Eemil Erkki Henrikinpoika Reijonen

Toimittaja, toimitusjohtaja, lähettiläs, arkistopäällikkö. filosofian maisteri. Helsinki. Aiemmin: Tampere ja Tallinna, Viro.

Syntyisin: Nurmes, Nurmes.

Syntymä / Birth / Рождение:

Nurmeksen evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1869: Nurmes Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1869: Нурмес евангелическо-лютеранский приход, рождений 1869 г.:

Synt. 18.05.1869, kast. 02.06.1869. Emil Erik. Henrik Wilh. Reijonen hu Kaisa Sofia Sopola.

Nurmes > syntyneet, 1862-1879 > 55: huhtikuu, toukokuu, kesäkuu > MKO888-893 [https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=240...]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Rantasalmen evankelisluterilainen seurakunta, vihityt v. 1896: Rantasalmi Evangelical-Lutheran Parish, Marriages year 1896: Рантасалми лютеранский приход, браки 1896 г.:

Vihkipvm 16.07.1896. Filosofian kandidaatti, nuorimies Eemil Erkki Reijonen, 27, Helsingistä, Kirkkoherran tytär, neiti Lyyli Westerlund, 22, Rantasalo 14. Fol. 1453. K. A. Lauri

Rantasalmi > vihityt, 1884-1902 > 42: v. 1896 > MKO4-6 [https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=551...]

Kuolema / Death / Смерт:

Erkki Reijonen kuoli Helsingissä 04.05.1940.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Eemil Erkki Reijonen, kutsumanimeltään Erkki, syntyi 1869 Nurmeksessa maakauppias Henrik Vilhelm Juhonpoika Reijosen ja hänen vaimonsa Kaisa Liisa Matintytär o.s. Klemetin eli Sopalan perheeseen nuorimpana lapsena. [1, 2] Erkki Reijonen sai ensiopetuksensa "pikkulasten koulussa" Nurmeksessa. Isän kuoltua keväällä 1872 perheen elämä vaikeutui sen verran, että Erkki joutui muutaman vuoden kuluttua muuttamaan äitinsä kanssa Joensuuhun joulukuussa 1877. Kevätlukukauden 1878 hän kävi ns. Alopaueksen valmistavaa koulua, jonka opetuksesta vastasivat lyseon opettajat ja siirtyi syksyllä kaupungin neliluokkaiseen lyseoon. Sen käytyään Erkki siirtyi viidennelle luokalle Jyväskylän lyseoon, josta hän pääsi ylioppilaaksi 1. kesäkuuta 1886. [3, 2]

Erkki Reijonen aloitti yliopisto-opintonsa Helsingin yliopistossa syksyllä 1886 ja liittyi Savo-Karjalaiseen osakuntaan. Hän opiskeli filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa pääaineenaan suomen kieli. Reijonen rahoitti opintojaan toimimalla kotiopettajana ja ottamalla osaa sanomalehtityöhön pienillä käännöksillä ja uutisilla. [3, 2]

Millainen oli aatemaailmaltaan se 1800-luvun lopun Suomi, jossa Erkki Reijonen nuorena ylioppilaana heräsi yhteiskunnalliseen tietoisuuteen? Yleinen taloudellinen ja sivistyksellinen kehitys oli vahvasti viriämässä. Yhteiskunnallisen toimeliaisuuden lisääntyminen hyvin monilla aloilla toisaalta kasvatti myös maan sisäisistä kielioloista johtuvia jännitteitä. Suomalaisen ja ruotsalaisen nationalismin yhteenotto oli käynyt väistämättömäksi. Savo-karjalaiset ylioppilaat antoivat kielirintamien yhteenotossa näkyvän panoksensa eritoten Suomalaisen Nuijan riveissä. Sen radikaali äärisiipi K.P.T.-ryhmä, jonka tavoitteena oli sivistyneistön täydellinen suomalaistaminen, sai kannatusta osakunnassa. Suomalaisen Nuijan riveissä eräs merkittävimmistä hahmoista oli Juho Heikki Reijonen, Erkki Reijosen vanhempi veli. Hän toimi Nuijan sihteerinä ja kirjoitteli osakunnan lehteen pakinan tapaisia kirjoitelmia. Veljensä jalanjälkiä seuraten myös Erkki Reijonen hakeutui samoihin piireihin, tosin vuosikymmentä myöhemmin. [3, 2]

Kansatieteelliset matkat

Savo-Karjalaisen osakunnan toimialueella sai paljon huomiota kansallisen sivistyksen nostaminen. Osakunnan eräs perinteisiä toimintatapoja oli ylioppilaiden matkustelu perehtymässä kansan elämään, elintapoihin ja kulttuuriin. Heillä oli myös tärkeä valituksellinen tehtävä. Erkki Reijonen lähetti stipendihakemuksen huhtikuussa 1888 osakunnalle ja kirjoitti sen rehevällä savon murteella. Stipendi myönnettiin ja matka toteutui. Matka ulottui suunnitelman mukaisesti Repolan ja Himolan pitäjiin Aunuksen Karjalassa. Reijosella oli kansallisromanttiset syyt lähteä matkalle. Hänelle poliittinen valistus ei vielä tässä vaiheessa ollut erityisen tärkeä motiivi. [3, 2] Matkalle lähtivät Reijosen lisäksi Kyösti Melander ja Kalle Cleve. [4, 2]

Erkki Reijonen kertoo saapumisestaan Repolaan [4, 2]:

Oli jalkataivalta Ruunaaseen ja muutaman veden poikki päästyä rajalle ja edelleen aina siihen kohtaan Lusman kylää, missä Suomen puolelle juokseva Tuulijoki lähtee Repolan puolen suuresta Tuulijärvestä. Kotvan huhuiltua ja merkkejä annettua tuotiin vene niskalahden toisella puolella olevasta komeasta talosta. Se oli Riion Petrin (Petter Grigorieff) talo, jo päältä nähden varakas ja upea, Suomen tapaan rakennettu. Jouduimme taloon parhaaksi Petrin päiville, isännän nimipäiville, joita vietettiin samalla seutukunnan Petrin praasnikkana. Väkeä oli talo täynnä, kaikki rahvas iloissaan ja vierasvaraisuus aivan suurenmoista. Kun toisena päivänä ajan jo taaskin pidättelyjen vuoksi pitkälle kuluttua lähdimme soutumatkalle Tuulijärven pohjoispäätä kohti, ei minkäänlaisesta muusta maksusta tullut kysymystäkään kuin mitä ehkä päänalusen alle vuoteeseen jäi. Sitä runsaamma soutupalkan saivat saattajat, jotka kuuluivat olevan isännän varattomamman veljen väkeä, kun oli Tuulivaaran rantaa, puolentoista kymmenen virstan päähän, päästy. [4, 2]
Vauras oli täälläkin Tsernin talo, johon meidät oli neuvottu. Mutta kauvan ei siinä viivytty, sillä isäntä oli sairaana, eläen mielikuvien maailmassa; olipa meidänkin kanssamme puhellessaan näkevinänsä mustan ketun juoksevan aitan alta. Painuttiin siis patikoimaan kohti seuraavaa kylää, Koroppia. Sinne jouduimme jälkeen puolen yön ja lopulta pirttiin Maurosen (virall. Mavrojeffin) talossa. Emännät ovat aina herkkäkorvaisimpia ja niin tässäkin. Hän kapsahti pystyy, sai kuulla vieraiden olevan Suomen puolelta ja pyytävän yösijaa. Tottahan toki. Niin herttaisia ja lämpimiä tervetuliaisia kai harvoin kuulee kuin Maurosen emännältä. Ja, vaikka kallistui jo aamuyöksi, hän ajoi ylös koko talonväen vieraita tervehtimään ihan nuorimpia myöten. Tuossa paikassa oli Moarii, talon tytär, laittanut ateriankin ja tsaijut valmiiksi, koska vierailla oli tietysti nälkä, niinkuin olikin, vaikkei siihen näin yöllä olisi rohettu vihjatakaan. [4, 2]

Kesällä 1889 Reijonen toimitti äänneopillisen tutkimuksen [5] Nurmeksen murteesta, joka julkaistiin erillispainoksena ja hän sai siitä yliopistollisen palkinnon. [3, 2] Reijonen kertoo [5, 2]:

Nurmeksen murretta puhutaan suurimmassa osassa Nurmeksen pitäjästä. Sitä on ennen arvattavasti puhuttu koko Nurmeksessa, mutta nykyjään on pitäjään koillisosassa, Jonkeren kulmalla, kuhmolainen asutus tunkenna tahi tunkemassa tieltään nurmekselaisen. Jotenkin sama laita on Mujehjärvessä. Petäiskylän, Kuohatin ja Saramon saloilla asuu kanssa paljo kuhmolaisia, joku perhe pääkylissäkin, jopa Ylikylässä asti. Nilsiän rajalla taas kuulee sen murteen vaikutuksia, vaikken ne niin isoja ole. Siellä tapaa väki tiheään esim. liutuneita konsonantteja. Rautavaaralla on puhe Nurmeksen ja pohjois-Savon kielten sekoitusta. [5, 2]

Reijonen valmistui filosofian kandidaatiksi 18.2.1891. Hän teki vuosisadan vaihteessa useita opintomatkoja mm. Viroon ja Egyptiin. Hän toimi monissa eri tehtävissä toimittajan työstä toimitusjohtajan vakanssiin ja kuului useisiin johtokuntiin, joissa oli välillä puheenjohtajanakin, kuten esimerkiksi Tampereen nuorsuomalaisessa Kunnallisklubissa. [3, 2]

Päivälehti

1900-luvun ensimmäisinä vuosina Reijonen osallistui aktiivisesti politiikkaan ja oli poliittisesti sitoutunut Nuorsuomalaiseen puolueeseen toimien piirihallituksen jäsenenä ja ajoittain puheenjohtajanakin. [3, 2]

Veljensä Juho Reijosen seurassa Erkki Reijonen joutui nuorsuomalaisten tilaisuuteen, jossa oli tarkoitus sopia uuden sanomalehden perustamisesta. Lehteen oli koetettu saada lupautumaan avustajiksi ajan tunnetuimpia uushenkisiä kirjallisia kykyjä. Erkki Reijonen ei aluksi tiennyt mistä tilaisuudessa oli kysymys. Perustettu lehti sai nimekseen yksinkertaisesti Päivälehti, ja siitä tuli Helsingin Sanomien edeltäjä. Erkki Reijosesta tuli Päivälehden aputoimittaja helmikuun alussa 1891. Hän oli lehden nuorin toimittaja ja sai varsin pian lempinimen "Pikku tieto". Päivälehden ympärille oli ryhmittynyt joukko huomattavia kirjailijoita ja taiteilijoita, mikä takasi lehdelle kirjallisesti tasokkaan toimittaja- ja avustajajoukon. [3, 2]

Kuva: Päivälehden toimitus 1893

Päivälehden toimituksesta 1893 otetussa kuuluisassa valokuvassa ovat mukana muun muassa Eero Erkko, Kasimir Leino, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Kuvan oikeassa laidassa on nuori suomen kielen maisteri Erkki Reijonen, lehden aputoimittaja. [6, 2]

Reijonen kuului Päivälehden piiriin, jossa etenkin lauantai-illat muodostuivat usein vilkkaiksi "seurustelu- ja ilonpitotilaisuuksiksi". "Siellä oli Gallénit (Akseli Gallen-Kallela), Arvid Järnefelt, Eero Järnefelt ja Armas Järnefelt, J. H. Erkot (J. H. Erkko), Ahot (Juhani Aho), Halos-Pekat (Pekka Halonen), Vikströmit (Emil Wikström), Merikannot (Oskar Merikanto)", Reijonen muisteli myöhemmin. Kaivohuone, Kappeli, Kämp ja Seurahuone kävivät tutuiksi monena arki-iltanakin. [6, 2]

Reijonen kuului Päivälehden piiriin, jossa etenkin lauantai-illat muodostuivat usein vilkkaiksi "seurustelu- ja ilonpitotilaisuuksiksi". "Siellä oli Gallénit (Akseli Gallen-Kallela), Arvid Järnefelt, Eero Järnefelt ja Armas Järnefelt, J. H. Erkot (J. H. Erkko), Ahot (Juhani Aho), Halos-Pekat (Pekka Halonen), Vikströmit (Emil Wikström), Merikannot (Oskar Merikanto)", Reijonen muisteli myöhemmin. Kaivohuone, Kappeli, Kämp ja Seurahuone kävivät tutuiksi monena arki-iltanakin. [6, 2] Vakavan työn lomassa vietettiin hauskoja hetkiä ja Reijonen kuvaili ilmapiiriä reippaaksi. Lehden hyväksi oltiin valmiit tekemään kaikki mahdollinen. "Oli hurtti humööri ja repäisevä meininki". [3, 7, 2]

Ensimmäisenä sortokautena (1899-1905) hän toimi Tampereen seudun kagaalin puheenjohtajana ja rahastonhoitajana. Vuosien 1905-1906 ylimääräisillä valtiopäivillä hän edusti Tampereen porvariston jäsenenä. [3, 2]

Taloudenhoitajasta pankinjohtajaksi ja liikemiesuralle

Ajan kuluessa Reijosen poliittinen sidonnaisuus ja kiinnostus politiikkaan alkoi heiketä ja myöhempiä hänen toimiaan voidaan luonnehtia puolueettomiksi. Lähinnä häntä kuitenkin oli edistyspuolue, mikä johtui nuorsuomalaisesta taustasta. [3, 2]

Reijonen oli kääntänyt juttuja Venäjän ja Viron lehdistä ja tehnyt muita sekalaisia toimitustöitä kolmisen vuotta, kun hänet pyydettiin yllättäen lehden taloudenhoitajaksi, vaikkei hän tiennyt kirjanpidosta "pöykäsen pölähtävää". Vekselivetoisessa lehdessä juuri kirjanpito oli vähän niin ja näin. Pääkassakirjassa debet oli oikealla ja kredit vasemmalla. Kirjoituspalkkioista osa maksettiin lehden osakkeilla. Pikkuhiljaa lehden talous kohentui, ja Reijosella on siinä oma ansionsa. [6, 2]

Kun Reijonen siirtyi 1898 Kansallis-Osake-Pankin (KOP) Tampereen konttorin johtajaksi, toimitustoverit ennustivat, että moinen saituri varmaan kuolisi rikkaana miehenä. [6, 2] Toisin kävi. Läheinen yhteistyö hyvien ystävien ja monivuotisten työtoverien kanssa päättyi. Reijosen oli tavallaan helppo lähteä Päivälehdestä, koska hän oli onnistunut saamaan lehden taloudellisesti jaloilleen. Hän sai jälkeenpäin paljon kiitosta työstään, suunnitelmallisuudestaan ja järjestelykyvystään. [3, 2]

Reijosen liikemiesurassa on monta vaihetta, ja muutaman kerran häntä kohtasi huono onni. Pankkimiehen ura jäi lyhyeksi, ja seuraavat puolitoista vuosikymmentä Reijonen hoiti Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n pääkirjanpitäjän ja kirjeenvaihtajan tointa. Hän oli aktiivisesti mukana tamperelaisessa kunnallispolitiikassa. Keväällä 1916 Reijonen kutsuttiin Oy Minna Canthin perillisten toimitusjohtajaksi Kuopioon. Pesti jäi lyhyeksi, kun hän perusti syksyllä 1916 Itä-Suomen Kutomo Oy:n. Myllerrysten vuodet 1917–1918 sattuivat liiketoimien kannalta huonoon ajankohtaan. "Mahdottomat konjunktuurit" pakottivat lopettamaan liikkeen. Kesällä 1919 Reijonen valitti, että vain kunnia on jäljellä, kun hän haki KOP:n Lontoon kirjeenvaihtajan paikkaa. [6, 2]

Nuoren tasavallan lähettiläs

Suomesta tuli tasavalta kesällä 1919. Presidentiksi valittiin K. J. Ståhlberg, ja ulkoministerin tehtäviä hoiti Rudolf Holsti, Helsingin Sanomien piiriä molemmat. Reijonen kyseli entiseltä asuintoveriltaan Eero Erkolta, joka istui maan hallituksessa, löytyisikö vanhalle ja väsyneelle veljelle jotakin paikkaa ulkoasiainhallinnosta. [6, 2]

Kysymys sattui hyvään ajankohtaan. Ulkoministeri Holsti halusi, että lähettiläiksi nimitetään luotettavia tasavaltalaisia. Hän tarjosi syyskuun alussa 1919 Reijoselle lähettilään paikkaa Norjasta. Reijonen kursaili. Hän katsoi, ettei hänellä ollut niin tärkeään toimeen tarpeellisia edellytyksiä. Pelkkä suomalaisuus ja tasavaltalaisuus eivät riittäneet. Hän oli omasta mielestään ulkonäöltään kaikkea muuta kuin edustava henkilö, käytökseltäänkin talonpoikainen, arka ja kömpelö. Hän ei voinut ajatella seisovansa kuninkaallisilla vastaanotoilla pitkien ja komeiden norjalaisten rinnalla. Hän ei osannut ruotsia virheettömästi eikä ranskaa. Saksaa hän puhui huonosti ja englantia kankeasti. [6, 2]

Pari viikkoa myöhemmin Holsti asetti Reijosen seinää vasten, ja tämä suostui Suomen edustajaksi Viroon. Lähettilääksi hänet nimitettiin syksyllä 1921, ja tammikuussa 1922 hänet akkreditoitiin myös Latviaan. [6, 2]

Reijonen ei viihtynyt tehtävässään. Hän ei saanut omien sanojensa mukaan oikein mitään aikaan, ja häntä arvosteltiin. Kun ulkoministeri Holsti joutui eroamaan ulkoministerin tehtävistä keväällä 1922, Reijonen kirjoitti presidentti Ståhlbergille. Hänen ajatuksenaan oli, että hän saisi jonkin sopivan retriittipaikan Suomesta ja "laittaisivat Holstin Viroon ja Latviaan", koska suurempia ja tämän kykyä vastaavia paikkoja –Lontoossa tai Pariisissa – ei näkynyt vapautuvan ja Holsti tuli pitää diplomaattiuralla, johon hän oli kuin luotu. [6, 2]

Reijonen ilmaisi syksyllä 1922 uudelleen halunsa päästä pois Tallinnasta ja ryhtyi hakemaan tointa liikealalta, missä hän ei kuitenkaan onnistunut. Lopulta Helsingissä ei odoteltu, vaan vastentahtoinen Reijonen painostettiin ottamaan vastaan "kehnopalkkainen" ulkoministeriön arkistonhoitajan tehtävä, retriittipaikka jos mikä. Holsti nimitettiin Reijosen seuraajaksi. [6, 2]

Erkki Reijonen kirjoitti maaliskuussa 1923 eräälle ystävälleen, että hän on toimessa Ulkoministeriössä odotellessaan sopivaa paikkaa liikealalta. Sellaista ei koskaan löytynyt. [4, 2] Hän toimi eläkeikäänsä saakka Ulkoministeriössä arkistopäällikkönä. [8, 2] Hän toimi myös aktiivisesti Helsingin Aitosuomalaisessa Kerhossa ja Helsingin Prometheus-kerhossa. [9, 10, 2]

Erkki Reijosen arkistoluettelo Päivälehden arkistossa

Viitteet:

• [1] Nurmeksen evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Heli Loikkanen: Harmaa eminenssi - Erkki Reijosen poliittinen toiminta Suomen historian murrosvuosina 1891-1923. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto 1999.
• [4] Erkki Reijonen: Muistelmia Karjalan retkeltä lähes 50 vuotta takaisinpäin. Viena-Aunus, 01.02.1936, nro 1-6, s. 14 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/525229?page=14] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• [5] Erkki Reijonen: Nurmeksen murteesta. Äänne- ja muoto-opillinen tutkimus-koe. Suomi, 01.01.1893, nro 6, s. 7 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1780587?page=7] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• [6] Jukka-Pekka Pietiäinen: Reijonen, Erkki. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (Viitattu 26.4.2021) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste [http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-008025] (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
• [7] Erkki Reijonen: Muisteloita Päivälehden ensi vuosikymmeneltä. Päivälehden muisto. 1929, ss. 119-121.
• [8] Kaksi merkkihienkilöä karjalaisella työvainiolla. Viena-Aunus, 09.06.1939, nro 6, s. 7 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/529711?page=7] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• [9] Helsingin Aitosuomalainen Kerho. Aitosuomalainen, 12.02.1932, nro 6, s. 20 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498101?page=20] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• [10] Helsingin Prometheus-keho r.y:n vuosikokous. Prometheus, 01.10.1936, nro 10, s. 6 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/613666?page=6] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Nurmeksen paikkakuntaprojekti
• Tampereen paikkakuntaprojekti
• Helsingin paikkakuntaprojekti
• Tammerfors Nyheter, 30.07.1913, nro 115, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1309460?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Registeringstidning för varumärken, 01.01.1916, nro 621, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1016186?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Registeringstidning för varumärken, 01.01.1916, nro 635, s. 8 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1016200?page=8] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Mercator, 26.09.1919, nro 39, s. 31 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1104440?page=31] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Toukomies, 01.06.1926, nro 6-7, s. 23 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/586660?page=23] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Turistföreningens i Finland årsbok, 01.01.1927, nro 1, s. 52 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/963880?page=52] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Suomi, 01.01.1929, nro 7, s. 317 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1792316?page=317] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Tähystäjä, 02.11.1929, nro 43-44, s. 11 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/501214?page=11] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Tähystäjä, 16.11.1929, nro 45-46, s. 9 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/502671?page=9] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Aitosuomalainen, 24.06.1932, nro 23-24, s. 41 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498090?page=41] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Ruusu-risti : okkultinen aikakauskirja, 01.09.1934, nro 7, s. 35 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832261?page=35] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Helsingin Sanomat, 16.11.1934, nro 310B, s. 4 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1831593?page=4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Viena-Aunus, 01.02.1936, nro 1-6, s. 11 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/525229?page=11] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Reijonen, Eemil Erkki. Aikalaiskirja 1934. [http://runeberg.org/aikalais/1934/0546.html] (Viitattu 26.04.2021)
• Prometheus, 01.01.1939, nro 5, s. 10 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/613703?page=10] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Teknillinen aikakauslehti, 01.05.1939, nro 5-6, s. 78 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1123188?page=78] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Aitosuomalainen, 10.05.1939, nro 9, s. 9 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/757159?page=9] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Hufvudstadsbladet, 18.05.1939, nro 132_2p, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2213007?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Mannen i kolboxen : John Reed och Finland / Max Engman, Jerker A. Eriksson., 1979, s. XX [https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2093987?page=77] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 26.04.2021)
• Reijonen Eemil Erkki. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopisto. [https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=2...] (Viitattu 26.04.2021)

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 278. viikkoprofiili (04.04.2021-10.04.2021).

Erkki Reijosen velipuoli Juho Heikki Reijonen oli Karjalan 277. viikkoprofiili.