Tervetuloa projektin yhteistyökumppaniksi, jos olet kiinnostunut historiasta, joissa on kuollut ja loukkaantunut useampi henkilö.

Pohjois-Pohjanmaan paikkakunnilla on tapahtunut onnettomuuksia, sotarikoksia, joissa on kuollut, loukkaantunut useampi henkilö.
Voit tehdä ja lisätä puuttuvan profiilin projektiin, joka on ollut mukana, sotarikoksissa, onnettomuuksissa. Kuvat ja muut tiedot voit lisätä projektiin.

Vakavia onnettomuuksia, sotarikoksia Pohjois-Pohjanmaalla

Junaonnettomuuksia

Kuivaniemen junaturma

• 1. Kuivaniemen junaturma (2. lokakuuta 1943) – 10 kuollutta (saksalaisia sotilaita).
  • Kuivaniemen junaturma tapahtui jatkosodan aikana 2. lokakuuta 1943, kun saksalaisia sotilaita kuljettanut lomalaisjuna törmäsi toiseen junaan Kuivaniemen ratapihalla Oulu–Tornio-rataosalla. Onnettomuudessa kuoli kymmenen lomalaisjunassa matkustanutta saksalaissotilasta, ja lisäksi 25 sotilasta sai vakavia ja 19 lieviä vammoja. Saksalaisia kuljettanut lomalaisjuna oli lähtenyt Simosta kello 17.21. Junan saapuessa Kuivaniemen ratapihaa edeltävälle suoralle veturinkuljettaja huomasi, että toinen juna oli tulossa vastaan samalla raiteella, ja teki hätäjarrutuksen. Junat törmäsivät yhteen ratapihan pohjoispäässä olleen tasoristeyksen kohdalla niin, että veturit nousivat tosiaan vasten pystyyn ja vetureita lähinnä olleet vaunut murskaantuivat. Useat härkävaunujen ovilla kurkistelleet sotilaat menettivät henkensä, kun auki olleet vaunujen ovet paukahtivat kiinni törmäyksen voimasta. Loukkaantuneet saivat ensiavun lähitaloissa. Itse rata ei kärsinyt suuria vaurioita, ja se saatiin avattua liikenteelle melko pian sen jälkeen, kun raivaustyöt oli saatu tehtyä. Onnettomuudesta ei kerrottu tiedotusvälineissä sotasensuurin vuoksi.
  • Onnettomuuden syynä oli Kuivaniemen liikennepaikasta vastanneen liikenneoppilaan tekemä virhe. Hän oli juuri saapunut Helsingistä, valvonut useita vuorokausia yhteen menoon eikä tuntenut vielä Kuivaniemen ratapihaa ja paikallisia olosuhteita. Liikenneoppilas tuomittiin myöhemmin Vankeusrangaistukseen, minkä lisäksi hän menetti virkansa ja joutui maksamaan vahingonkorvauksia.'
  • Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuivaniemen_junaturma

Sievin junaturma

• 2. Sievin junaturma (21. marraskuuta 1975) – Ei kuolonuhreja.
  • Sievin junaturma tapahtui perjantaina 21. marraskuuta 1975 kello 13.03 Sievin rautatieasemalla Pohjanmaan radalla, kun Helsingistä Ouluun matkalla ollut erikoispikajuna Polaria suistui raiteilta ajettuaan poikkeavalle raiteelle asetettuun vaihteeseen lähes suurimmalla matkanopeudellaan, kun nopeusrajoitus vaihteen poikkeavassa raiteessa oli 35 kilometriä tunnissa. Turmassa ei kuollut ketään, mutta loukkaantuneita oli joidenkin tietojen mukaan 44.
  • Tapahtumien kulku Erikoispikajuna Polarian edellä kulki tavarajuna, joka ohjattiin Sievin rautatieasemalla sivuraiteelle että perässä tuleva nopeampi Polaria pääsisi ohittamaan sen. Kun tavarajuna oli pysähtynyt asemalle, ilmoitti Sievin junasuorittaja edelliselle junasuorituspaikalle että rata oli vapaa Polarialle. Tapahtuma-aikaan Sievin rautatieasemalla oli käytössä mekaaninen kampiasetinlaite, jolla ratapihan päissä olevia vaihteita voitiin käyttää poistumatta asemarakennuksen luota. Liikennepaikalla oli lisäksi molemmissa tulosuunnissa siipiopastimet, joilla annettiin opasteita lähestyville junille. Polarian oli tarkoitus ohittaa Sievin asema pysähtymättä pääraidetta pitkin. Kuitenkin jostain syystä juna ohjautui Sievin ratapihan eteläpäässä pikkeavalle raiteelle asetetusta vaihteesta sivuraiteelle, jolloin junan veturina ollut Dr12-sarjan dieselveturi numero 2204 suistui raiteilta, pyörähti kolme kertaa pituusakselinsa ympäri kääntyen poikittain kulkusuuntaansa nähden, laskeutuen lopulta takaisin pyörilleen. Pikajunan vaunut ohjautuivat myös sivuraiteelle, törmäten raiteella seisoneen tavarajunan viimeisiin vaunuihin. Osa matkustajavaunuista nousi liikevoimansa vuoksi tavarajunan avovaunujen päälle.'
  • Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sievin_junaturma

Kempeleen junaturma

• 3. Kempeleen junaturma (5. toukokuuta 1977) – Kaksi kuollutta ja 69 loukkaantunutta.
  • Kempeleen junaturma tapahtui 5. toukokuuta 1977 Pohjanmaan radalla Oulun ja Kempeleen kunnanrajalla. Onnettomuudessa kuoli kaksi henkilöä ja 68 loukkaantui. Pohjoiseen matkalla ollut pikajuna P61 (veturina Hr12 nro 2240) törmäsi etelään matkalla olleeseen malmijunaan T6052 (veturina Hr12 2230) Kempeleen ja Oulun liikennepaikkojen välillä, kuntien rajalla sijaitsevassa rataosuuden ainoassa kaarteessa, niin sanotussa Kuivalanmutkassa. **Menehtyneet olivat pikajunan matkustajia. Molempien junien veturimiehistöt pelastuivat. Malmijunan veturinkuljettajat hyppäsivät pois veturista, ja pikajunan veturinkuljettajat pelastuivat suojautumalla veturin konetilan huoltotunneliin. Onnettomuuden jälkeen molemmat veturit romutettiin. Onnettomuuden syy oli se, että T6052 sai lähtöluvan Oulusta liian aikaisin, jolloin junat joutuivat samalle yksiraiteiselle rataosuudelle.
  • Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kempeleen_junaturma

Kuivaniemen junaturma

• 4. Kuivaniemen junaturma (6. heinäkuuta 2000) – Yksi kuollut ja 10 loukkaantunutta.
  • Kuivaniemen junaturma tapahtui 6. heinäkuuta 2000 kello 10.48 Kuivaniemellä, nykyisen Myllykankaan rautatieaseman läheisyydessä olevalla tasoylikäytävällä rataosalla Oulu–Tornio. Kokkolasta Oulun ja Kemin kautta Rovaniemelle matkalla ollut pikajuna M 601 ja rautatietä ylittämässä täydessä sepelikuormassa ollut ajoneuvoyhdistelmä törmäsivät toisiinsa vartioimattomassa tasoristeyksessä.
  • Onnettomuudessa kuoli yksi junan matkustajista ja kymmenen loukkaantui. Törmäyksen seurauksena ajoneuvoyhdistelmän perävaunu vaurioitui korjauskelvottomaksi ja perävaunussa ollut kasettilava rikkoi junan matkustajavaunujen kulkusuunnassa oikeanpuoleisia ikkunoita. Vetoauto ei vaurioitunut. Perävaunun runko tunkeutui osittain junassa toisena olleen matkustajavaunun korirakenteiden läpi surmaten ikkunapaikalla istuneen 17-vuotiaan miesmatkustajan. Junan ensimmäisen vaunun etuteli putosi kiskoilta, ja junan veturina ollut Dv12-sarjan dieselveturi vaurioitui. Ajoneuvoyhdistelmän perävaunun kuormana ollut sepeli tunkeutui ikkunoiden lävitse sisälle henkilövaunuhin aiheuttaen yhdessä lasinsirpaleiden kanssa haavoja, ruhjeita ja mustelmia. Rataa vaurioitui 470 metrin matkalta, ja rataan jouduttiin asentamaan 733 uutta betoniratapölkkyä. Onnettomuustutkintalautakunnan raportissa ei mainita suoraan veturin numeroa, mutta mustan laatikon tulosteesta otetusta kuvasta käy kuitenkin ilmi että numero olisi 2610. Veturi myös kunnostettiin onnettomuuden jälkeen.
  • Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuivaniemen_junaturma

Iin junaturma

• 5. Iin junaturma (9. helmikuuta 2000) – Ei kuolonuhreja.
  • Iin junaturma tapahtui keskiviikkona 9. helmikuuta 2000 kello 15.04 Iissä, Oulun pohjoispuolella, Olhavan ja Iin liikennepaikkojen välillä rataosuudella Oulu–Tornio. Rovaniemeltä Oulun kautta Kajaaniin matkalla ollut pikajuna P 974 ja rataa ylittämässä ollut pakettiauto törmäsivät toisiinsa vartioimattomassa Akolan metsäautotien tasoristeyksessä. Törmäyksen seurauksena juna suistui kiskoilta ja pakettiauto vaurioitui käyttökelvottomaksi. Törmäyksessä Mercedes-Benz 307D -mallisen pakettiauton peräosa kiilautui raskaan dieselveturin alle suistaen sen ja kaikki junan neljä vaunua raiteilta. Junan nopeus oli törmäyshetkellä 120 km/h.
  • Onnettomuudessa vakavimmin loukkaantui veturinkuljettaja, lievempiä vammoja saivat pakettiauton kuljettaja ja yhdeksän junamatkustajaa. Yhteentörmäyksessä veturin kulkusuunnassa etummainen teli suistui heti kiskoilta. Veturi jatkoi matkaansa työntäen pakettiautoa edellään noin 25 metrin matkan ennen kuin auto sinkoutui junan oikealle puolelle. Veturin takateli pysyi kiskoilla ainakin 100 metrin matkan törmäyskohdasta, jolloin veturi suistui alas ratapenkereelle vieden ensimmäisen vaunun mukanaan. 160 metrin päässä tasoristeyksestä veturin keula törmäsi maahan, ja veturi kääntyi lähes 180 astetta keula tulosuuntaan kaatuen vasemmalle kyljelleen, ja se liukui vielä kyljellään perä edellä 25 metrin matkan ennen pysähtymistään 185 metrin päähän tasoristeyksesta ja 18 metrin päähän radasta. Myös junan ensimmäinen vaunu kaatui kyljelleen suistuvan veturin vetäessä sen etutelin pois kiskoilta ja takaa tulevien vaunujen pakottaessa sen pois raiteilta. Loukkaantuneista matkustajista kuusi istui ensimmäisessä vaunussa. Loput kolme vaunua suistuivat kiskoilta mutta pysyivät pystyssä raiteen päällä. Onnettomuuden seurauksena junan veturi, Dr16 nro 2814, jouduttiin pahoin vaurioituneena hylkäämään. Veturista tuli näin ollen Dr16-sarjan ensimmäinen hylätty veturi. Myös junan ensimmäinen vaunu hylättiin. Onnettomuuden kokonaiskustannukset olivat noin 20,3 miljoonaa markkaa (noin 3,4 miljoonaa euroa).
  • Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Iin_junaturma

Räjähdysonnettomuuksia

Oulun Typpi Oy;n räjähdysonnettomuus

• 1. Typpi Oy:n räjähdysonnettomuus tehtailla Oulussa 9. tammikuuta 1963 tapahtuneessa salpietarivaraston räjähdyksessä kuoli 10 ihmistä ja loukkaantuneiden luku nousi pitkälti toisellekymmenelle

Kuva:Typpi Oy:n räjähdysturman jälkiä Oulun Takalaanilassa vuonna 1963.
Uuno Laukka - Pohjois-Pohjanmaan museo,

• * Typpi Oy:n tehtaalla Oulussa tapahtui tammikuussa 1963 räjähdysonnettomuus, jossa kuoli kymmenen ja toistakymmentä loukkaantui vakavasti. Kaikkia menehtyneitä ei koskaan löydetty.Yksi ruumis löytyi noin viikon päästä räjähdyksestä. Mies oli jäänyt sortuneen salpietarilaitoksen alle. Joistakin ruumista löytyi vain palasia. Tuhoihin nähden pieni uhrimäärä selittyi sillä, että onnettomuus tapahtui keskellä yötä. Tehtaan kahdeksankerroksinen salpietaritorni ja sen sekoitussäiliö katosivat silmänräpäyksessä taivaan tuuliin.
  • Typpi Oy:n räjähdysonnettomuus, eli ns. Typen pamaus tapahtui 9.1.1963 Oulussa Takalaanilan kaupunginosassa varhain aamuyöllä (kello 0.54). Tehtaan kahdeksankerroksinen ja 40 metriä korkea salpietaritorni ja sen vieressä ollut rakeistusosasto luhistuivat hetkessä maan tasalle. Onnettomuudessa kuoli kymmenen ihmistä ja useita loukkaantui vakavasti. Räjähdys vavisutti koko kaupunkia ja paineaalto rikkoi satoja ikkunoita Oulun keskustassa saakka. Tiilen ja betonin kappaleita lensi kilometrien päähän, ja räjähdys kuultiin 45 kilometrin päässä. Räjähdyksen aiheutti lannoitteiden ja räjähdysaineiden valmistuksessa käytettävä korkean typpipitoisuuden omaava ammoniumnitraatti*. Typpi Oy:n tutkimustoimikunta totesi sekoitussäiliön suuren koon vaikuttaneen tapahtumaprosessiin.
  • Tehdas korjattiin onnettomuuden jälkeen nopeasti ja jo tammikuun lopulla tuotanto käynnistyi uudelleen. Salpietarin rakeistusjärjestelmää muutettiin myöhemmin kauko-ohjattavaksi. Muitakin muutoksia tehtiin, esimerkiksi tornirakeistus vaihdettiin kierukkarakeistus-menetelmäksi ja eräluonteisia prosesseja muutettiin jatkuvaluonteisiksi. Prosessinvalvontaa keskitettiin sekä automatisoitiin.
  • Typen räjähdys on jäänyt lähtemättömästi oululaisten mieliin. Räjähdyksen tuhoja luonnehditaan suurimmiksi sitten Oulun palon 1822 ja jatkosodan pommitusten.
  • Kooste onnettomuudesta: Oulun Typpi Oy:n salpietariosasto räjähti yöllä 9.1.1963. Aamulla paljastui Suomen historian siihen asti tuhoisimman tehdasräjähdyksen jäljet. Kymmenen työntekijää kuoli ja toistakymmentä loukkaantui. Salpietarilaitoksen räjähdyksen aiheutti lannoitteiden ja räjähdysaineiden valmistuksessa käytettävä ammoniumnitraatti.
  • Henkilöt onnettomuudessa Yksi onnettomuudessa kuolleista oli Kari Kangasluoma. Hän oli ollut laitosmiehenä Typellä jo seitsemän vuotta. Ennen tuota kohtalokasta yötä Kari teki viimeisiä yövuoroja ennen jatkuvaan päivävuoroon siirtymistä.
  • Typpi Oy:n räjähdysonnettomuudessa tehtailla Oulussa 9. tammikuuta 1963 menehtyneet henkilöt:
  • 1.Kari Kaarlo Kangasluoma Kari Kaarlo Kangasluoma
  • 2.
  • 3.
  • 4.
  • 5.
  • 6.
  • 7.
  • 8.
  • 9.
  • 10.
  • Lähde: https://www.kaleva.fi/vuonna-1963-typpi-rajahti-lahtemattomasti-oul...
  • https://pelastustieto.fi/arkistojuttu/historiamme-tuhoisin-tehdasra...
  • https://yle.fi/uutiset/3-10011097
  • https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b2b60d56-b6b3-4c70-81da-2628d47a...
  • https://tukes.fi/-/historiallinen-onnettomuus-typen-pamaus-1963
  • https://www.ts.fi/puheenvuorot/433158/Typpitehdas+rajahti+Oulussa
  • https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomen-tuhoisimmat-rajahdysonne...
  • http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/tammi13/kun-typpi.htm
  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Typpi_Oy:n_r%C3%A4j%C3%A4hdysturma
  • ”Typen pamaus” surmasi useita ihmisiä, joista osa jäi ikuisesti kadoksiin – Oulussa 1963 tapahtunut räjähdysonnettomuus oli Suomen siihenastisen historian yksi tuhoisimmista. https://yle.fi/aihe/a/20-10004025

Tulipalot

Oulun suurpalo

• Oulun kaupungista tuhoutui suurpalossa toukokuun 23. päivä vuonna 1822. Oulu oli nykyistä pienempi kaupunki 1800-luvun alussa. Oulun kaupunki käsitti nykyisen keskustan alueen, ja aita ympäröi kaupunkia. Hautausmaa sijaitsi jo nykyisellä paikallaan Intiössä, mutta se oli kaupungin ulkopuolella. Oulussa oli noin 3 300 asukasta 1820-luvun alussa. Oulun suurpalon aiheuttamat aineelliset tuhot olivat suuret, sillä arviolta vain 65 rakennusta säästyi. Säästyneet rakennukset sijaitsivat yleensä lähellä rantaa, kuten kauppiaiden ranta-aitat ja viljamakasiinit. Oulun taloista kaikkiaan 330 tuhoutui täysin tai lähes täysin suurpalossa. Vahinkojen rahallisen arvon on arveltu olleen 429 691 hopearuplaa.
• Pape, Ernst ruotsalaissyntyinen värjäri, jonka verstaasta Kallisenvirran rannalta lähti leviämään suurtulipalo v. 1822. Sara Wacklin, Satanen muistelmia Pohjanmaalta : Oulun suurpalo: Vuoden 1822 palo sai alkunsa varhain torstaiaamuna 23. toukokuuta värjärimestari Papen talosta. Ernst Pape oli ruotsalaissyntyinen värjäri, jolla oli verstas Kallisenvirran rannalla, lähellä Raatihuonetta ja lähellä kirkkoa. Kallisenvirran rannalla oli 1800-luvun vaihteessa monien käsityöläisten mökkejä ja verstaita; alue on Pokkisen ”takana”, nykyisen Ainolanpuiston (Plaatansaaren) ja Lammassaaren välisellä alueella, pienellä mäellä (Kallisesbacke ~ Kallisenmäki). Palon sammuttua lähes koko kaupunki oli tuhoutunut maan tasalle: yli kolmesataa rakennusta oli palanut täysin tai lähes täydellisesti, ja yhteensä yli 3 000 oululaista oli menettänyt kotinsa. Lähes koko kaupungin tuhonneessa palossa menetti henkensä alle 10 henkeä, mutta kaupungin rajojen sisäpuolella vain 65 rakennusta säilyi tulen tuholta. Olihan Oulukin tuolloin tiiviisti rakennettu puutalokaupunki, jossa paloturvallisuus ei ollut ollut ensisijainen, eikä oikein mikään muunkaan, rakentamistavan kriteeri. https://www.satokangas.fi/blogi/2022/05/42876/
  • Ernst Johan Ulric Pape
  • 1.6.1822 Turun Wiikko-Sanomat kuvailivat tapahtumia lehdessä seuraavasti: Menneen viikon tuorstai aamulla kello 3:men aikana herätettiin Oulun asukkaat yhtäkkiä Kirkonkelloilta. Walkia oli päässyt irti Painaja eli Värjäri Paapen talossa pohjoispäässä kaupunkia ja ennen kuin ennätettiin mitään tehdä valkiaa vastaan, oli jo likellä oleva Raastupa tulessa, josta tuuli viskasi kekäleitä keskellä kaupunkia olevaan Kauppamies Melini vainajan Leski Rouvan taloon, niin että se syttyi. Yhdeksän tunnin sisällä oli koko kaupunki palanut paitsi Räntmestari Enbomin talo ja ne muutamat talo, jotka ovat sen ja Limingan tullin välillä ja pari kolme taloa Rantakadulla. Paljo ihmisiä sanotaan palaneen: niiden seassa mainitaan monta Läänin lasareetissa olevaa sairasta, joita ei ennätetty saada sieltä ulos. Samaten paloivat ne miehet jotka olivat Kirkontornissa kelloja kolkuttamassa eli kläppäämässä eivätkä ennen joutuneet alas.
  • Tervakaupunki Oulun asukkaita kohtasi suuri onnettomuus torstaina toukokuun 23. päivä vuonna 1822, sillä suurin osa heidän kotikaupungistaan tuhoutui tulipalossa. Värjärimestari Ernst Papen verstaasta oli noussut savua ja palovahti Erkki Lämsä oli huomannut sen 20 minuuttia yli kahden. Pokkitörmällä olleesta värjärimestarin verstaasta noussut savu herätti koko kaupungin. Lämsä oli herättänyt kaupungin vahtimiehistön. Myös muut kaupungin asukkaat herätettiin soittamalla kirkonkelloja. Sammutusvälineet vietiin palopaikalle, mutta Papen verstaan portti oli lukittu. Tuli ennätti tarttua kuiviin halkoihin ja heinäsuojaan, ennen kuin vahtimiehistö pääsi verstaan pihalle.
  • Oulussa oli tuolloin paljon pieniä yksikerroksisia puutaloja, jotka sijaitsivat lähellä toisiaan ja värjärimestari Papen verstaasta alkanut tulipalo alkoi levitä nopeasti Oulun kaupungissa muuttuen suurpaloksi. Papen talon lähellä ollut pormestari Abel Timmingin talo syttyi tuleen, kuten myös kirkontorni. Kirkon puurakenteet paloivat, ja kirkonkellot putosivat maahan. Tuuli myös levitti paloa yön aikana. Satamassa ollut kapteeni Åbergin laivan miehistö osallistui sammutustyöhän ja kaikki Oulussa olleet aloittivat sammutustyöt, Vuoden 1822 kevät oli ollut kuiva ja vähäsateinen ja kaivoissa oli vähän vettä niin sammutustyö oli vaikeaa, . Sammutuskalustossa oli myös vikoja ja rannoilta otetussa sammutusvedessä oli likaa, joka tukki paloletkut. Sammutusmiehistön täytyi lopulta paeta liekkejä etteivät jääneet tulen saaliiksi. Aamupäivällä. tuuli kääntyi ja alkoi puhaltaa mereltä päin niin sammutusmiehistön onnistui lopulta rajoittamaan suurpalo.
  • Sata muistelmaa Pohjanmaalta teoksessa oululainen kirjailija Sara Wacklin kuvasi suurpaloa. Wacklin kirjoitti, kuinka liekki valaisi puoli taivasta. Kova tuuli hajotti liekit kaupungin ylle, jolloin se oli pian syttynyt neljästä kohdasta. Wacklin myös kuvasi, kuinka ihmiset huusivat apua ja pelästyneet eläimet juoksivat päämäärättömästi.
  • Monet oululaiset jäivät kodittomiksi suurpalon seurauksena. Omaisuutensa menettäneet oululaiset harhailivat kaupungin ulkopuolella etsimässä suojaa. Monille ainoa vaihtoehto oli hakeutua kaupungin ympärillä olleisiin latoihin ja riihiin. Kotinsa menettäneet kauppiaat pystyivät majoittumaan makasiineihinsa, jotka olivat säästyneet tulelta. Suurpalon jälkeen Oulu sai apua hyväntekeväisyydestä, Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi Oulun kaupungille 100 000 ruplan avustuksen heinäkuussa 1822. Oululle myönnettävästä korottomasta lainasta ja verohelpotuksista. Vuoden 1801 palojärjestys edellytti, että Oulun suurpalosta tehtiin virallinen tutkimus, Asiaa käsiteltiin Oulun kämnerioikeudessa. Tulipalo oli saanut alkunsa Papen verstaasta, joten häntä kuultiin oikeudessa. Pape kertoi, että hän oli mennyt nukkumaan suurpaloa edeltäneenä iltana kello 11. Oikeudessa myös selvitettiin, millainen oli Papen verstas. Papea epäiltiin suurpalon aiheuttajaksi. Eräs todistaja kertoi, että Pape suunnitteli muuttoa Ruotsiin vaimonsa luo. Hän oli siksi jo lähettänyt omaisuuttaan Ruotsiin. Pape vannoi, että ei ollut sytyttänyt paloa, eikä hänen omaisuutensa ollut palovakuutettu Oulussa. Pape vapautettiin edesvastuusta, ja suurpalon syy jäi arvailun varaan. Palon syyksi on epäilty sitä, että tuli oli päässyt valloilleen Papen verstaan savupiipun halkeamasta. Eräät oululaiset olivat huomanneet, että verstaan savupiipusta kohosi savua ympäri vuorokauden. Oulun kaupungin lääkäri Gustaf Toppelius kertoi runossaan Oulun kaupunnin palosta, että myös verstaan tulisijat olivat huonossa kunnossa. Oulun suurpalo oli todennäköisesti olosuhteiden seuraus.

Oulun suurpalossa toukokuun 23. päivä vuonna 1822 kuolleita Oulun seurakunnan arkisto - IF:1 Kuolleiden luettelo 1792-1855, jakso 100, sivu 99: Kuolleet 1822 huhti-heinäkuu; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6294288281&aineistoI... / Viitattu 24.5.2022

• *Viisi henkilöä kuoli Oulussa suurpalossa toukokuun 23. päivä vuonna 1822
  • 1. Jakob Fredrik Carlsson Mellin Jakob Fredrik Carlsson Mellin
  • 2. Brita Liisa Samuelsdotter Tammerlande Brita Liisa Samuelsdotter Tammerlander Brita Lisa ja hänen 2. miehensä panimomestari Jacob Fredrik Mellin kuolivat Oulun palossa 23.5.1822. - Sara Wacklinin kirja Sata muistelmaa Pohjanmaalta luku 82 Kolme yli-ikäistä. - Sursill nro 9594 & lisäykset.
  • 3.Anders Andersson Frimodig Anders Andersson Frimodig
  • 4.
  • 5.

Tulipalosta Oulun Kaupungissa. **LEHDET TURUN WIIKKO-SANOMAT 1822 01.06.1822 NO 22 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/415125?page=4...

• **Lähteet
  • LEHDET TURUN WIIKKO-SANOMAT 1822 01.06.1822 NO 22 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/415125?page=4...
  • https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/oulun-palosta-200-vuotta-palo...
  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_palo_1822

Vesiliikenneonnettomuuksia

Oulujärven vesiliikenneonnettomuus

• 1. Oulujärvellä vesiliikenneonnettomuus 15 ihmistä hukkui kirkkoveneen kaaduttua 6. lokakuuta 1856.

Kuva: Säräisniemen kirkkomaa, Vaala. Oulujärveen lähelle Sorsanniemeä 6.10.1856 hukkuneet kirkkomatkaltaan Säräisniemeltä palaamassa olleet vuolijokelaiset. 17.8.1985 Vaalan seurakunta, Vuolijoen seurakunta

• *Henkilöt onnettomuudessa
  • Juho Juhonpoika Leinonen k. 6.10.1856

• *Oulujärven lähelle Sorsanniemeä 06.10.1856 hukkuneet.
  • Kirkkomatkaltaan Säräisniemeltä palaamassa olleet Vuolijokilaiset:
  • 1.Talollisen poika Esko Laurinpoika Huotari Önkköri no 7
  • 2.Talollisen poika Heikki Erkinpoika Karjalainen Pölölä no 3
  • 3.Talollisen poika Juho Matinpoika Karjalainen Piippola no 1
  • 4."Talollisen poika Juho Juhonpoika Karjalainen Sorsa no 2
  • 5.Torpparin poika Antti Antinpoika Leinonen no 2
  • 6.Torpparin poika Juho Juhonpoika Leinonen
  • 7.Pitäjän räätäli Israel Ollikainen no 17
  • 8.Torpparin poika Heikki Antinpoika Tervonen Ahonniemi tp no 15
  • 9.Torpparin poika Samuli Juhonpoika Valjus
  • 10.Talollisen poika Matti Antinpoika Valtanen Piippola no 1
  • 11.Torpparin poika Heikki Aaroninpoika Väyrynen Hianpää tp no 15
  • 12.Torpparin poika Tuomas Aaroninpoika Väyrynen Hianpää tp no 15
  • Vuollolahden kylästä
  • 13.Talollisen poika Erkki Juhonpoika Arbelius Koiraniemi no 2
  • 14.Talollinen lautamies Heikki Halonen Hatola no 4
  • 15.Torppari Paavo Antinpoika Karppinen Tomperinniemi no 2
  • 17.08.1895 Vaalan seurakunta Vuolijoen seurakunta.
  • Ei löydy vielä profiileita. Kajaanin kuolleista löytyi onnettomuudessa kolme kuollutta 06.10.1856 .Talollinen lautamies Heikki Halonen Hatola no 4 ja Talollisen poika Erkki Juhonpoika Arbelius Koiraniemi no 2. Torppari Paavo Antinpoika Karppinen. Kajaani - kuolleet, 1837-1867 (IK90) > 19: sivu ???: 1856; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=554... / Viitattu 2.12.2021.

Oulujärven kartta v. 2007 Public Domain

Veneonnettomuus Lumijoki 15.06.1859

Veneonnettomuus 15.6.1859 jossa hukkui Heikki Antinpoika Tero (Poutala) s. 1810 ,hänen vaimonsa ja 19-vuotias poikansa.Lisäksi menehtyi 2 muuta henkilöä.
OULUN WIIKKO-SANOMIA185902.07.1859 NO 26 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/411857?term=L...
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/411857?page=3 tässä artikkelissa onnettomuuspäiväksi mainitaan 22.6.1859 sekä kaksi muuta henkilö olivat Tuomas Soini ja Jaako Alakangas /Viitattu 18.05.2024
Tämän kuun 22 p. lähti Lumijoen kirkolla lautamies Tero wanhimman poikansa ja emäntänsä kanssa weneellä merta myöten Ouluun; samassa weneessä lähti myös nuori työmies Tuomas Soini ja wanha torpanmies Jaako Alakangas, joka taikuri konsteistansa oli "Luukisen" nimellä hywin tuttu lawealta Oulun tienoilla. Wene, jolla he matkalle lähtiwät, mainittiin olleen liian pieni kantamaan siihen pystytettyä isoa purjetta, ja sepä wahwalla tuulella kaatoiki weneen Pajuniemen kohdalla Salonmaan päässä. Lautamies Teron sekä emäntänsä että poikansa kuolleet ruumiit owat löydetyt ja lepääwät jo rauhallisessa lepo=kammiossansa Lumijoen kirkolla; mutta ne toiset mainitaan wielä olewan aaltoin wallassa. Lautamies Tero oli eläissänsä seurakunnan toimellisempia mieliä, jota nyt kaipaa ei ainoastansa kolme ali-ikäistä jälkeen jäänyttä lasta, waan myös koko seurakunta ja kanssaihmisensä. Ei tiennyt se kunnioitettawa wainaja lähtiessänsä, että hänen itsensä, waimonsa ja 19 wuotisen poikansa kuolin-wuode on wielä samana päiwänä piiritetty meren aalloilta, ei tienneet lapset, jotka kotia jäiwät odottamaan wanhustensa tuloa Juhannus-juhlaksi Oulusta tulinisten kanssa että heile ei enää isä, äiti eikä welimies tule eläwinä kotiin, waan että heistä tuodaan surullinen kuoleman sanoma; ei tiennyi lamamies wainajan 13 wuotinen tytär, joka muutimaa päiwää ennen oli mentyt Silkajoelle kyläilemään, ja jota isä oli lähteissään ikäwöinyt, että hänen rakkaimpansa elämän owat merin aalot lopettaneet ennenkuin hän kotiin ehti! — Jumala itse, jonka wallassa on jokaisen ihmisen elämä ja kuolema, olkoon orpoin ja niitten murehtiwaisten lasten lokduttaja, johdattaja ja oikia isä, sillä eipä kukaan muut kuin hän woi eikä osaa täyttää tätä welwollisuutta Herran tiet owat tutkimattomat ja länen ajatuksensa owat meiltä salatut, niin että ne meille pahaltakin tuntuwat tapaukset tarkoittawat jotain hywää.

• Heikki Antinpoika Tero (Poutala) k. 15.06.1859 Lumijoki Heikki Antinpoika Tero
• Stiina Erkintytär Kärnä (Määttä) k. 15.06.1859 Lumijoki Stina Eriksdotter Kärnä
• Antti Heikinpoika Poutala,Tero k. 15.06.1859 Lumijoki Antti Heikinpoika Poutala,Tero
• Tuomas Soini k. 15.06.1859 Lumijoki Tuomas Soini
• Jaako Alakangas k. 15.06.1859 Lumijoki Jaako Alakangas
• Tuomas Soini k. 15.06.1859 Lumijoki
• Jaako Alakangas k. 15.06.1859 Lumijoki

Oulunsalon Varjakassa vesiliikenneonnettomuus

• 2. Oulunsalon Varjakassa vesiliikenneonnettomuus 18. lokakuuta 1907 Varjakan sahan lähellä sattui onnettomuus, jossa hukkui 20 sahalla norjalaista Haugesund-parkkia lastaamassa ollutta oulunsalolaista naista, kun heitä kuljettanut hinaajan vetämä purjevene kaatui. Vain neljä naista ja proomun peräsimessä roikkunut venemies pelastuivat.

Kuva: Oulunsalon Varjakan onnettomuuden 18.10.1907 uhrien muistomerkki. https://www.facebook.com/photo/?fbid=1252672688078798&set=oa.124123...

• *Oulunsalon Varjakan saaren edustalla merellä tapahtui perjantain iltana 18. lokakuuta 1907 puoli seitsemän tienoilla onnettomuus, jonka uhriksi joutui 21 työläisnaista. Kun lastaustyöt Varjakan ednstalla olevassa "Hangesund" nimisessä norjalaisessa purjelaivassa olivat sille päivälle loppuneet, pyysi joukko siinä työskennelleitä salolaisia, joiden purjehtimalla piti mennä yöksi Saloon, saada sitoa veneensä Helmi-nimisen hinaaja-aluksen perään, joka juuri oli lähdössä Varjakkaan ja jonka jonkun matkaa oli kuljettava samaan suuntaan kun mainitun venematkueenkin. Pyyntöön suostuttiin. Hinaajalla oli jo ennestään perässään kaksi tyhjää lastivenettä ja salolaisten vene sovitettiin ensimmäisen lastiveneen ja hinaajan välille. Kaikki kävi alussa hyvin. Mutta kun oli jonkun matkaa kuljettu, niin kohtasi onnettomuus. Hinaaja teki käännöksen ja silloin löi lastiveneen hinausköysi salolaisten veneen mastoihin, kaataen veneen yht'äkkiä. Vene upposi ja kaikki siinä olijat jontuivat aaltojen varaan, jälestä tulevat lotjat ajautuivat vedessä uiskentelevien ihmisten päälle. Se oli sydäntä särkevä näytelmä. Suurin osa henkilöistä oli pian vajonnut aaltojen alle.
  • Yksikään tapaturman uhreista ole ollut tapaturmavakuutettu sentähden, että laivan kapteeni on ottanut lastaustyön itse tehdäkseen naisten avulla eikä antanut työn suorittamista Oulun lastausrenkaalle, jonka työväki on vakuutettu tapaturman varalta. Tapahtumassa lienee vaikuttamassa sekin ettei Valkamo eikä Helmin perämieskään olleet aivan selvät. Hinaajalaivan koneenkäyttäjä oli maissa päihtyneenä ja konetta käytti lämmittäjä.
  • Onnettomuuden kulku Mainitulla reitillä oli laudan päitä lastikseen ottamassa norjalainen kolmimastoinen parkkilaiva "Haugesund". Lastaustyön loputtua ryhtyi työmies Tuomas Valkamo suurella purjepaatilla kulettamaan työssä olleita naisia maihin Varjakkaan. Kun laiva oli kaukana, lähellä Kyrönkaria, ja hinaajahöyryalus "Helmi" oli juuri laivan luota lähdössä hinatakseen Varjakkaan kaksi tyhjää lastiproomua, niin pyysi Valkamo, että "Helmi" ottaisi hänen paattinsa hinatakseen. Niin tapahtuikin. Paatti kiinnitettiin aivan "Helmin" perään kiinni, joten sen takana oleviivn proomuihin johtava, noin 50 syltää pitkä hinausköysi tuli kulkemaan paatin vieritse. Juuri kun "Helmin" kone oli pantu hiljalleen käymään, tapahtui onnettomuus. Juuri liikkeelle lähdettäessä joko tuuli tai höyryveneen propellivirta painoi äkkiä tuon ihmislastissa olevan paatin mastot proomuihin johtavaa hinausköyttä vasten sillä seurauksella, että paatti kaatui. Vauhti oli tällöin hyvin hiljainen, mutta siitä huolimatta kävi kova propellivirta ja jälessä olevat proomutkin olivat jo liikkeessä. Tästä seurauksena oli se, että paatin kaaduttua vesivaraan joutuneet naisparat propellivirran mukana heti ajautuivat takana lähestyvien suurien proomujen alle.
  • Heti onnettomuuden tapahduttua heitettiin "Helmistä" pelastusrenkaita hukkuville. Näistä ei kuitenkaan kukaan ehtinyt saada niistä kiinni, sillä virta veti ihmiset heti proomujen alle, jota vastoin kevyet pelastusrenkaat ajautuivat proomujen sivuitse. Köysiä myöskin "Helmistä" heitettiin ja näiden avulla saatiin joku pelastetuksi. Heti onnettomuuden tapahduttua, kun sydäntä vihlovat hätähuudot täyttivät ilman, laskettiin lähellä, ehkä noin 50 sylen päässä, olevasta "Haugesund"-laivasta kaksi pelastusvenettä Vesille ja lähdettiin nopeasti hukkuville avuksi. Tuskin oli minuuttiakaan kulunut, kun pelastusveneet jo olivat onnettomuuspaikalla. Yhä lisääntyvä pimeä kuitenkin vaikeutti pelastustyötä, Ennenkun 10 minuuttia oli kulunut, oli vedestä tosin saatu ylös kaikkiaan 10 henkilöä, mutta vaikka laivan kapteenin johdolla näitä heti ryhdyttiin keinotekoisella hengityksellä virvottamaan, niin ei näistä viittä enää saatu virkoamaan.
  • Pelastetuksi saatiin 1 mies ja 4 naista, kaikki muut hukkuivat. Yksi hukkuneista,on Amerikassa olevan työmiehen vaimo Jenni Pörho, jolta jäi noin 3 vuotias poika orvoksi. Yksi pelastetuista naisista on työmiehen leski Sandra Mäkelä o. s. Rosenqwist. Ainoa paatissa ollut mieshenkilö, Tuomas Valkamo, pelastui kuin ihmeen kautta. Hän oli jo kulkenut kahden proomun alitse, kun onnistui saamaan kiinni jälimmäisen proomun peräsimestä, josta hänet sitten pelastettiin.
  • Seuraavat 21 hukkuivat: työmiehen vaimot Maria Kuivala, jolta jäi 7 lasta, Kreeta Stark, Maria Karinkanta, Hanna Tuohino, jolta jäi 2 lasta, Jenni Porko, jolta jäi 1 lapsi, Johanna Svärd, jäi I lapsi, Loviisa Karvonen tyttärineen, leski Kaisa Kukkonen, jäi 2 lasta, itselliset Kaisa Alander, jäi 3 lasta, Sofia Kukkonen, Miina Rautio, 2 lasta, työmiehen tyttäret Kreeta Heta, Hanna Kurtti, Impi Vikstedt, Sofia Nauska Anna ja Martta Kerttula, Anna Lang, Erika Kokko, kaikki Oulunsalosta. Näistä löydetty Kuivala, Stark, Karinkanta, Jenni Karvonen, Kaisa Kukkonen, Sosia Kukkonen, Kreta, Heta ja Hanna Kurtti, Impi Visstedt.
  • Varjakan veneonnettomuudessa 18.10.1907 hukkuneet henkilöt:
  • Kreeta Stark s. 1856
  • Loviisa Kauppila s. 1861
  • Naima Kukkonen s. 1862
  • Miina Rautio s. 1864
  • Maria Kuivala s. 1866
  • Maria Karinkanta s. 1873
  • Kaisa Vander s. 1877
  • Kaisa Kukkonen s. 1879
  • Kreeta Kela s. 1862
  • Hanna Tuohino s. 1882
  • Jenny Porkalankangas s. 1882
  • Johanna Svärd s. 1885
  • Anna Kerttunen s. 1885
  • Jenny Karvonen s. 1887
  • Maria Nauska s. 1889
  • Anna Lang s. 1891
  • Eriika Kakko s. 1891
  • Impi Viksted s. 1892
  • Hanna Kurtti s. 1892
  • Martta Kerttunen s. 1899
  • Lähde: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/640704?term=1...
  • https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/681809?term=O...
  • https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/707677?term=1...
  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Varjakan_saha?fbclid=IwAR2yCzwfO_0hd4...

Lumijoen Varjakassa vesiliikenneonnettomuus

• 3. Lumijoen veneonnettomuus Varjakassa viisi henkilöä hukkui 12.heinäkuuta 1921.

Kuvassa Onnettomuus Varjakassa. Muistomerkki Lumijoen Varjakkassa Hailuotolaivan vieressä

• * Onnettomuus Lumijoen Varjakassa Vuoden 1921 kesämyrskyn riehuessa Perämerellä HL Hailuoto saapui Lumijoen Varjakkaan ja jäi noin 200 metrin päähän rannasta. Päällikkö antoi höyrypillillä vihellyksiä kutsuakseen rannalta veneitä hakemaan laivalta pois jäävät matkustajat. Vain yksi pieni soutuvene lähti rannasta laivalle, vaikka päällikkö yritti tuloksetta kutsua lisää veneitä. Kun vene saapui laivan kylkeen, kaikki 18 maihin pyrkivää matkustajaa matkatavaroineen ahtautuivat veneeseen piittaamatta päällikön varoituksista. Päällikkö kehotti jättämään matkatavarat laivalle, mutta hänen neuvoistaan ei piitattu. Vene lähti laivan laidalta pahasti ylikuormattuna. Muutamia minuutteja sen jälkeen, kun vene oli lähtenyt kohti rantaa, laivalta huomattiin veneen alkaneen upota. Päällikkö käänsi laivan takaisin, mutta aluksen ja laivalla olijoiden turvallisuuden vuoksi päätti kuitenkin jäädä kauemmas karikoista nähdessään rannalta lähtevän veneitä pelastamaan hädässä olevia. Vene kaatui myrskyssä ja kaikki siinä olijat joutuivat veden varaan. Kaksi naista onnistui pysyttelemään ylösalaisin kelluvan veneen mukana sen ajelehtiessa rantaan. Vesi oli matalaa, jopa alle 1,5 metriä, sillä päällikkö ja miehistö näkivät joidenkin seisovan vedessä vain vyötäisiään myöten. Tästä huolimatta laivalta lähteneistä 18 matkustajasta viisi menehtyi. Heille on pystytetty muistomerkki Lumijoen Varjakkaan Hailuotolaivan viereen. https://fi.wikipedia.org/wiki/HL_Hailuoto
  • Hailuoto-laivan historiasta Hietalahden telakalta 1920 valmistunut Hailuodon höyryveneosuuskunnan tilaama HL Hailuoto kulki reittiä Oulun Oulunsalon- Varjakka-Lumijoen Varjakka-Hailuoto vuoteen 1925. Vuonna 1926 Lumijoki jäi pois ja vuonna 1954 jäi pois myös vakiopysähdys Oulunsalon Varjakassa. Vuonna 1921 viisi matkustajaa hukkui Lumijoen Varjakan edustalla matkustajia laivalta hakeneen liian täyteen lastatun soutuveneen kaatuessa kesämyrskyssä. Vuonna 1949 Hailuoto-laiva upposi Keskiselänmatalalla. Kaikki matkustajat pelastuivat. Hailuoto-laiva lopetti liikennöinnin elokuussa 1968, kun autolautta Merituuli aloitti liikenteen Hailuodon Santosen Huikun ja Oulunsalon Riutunkarin välillä. Alus toimi myöhemmin kahvilana Oulun kauppatorilla ja on nykyään kesäisin avoinna Lumijoen Varjakassa. https://yle.fi/uutiset/3-10320505

Aamulehti192116.07.1921 NO 160
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1376201?term=...
LIITTO192114.07.1921 NO 156 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1432329?term=...

• *Lumijoen Varjakassa menehtyneet henkilöt onnettomuudessa 12.heinäkuuta 1921.:
  • Saimi Vaaralaa, 37-vuotias, .
  • Saimi Lyydia Vaarala Saimi Vaarala
    
  • Työmiehenvaimo Riikka Hauru, Oulusta, S2-vuotias
  • Eerika Samuelintytär Hauru (Daavittila)
    
  • Torpparin vaimo Matilda Kauppi, Lumijoelta, 48-vuotias
  • Kaisa Matilda Reetantytär Kauppi Kaisa Matilda Kauppi (Tuorila)
    
  • Talokkaan tytär Aina Säikkälä, Lumijoelta, 17-vuotias. Hän on ollut Oulussa myyjättärenä eräässä kenkäliikkeesä ja oli nyt matkalla kesälomalle kotiin.
  • Aina Maria Hedvig Säikkä
  • Torpparinpoika Jaakko Vuotla , Lumijoelta, ikä kuolintiedon mukaan 11 v.
  • Jaakko Henrik Vuotila

Oulussa vesiliikenneonnettomuus

• 4. Oulussa vesiliikenneonnettomuus Oulu II:n niminen hinaaja katosi 21. marraskuuta 1943 Marjaniemen ja Kalajoen välisellä merialueella ja vei mukanaan yhdeksän miehistön jäsentä.

Kuva: Oulun Konepaja Oy:n vuonna 1908 valmistama hinaaja Warma, joka myöhemmin nimettiin uudelleen Oulu II:ksi. Oulu II katosi Hailuodon ja Kalajoen välillä vuona 1943.
Tuntematon - Outakoski, Aslak (1949) Oulun Konepaja Osakeyhtiö 1873-1948, Oulu: Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, pp. 65 ISBN: N/A.
Oulu II oli Oulu Oy:n omistama höyrykäyttöinen, jatkosodan aikana kadonnut hinaaja, jonka rakensi Oulun Konepaja Oy toiminimi J. W. Snellmannille. Tukkinippujen hinausta varten tarkoitettu alus laskettiin vesille vuonna 1908 nimellä Warma.

• *Oulu II lähti Oulusta 21. marraskuuta 1943 kohti Kalajokea noutamaan tukkilauttaa. Aluksen päällikkö oli päättänyt kiertää Hailuodon saaren merenpuolitse sen sijaan, että hän olisi ajanut suojaisempaa reittiä Hailuodon ja mantereen välisen salmen kautta. Aluksen lähtiessä Oulusta tuuli oli kohtalainen, mutta se voimistui päivän mittaan. Hinaaja katosi jäljettömiin Marjaniemen ja Kalajoen välisellä merialueella ja vei mukanaan koko yhdeksänhenkisen miehistönsä, johon kuului yksi nainen. Turman syy on edelleen epäselvä. Aluksen hylkyä tai sen miehistön jäsenten ruumiita ei ole löydetty. Aluksen pelastusvene ajautui ilman airoja ja pohjatappia Hanhikiven niemen rantaan Pyhäjokisuulle. Perämeren pohjukasta Ruotsin puolelta on löydetty todennäköisesti Oulu II:n pelastusliivit. Oulu 2 sivuutti kello 13 tienoilla Marjaniemen, jossa kiikaroinut luotsi oli viimeinen hinaajan varmuudella tunnistanut henkilö. Marjaniemessä mitattiin länsiluode-tuulta kolmisen metriä sekunnissa. Myöhemmin illalla lounaistuuli yltyi aina 12 metriin sekunnissa. Hinaaja puski sivuvastaiseen tuuleen jopa 8 solmun nopeudella. Kölittömän hinaajan kansi ui hiililastissa syvällä, keskikohdiltaan vajaat puolisen metriä meren pinnan yllä. Hinaaja oli avomerellä heppoinen alus huonossa kelissä.
  • Tämä tiedetään: Hinaaja Oulu 2 lipui sunnuntaina 21. marraskuuta 1943 aamukahdeksan tienoilla Oulusta Perämerelle. Tarkoitus oli noutaa Kalajoelta syksyn viimeinen tukkilautta. Jatkosodan vuosina puusta oli pula ja hinaajan omistaja Oulu osakeyhtiö tarvitsi tehtaalle raaka-ainetta. Sää hinaajan lähtöhetkellä oli selkeä ja Perämeri oli ajankohtaan nähden yllättävän tyyni. Lähes 23 metriä pitkän hinaajan ruumaan oli lastattu polttoaineeksi 20 tonnia kivihiiltä, josta kannelle oli jäänyt kolmisen tonnia. Kansiluukut olivat avoinna hiilikasan peittäminä. Samoihin aikoihin myös pienempi Oulu 3 -hinaaja suuntasi Kalajoelle noutamaan tukkilauttaa. Alukset erkanivat toisistaan ennen Hailuotoa. Oulu 3 suuntasi kulkunsa Hailuodon maapuolista reittiä pitkin, kun taas Oulu 2 lähti kiertämään Hailuotoa meren puolelta. Vain toinen hinaajista saapui perille.
  • Ammattitaitoinen miehistö Oulu 2:n päälliköllä Iivari Karppisella oli parinkymmenen vuoden merikokemus. Hän oli työskennellyt aikaisemmin Oulujärvellä. Pienen pojan isä, konemestari Ahti Mikkonen työskenteli talvet korjauspajalla, mutta kesät hän viihtyi merellä. Lämmittäjä Emil Heusala pyydettiin lomalta vielä yhdelle työkomennukselle. Varsinainen hinauskausi oli loppunut aikaisemmin syksyllä. Heusala laski ehtivänsä naimisiin reissun jälkeen, sillä hänet oli kuulutettu avioliittoon jo kolme kertaa. Hääjuhlan tielle oli kuitenkin aina tullut jokin este. Leskimies Heusalalla oli lisäksi kaksi lasta. Matka jäi lämmittäjän viimeiseksi. Miehistöön kuului myös pari tilapäistä työntekijää. Hinaajan ainoa nainen, kokki Senja Viero tuurasi aluksen vakituista keittäjää. Oulu oy:n emäntäkurssit suorittanut Viero oli ensimmäistä kertaa merellä. Lämmittäjä Leander Arffman oli seilannut meriä ja kiertänyt Amerikkaa lähes 30 vuotta. Hän oli selviytynyt valtamerillä hengissä kahdesta haaksirikostakin. Sotarintamilla oli rauhallisempi jakso ja Oulu-yhtiö oli kutsunut Lauri Vallon siviilityöhön hinaajan perämieheksi. Hän lähti viimeiselle työmatkalleen kummallisissa varusteissa: pyhäpuku yllä ja ase matkatavaroissa.
  • Perämeren myrsky yllätti Kapteeni Iivarinen piti kapeaa ja matalaa rantareittiä vaarallisena. Ulkoväylällä oltiin kuitenkin enemmän sään armoilla. Varsinkin etelätuuli iski armottomasti ja nostatti aaltoja. Oulu 2 sivuutti kello 13 tienoilla Marjaniemen, jossa kiikaroinut luotsi oli viimeinen hinaajan varmuudella tunnistanut henkilö. Marjaniemessä mitattiin länsiluode-tuulta kolmisen metriä sekunnissa. Myöhemmin illalla lounaistuuli yltyi aina 12 metriin sekunnissa.
  • Marjaniemen jälkeen hinaajasta ei tehty havaintoja. Myös Savukoski on kuunnellut kalastajien ja kyläläisten kertomia huhuja, joita kadonneesta hinaajasta liikkui vielä kauan sodan jälkeen. ”Heittikö äkillinen tuulenpuuska vesiryöpyn syvällä uineeseen hinaajaan vai tapahtuiko jotain muuta yllättävää?” hän pohtii. Hinaaja puski sivuvastaiseen tuuleen jopa 8 solmun nopeudella. Kölittömän hinaajan kansi ui hiililastissa syvällä, keskikohdiltaan vajaat puolisen metriä meren pinnan yllä. Hinaaja oli avomerellä heppoinen alus huonossa kelissä.
  • Hinaajan katoamisesta ei osattu aluksi huolestua. Huonosta säästä johtuen ajateltiin, että kapteeni oli ankkuroinut aluksen Maakallan suojaan tai lähemmäksi rannikkoa. Miehistöllä oli muonaa yli kahden viikon matkaa varten ja polttoainettakin tankissa yli sadan tunnin ajoon. Sisaralus Oulu 3 joutui vaikeuksiin myrskyn keskellä. Se pääsi Raahen satamaan, jossa odotti aikansa Oulu 2:ta ennen kuin lähti paluumatkalle
  • Alkuviikosta huoli hinaajan katoamisesta kasvoi. Keskiviikkona Oulun radioaseman kautta kuultiin iltauutisten jälkeen outo tiedotus, joka toistettiin myöhäisuutisten jälkeen: ”Laivuri Iivari Karppinen, koetan etsiä teitä huomenna, Ouluyhtiö.” Yleisradion uutiset kertoi hinaajan katoamisesta seuraavana iltana. Hinaajan tuntomerkit luettiin myös Ruotsin radiossa havaintojen toivossa. Kaleva-sanomalehti otsikoi 26. marraskuuta: ”Oululainen hinaaja-alus joutunut kadoksiin Marjaniemen ja Kalajoen välillä”. Venäläisten radiopropaganda muokkasi uutista. ”Moskovan Tiltu” irvaili, kuinka tannerilais-mannerheimiläisillä on taas yksi laiva hukassa. Kadonnutta hinaajaa etsittiin merellä ja lentokoneilla ilmasta käsin aina Pohjois-Ruotsin rannikkoa myöten. Mitään jälkiä ei löytynyt. Marraskuussa 1943 etsintöjä vaikeuttivat sakea sumu ja lumipyry. Oulu oy lupasi hinaajan löytymisestä 150 000 markan palkkion. Etsinnät lopetettiin tuloksettomina 7. joulukuuta. Sää kylmeni ja meri jäätyi nopeasti. Suomi oli sodassa, ja miehiä tarvittiin muualle. Ensimmäinen merkki hinaajasta löytyi 13. joulukuuta. Pyhäjoen Hanhikiven saaren laidalta löytyi pelastusvene, jonka perälaudassa luki mustin kirjaimin Oulu 2. Tornioon saakka ajautui pelastusliivi, josta oli yliviivattu Warma ja sen yläpuolelle oli kirjoitettu Oulu II. Warma oli Oulu 2:n entinen nimi. Öljyläikkiä, laivan osia, moottorin kappaleita tai miehistön ruumiita ei kuitenkaan löydetty. Salaperäisyys verhosi kadonnutta hinaajaa, mikä lietsoi huhuja. Hinaajan arveltiin ajaneen miinaan tai joutuneen sukellusveneen torpedon upottamaksi. Oliko hinaajan upottanut venäläinen tai saksalainen sukellusvene, riippui kertojan poliittisesta kannasta. Tapahtumayönä kerrottiin Pyhäjoen rannikolle kantauneen mereltä voimakas räjähdyksen ääni. Myös hinaajan kaappauksesta liikkui varma tieto. Miehistön kerrottiin loikanneen Neuvostoliittoon. Vai oliko hinaaja suorittamassa armeijan salaista tehtävää? Joku tiesi, että hinaaja kuskasi juutalaisia sotaa pakoon Ruotsiin. Läpimärkä hiililasti riesana. Kun viranomaiset lopettavat kadonneen etsinnät, Reino Savukoski on yleensä omaisten viimeinen toivo. Hän on löytänyt vuosien varrella noin 120 ruumista. Etsijöillä on oma epäilynsä uppoamisen syystä. ”Jos Oulu 2 olisi räjähtänyt, olisi siitä jäänyt mereen jotain kappaleita tai öljyä. Ruumis nousee pintaan alle 20 metristä, mikä viittaisi siihen, että hinaaja on uponnut syvemmälle”, Raimo Lehtimäki arvelee. Taari pohtii onnettomuuden syyksi painavan hiililastin kastumista kannella ja veden pääsyn avoimista luukuista konehuoneeseen. Merimatkan aikana vesi liotti hiiliä kannella ja vettä valui huomaamatta pikku hiljaa ruumaan. Hinaaja täyttyi lopulta vedellä ja tasapaino heikkeni. Hinaajan täyttyessä vedellä miehistö jäi loukkuun, koska yhtään ruumista ei ole löytynyt. Hinaaja upposi ilmeisesti erittäin nopeasti. Pitkään tiedettiin, että viimeinen henkilö, joka näki aluksen koko miehistön, oli Iivari Karppisen kollega, laivuri Lauri Starck.
  • Oulu II:n niminen hinaaja: Rakennettiin 1908 Oulun Pikisaaren telakalla. Pituus 22,59 m, leveys 5,4 m, korkeus 2,24 m, syvyys 2,3 m. Moottori Drippel-kone, 290 hevosvoimaa. Suurin nopeus 11 solmua (20, 4 km/t). Kantavuus: 17,93 netto- ja 61,41 bruttorekisteritonnia. Talvisodan aikana Oulu 2 jäi Reposaaren edustalla jäiden puristukseen ja upposi. Hinaaja nostettiin ylös talvisodan jälkeen ja peruskorjattiin. Lähteet: Oulun kaupungin poliisilaitoksen poliisitutkintapöytäkirja sekä lehtiartikkeleita.
  • Oulu 2:n miehistö: Kapteeni Iivari Karppinen (s. 1905, Säräisniemi), I Konemestari Ahti Mikkonen (1915, Oulu), II Konemestari Svante Pisilä (1906, Alavieska), Perämies Lauri Vallo (1901, Alatornio), Kansimies Matti Suorsa (1926, Tyrnävä), I Lämmittäjä Emil Heusala (1904, Haukipudas), II Lämmittäjä Leander Arffman (1888, Oulu), III Lämmittäjä Reino Nalkki (1924, Oulu), Keittäjä Senja Viero (1922, Nivala).
  • Hinaajan miehistö, jotka hukkuivat onnettomuudessa 21. marraskuuta 1943 :
  • 38-vuotias päällikkö IIvari Karppinen Oulusta,
  • 28-vuotias konemestari Ahti Mikkonen Oulusta,
  • 27-vuotias konemestari Svante Pisilä Oulusta,
  • 39-vuotias I-lämmittäjä Emil Heusala Haukiputaalta,
  • 42-vuotias perämies Lauri Vallo Alatorniolta,
  • 55-vuotias II–lämmittäjä Leander Arffman Oulusta,
  • 19-vuotias nuorempi lämmittäjä Reino Nalkki Oulusta,
  • 17-vuotias kansimies Matti Suorsa Oulusta ja
  • 21-vuotias keittäjä Senja Viero Nivalasta.
    • Senja Viero
  • Lähde: https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/suomen-tunnetuin-laivamysteeri-od...
  • https://www.kaleva.fi/mysteeri-missa-katosivat-oulu-2-hinaaja-ja-se...

Pyhäkosken veneonnettomuus

• Pyhäkosken veneonnettomuus tapahtui Oulujoen Pyhäkoskella 2. elokuuta 1944 kun Oulun varuskunnasta koskenlaskuun lähteneen seurueen vene törmäsi joen poikki asetettuun vaijeriin ja kaatui jolloin veneessä olleista 20 henkilöstä kuusi hukkui. Hukkuneet olivat lottia ja upseereita.
  • 18 hengen seurue johon kuului varuskunnan aliupseereita ja lottia lähti keskiviikkoiltana kello 21–22 tienoilla Utajärven Ojalta koskenlaskuun Oulujoelle Suomen Matkailijayhdistyksen koskiveneellä. Veneen ohjaajana toimi valantehnyt koskenlaskija Iikka Vähäoja ja soutajana Teuvo Ristiniemi. Vene törmäsi Pyhäkoskella Muhoksen Leppiniemen kohdalla virran poikki kulkeneeseen sinkkivaijeriin jolloin veneen tuhto katkesi, peräosa täyttyi vedellä ja vene kaatui veneessä olleiden joutuessa koskeen. Toinen koskea laskenut vene välttyi juuri ja juuri törmäämästä vaijeriin. Osa veteen joutuneista onnistui pysymään veden pinnalla veneen jäännösten ja pelastuskölien avulla kunnes he pääsivät rantaan kosken alapuolella. Onnettomuudessa hukkuivat kersantti Kaarlo Henrik Nurro (s. 1907), alikersantti Eino Emil Järvelin (s. 1915), korpraali Eino Fredrik Kuusisto (s. 1921) sekä lotat Sylvi Niemi (s. 1911), Alma Ikonen (s. 1916) ja Aune Poutiainen (s. 1917).
  • Kaarlo Henrik Nurro, synt. 18. 2. 1907, kotoisin Oulusta, alikersantti Eino Emil Järvelin, synt. 12. 2. 1915, kotoisin Limingalta, korpraali Eino Fredrik Kuusisto, synt. 28. 7. 1921, kotoisin Kurikasta, lotta Sylvi Niemi, synt. 15. 11. -11, kotipaikka Tampere, lotta Alma Ikonen, synt. 17. 10. 1916, kotipaikka Tyrnävä ja lotta Aune Poutiainen, synt. 27. 3. 1917, kotipaikka Utajärvi.
  • Pyhäjoen veneonnettomuus lopetti vuonna 1898 alkaneen Oulunjoen koskimatkailuliikenteen kun koskenlaskijoille ei enää myönnetty lupia ja vähän myöhemmin Pyhäkosken vesivoimalaitostyöt estivät kokonaan veneliikenteen.
  • Pyhäkosken veneonnettomuudessa 2. elokuuta 1944 hukkuivat:
  • Kersantti Kaarlo Henrik Nurro (s. 1907)
  • Alikersantti Eino Emil Järvelin (s. 1915)
  • Korpraali Eino Fredrik Kuusisto (s. 1921)
  • Lotta Sylvi Niemi (s. 1911)
  • Lotta Alma Ikonen (s. 1916)
  • Lotta Aune Poutiainen (s. 1917)

Kuvassa ei ole onnettomuusvene. Matkailijoita kuljettava koskivene Muhoksen Pyhäkoskessa. Pietinen, Aarne, kuvaaja 1936 CC BY 4.0 Historian kuvakokoelma. Matkailun edistämiskeskuksen kokoelma.

• *Lähde: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4kosken_veneonnettomuus?fbc...
  • Toistakymmentä henkeä hukkunut keskiviikoiltana Oulujoen Pyhäkoskessa, Laatokka 04.08.1944, nro 175, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineisto https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1743525?page=...
  • https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1743515?page=...
  • http://www.kirjastovirma.fi/oulujoki/koskenlasku
  • https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/13/oulujoen-vanha-venereitti

Sodan seurauksena menehtyneitä

Sotien seurauksena menehtyneet henkilöt Oulussa

• Talvisodassa Oulussa oli useita ilmahälytyksiä, mutta vain kaksi neuvostoliittolaiskoneiden pommitusta 1.1. ja 21.1.1940. Pommituksissa kuoli viisi ihmistä. Palopommien aiheuttamat vahingot jälkimmäisessä pommituksessa arvioitiin yli 3 miljoonaksi markaksi
• Suurimmat tuhot aiheutuivat neuvostoliittolaiskoneiden pommituksissa helmikuussa 1944. Neljä ihmistä kuoli ja rakennuksille aiheutuneet vauriot arvioitiin hieman yli 100 miljoonaksi markaksi.
• Lähde: https://www.ouka.fi/oulu/oulu-tietoa/oulu-1960-2013

Kuusamon Lämsänkylässä partisaanijoukko v. 1943

Kuusamon Partisaanien uhrien muitomerkki https://www.kuusamo.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/museot-ja-...

• Venäläinen partisaanijoukko hyökkäsi 18. heinäkuuta 1943 pahaa-aavistamattoman talonväen kimppuun Kuusamon Lämsänkylässä (Uusitalo), tappoi kuusi ihmistä taloon ja vei isännän mennessä eikä häntä koskaan löydetty.
• Hyökkäys tapahtui heinäkuiseen lauantai-iltaan, jolloin talonväki oli asettunut heinätöiden jälkeen yöpuulle. Talossa oli tuolloin seitsemän henkilöä. Yöllä koira oli alkanut kiivaasti haukkua ja lopettanut sitten äkkiä. Anna Lotta Määttä oli lähtenyt ilmeisesti ottamaan selvää, miksi näin tapahtui. Hän törmäsi partisaanijoukkoon, joka pahoinpiteli hänet ja raahasi ulos risukasan alle. Myös koira oli rusikoitu pyssynperällä kuoliaaksi.
• Sitten partisaanit olivat tunkeutuneet sisään ja tappaneet vuoteisiinsa sisällä olleet ihmiset, joiden joukossa kaksi pientä lasta. Nuorempi heistä oli alle vuoden ja häntä oltiin ilmeisesti juuri imettämässä. Rintamalta sairaslomalla olleen isännän Ville (Juho Vilhelm) Määtän he veivät mennessään ja surmasivat. Lisäksi partisaanit ottivat talon ruokavarat ja kaksi lehmää. Seuraavana aamuna naapureissa alettiin ihmetellä, miksei talon pihalla näy liikettä, ei mennä navettaan tai heinätöihin. Anna Lotta löydettiin löydettiin henkitoreissaan ja vietiin sairaalaan, jossa hän eli kymmenen päivää. Hän oli koettanut sanoa ryssä.
• Kylän asukkaat siirrettiin surmatyön jälkeen kauemmaksi rajasta, Sänkelään, Niskalaan ja Kortesalmelle. Vihollisten takaa-ajoon lähetettiin suomalainen partio, mutta partisaaneja ei tavoitettu. Raja oli tuolloin noin 30 kilometrin päässä ja partisaanit olivat tulleet Kenttikylän suunnasta Kenttipolkua pitkin.
• Partisaanit olivat tunkeutuneet sisään ja tappaneet vuoteisiinsa sisällä olleet ihmiset, joiden joukossa kaksi pientä lasta.
• Perhekunnittain lähdettiin hyökkäyksen jälkeen heti karkuun veneillä. Asukkaiden oli kuitenkin palattava piakkoin takaisin kotisijoilleen karjaa hoitamaan ja töitä tekemään. Mutta niin paljon oli pelko päällä, että yökunniksi mentiin saariin nukkumaan ja muun muassa Nastonsaareen ja Apajasaareen tehtiin kammeja. Partisaaneja pelättiin ja aina öiksi kokoonnuttiin yksiin tiloihin, koska merkkejä heidän lähistöllä olostaan oli.
• Venäläisiin arkistolähteisiin nojaavasssa teoksessa Rukiver! kerrotaan Lämsänkylän tapahtumasta. Sen mukaan venäläiset partisaanit olivat tehneet hyökkäyksen Sivolan kylään, jolla on tarkoitettu Lämsänkylää. Teoksen mukaan partisaaniosasto Bojevoi Klits (Taisteluhuuto), vahvuudeltaan 74 henkilöä osastokomentaja toveri Kantorovin ja komissaari Kudrjavtsevin johdolla toimi 16.6.43-2.8.43 vihollisen selustassa Kokosalmi, Kuusamo, Murtsaho, Suurjärvi -välisellä alueella.
• --  18.7.43 esikuntapäällikkö, toveri Golubejevin johtama partisaaniryhmä hyökkäsi suomalaiseen Sivolan kylään. Partisaanit sieppasivat kaksi lehmää ja 55 kiloa elintarvikkeita, mikä antoi osastolle mahdollisuuden suorittaa vielä muutamia taisteluoperaatioita, koska sen jäsenten ruokavarasto oli jo loppumassa. Kylää tuhottaessa tapettiin 7 henkeä. Yksi sotilas otettiin vangiksi. Kuulustelujen jälkeen hänet ammuttiin.
• Kaiken kaikkiaan Kuusamoon tehtiin vuosien 1942-1943 välisenä aikana neljä partisaanihyökkäystä. Lämsänkylän lisäksi Suorajärvellä 11.7.1942, Kuolion Niskalehdossa 3.10.1942 ja Kurvisen Isolehdossa 5.7.1942. Lisäksi Tammelasta todennäköisesti siepattiin kaksi miestä kesällä 1942 heinäniityltä.

Lähde: Rukiver! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. Teuvo Alava, Dmitri Frolov, Reijo Nikkilä. Helsinki 2003.

• Lämsänkylän partisaanien uhrien muistomerkki on pystytetty Tauriaisen tien varteen Uudentalon pihapiirin tuntumaan vuonna 1990.
  • Kylää tuhottaessa tapettiin 7 henkeä.
  • Kuusamon Lämsänkylän partisaani-iskussa menehtyneet 18.07.1943:
  • Määttä Juho Kustu, syntynyt 14.3.1862
  • Juho Kustu Juhonpoika Määttä (Uusitalo)
  • Määttä Anna Lotta, syntynyt 23.2.1872
  • Anna Lotta Määttä (Penikansuu)
  • Parkkisenniemi Reeta Ulla, syntynyt 10.8.1875
  • Reeta Ulla Kustaantytär Parkkisenniemi (Viinikka)
  • Määttä Lyydia Malia, syntynyt 25.5.1917
  • Lyydi Amalia Sylvesterintytär Määttä (Parkkisenniemi)
  • Määttä Toini, syntynyt 7.3. 1940
  • Toini Määttä
  • Määttä Seppo, syntynyt 15.11. 1942
  • Seppo Hannes Määttä
  • Määttä Juho Vilhem (Ville), syntynyt 19.1.1904
  • Juho Ville Määttä
  • https://www.koillissanomat.fi/lamsankylassa-muistettiin-partisaanie...
  • https://www.kuusamo.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/museot-ja-...

Projekti perustettu 27.11.2021. Ethän poista projektin perustamispäivämäärää.