Feodor Harakka

Talollinen, maanviljelijä.

Vetula 6_5, Retkanselkä, Heinäselkä, Kaitajärvi, Suojärvi ja myöhemmin Valtimo.

Asuinpaikka Suojärvellä v. 1939: Kaitajärven kyläkartan talo numero 106.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1902: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1902: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1902 г.:

Nro 22. -. synt. 14.04., kast. 20.05. Feodor. Vanhemmat: Kaitajärven kylän talonpoika Grigorij Petrov ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Aleksandra Vasiljeva, molemmat uskonnoltaan ortodokseja ja ensimmäisessä avioliitossa. Kummi: Kaitajärven kylän talonpoika Stefan Vasiljev ja Kaitajärven kylän talonpojan Vasilij Afanasjevin tytär, neito Anastasija.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4112855

Avioliitto / Marriage / Брак:

Feodor Harakka avioitui Outi o.s. Härkkimen kanssa 11.10.1925 Suojärvellä.

Kuolema / Death / Смерть:

Feodor Harakka kuoli Valtimossa 22.09.1987.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Kalevalainen Karjalan kansa elää hajallaan ympäri Suomea. Sota heitti suojärveläisen maatalousväen kauan Pohjois-Karjalan ja Kainuun perukoille. Sieltä Valtimolta sai kylmän tilan myös Feodor Harakka, eräs viimeisistä suojärveläisistä raivaajista. Ylä-Valtimon vetinen ja hallainen korpi sai antautua. Kantojen ja juurirovioiden savut kertoivat talonpojan sitkeydestä. Peltoa syntyi pääasiassa kuokkimalla. Elämä jatkui. [1]

Sitä ennen Feodor Harakka oli toisten suojärveläisten tavoin kokenut elämän kovuuden. Kaksi kertaa piti jättää rakkaaksi käyneet kotimaisemat Suojärvellä, toisella kerralla lopullisesti. [1]

Feodor Harakka edustaa sitä suojärveläistä raivaajapolvea, joka vastoinkäymisistä huolimatta sitkeästi ja peräänantamattomasti pureutui maan kamaraan kerta toisensa jälkeen [1, 2].

Feodor Harakka, Harakka Fed'a, niinkuin, niinkuin häntä karjalaisittain kutsutaan, syntyi Suojärven, Kaitajärven Heinäsellän agjal, Harakkojen omistaman Retkanselkä-nimisen tilan saunassa huhtikuun 14. pnä. 1902, aikaisin pääsiäisaamuna. [1, 2].

Hänen isänsä, Petrin Grigoi, koki hukkumiskuoleman St'ollin koskeen uitossa ja haudattiin Viitanan kylään Venäjän puolelle. Fed'a jäi silloin vuoden ikäiseksi. Äidin, Ofon'an Vasan San'un, Sandra o.s. Kuutti, mentyä uusiin naimisiin jäi Fed'a-poigan'i Retkanselkään ukkinsa, Jermien Petrin ja setien perheeseen kasvamaan. Tuolloin hän oli kuusivuotias.

Mutta annetaanpa Fed'an itsensä kertoa kauniilla karjalankielellään, milloista oli elää Suojärvellä [1]:

Ka kois olle ruat'ie piti aiganah pakustuo. Miegi kui kolme vuotta käin kuoluo Kaitajärveh, ka siit jo työnnettih t'iät'ölöin kere parrenvetoh Ven'an puolel. Mie autoin justeeris da kit'skutin kuorittua vähäsen. Saksa da Ven'a oldih sodas. Onnuako talvi 1914 oli mänös. Mie olin vajua 12-vuotin'i. Myö olimmo Sliikenes, Petroskoin lähil. Ajomatkua rot'ih yheksän virstua. Meil oli ravie hebo. Toine päivä ajettih kaks kerdua da toine päivä kolme. N'ellän aigah piti hebo jo val'l'astua.
Sinä talven olimmo majoil. Ne piti it'e luat'ie. Selgäprinkkimajas kaks sobi tuleh päi. Mie magain t'iät'ölöin sellän tagan turkkilois. Toisin talvin luajimmo mökin. Keloipuuta löytyihäi sih aigah. Pät't'si kivilöis. Hevot oltih havukot't'ulois. Kuhai t'uut'ansuoja suoadih.
Mie olin n'ellänä talvena parrenvevos Ven'an puolel (1914-1917). Siit kui raja mäni umbeh, dai parrenvevot loppui.
Talois ruajetta riitti. Mius tuli paloloin kyntäjä viistoistavuot'isena. Kaski kui poltettih siit se kynnettih. Hebo ei pitän olla rutto. Muute brujat murettih kantosikkolois. Palolois otettih kaks kertua ruista, kolmas kagrua da siit vie heinä n'iittiä tsylkytettih vikattehel.
Akoil oli sih aigah omat ruat'iet. Palolois akat puut vierrettih. Dai riihenpuinti oli akkoin ruajetta. Retkanselläs myö saimmo n'älgävuoten 7000 lyhtä ruista. Siit n'iitä peittelimmö. Viranomaset kerättih toisih n'iskoi.
Yhteh stolah käimmö syömäs. Perehtä oli enimyölleh 25 hengie. T'it'i da baba oltih da siit t'iät'ölöin perehet da mie. Dai kylyh käyti akat da musikat yhes. Ei huigieta varattu.
Siit onnuako 1923 Retkansellän tsupun tilan n. 250 ha, juattih n'elläh osah. Mie sain tuatoin osuuvven. Välil käin sotaväen rannikkotykistös, Sakkolantapalehes, Laatokan rannal. Piti ruveta kaverie et't'imäh, pruazn'iekois käymäh.

Aviopuolisoksi löytyikin Härkkimien Auhtoin Pešan tytär, Out't'i. Näin Fed'asta tuli Härkkimien suvun vävy v. 1925. Tosin jo aikaisemmin on Härkkimiä Harakkojen suvussa. [1, 2]

Toimeentulo 1920- ja 1930-luvulla saatiin omalta tilalta. Talvisin Fed'a hakkai leveranssin omasta metsästä. Puu kävi hyvin kaupaksi. Suojärvelle oli syntynyt rautatien tulon myötä kahdeksan vientisahaa ja laatikko- ja kartonkitehdas, joten savotoita riitti. [1]

Talvisodan alkaessa Fed'a oli rintamalla ErP 10:ssä. Perhe joutui lähtemään Retkansellästä kiireesti, jopa niin kiireesti, että nuorin Olavi-poika unohtui kätkyeeseen nukkumaan. Puolen kilometrin ajon jälkeen äiti totesi: A kusbo miul laps on? Hevonen käännettiin kiireesti ja siellähän se poika nukkui kaikessa rauhassa tietämättä mitään alkavan sodan melskeistä. [1]

Ensimmäinen evakkoreissu suuntautui Suonenjoen Pörölänmäelle, sieltä Ylihärmän Vesiluomaan ja Sotkamon Haapalanlahteen, josta palattiin Suojärvelle 1942. [1]

Kahta vuotta myöhemmin jouduttiin raskain mielin jättämään Suojärvi lopullisesti. Evakot ohjattiin Vesannon Oinasmäkeen, jonne tuli sitten tieto, että Valtimolta saadaan kylmä tila. [1]

Ylä-Valtimolle nousi v. 1947 lähtien uusi maatila rakennuksineen. Peltoa syntyi 8 hehtaaria. Tilan kokonaispinta-ala oli 49 hehtaaria. [1, 2]

Tämän jälkeinen kehitys onkin useimman lukijan tiedossa. 1950- ja osin 1960-luku meni mukavasti, sivuansiomahdollisuuksia oli riittävästi metsätöiden muodossa. Sitten ajoi aika pienen tilan ohi. Koneellistaminen ei kannattanut eikä jatkajaa löytynyt. Myös ikä alkoi painaa. [1]

Vuonna 1973 alkoi hyvin ansaittu eläkeläiselämä, kunnes Fed'a jäi yksin 1981, jolloin häntä vuotta nuorempi Out't'i sai iäisyyskutsun. [1]

Fed'an ja Out't'in avioliitto kesti kunnioitettavat 56 vuotta. Lapsia syntyi kymmenen. Out'in huippuhetki sattui vuoteen 1972, jolloin hän sai vastaanottaa Helsingissä itseltään tasavallan presidentiltä äitienpäiväkunniamerkin, SVR I kultaristein. [1]

Jo 80 vuotta täyttäneenä Fed'a poimi puolukat ja mustikat ja jäipä myyntiinkin kymmeniä litroja. Myös polttopuuta syntyi ja sanomalehdet tulivat luetuiksi. [1, 2] Fed'a sai iäisyyskutsun 22.09.1987 Valtimolla. [3]

Viitteet:

• [1] Paavo Harakka: Feodor Harakka, eräs viimeisiä suojärveläisistä raivaajista. Härkkimien sukukirja. Härkkimien sukuseura ry. 1983.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Feodor ja Outi Harakan hautamuistomerkki. Valtimon ortodoksinen hautausmaa.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Suojärven Kaitajärven kyläprojekti
• Valtimon paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 168. viikkoprofiili (24.02.2019-02.03.2018).