pyrkivien oli hankittava käräjiltä puoltolausunto ja maaherralta valtakirja. Tuomiokirjoista ja lääninkanslioiden arkistoista löytyy tietoja näistä pitäjänkäsityöläisistä. Maaseudulla toimi kuitenkin myös käsityöläisiä ilman valtakirjaa. (Terhi Nallinmaa-Luoto: Maaseudun käsityöläiset lähteiden valossa, Suomen Sukututkimusseuran Teemalauantai: Käsityöläiset maalla ja kaupungissa 9.4.2016. Viitattu 9.5.2017. Http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/tapahtuma/1752/.

Suomen kaupungeissa toimi ammattikäsityöläisiä jo keskiajalla ja ensimmäiset tiedot heidän ammattikunnistaan ovat 1600-luvulta. Ammattikunnat huolehtivat uusien ammattilaisten koulutuksesta oppipoika- ja kisällivaiheen kautta mestariksi. Ammattikunnan tuomioistuimessa käsiteltiin jäsenkunnan piirissä tehtyjä rikkomuksia. Ammattikunnalla oli myös velvollisuus huolehtia vähissä varoissa olevista jäsenistään ja heidän perheistään. (Kirsi Vainio-Korhonen: Suomen kaupunkien käsityöläiset
ja heidän ammattikuntansa, Suomen Sukututkimusseuran Teemalauantai: Käsityöläiset maalla ja kaupungissa 9.4.2016 Viitattu 9.5.2017. Http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/tapahtuma/1752/.

Ammattikuntalaitoksen aikana suutaria, joka ei ollut suorittanut mestaritutkintoa kutsuttiin rajasuutariksi. Rajasuutarien ammattitaito ei välttämättä riittänyt kenkien tekoon vaan he korjasivat kenkiä.

Projektikuva: Keski-Suomen museon kokoelmat, Suutarin tupa Toivakassa, kuvaaja Jonas Heiska 1900-1915. Palvelussa finna.fi. Kuvan käyttöoikeudet: CC BY-ND 4.0