Follow Us
Like Us
Matching family tree profiles for Elias Israel von Pfaler
view all
Immediate Family
-
-
-
-
-
-
-
-
father
-
mother
-
-
brother
-
About Elias Israel von Pfaler
Onko syntymäpaikka Hattula ? Ei löydy syntyneistä. Kassila ?
rustmästare, vääpeli
Kajaanin jääkäripataljoona - Pääkatselmusluettelo, 1740-1800 (WA1227-1228) > Sivu 56 113: sivu 56/1794; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=192... / Viitattu 30.10.2021
Kajaanin jääkäripataljoona - Pääkatselmusluettelo, 1740-1800 (WA1227-1228) > 200: sivu 42/1800; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=192... / Viitattu 30.10.2021
Lipunkantaja (vääpeli)
ELIAS ISRAEL PFALER
s. 10.8.1774 Pirkkala, k. 1849
Sotilasura:
Vääpelinä ja lipunkantajana Sotkamon komppaniassa ennen Suomen sotaa, kersanttina Sotkamon komppaniassa Suomen sodassa 1808-1809. Elias Israel Pfaler toimi myöh. Muonionniskan rajatullin tullipäällysmiehenä. Hänen pojanpoikansa Karl Alexander Pfaler oli Kuhmon kirkkoherrana vuosina 1884-1924.
Lähde: Hannu Romppainen, Kajaanin kuninkaallinen pataljoona, Ruodut, päällystö ja sotamiehet rajaseudun turvana 1788-1809, Opuspaja, 2021, sivu 396
Sotkamo - rippikirja, 1801-1806 (IK94 Iaa:12) > Sivu 141 145: sivu 141: NederSotcamo 39 Kijkarniemi; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=520... / Viitattu 30.10.2021
Kuhmo - rippikirja, 1811-1818 (IK110 IAa:6) > Sivu 63 68: sivu 64: Korpisalmi 4 Kettula; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=402... / Viitattu 30.10.2021
---------------------------------
Antero Heikkisen "Kirveskansan elämää" (WSOY, 1988) kertoo elämästä Kuhmossa 1800-luvun alkuvuosina. Kirjassa kerrotaan myös kersantti Pfalerin elämästä Kuhmossa. Pfalerin suku oli alunperin Brabantista ja katsottiin aateliseksi. Kersantti Pfaler oli kotoisin Pirkkalasta, jossa hänen suvullaan oli ollut läänityksiä 1600-luvulla. Pfaler muutti Kuhmonniemen Kettulaan yhdessä siskonsa Hedvig Sofian kanssa 1790-luvun lopussa, kävi välillä asumassa Hämeessä ja sotimassa Suomen sodassa, palasi Kuhmoon ja muutti sitten takaisin Hämeeseen noin vuonna 1820.
Kersantin ensivuosia Kuhmossa varjosti oikeudenkäynti, jossa Pfalerin naapuritalon isännän, kirkkoväärti Juho Huotarin tytär Riitta väitti Pfalerin saattaneen hänet kahdesti raskaaksi. Ensimmäinen raskaus päättyi tytön (Hedvig Catharina) syntymään vuona 1799. Vuonna 1800 Riitan raskaus päättyi salasynnytyksen jälkeen lapsen kuolemaan.
Kun Riittaa syytettiin syyskäräjillä 1800 lapsenmurhasta, väitti Riitta samalla naapuritalon kersanttia molempien lasten isäksi. Riitta ei ollut suostunut nimeämään ensimmäisen lapsen isää synnytyksen jälkeen vaan otti vastaan sakkorangaistuksen käräjillä. Vuonna 1800 Riitta väitti kersantin maksaneen ensimmäisestä lapsesta tuomitut sakot ja sen jälkeen olleen aviolupauksen varjolla lihallisessa yhteydessä Riittaan lähes päivittäin. Lisäksi Riitta syytti kersanttia sikiön vahingoittamisesta. Riitan kertomuksen mukaan hän oli kertonut Pfalerille toisesta raskaudestaan heti sen huomattuaan. Kaksi viikkoa ennen synnytystä Riitta ja Pfaler olivat olleet viereisillä hamppupalstoilla töissä, kun sanaharkan päätteeksi kersantti oli tönäissyt Riittaa ja puristanut hänta kovaa vuotäröltä. Tämän jälkeen Pfaler oli vetänyt Riitan jaloista omalle hamppuviljelmälleen. Riitta oli tuntenut seuraavana päivänä kipua päässään ja vatsassa. Kersantti ei isyyksiä tai pahoinpitelyä myöntänyt eikä asiasta käydyssä oikeudenkäynnissä löytänyt sitovia todisteita kersanttia vastaan. Riitta todettiin syylliseksi lapsenmurhaan ja hänelle tuomittiin 30 paria vitsoja, julkinen kirkkorangaistus Kuhmossa sekä neljä vuotta työtä kuritushuoneelle Tukholmassa.
Naapureiden välit olivat tapahtuneen jälkeen huonot, ja niinpä Juho Huotari ilmiantoi Pfalerin laittomasta kaupasta rajan takaisten karjalaisten kanssa. Oikeudenkäynnissä kersanttia vastaan todisti taloka Olavi Pääkkönen Korpisalmelta, joka oli käynyt Pfalerin kanssa Venäjän puolella useampia kertoja. Viimeiseltä reissulta miehet olivat tuoneet "omaan tarpeeseen" mm. erinäisiä tavaroita ja lintukoiran. Oikeus vapautti Pfalerin, koska Kajaanin pataljoonan edustaja luutnantti Nils Spolander väitti, ettei Juho Huotarin ilmiannon käsittely kuulunut oikeuden toimialaan.
Pfaler muutti Hämeeseen alkuvuodesta 1804, avioitui oululaisen kauppiaan tyttären Valborg Wacklinin kanssa ja osallistui Suomen sotaan Sandelsin joukoissa, joissa myös Kuhmon ruotusotilaat palvelivat. Hän sai kunniamerkin Koljonvirran taistelussa osoittamastaan urhoollisuudesta.
Sodan jälkeen Pfaler asettui uudelleen Kuhmonniemen Kettulaan, jonka hän osti vuonna 1811. Naapuri Juho Huotari oli kuollut ja välit Pulkkilan uuteen isäntään, Juhon poikaan Jaakkoon saattoivat olla paremmat.
Pfaler hankki runsaati lisätuloja kirjoitustaitonsa ja ruotsin kielen hallintansa avulla.Hän laati valtakirjoja ja muita dokumentteja sekä suoritti syynitoimituksia.
Suomi siirtyi Ruotsin vallan alaisuudesta osaksi Venäjän keisarikuntaa vuonna 1809. Tämä muutti Kuhmon asemaa syrjäkylästä läpikulkupaikaksi. Pfaler halusi hyötyä tästä ja niinpä hän anoi vuonna 1813 Oulun lääninhallitukseslta Kuhmonniemen kievarinpito- ja postinkuljetusoikeuksia. Nämä oikeudet olivat naapurilla, Pulkkilan Jaakko Huotarilla. Siirto edellytti Jaakko Huotarin ja muiden kuhmolaisten kuulemista. Jaakko Huotari ei halunnut luopua pienestä liiketoiminnastaan ja niinpä hän teki kirjelmän ja keräsi siihen nimiä kaikilta Kuhmon viideltä kylältä, yhteensä 11 talokkaan nimet. Kirjelmässä todettiin, ettei kievaria saanut siirtää sen "ikivanhalta" paikaltaan. Matkustajat olivat tyytyväisia ja Pfalerin anomus perustui kateuteen ja kohtuuttoman suureen oman voiton tavoitteluun. Kun asiaa käsiteltiin talvikäräjillä 1814, oli paikalla "runsaasti rahvasta" Kuhmosta. Käräjärahvas yhtyi yksimielisesti kirjelmän sisältöön. Vastarinnan takia Pfaler lievensi pyyntöään ja ehdotti kievarinpidon ja postin kuljetuksen vaihtelemista Pulkkilan ja Kettulan välillä. Jaakko Huotarille tämä ei sopinut ja myös käräjät katsoivat tilanteen muuttamisen olevan turhaa. Alkuperäinen lähde: Smo tk 1814, 2-7
E.I. Pfaler oli myös osallisena Kuhmon kirkkokapinassa. Kirkkokapinassa kuhmolaiset halusivat rakentaa uuden kirkon palaneen kirkon paikalle Kuhmonniemelle eikä sille paikalle Markkulannurmelle, joka kirkolle oli 10 vuotta aikaisemmin kruunun toimesta määrätty. Kirkkokapinaan osallisuudesta haastettiin yli 200 kuhmolaista käräjille "kapinasta ja niskoittelusta esivaltaa vastaan". Kapinan johtajina syytettiin 10 miestä, joista yksi oli kersantti Pfaler.
Kirkkokapinan käräjöinti aloitettiin 20.6.1814 Turunkorvan talossa. Paikalle oli vaivautunut vain kolme syytettyä. Oikeus määräsi kapinaan vähäisesti osallistuneille ja käräjille saapuneille 10 hopearuplan sakon. Kymmenen kapinajohtajaksi epäiltyä, joista yksi oli Pfaler, määrättiin etsittäväksi ja vangittavaksi Kajaanin vankilaan seuraavaan oikeuden istuntoon saakka. Pfaler ja kuusi muuta kapinajohtajiksi syytettyä saatiin kiinni ennen oikeuden seuraavaa istuntoa.
Käräjöintiä jatkettiin 25.7.1814 Sopalan pirtissä, 174 syytetyn ollessa paikalla ja 31 poissa. Vain kahden päivän käräjöinnin jälkeen syyttäjä erotti kolme miestä raskaimpaan kapinajohtajien kastiin. Kersantti Pfaler ja hänen naapurinsa Jaakko Huotari kuuluivat tähän ryhmään. Näille kolmelle sekä kolmelle muulle kapinajohtajalle syyttäjä vaati kuolemanrangaistusta.
Pfalerin ja hänen naapurinsa Jaakko Huotarin rooli kirkon rakentamisessa palaneen kirkon tuntumaan Kuhmonniemelle oli kiistaton. Heidän molempien motiivina lienee ollut halu majoittaa pitäjän reunoilta tulevaa kirkkokansaa pirtteihinsä ja näin hankkia perheilleen lisätuloja. Majoituksen lisäksi kirkkokansa osti ruokaa ja osa myös "kirkkoevästä" eli viinaa. Kirkkomatkoilla tehtiin hevoskauppoja ja muita sopimuksia, joiden solmimiseen tarvittiin kirjoitustaitoisia, kuten kersantti Pfaleria ja Jaakko Huotaria.
Todistajien mukaan nimenomaan Pfaler yllytti kuhmolaisia aloittamaan kirkon rakennuksen entiselle paikalleen. Phaler oli myös todistajien mukaan "muurannut peruskiven" uuteen kirkkoon keväällä 1812 ja tämän jälkeen oleillut rakennuksella lähes päivittäin. Monet kirkkoa rakentaneet talokkaat olivat majoittuneet Pfalerin Kettulassa. Kun valtiovalta havaitsi kirkon väärän rakennuspaikan ja ryhtyi toimiin, tajusi kersantti Pfaler vetäytyä heti sivummalle. Näin Jaakko Huotari ja muut myöhemmin kirkkoa aktiivisesti rakentaneet näyttäytyivät huonommassa valossa oikeudenkäynnin aikaan. Myös oikeudenkäynnissä Pfaler osasi vedellä oikeista naruista, jotta hänen osuutensa kapinassa näyttäisi mahdollisimman pieneltä. Hän pyrki jääväämään kaikki todistajat häntä vastaan ja selitti toivovansa kirkon rakentamista pian Markkulannurmelle.
Kihlakunnanoikeuden päätös erotteli tuomitut eri tavalla kuin syyttäjä oli vaatinut. Kaksi miestä, Jaakko Huotari ja Erkki Komulainen (s. 1756), tuomittiin mestattavaksi. Tuomas Piirainen (s.1756) ja Simo Kettunen (1769) saivat 40 raippaparin rangaistuksen. Henrik Huotari (s. 1772) ja E.I. Phaler (s. 1774) tuomittiin 28 päiväksi ja Matti Immonen (s.1767) 14 päiväksi vankeuteen vedelle ja leivälle. Lisäksi vähäisiin rikkeisiin syyllistyneistä nostettiin kovemmalle tuomiolle Juho Huotari ja Henrik Pyykkönen, jotka tuomittiin 7 päiväksi vankeuteen vedelle ja leivälle. Kolmen poissaolleen kapinajohtajan käsittely määrättiin myöhemmäksi ajankohdaksi.
Kovat tuomiot piti vahvistaa hovioikeudessa, joten Vaasan hovioikeus käsitteli asian. Oikeus antoi 11.4.1815 päätöksensä, jolla se vahvisti alioikeuden päätöksen tuomioista kapinajohtajille. Hovioikeus totesi samalla, että kihlakunnanoikeuden toimitapiiriin ei kuulu kirkon rakennustyömaan edistymisen pengonta ja se kumosi kaikille haastetuille langetetun 10 hopearuplan sakon.
Tuomitut tekivät keisarilliselle majesteetille anomuksen hovioikeudn päätöksen muuttamisesta. Perusteluina mm. Nurmeksen kappelin itsenäistyminen omaksi seurakunnakseen ilman lain seuraamuksia ja tuomittujen raihnainen fyysinen tila. Raihnaista tilaa tuki Kajaanin vankilan lääkehoidosta vastanneen apteekkari Johan Galliuksen kirjallinen vahvistus.
Kuhmolaisten odottaessa Pietarin keisarillisen majesteetin päätöstä, Turun hallituskonseljin (vuodesta 1816 eteenpäin keisarillinen senaatti) oikeusosasto käsitteli tapauksen. Enemmistö päätyi kannalle, ettei osaa kapinajohtajista voinut osoittaa kirjallisen materiaalin perusteella toisia rikollisemmiksi. Näin ollen kuolemanrangaistukset muunnettiin raipparangaistuksiksi 22.8.1815.
Pietarin Suomen asiain komitea totesi lokakuun 1815 puolivälissä, että kuhmoilaisten tekemä anomus ei estänyt hallituskonseljin antaman päätöksen toimeenpanoa. Näin asian oikeuskäsittely sai lopullisen sinettinsä.
Seitsemästä tuomitusta kapinapäälliköstä kuusi kärsi raipparangaistuksensa loppuvuodesta 1815 istuttuaan Kajaanin pimessä vankityrmässä 1,5 vuotta. Kersantti E.I. Pfaler kuului tähän ryhmään. Yksi tuomituista ei terveyssyistä voinut raipparangaistuksensa kärsiä.
Kolme kymmenestä syytetystä olivat onnistuneet välttelemään lain kouraa tähän asti. Yksi heistä, Juho Haverinen (s.1777) jäi kiinni vuoden 1817 alussa ja tuomittiin 24 päivän vesi-leipä-vankeuteen. Loput kaksi (Tuomas Huotari s.1760 ja Mikko Piirainen s.1775) pysyivät pakosalla vuoteen 1820 asti, jolloin heidän perheidensä tekemä anomus rikosten antamisesta anteeksi hyväksyttiin Pietarissa Suomen senaatin oikeusosaston esityksestä.
view all
Elias Israel von Pfaler's Timeline
| 1774 |
August 10, 1774
|
Hattula, Finland
|
|
| 1809 |
October 28, 1809
|
||
| 1811 |
April 10, 1811
|
Alasotkamo, Sotkamo, Finland
|
|
| 1813 |
June 29, 1813
|
Korpisalmi 4, Kettula, Kuhmo, Finland
|
|
| 1815 |
August 20, 1815
|
Korpisalmi 4, Kettula, Kuhmo, Finland
|
|
| 1817 |
June 11, 1817
|
Haukipudas, Finland
|
|
| 1818 |
1818
|
Finland
|
|
| 1849 |
February 24, 1849
Age 74
|
Söder Ijå, Innilä, Ii, Northern Ostrobothnia, Finland
|
|
|
March 30, 1849
Age 74
|
Ii, Northern Ostrobothnia, Finland
|