Follow
Tämä projekti on Suojärven Kaitajärven kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.
- Kaitajärven kyläkartta
- Kaitajärven asutusluettelo
- Tarinoita suomeksi ja karjalaksi
- Kaitajärveläisiä sukuja
- Kaitajärveen liittyviä kuvia, artikkeleita, asiakirjoja ja videoita
- Suojärven paikkakuntaprojekti
Johdanto Kaitajärven kylään karjalaksi
suomenkielinen versio alempana
Kaidarvi, ”Puoli Piiderie”
Kaidarven kylä sijaičči Suojärven pohjasozassa samanimizen järven rannalla. Veńan rajalla oli vai ńellä virstua. Kylän kaučči matkai juama Porajärvellä. Kylä sai enzimäzet asukkahat 1700-luvun allus. Vuonna 1711 näit annettih ukasi, mi ando luvan muttua elämättömällä alovehella. Kaidarvellä algogi tulla vägie Anuksen puolelda. Enzimäzeksi nečen luvan perustehella muutti Kaitajärvellä 1675 roinnun Grigorei Stopinpoiga perheineen. Vuuven 1727 muakirjan mugah kylässä oli jo viizi taluo.
Asukkahien miärä ližäydyi vähitellen. Kaidarven rannat täyttyi taloloista. Dai Riuhtovuara azutettih. 1805 taloloi oli 14 da 1800-luvun lopussa 30. Suuren javon jälgeh talolugu kazvoi, kui valdivon mailla sai perustua uuvistiloi. Nenga suadih allut ezimerkiksi Hirviselgä, Hagoselgä, Parppienselgä da Retkanselgä. Ennen voinua taloloin miärä nouzi jo piäličči suan.
Kylässä oli mahollizus monih harrassuksih. Rahvahanskola alotti jo 1899 da uuzi kolmikerrokzien skola srojiitih 1929. Ližäksi kylässä toimi rajan vardoiččijat, suojeluskunda, kizaseura i oma kizakenttä, martat, lotat, nuorizoseura d.m.i. Kyläläzet sanottihgi: ”Kaidarvi on puoli Piiderie.”
Mie luajin Kaidarven kyläkartan 2003, Sih on merkitty talot da izändien nimet vuuven 1939 mugah. Kenellä kuin himottannou karttua, ottakkua yhtevyttä.
Kalmisto
Kalmisto perussettih Kaidarven toizella puolella Kohtaniemeh. Alovehta on kučuttu dai Kalmosuareksi. Enzimäzet pokoinikat hauvattih jo 1720-luvun lopulla. Kalmistossa suadih viimizen lebozijan meijän kaidarvilazien ezivanhemmat kogo suomelazien hallinda-aijan. Kabien salmen kohtah luajittih kyläspäi silda, mi oli käytössä 1900-luvun alguh saite. Sildua jouvuttih vähä välie paikkuamah, kui keviällä noussun vezi da jiät vei sildamuat männessä. Jälgimäin kyľľässyttih vanhan sillan jokakezäzeh kohendamizeh da uuzi silda luajittih Kaidarven alapiäh Hottizen kossen yläpuolella, mis se on tänäpiängi.
Časouna
Sen aijan tavan mugah kyläh srojittih dai oma časouna. Ţiedoinikat sanotah, sto parziseinäne časouna on allus ollun ilmain tornie da kelluo vai rista katolla. Luajinda-aiga onnuako järgieh azuttamizen jälgeh. Apostoliloin Pedrun da Puavilan muissolla pyhitetty časouna kohennettih perustehellizest'i 1800-luvun puolivälin jälgeh da silloin luajittih dai kellotorni. Pieneksi käynyn časouna piätettih kyläkogovuksessa 16.8.1931 riiččie. Uuven časounan pyssyttämizes ei aigaildu.
Opassandaministeriöstä suadih luba vie saman vuuven aigah. Kyläläzet lahjotettih parret da kerättih vie ďenguagi 20 000 mk. Uuzi časouna venčaidih jo Pedrunpäivänä 29.6.1932 protopappi Nikolai Ortamon toimesta. Časounan urakoinnin hoidi plotnikkamuasteri V. Mitruni. Vähäistä myöhembäh časounan parziseinät peitettih pystylauvotuksella, mit mualattih valgieksi. Muapalan ymbäri luajittih aida lauvasta dai se mualattih valgieksi. Veriän bokkah jäi merkiksi suuri muakivi.
Kaidarven runonpajattajat
Runon pakiččijat löyvettih Suojärveltä monie voikoida runonpajattajie. Suojärven pitäjähistourissa akateemikko Martti Haavio mainiččou heidä nimeldä 170 hengie. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaidarvi ozuttaudui tovellizeksi runouardeheksi. Enzimäzeksi keräi Kaidarvelda ruokkoh runoloi yliopastuja D.E.D Europaeus, ”pitkäsormi”, vuozina 1845-46. Hiän laulatti silloin Borissanpoiga Onttoida da merkičči muistih seiččen lauluo. Myöhembäh eri keriäjät suadih ruokkoh Ontoin veľľeldä Maksimalda viizi loiččuo. Ontoin tytär, Palagagi, oli melgone pajattaja.
”Pitkäsormi” löydi Kaidarvessa dai Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkin). Ignoin perindö siirdyi hänen lapsilla, Ignoin Iľľalla, Ignoin Iivanalla da Ignoin Taťťanalla. Dai Ignoin ńeveskä, Iľľan akka, Oudoi, oli voikoi pajattaja. Härkkimen suvusta nouzigi kogo Suojärven suurin runonpajattaja, Iľľan tytär Ogoi, kumbane mäni miehellä Moissienvuarah Miäräzen Ðermiellä. (Martti Haavio kirjuttau Suojärven histourissa hairehesti Härkkimien suvun pajattajien sugunimeksi Härkkinen. Onnuako sentäh, kui Härkin -nimi sanottih paissessa Härkkimen Ignoi d.m.i. Dai Haavio mainiččou hairehesti Ogoin olluon omua suguo Hottinen, sivu 332).
Ogoilda suadih eri runonpakiččijoin toimesta ruokkoh peräti 137 runuo libo loiččuo. Hiän eziindyi Kalevalan 100-vuodispruazniekassa Helsingissä kuundelijoina suuri joukko eri mualoin hallituksien herroi. Haavio kirjuttau: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainičen lugijoilla, sto miun dieďoindieďo Jermei, oli Ontoin vanhin veľľi. Muamo tuassen oli Härkkimie da Konnoin Ignoi oli miun muamon dieďon tuatto. Mie olen runonlaulajasugua i tuatoin dai muamon puolelda.
Kaidarven toizista runonpajattajista Haavio mainiččou histourissa nimeldä Marfeina Larianovnan, Timofei Iivananpoiga Raban, Filat Ivanov Mahon, Stoppi Ondreinpoijan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Myö tiijämmä, jotta Kaidarvellä oli histourissa mainiččemattomie muidagi runontaidajie. Ezimerkiksi kuuluža kondienkuadaja, Aŕehkan Kužma, saneli monie mečässykseh liittyvie loiččuloi.
Eländiä Kaidajärven maizemissa
Kaidajärveläzien asukkahien eländä oli jygiedä. Perehet oli suuret. Perehtä johti useimmakkali tuuhiepardane da harmuatukkane ”patriarkka”. Jogahizella oli omt ruadiet. Mužiakkalistosta ken malttoi blotnikoija, ken ommella vuattieloi, ken luadie kengie, ken oli opastun kyndämäh paloloi d. m. i. Omassa talossa kuin ei lieno midä maltettu, ruadajat löydyi kylästä. Semmozie oldih ezimerkiksi seppä, hevon längilöin da päčin luadijat.
Akkalistosta löydyi dai eri ruadoloin malttajat: kezriäjät rukilla libo värťťinällä, ombelijat, tikuttajat da monet muut taidajat. Muamoit opassettih tyttärie kaikkeh. Midä ńerokkambi oli ńeveskä, sidä parembana suvaittih anoppilassa. Muamo ńeuvoigi tytärdä: ”Elä vualimoizeni rubie valdazie siel vuadimah. Kumardele kuldahyväzin, kallista kandajaista kuuvet ńedälihizet pägehyzien piäl. Anna armahazein, hänel parahat polvipoklonazet!”
Kuľttuura oli ainavoluadusta. Asukkahat elettih karjalantaloloissa da paistih karjalua. Uskontona pravoslaunoi viero. Pyhitändäaigoina nouvetettih tarkkah kirikön opassusta. Syömizet suadih luonnosta. Goštitannassa olis nygyzellä rahvahalla opastumista. Gošta kui tuti taloh, järgieh pandih voi čirizemäh da riehtilä röngymäh. Stolah kannettih, midä talosta löydyi. Talon emändä katččoi, jotta kaikilla roih syömistä. Hiän iče ei istoudun samah stolah. Ilozus da ”šokkien pezendä” sai kai hyvällä mielellä.
Johdanto Kaitajärven kylään suomeksi
Kaitajärvi ” Puoli Pietaria”
Kaitajärven kylä sijaitsi Suojärven pohjoisosassa samannimisen järven rannalla. Venäjän rajalle oli vain neljä ”virstaa”. Kylän kautta kulki maantie Porajärvelle. Kylä sai ensimmäiset asukkaat 1700 –luvun alussa. Vuonna 1711 näet annettiin ukaasi, mikä antoi luvan muuttaa asumattomalle alueelle. Kaitajärvelle alkoikin tulla väkeä Aunuksen puolelta. Ensimmäiseksi tuon luvan perusteella muutti Kaitajärvelle vuonna 1675 syntynyt Grigorei Stepaninpoika perheineen. Vuoden 1727 maakirjan mukaan kylässä oli jo viisi taloa.
Asukkaiden määrä lisääntyi vähitellen. Kaitajärven rannat täyttyivät taloista. Myös Riuhtovaara asutettiin. 1805 taloja oli 14 ja 1800-luvun lopussa 30. Isojaon jälkeen taloluku kasvoi, kun valtion maille sai perustaa uudistiloja. Sillä tavalla saivat alkunsa Hirviselkä, Hakoselkä, Parppienselkä ja Retkanselkä. Ennen sotia talojen määrä nousi yli sadan.
Kylässä oli mahdollisuus moniin harrastuksiin. Kansakoulu aloitti 1899 ja uusi kolmikerroksinen koulu rakennettiin 1929. Lisäksi kylässä toimi rajan vartijat, suojeluskunta, urheiluseura ja oma urheilukenttä, martat, lotat, nuorisoseura ja niin edelleen. Kyläläiset sanoivatkin: ”Kaitajärvi on puolet Pietaria”.
Minä tein Kaitajärven kyläkartan 2003. Siihen on merkitty talot ja isäntien nimet vuoden 1939 mukaan. Jos joku haluaa kartan, ottakaa yhteyttä.
Kalmisto
Kalmisto perustettiin Kaitajärven toiselle puolelle Kohtaniemeen. Aluetta on kutsuttu myös Kalmosaareksi. Ensimmäiset vainajat haudattiin jo 1720 –luvun lopulla. Kalmistossa saivat viimeisen leposijan kaitajärveläisten esivanhemmat koko suomalaisten hallinta-ajan. Kapean salmen kohdalle tehtiin kylästä silta, mikä oli käytössä 1900 –luvun alkuun saakka. Siltaa jouduttiin vähän väliä korjaamaan, kun keväällä noussut vesi ja jäät veivät siltamaat mennessään. Lopulta kyllästyttiin vanhan sillan jokakesäiseen korjaamiseen ja uusi silta tehtiin Kaitajärven alapäähän Hottisen kosken yläpuolelle, missä se on nykyäänkin.
Tšasouna
Sen ajan tavan mukaan kylään tehtiin myös oma tšasouna. Tutkijat sanovat, että hirsiseinäinen tšasouna on alkuaikoina ollut ilman tornia ja kelloa vain risti katolla. Rakentamisaika ehkä pian asuttamisen jälkeen. Apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle pyhitetty tšasouna peruskunnostettiin perusteellisesti 1800 -luvun puolivälin jälkeen ja silloin tehtiin myös kellotorni. Pieneksi käynyt tšasouna päätettiin kyläkokouksessa 16.8.1931 purkaa.
Uuden tšasounan pystyttämisessä ei aikailtu. Opetusministeriöltä saatiin lupa vielä saman vuoden aikana. Kyläläiset lahjoittivat hirret ja kerättiin vielä rahaakin 20.000 mk. Uusi tšasouna vihittiin jo Petrunpäivänä 29.6.1932 rovasti Nikolai Ortamon toimesta. Tšasounan urakoinnin hoiti rakentamisen mestari V, Mitrunen. Vähän myöhemmin hirsiseinät peitettiin pystylaudoituksella, mikä maalattiinn valkoiseksi. Tontin ympäri tehtiin aita laudasta ja myös sekin maalattiin valkeaksi. Portin viereen jäi merkiksi suuri maakivi.
Kaitajärven runonlaulajat
Runon kerääjät löysivät Suojärveltä monia taitavia runonlaulajia. Suojärven pitäjähistoriassa akateemikko Martti Haavio mainitsee heitä nimeltä 170 henkeä. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaitajärvi osoittautui todelliseksi runoaarteeksi. Ensimmäiseski keräsi Kaitajärveltä talteen runoja ylioppilas D.E.D. Europaeus, ”pitkäsormi”, vuosina 1845-46. Hän laulatti silloin Borissanpoika Onttoita ja merkitsi muistiin seitsemän laulua. Myöhemmin eri kerääjät saivat talteen Ontoin veljeltä Maksimalta viisi loitsua. Ontoin tytär, Palagakin, oli melkoinen laulaja.
”Pitkäsormi” löysi Kaitajärvellä myös Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkkimen). Ignatein perintö siirtyi hänen lapsille, Ignoin Iljalle, Ignoin Iivanalle ja Ignoin Tatjanalle. Myös Ignoin miniä, Iljan vaimo, Oudoi, oli taitava laulaja. Härkkimen suvusta nousikin koko Suojärven suurin runonlaulaja, Iljan tytär Ogoi, joka meni naimisiin Moissienvaaraan Määräsen Jermielle. (Martti Haavio kirjoittaa Suojärven historiassa virheellisesti Härkkimen suvun laulajien sukunimeksi Härkkinen (sivu 330). Kenties sen takia, kun Härkin -nimi sanottiin puhuessa Härkkimen Ignoi jne. Myös Haavio mainitsee virheellisesti Ogoin olleen omaa sukua Hottinen, sivu 332).
Ogoilta saatiin eri runonlaulukerääjien toimesta talteen peräti 137 runoa tai loitsua. Hän esiintyi Kalevalan 100 –vuotisjuhlassa Helsingissä kuuntelijoina suuri joukko eri maiden hallitusten herroja. Haavio kirjoittaa: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainitsen lukijoille, että minun isoisän isoisä, Jermei, oli Ontoin vanhin veli. Äiti oli taasen Härkkimiä ja Konnoin Ignoi oli minun äidin isoisän isä. Minä olen runonlaulajasukua sekä isän että äidin puolelta.
Kaitajärven muista runonlaulajista Haavio mainitsee historiassa nimeltä Marfeina Larionovan, Timofei Iivananpoika Ravan, Filat Ivanova Mahon, Stoppi Ondreinpojan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Me tiedämme, jotta Kaitajärvellä oli historiassa mainitsemattomia muitakin runontaitajia. Esimerkiksi kuuluisa karhunkaataja, Kuisma Pussinen, (Aŕehkan Kužma), saneli monta metsästykseen liittyvää loitsua.
Elämää Kaitajärven maisemissa
Kaitajärveläisten asukkaiden elämä oli raskasta. Perheet olivat suuret. Perhettä johti useimmiten tuuheapartainen ja harmaatukkainen ”patriarkka”. Jokaisella oli omat työt. Miehistä joku osasi rakentaa, joku ommella vaatteita, joku teki kenkiä, joku oli oppinut kyntämään palopeltoa jne.. Jos omassa talossa ei mitä osattu, tekijät löytyivät kylästä. Sellaisia olivat esimerkiksi seppä, hevosen länkien tekijät ja uunin tekijät.
Naisista löytyi myös erilaisten töiden taitajat. Äidit opettivat tyttäriään kaikkeen. Mitä taitavampi oli miniä, sitä parempana häntä pidettiin anoppilassa. Äiti neuvoikin tytärtään: ” Älä kultaseni ryhdy valtaa vaatimaan. Kumartele kultahyväsin, kallista anoppiasi kuudet viikot jalkoihin asti. Anna armahaseni, hänelle parhaat polvikumarrukset.”
Kulttuuri oli ainoalaatuista. Asukkaat elivät karjalantaloissa ja puhuivat karjalan kieltä. Uskontona ortodoksinen usko. Paastoaikoina noudatettiin tarkkaan kirkon opetusta. Ruuat saatiin luonnosta. Kestityksessä olisi nykyisellä kansalla oppimista. Vieras kun tuli taloon, heti pantiin voi sirisemään ja paistinpannu huutamaan. Pöytään kannettiin, mitä talosta löytyi. Talon emäntä katsoi, että kaikilla riitti ruokaa. Hän ei istunut samaan pöytään. Iloisuus ja leikinlasku sai kaikki hyvälle mielelle.
Tämä projekti on Suojärven Kaitajärven kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.
- Kaitajärven kyläkartta
- Kaitajärven asutusluettelo
- Tarinoita suomeksi ja karjalaksi
- Kaitajärveläisiä sukuja
- Kaitajärveen liittyviä kuvia, artikkeleita, asiakirjoja ja videoita
- Suojärven paikkakuntaprojekti
Johdanto Kaitajärven kylään karjalaksi
suomenkielinen versio alempana
Kaidarvi, ”Puoli Piiderie”
Kaidarven kylä sijaičči Suojärven pohjasozassa samanimizen järven rannalla. Veńan rajalla oli vai ńellä virstua. Kylän kaučči matkai juama Porajärvellä. Kylä sai enzimäzet asukkahat 1700-luvun allus. Vuonna 1711 näit annettih ukasi, mi ando luvan muttua elämättömällä alovehella. Kaidarvellä algogi tulla vägie Anuksen puolelda. Enzimäzeksi nečen luvan perustehella muutti Kaitajärvellä 1675 roinnun Grigorei Stopinpoiga perheineen. Vuuven 1727 muakirjan mugah kylässä oli jo viizi taluo.
Asukkahien miärä ližäydyi vähitellen. Kaidarven rannat täyttyi taloloista. Dai Riuhtovuara azutettih. 1805 taloloi oli 14 da 1800-luvun lopussa 30. Suuren javon jälgeh talolugu kazvoi, kui valdivon mailla sai perustua uuvistiloi. Nenga suadih allut ezimerkiksi Hirviselgä, Hagoselgä, Parppienselgä da Retkanselgä. Ennen voinua taloloin miärä nouzi jo piäličči suan.
Kylässä oli mahollizus monih harrassuksih. Rahvahanskola alotti jo 1899 da uuzi kolmikerrokzien skola srojiitih 1929. Ližäksi kylässä toimi rajan vardoiččijat, suojeluskunda, kizaseura i oma kizakenttä, martat, lotat, nuorizoseura d.m.i. Kyläläzet sanottihgi: ”Kaidarvi on puoli Piiderie.”
Mie luajin Kaidarven kyläkartan 2003, Sih on merkitty talot da izändien nimet vuuven 1939 mugah. Kenellä kuin himottannou karttua, ottakkua yhtevyttä.
Kalmisto
Kalmisto perussettih Kaidarven toizella puolella Kohtaniemeh. Alovehta on kučuttu dai Kalmosuareksi. Enzimäzet pokoinikat hauvattih jo 1720-luvun lopulla. Kalmistossa suadih viimizen lebozijan meijän kaidarvilazien ezivanhemmat kogo suomelazien hallinda-aijan. Kabien salmen kohtah luajittih kyläspäi silda, mi oli käytössä 1900-luvun alguh saite. Sildua jouvuttih vähä välie paikkuamah, kui keviällä noussun vezi da jiät vei sildamuat männessä. Jälgimäin kyľľässyttih vanhan sillan jokakezäzeh kohendamizeh da uuzi silda luajittih Kaidarven alapiäh Hottizen kossen yläpuolella, mis se on tänäpiängi.
Časouna
Sen aijan tavan mugah kyläh srojittih dai oma časouna. Ţiedoinikat sanotah, sto parziseinäne časouna on allus ollun ilmain tornie da kelluo vai rista katolla. Luajinda-aiga onnuako järgieh azuttamizen jälgeh. Apostoliloin Pedrun da Puavilan muissolla pyhitetty časouna kohennettih perustehellizest'i 1800-luvun puolivälin jälgeh da silloin luajittih dai kellotorni. Pieneksi käynyn časouna piätettih kyläkogovuksessa 16.8.1931 riiččie. Uuven časounan pyssyttämizes ei aigaildu.
Opassandaministeriöstä suadih luba vie saman vuuven aigah. Kyläläzet lahjotettih parret da kerättih vie ďenguagi 20 000 mk. Uuzi časouna venčaidih jo Pedrunpäivänä 29.6.1932 protopappi Nikolai Ortamon toimesta. Časounan urakoinnin hoidi plotnikkamuasteri V. Mitruni. Vähäistä myöhembäh časounan parziseinät peitettih pystylauvotuksella, mit mualattih valgieksi. Muapalan ymbäri luajittih aida lauvasta dai se mualattih valgieksi. Veriän bokkah jäi merkiksi suuri muakivi.
Kaidarven runonpajattajat
Runon pakiččijat löyvettih Suojärveltä monie voikoida runonpajattajie. Suojärven pitäjähistourissa akateemikko Martti Haavio mainiččou heidä nimeldä 170 hengie. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaidarvi ozuttaudui tovellizeksi runouardeheksi. Enzimäzeksi keräi Kaidarvelda ruokkoh runoloi yliopastuja D.E.D Europaeus, ”pitkäsormi”, vuozina 1845-46. Hiän laulatti silloin Borissanpoiga Onttoida da merkičči muistih seiččen lauluo. Myöhembäh eri keriäjät suadih ruokkoh Ontoin veľľeldä Maksimalda viizi loiččuo. Ontoin tytär, Palagagi, oli melgone pajattaja.
”Pitkäsormi” löydi Kaidarvessa dai Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkin). Ignoin perindö siirdyi hänen lapsilla, Ignoin Iľľalla, Ignoin Iivanalla da Ignoin Taťťanalla. Dai Ignoin ńeveskä, Iľľan akka, Oudoi, oli voikoi pajattaja. Härkkimen suvusta nouzigi kogo Suojärven suurin runonpajattaja, Iľľan tytär Ogoi, kumbane mäni miehellä Moissienvuarah Miäräzen Ðermiellä. (Martti Haavio kirjuttau Suojärven histourissa hairehesti Härkkimien suvun pajattajien sugunimeksi Härkkinen. Onnuako sentäh, kui Härkin -nimi sanottih paissessa Härkkimen Ignoi d.m.i. Dai Haavio mainiččou hairehesti Ogoin olluon omua suguo Hottinen, sivu 332).
Ogoilda suadih eri runonpakiččijoin toimesta ruokkoh peräti 137 runuo libo loiččuo. Hiän eziindyi Kalevalan 100-vuodispruazniekassa Helsingissä kuundelijoina suuri joukko eri mualoin hallituksien herroi. Haavio kirjuttau: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainičen lugijoilla, sto miun dieďoindieďo Jermei, oli Ontoin vanhin veľľi. Muamo tuassen oli Härkkimie da Konnoin Ignoi oli miun muamon dieďon tuatto. Mie olen runonlaulajasugua i tuatoin dai muamon puolelda.
Kaidarven toizista runonpajattajista Haavio mainiččou histourissa nimeldä Marfeina Larianovnan, Timofei Iivananpoiga Raban, Filat Ivanov Mahon, Stoppi Ondreinpoijan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Myö tiijämmä, jotta Kaidarvellä oli histourissa mainiččemattomie muidagi runontaidajie. Ezimerkiksi kuuluža kondienkuadaja, Aŕehkan Kužma, saneli monie mečässykseh liittyvie loiččuloi.
Eländiä Kaidajärven maizemissa
Kaidajärveläzien asukkahien eländä oli jygiedä. Perehet oli suuret. Perehtä johti useimmakkali tuuhiepardane da harmuatukkane ”patriarkka”. Jogahizella oli omt ruadiet. Mužiakkalistosta ken malttoi blotnikoija, ken ommella vuattieloi, ken luadie kengie, ken oli opastun kyndämäh paloloi d. m. i. Omassa talossa kuin ei lieno midä maltettu, ruadajat löydyi kylästä. Semmozie oldih ezimerkiksi seppä, hevon längilöin da päčin luadijat.
Akkalistosta löydyi dai eri ruadoloin malttajat: kezriäjät rukilla libo värťťinällä, ombelijat, tikuttajat da monet muut taidajat. Muamoit opassettih tyttärie kaikkeh. Midä ńerokkambi oli ńeveskä, sidä parembana suvaittih anoppilassa. Muamo ńeuvoigi tytärdä: ”Elä vualimoizeni rubie valdazie siel vuadimah. Kumardele kuldahyväzin, kallista kandajaista kuuvet ńedälihizet pägehyzien piäl. Anna armahazein, hänel parahat polvipoklonazet!”
Kuľttuura oli ainavoluadusta. Asukkahat elettih karjalantaloloissa da paistih karjalua. Uskontona pravoslaunoi viero. Pyhitändäaigoina nouvetettih tarkkah kirikön opassusta. Syömizet suadih luonnosta. Goštitannassa olis nygyzellä rahvahalla opastumista. Gošta kui tuti taloh, järgieh pandih voi čirizemäh da riehtilä röngymäh. Stolah kannettih, midä talosta löydyi. Talon emändä katččoi, jotta kaikilla roih syömistä. Hiän iče ei istoudun samah stolah. Ilozus da ”šokkien pezendä” sai kai hyvällä mielellä.
Johdanto Kaitajärven kylään suomeksi
Kaitajärvi ” Puoli Pietaria”
Kaitajärven kylä sijaitsi Suojärven pohjoisosassa samannimisen järven rannalla. Venäjän rajalle oli vain neljä ”virstaa”. Kylän kautta kulki maantie Porajärvelle. Kylä sai ensimmäiset asukkaat 1700 –luvun alussa. Vuonna 1711 näet annettiin ukaasi, mikä antoi luvan muuttaa asumattomalle alueelle. Kaitajärvelle alkoikin tulla väkeä Aunuksen puolelta. Ensimmäiseksi tuon luvan perusteella muutti Kaitajärvelle vuonna 1675 syntynyt Grigorei Stepaninpoika perheineen. Vuoden 1727 maakirjan mukaan kylässä oli jo viisi taloa.
Asukkaiden määrä lisääntyi vähitellen. Kaitajärven rannat täyttyivät taloista. Myös Riuhtovaara asutettiin. 1805 taloja oli 14 ja 1800-luvun lopussa 30. Isojaon jälkeen taloluku kasvoi, kun valtion maille sai perustaa uudistiloja. Sillä tavalla saivat alkunsa Hirviselkä, Hakoselkä, Parppienselkä ja Retkanselkä. Ennen sotia talojen määrä nousi yli sadan.
Kylässä oli mahdollisuus moniin harrastuksiin. Kansakoulu aloitti 1899 ja uusi kolmikerroksinen koulu rakennettiin 1929. Lisäksi kylässä toimi rajan vartijat, suojeluskunta, urheiluseura ja oma urheilukenttä, martat, lotat, nuorisoseura ja niin edelleen. Kyläläiset sanoivatkin: ”Kaitajärvi on puolet Pietaria”.
Minä tein Kaitajärven kyläkartan 2003. Siihen on merkitty talot ja isäntien nimet vuoden 1939 mukaan. Jos joku haluaa kartan, ottakaa yhteyttä.
Kalmisto
Kalmisto perustettiin Kaitajärven toiselle puolelle Kohtaniemeen. Aluetta on kutsuttu myös Kalmosaareksi. Ensimmäiset vainajat haudattiin jo 1720 –luvun lopulla. Kalmistossa saivat viimeisen leposijan kaitajärveläisten esivanhemmat koko suomalaisten hallinta-ajan. Kapean salmen kohdalle tehtiin kylästä silta, mikä oli käytössä 1900 –luvun alkuun saakka. Siltaa jouduttiin vähän väliä korjaamaan, kun keväällä noussut vesi ja jäät veivät siltamaat mennessään. Lopulta kyllästyttiin vanhan sillan jokakesäiseen korjaamiseen ja uusi silta tehtiin Kaitajärven alapäähän Hottisen kosken yläpuolelle, missä se on nykyäänkin.
Tšasouna
Sen ajan tavan mukaan kylään tehtiin myös oma tšasouna. Tutkijat sanovat, että hirsiseinäinen tšasouna on alkuaikoina ollut ilman tornia ja kelloa vain risti katolla. Rakentamisaika ehkä pian asuttamisen jälkeen. Apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle pyhitetty tšasouna peruskunnostettiin perusteellisesti 1800 -luvun puolivälin jälkeen ja silloin tehtiin myös kellotorni. Pieneksi käynyt tšasouna päätettiin kyläkokouksessa 16.8.1931 purkaa.
Uuden tšasounan pystyttämisessä ei aikailtu. Opetusministeriöltä saatiin lupa vielä saman vuoden aikana. Kyläläiset lahjoittivat hirret ja kerättiin vielä rahaakin 20.000 mk. Uusi tšasouna vihittiin jo Petrunpäivänä 29.6.1932 rovasti Nikolai Ortamon toimesta. Tšasounan urakoinnin hoiti rakentamisen mestari V, Mitrunen. Vähän myöhemmin hirsiseinät peitettiin pystylaudoituksella, mikä maalattiinn valkoiseksi. Tontin ympäri tehtiin aita laudasta ja myös sekin maalattiin valkeaksi. Portin viereen jäi merkiksi suuri maakivi.
Kaitajärven runonlaulajat
Runon kerääjät löysivät Suojärveltä monia taitavia runonlaulajia. Suojärven pitäjähistoriassa akateemikko Martti Haavio mainitsee heitä nimeltä 170 henkeä. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaitajärvi osoittautui todelliseksi runoaarteeksi. Ensimmäiseski keräsi Kaitajärveltä talteen runoja ylioppilas D.E.D. Europaeus, ”pitkäsormi”, vuosina 1845-46. Hän laulatti silloin Borissanpoika Onttoita ja merkitsi muistiin seitsemän laulua. Myöhemmin eri kerääjät saivat talteen Ontoin veljeltä Maksimalta viisi loitsua. Ontoin tytär, Palagakin, oli melkoinen laulaja.
”Pitkäsormi” löysi Kaitajärvellä myös Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkkimen). Ignatein perintö siirtyi hänen lapsille, Ignoin Iljalle, Ignoin Iivanalle ja Ignoin Tatjanalle. Myös Ignoin miniä, Iljan vaimo, Oudoi, oli taitava laulaja. Härkkimen suvusta nousikin koko Suojärven suurin runonlaulaja, Iljan tytär Ogoi, joka meni naimisiin Moissienvaaraan Määräsen Jermielle. (Martti Haavio kirjoittaa Suojärven historiassa virheellisesti Härkkimen suvun laulajien sukunimeksi Härkkinen (sivu 330). Kenties sen takia, kun Härkin -nimi sanottiin puhuessa Härkkimen Ignoi jne. Myös Haavio mainitsee virheellisesti Ogoin olleen omaa sukua Hottinen, sivu 332).
Ogoilta saatiin eri runonlaulukerääjien toimesta talteen peräti 137 runoa tai loitsua. Hän esiintyi Kalevalan 100 –vuotisjuhlassa Helsingissä kuuntelijoina suuri joukko eri maiden hallitusten herroja. Haavio kirjoittaa: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainitsen lukijoille, että minun isoisän isoisä, Jermei, oli Ontoin vanhin veli. Äiti oli taasen Härkkimiä ja Konnoin Ignoi oli minun äidin isoisän isä. Minä olen runonlaulajasukua sekä isän että äidin puolelta.
Kaitajärven muista runonlaulajista Haavio mainitsee historiassa nimeltä Marfeina Larionovan, Timofei Iivananpoika Ravan, Filat Ivanova Mahon, Stoppi Ondreinpojan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Me tiedämme, jotta Kaitajärvellä oli historiassa mainitsemattomia muitakin runontaitajia. Esimerkiksi kuuluisa karhunkaataja, Kuisma Pussinen, (Aŕehkan Kužma), saneli monta metsästykseen liittyvää loitsua.
Elämää Kaitajärven maisemissa
Kaitajärveläisten asukkaiden elämä oli raskasta. Perheet olivat suuret. Perhettä johti useimmiten tuuheapartainen ja harmaatukkainen ”patriarkka”. Jokaisella oli omat työt. Miehistä joku osasi rakentaa, joku ommella vaatteita, joku teki kenkiä, joku oli oppinut kyntämään palopeltoa jne.. Jos omassa talossa ei mitä osattu, tekijät löytyivät kylästä. Sellaisia olivat esimerkiksi seppä, hevosen länkien tekijät ja uunin tekijät.
Naisista löytyi myös erilaisten töiden taitajat. Äidit opettivat tyttäriään kaikkeen. Mitä taitavampi oli miniä, sitä parempana häntä pidettiin anoppilassa. Äiti neuvoikin tytärtään: ” Älä kultaseni ryhdy valtaa vaatimaan. Kumartele kultahyväsin, kallista anoppiasi kuudet viikot jalkoihin asti. Anna armahaseni, hänelle parhaat polvikumarrukset.”
Kulttuuri oli ainoalaatuista. Asukkaat elivät karjalantaloissa ja puhuivat karjalan kieltä. Uskontona ortodoksinen usko. Paastoaikoina noudatettiin tarkkaan kirkon opetusta. Ruuat saatiin luonnosta. Kestityksessä olisi nykyisellä kansalla oppimista. Vieras kun tuli taloon, heti pantiin voi sirisemään ja paistinpannu huutamaan. Pöytään kannettiin, mitä talosta löytyi. Talon emäntä katsoi, että kaikilla riitti ruokaa. Hän ei istunut samaan pöytään. Iloisuus ja leikinlasku sai kaikki hyvälle mielelle.
Tämä projekti on Suojärven Kaitajärven kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.
- Kaitajärven kyläkartta
- Kaitajärven asutusluettelo
- Tarinoita suomeksi ja karjalaksi
- Kaitajärveläisiä sukuja
- Kaitajärveen liittyviä kuvia, artikkeleita, asiakirjoja ja videoita
- Suojärven paikkakuntaprojekti
Johdanto Kaitajärven kylään karjalaksi
suomenkielinen versio alempana
Kaidarvi, ”Puoli Piiderie”
Kaidarven kylä sijaičči Suojärven pohjasozassa samanimizen järven rannalla. Veńan rajalla oli vai ńellä virstua. Kylän kaučči matkai juama Porajärvellä. Kylä sai enzimäzet asukkahat 1700-luvun allus. Vuonna 1711 näit annettih ukasi, mi ando luvan muttua elämättömällä alovehella. Kaidarvellä algogi tulla vägie Anuksen puolelda. Enzimäzeksi nečen luvan perustehella muutti Kaitajärvellä 1675 roinnun Grigorei Stopinpoiga perheineen. Vuuven 1727 muakirjan mugah kylässä oli jo viizi taluo.
Asukkahien miärä ližäydyi vähitellen. Kaidarven rannat täyttyi taloloista. Dai Riuhtovuara azutettih. 1805 taloloi oli 14 da 1800-luvun lopussa 30. Suuren javon jälgeh talolugu kazvoi, kui valdivon mailla sai perustua uuvistiloi. Nenga suadih allut ezimerkiksi Hirviselgä, Hagoselgä, Parppienselgä da Retkanselgä. Ennen voinua taloloin miärä nouzi jo piäličči suan.
Kylässä oli mahollizus monih harrassuksih. Rahvahanskola alotti jo 1899 da uuzi kolmikerrokzien skola srojiitih 1929. Ližäksi kylässä toimi rajan vardoiččijat, suojeluskunda, kizaseura i oma kizakenttä, martat, lotat, nuorizoseura d.m.i. Kyläläzet sanottihgi: ”Kaidarvi on puoli Piiderie.”
Mie luajin Kaidarven kyläkartan 2003, Sih on merkitty talot da izändien nimet vuuven 1939 mugah. Kenellä kuin himottannou karttua, ottakkua yhtevyttä.
Kalmisto
Kalmisto perussettih Kaidarven toizella puolella Kohtaniemeh. Alovehta on kučuttu dai Kalmosuareksi. Enzimäzet pokoinikat hauvattih jo 1720-luvun lopulla. Kalmistossa suadih viimizen lebozijan meijän kaidarvilazien ezivanhemmat kogo suomelazien hallinda-aijan. Kabien salmen kohtah luajittih kyläspäi silda, mi oli käytössä 1900-luvun alguh saite. Sildua jouvuttih vähä välie paikkuamah, kui keviällä noussun vezi da jiät vei sildamuat männessä. Jälgimäin kyľľässyttih vanhan sillan jokakezäzeh kohendamizeh da uuzi silda luajittih Kaidarven alapiäh Hottizen kossen yläpuolella, mis se on tänäpiängi.
Časouna
Sen aijan tavan mugah kyläh srojittih dai oma časouna. Ţiedoinikat sanotah, sto parziseinäne časouna on allus ollun ilmain tornie da kelluo vai rista katolla. Luajinda-aiga onnuako järgieh azuttamizen jälgeh. Apostoliloin Pedrun da Puavilan muissolla pyhitetty časouna kohennettih perustehellizest'i 1800-luvun puolivälin jälgeh da silloin luajittih dai kellotorni. Pieneksi käynyn časouna piätettih kyläkogovuksessa 16.8.1931 riiččie. Uuven časounan pyssyttämizes ei aigaildu.
Opassandaministeriöstä suadih luba vie saman vuuven aigah. Kyläläzet lahjotettih parret da kerättih vie ďenguagi 20 000 mk. Uuzi časouna venčaidih jo Pedrunpäivänä 29.6.1932 protopappi Nikolai Ortamon toimesta. Časounan urakoinnin hoidi plotnikkamuasteri V. Mitruni. Vähäistä myöhembäh časounan parziseinät peitettih pystylauvotuksella, mit mualattih valgieksi. Muapalan ymbäri luajittih aida lauvasta dai se mualattih valgieksi. Veriän bokkah jäi merkiksi suuri muakivi.
Kaidarven runonpajattajat
Runon pakiččijat löyvettih Suojärveltä monie voikoida runonpajattajie. Suojärven pitäjähistourissa akateemikko Martti Haavio mainiččou heidä nimeldä 170 hengie. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaidarvi ozuttaudui tovellizeksi runouardeheksi. Enzimäzeksi keräi Kaidarvelda ruokkoh runoloi yliopastuja D.E.D Europaeus, ”pitkäsormi”, vuozina 1845-46. Hiän laulatti silloin Borissanpoiga Onttoida da merkičči muistih seiččen lauluo. Myöhembäh eri keriäjät suadih ruokkoh Ontoin veľľeldä Maksimalda viizi loiččuo. Ontoin tytär, Palagagi, oli melgone pajattaja.
”Pitkäsormi” löydi Kaidarvessa dai Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkin). Ignoin perindö siirdyi hänen lapsilla, Ignoin Iľľalla, Ignoin Iivanalla da Ignoin Taťťanalla. Dai Ignoin ńeveskä, Iľľan akka, Oudoi, oli voikoi pajattaja. Härkkimen suvusta nouzigi kogo Suojärven suurin runonpajattaja, Iľľan tytär Ogoi, kumbane mäni miehellä Moissienvuarah Miäräzen Ðermiellä. (Martti Haavio kirjuttau Suojärven histourissa hairehesti Härkkimien suvun pajattajien sugunimeksi Härkkinen. Onnuako sentäh, kui Härkin -nimi sanottih paissessa Härkkimen Ignoi d.m.i. Dai Haavio mainiččou hairehesti Ogoin olluon omua suguo Hottinen, sivu 332).
Ogoilda suadih eri runonpakiččijoin toimesta ruokkoh peräti 137 runuo libo loiččuo. Hiän eziindyi Kalevalan 100-vuodispruazniekassa Helsingissä kuundelijoina suuri joukko eri mualoin hallituksien herroi. Haavio kirjuttau: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainičen lugijoilla, sto miun dieďoindieďo Jermei, oli Ontoin vanhin veľľi. Muamo tuassen oli Härkkimie da Konnoin Ignoi oli miun muamon dieďon tuatto. Mie olen runonlaulajasugua i tuatoin dai muamon puolelda.
Kaidarven toizista runonpajattajista Haavio mainiččou histourissa nimeldä Marfeina Larianovnan, Timofei Iivananpoiga Raban, Filat Ivanov Mahon, Stoppi Ondreinpoijan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Myö tiijämmä, jotta Kaidarvellä oli histourissa mainiččemattomie muidagi runontaidajie. Ezimerkiksi kuuluža kondienkuadaja, Aŕehkan Kužma, saneli monie mečässykseh liittyvie loiččuloi.
Eländiä Kaidajärven maizemissa
Kaidajärveläzien asukkahien eländä oli jygiedä. Perehet oli suuret. Perehtä johti useimmakkali tuuhiepardane da harmuatukkane ”patriarkka”. Jogahizella oli omt ruadiet. Mužiakkalistosta ken malttoi blotnikoija, ken ommella vuattieloi, ken luadie kengie, ken oli opastun kyndämäh paloloi d. m. i. Omassa talossa kuin ei lieno midä maltettu, ruadajat löydyi kylästä. Semmozie oldih ezimerkiksi seppä, hevon längilöin da päčin luadijat.
Akkalistosta löydyi dai eri ruadoloin malttajat: kezriäjät rukilla libo värťťinällä, ombelijat, tikuttajat da monet muut taidajat. Muamoit opassettih tyttärie kaikkeh. Midä ńerokkambi oli ńeveskä, sidä parembana suvaittih anoppilassa. Muamo ńeuvoigi tytärdä: ”Elä vualimoizeni rubie valdazie siel vuadimah. Kumardele kuldahyväzin, kallista kandajaista kuuvet ńedälihizet pägehyzien piäl. Anna armahazein, hänel parahat polvipoklonazet!”
Kuľttuura oli ainavoluadusta. Asukkahat elettih karjalantaloloissa da paistih karjalua. Uskontona pravoslaunoi viero. Pyhitändäaigoina nouvetettih tarkkah kirikön opassusta. Syömizet suadih luonnosta. Goštitannassa olis nygyzellä rahvahalla opastumista. Gošta kui tuti taloh, järgieh pandih voi čirizemäh da riehtilä röngymäh. Stolah kannettih, midä talosta löydyi. Talon emändä katččoi, jotta kaikilla roih syömistä. Hiän iče ei istoudun samah stolah. Ilozus da ”šokkien pezendä” sai kai hyvällä mielellä.
Johdanto Kaitajärven kylään suomeksi
Kaitajärvi ” Puoli Pietaria”
Kaitajärven kylä sijaitsi Suojärven pohjoisosassa samannimisen järven rannalla. Venäjän rajalle oli vain neljä ”virstaa”. Kylän kautta kulki maantie Porajärvelle. Kylä sai ensimmäiset asukkaat 1700 –luvun alussa. Vuonna 1711 näet annettiin ukaasi, mikä antoi luvan muuttaa asumattomalle alueelle. Kaitajärvelle alkoikin tulla väkeä Aunuksen puolelta. Ensimmäiseksi tuon luvan perusteella muutti Kaitajärvelle vuonna 1675 syntynyt Grigorei Stepaninpoika perheineen. Vuoden 1727 maakirjan mukaan kylässä oli jo viisi taloa.
Asukkaiden määrä lisääntyi vähitellen. Kaitajärven rannat täyttyivät taloista. Myös Riuhtovaara asutettiin. 1805 taloja oli 14 ja 1800-luvun lopussa 30. Isojaon jälkeen taloluku kasvoi, kun valtion maille sai perustaa uudistiloja. Sillä tavalla saivat alkunsa Hirviselkä, Hakoselkä, Parppienselkä ja Retkanselkä. Ennen sotia talojen määrä nousi yli sadan.
Kylässä oli mahdollisuus moniin harrastuksiin. Kansakoulu aloitti 1899 ja uusi kolmikerroksinen koulu rakennettiin 1929. Lisäksi kylässä toimi rajan vartijat, suojeluskunta, urheiluseura ja oma urheilukenttä, martat, lotat, nuorisoseura ja niin edelleen. Kyläläiset sanoivatkin: ”Kaitajärvi on puolet Pietaria”.
Minä tein Kaitajärven kyläkartan 2003. Siihen on merkitty talot ja isäntien nimet vuoden 1939 mukaan. Jos joku haluaa kartan, ottakaa yhteyttä.
Kalmisto
Kalmisto perustettiin Kaitajärven toiselle puolelle Kohtaniemeen. Aluetta on kutsuttu myös Kalmosaareksi. Ensimmäiset vainajat haudattiin jo 1720 –luvun lopulla. Kalmistossa saivat viimeisen leposijan kaitajärveläisten esivanhemmat koko suomalaisten hallinta-ajan. Kapean salmen kohdalle tehtiin kylästä silta, mikä oli käytössä 1900 –luvun alkuun saakka. Siltaa jouduttiin vähän väliä korjaamaan, kun keväällä noussut vesi ja jäät veivät siltamaat mennessään. Lopulta kyllästyttiin vanhan sillan jokakesäiseen korjaamiseen ja uusi silta tehtiin Kaitajärven alapäähän Hottisen kosken yläpuolelle, missä se on nykyäänkin.
Tšasouna
Sen ajan tavan mukaan kylään tehtiin myös oma tšasouna. Tutkijat sanovat, että hirsiseinäinen tšasouna on alkuaikoina ollut ilman tornia ja kelloa vain risti katolla. Rakentamisaika ehkä pian asuttamisen jälkeen. Apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle pyhitetty tšasouna peruskunnostettiin perusteellisesti 1800 -luvun puolivälin jälkeen ja silloin tehtiin myös kellotorni. Pieneksi käynyt tšasouna päätettiin kyläkokouksessa 16.8.1931 purkaa.
Uuden tšasounan pystyttämisessä ei aikailtu. Opetusministeriöltä saatiin lupa vielä saman vuoden aikana. Kyläläiset lahjoittivat hirret ja kerättiin vielä rahaakin 20.000 mk. Uusi tšasouna vihittiin jo Petrunpäivänä 29.6.1932 rovasti Nikolai Ortamon toimesta. Tšasounan urakoinnin hoiti rakentamisen mestari V, Mitrunen. Vähän myöhemmin hirsiseinät peitettiin pystylaudoituksella, mikä maalattiinn valkoiseksi. Tontin ympäri tehtiin aita laudasta ja myös sekin maalattiin valkeaksi. Portin viereen jäi merkiksi suuri maakivi.
Kaitajärven runonlaulajat
Runon kerääjät löysivät Suojärveltä monia taitavia runonlaulajia. Suojärven pitäjähistoriassa akateemikko Martti Haavio mainitsee heitä nimeltä 170 henkeä. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaitajärvi osoittautui todelliseksi runoaarteeksi. Ensimmäiseski keräsi Kaitajärveltä talteen runoja ylioppilas D.E.D. Europaeus, ”pitkäsormi”, vuosina 1845-46. Hän laulatti silloin Borissanpoika Onttoita ja merkitsi muistiin seitsemän laulua. Myöhemmin eri kerääjät saivat talteen Ontoin veljeltä Maksimalta viisi loitsua. Ontoin tytär, Palagakin, oli melkoinen laulaja.
”Pitkäsormi” löysi Kaitajärvellä myös Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkkimen). Ignatein perintö siirtyi hänen lapsille, Ignoin Iljalle, Ignoin Iivanalle ja Ignoin Tatjanalle. Myös Ignoin miniä, Iljan vaimo, Oudoi, oli taitava laulaja. Härkkimen suvusta nousikin koko Suojärven suurin runonlaulaja, Iljan tytär Ogoi, joka meni naimisiin Moissienvaaraan Määräsen Jermielle. (Martti Haavio kirjoittaa Suojärven historiassa virheellisesti Härkkimen suvun laulajien sukunimeksi Härkkinen (sivu 330). Kenties sen takia, kun Härkin -nimi sanottiin puhuessa Härkkimen Ignoi jne. Myös Haavio mainitsee virheellisesti Ogoin olleen omaa sukua Hottinen, sivu 332).
Ogoilta saatiin eri runonlaulukerääjien toimesta talteen peräti 137 runoa tai loitsua. Hän esiintyi Kalevalan 100 –vuotisjuhlassa Helsingissä kuuntelijoina suuri joukko eri maiden hallitusten herroja. Haavio kirjoittaa: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainitsen lukijoille, että minun isoisän isoisä, Jermei, oli Ontoin vanhin veli. Äiti oli taasen Härkkimiä ja Konnoin Ignoi oli minun äidin isoisän isä. Minä olen runonlaulajasukua sekä isän että äidin puolelta.
Kaitajärven muista runonlaulajista Haavio mainitsee historiassa nimeltä Marfeina Larionovan, Timofei Iivananpoika Ravan, Filat Ivanova Mahon, Stoppi Ondreinpojan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Me tiedämme, jotta Kaitajärvellä oli historiassa mainitsemattomia muitakin runontaitajia. Esimerkiksi kuuluisa karhunkaataja, Kuisma Pussinen, (Aŕehkan Kužma), saneli monta metsästykseen liittyvää loitsua.
Elämää Kaitajärven maisemissa
Kaitajärveläisten asukkaiden elämä oli raskasta. Perheet olivat suuret. Perhettä johti useimmiten tuuheapartainen ja harmaatukkainen ”patriarkka”. Jokaisella oli omat työt. Miehistä joku osasi rakentaa, joku ommella vaatteita, joku teki kenkiä, joku oli oppinut kyntämään palopeltoa jne.. Jos omassa talossa ei mitä osattu, tekijät löytyivät kylästä. Sellaisia olivat esimerkiksi seppä, hevosen länkien tekijät ja uunin tekijät.
Naisista löytyi myös erilaisten töiden taitajat. Äidit opettivat tyttäriään kaikkeen. Mitä taitavampi oli miniä, sitä parempana häntä pidettiin anoppilassa. Äiti neuvoikin tytärtään: ” Älä kultaseni ryhdy valtaa vaatimaan. Kumartele kultahyväsin, kallista anoppiasi kuudet viikot jalkoihin asti. Anna armahaseni, hänelle parhaat polvikumarrukset.”
Kulttuuri oli ainoalaatuista. Asukkaat elivät karjalantaloissa ja puhuivat karjalan kieltä. Uskontona ortodoksinen usko. Paastoaikoina noudatettiin tarkkaan kirkon opetusta. Ruuat saatiin luonnosta. Kestityksessä olisi nykyisellä kansalla oppimista. Vieras kun tuli taloon, heti pantiin voi sirisemään ja paistinpannu huutamaan. Pöytään kannettiin, mitä talosta löytyi. Talon emäntä katsoi, että kaikilla riitti ruokaa. Hän ei istunut samaan pöytään. Iloisuus ja leikinlasku sai kaikki hyvälle mielelle.
Tämä projekti on Suojärven Kaitajärven kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.
- Kaitajärven kyläkartta
- Kaitajärven asutusluettelo
- Tarinoita suomeksi ja karjalaksi
- Kaitajärveläisiä sukuja
- Kaitajärveen liittyviä kuvia, artikkeleita, asiakirjoja ja videoita
- Suojärven paikkakuntaprojekti
Johdanto Kaitajärven kylään karjalaksi
suomenkielinen versio alempana
Kaidarvi, ”Puoli Piiderie”
Kaidarven kylä sijaičči Suojärven pohjasozassa samanimizen järven rannalla. Veńan rajalla oli vai ńellä virstua. Kylän kaučči matkai juama Porajärvellä. Kylä sai enzimäzet asukkahat 1700-luvun allus. Vuonna 1711 näit annettih ukasi, mi ando luvan muttua elämättömällä alovehella. Kaidarvellä algogi tulla vägie Anuksen puolelda. Enzimäzeksi nečen luvan perustehella muutti Kaitajärvellä 1675 roinnun Grigorei Stopinpoiga perheineen. Vuuven 1727 muakirjan mugah kylässä oli jo viizi taluo.
Asukkahien miärä ližäydyi vähitellen. Kaidarven rannat täyttyi taloloista. Dai Riuhtovuara azutettih. 1805 taloloi oli 14 da 1800-luvun lopussa 30. Suuren javon jälgeh talolugu kazvoi, kui valdivon mailla sai perustua uuvistiloi. Nenga suadih allut ezimerkiksi Hirviselgä, Hagoselgä, Parppienselgä da Retkanselgä. Ennen voinua taloloin miärä nouzi jo piäličči suan.
Kylässä oli mahollizus monih harrassuksih. Rahvahanskola alotti jo 1899 da uuzi kolmikerrokzien skola srojiitih 1929. Ližäksi kylässä toimi rajan vardoiččijat, suojeluskunda, kizaseura i oma kizakenttä, martat, lotat, nuorizoseura d.m.i. Kyläläzet sanottihgi: ”Kaidarvi on puoli Piiderie.”
Mie luajin Kaidarven kyläkartan 2003, Sih on merkitty talot da izändien nimet vuuven 1939 mugah. Kenellä kuin himottannou karttua, ottakkua yhtevyttä.
Kalmisto
Kalmisto perussettih Kaidarven toizella puolella Kohtaniemeh. Alovehta on kučuttu dai Kalmosuareksi. Enzimäzet pokoinikat hauvattih jo 1720-luvun lopulla. Kalmistossa suadih viimizen lebozijan meijän kaidarvilazien ezivanhemmat kogo suomelazien hallinda-aijan. Kabien salmen kohtah luajittih kyläspäi silda, mi oli käytössä 1900-luvun alguh saite. Sildua jouvuttih vähä välie paikkuamah, kui keviällä noussun vezi da jiät vei sildamuat männessä. Jälgimäin kyľľässyttih vanhan sillan jokakezäzeh kohendamizeh da uuzi silda luajittih Kaidarven alapiäh Hottizen kossen yläpuolella, mis se on tänäpiängi.
Časouna
Sen aijan tavan mugah kyläh srojittih dai oma časouna. Ţiedoinikat sanotah, sto parziseinäne časouna on allus ollun ilmain tornie da kelluo vai rista katolla. Luajinda-aiga onnuako järgieh azuttamizen jälgeh. Apostoliloin Pedrun da Puavilan muissolla pyhitetty časouna kohennettih perustehellizest'i 1800-luvun puolivälin jälgeh da silloin luajittih dai kellotorni. Pieneksi käynyn časouna piätettih kyläkogovuksessa 16.8.1931 riiččie. Uuven časounan pyssyttämizes ei aigaildu.
Opassandaministeriöstä suadih luba vie saman vuuven aigah. Kyläläzet lahjotettih parret da kerättih vie ďenguagi 20 000 mk. Uuzi časouna venčaidih jo Pedrunpäivänä 29.6.1932 protopappi Nikolai Ortamon toimesta. Časounan urakoinnin hoidi plotnikkamuasteri V. Mitruni. Vähäistä myöhembäh časounan parziseinät peitettih pystylauvotuksella, mit mualattih valgieksi. Muapalan ymbäri luajittih aida lauvasta dai se mualattih valgieksi. Veriän bokkah jäi merkiksi suuri muakivi.
Kaidarven runonpajattajat
Runon pakiččijat löyvettih Suojärveltä monie voikoida runonpajattajie. Suojärven pitäjähistourissa akateemikko Martti Haavio mainiččou heidä nimeldä 170 hengie. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaidarvi ozuttaudui tovellizeksi runouardeheksi. Enzimäzeksi keräi Kaidarvelda ruokkoh runoloi yliopastuja D.E.D Europaeus, ”pitkäsormi”, vuozina 1845-46. Hiän laulatti silloin Borissanpoiga Onttoida da merkičči muistih seiččen lauluo. Myöhembäh eri keriäjät suadih ruokkoh Ontoin veľľeldä Maksimalda viizi loiččuo. Ontoin tytär, Palagagi, oli melgone pajattaja.
”Pitkäsormi” löydi Kaidarvessa dai Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkin). Ignoin perindö siirdyi hänen lapsilla, Ignoin Iľľalla, Ignoin Iivanalla da Ignoin Taťťanalla. Dai Ignoin ńeveskä, Iľľan akka, Oudoi, oli voikoi pajattaja. Härkkimen suvusta nouzigi kogo Suojärven suurin runonpajattaja, Iľľan tytär Ogoi, kumbane mäni miehellä Moissienvuarah Miäräzen Ðermiellä. (Martti Haavio kirjuttau Suojärven histourissa hairehesti Härkkimien suvun pajattajien sugunimeksi Härkkinen. Onnuako sentäh, kui Härkin -nimi sanottih paissessa Härkkimen Ignoi d.m.i. Dai Haavio mainiččou hairehesti Ogoin olluon omua suguo Hottinen, sivu 332).
Ogoilda suadih eri runonpakiččijoin toimesta ruokkoh peräti 137 runuo libo loiččuo. Hiän eziindyi Kalevalan 100-vuodispruazniekassa Helsingissä kuundelijoina suuri joukko eri mualoin hallituksien herroi. Haavio kirjuttau: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainičen lugijoilla, sto miun dieďoindieďo Jermei, oli Ontoin vanhin veľľi. Muamo tuassen oli Härkkimie da Konnoin Ignoi oli miun muamon dieďon tuatto. Mie olen runonlaulajasugua i tuatoin dai muamon puolelda.
Kaidarven toizista runonpajattajista Haavio mainiččou histourissa nimeldä Marfeina Larianovnan, Timofei Iivananpoiga Raban, Filat Ivanov Mahon, Stoppi Ondreinpoijan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Myö tiijämmä, jotta Kaidarvellä oli histourissa mainiččemattomie muidagi runontaidajie. Ezimerkiksi kuuluža kondienkuadaja, Aŕehkan Kužma, saneli monie mečässykseh liittyvie loiččuloi.
Eländiä Kaidajärven maizemissa
Kaidajärveläzien asukkahien eländä oli jygiedä. Perehet oli suuret. Perehtä johti useimmakkali tuuhiepardane da harmuatukkane ”patriarkka”. Jogahizella oli omt ruadiet. Mužiakkalistosta ken malttoi blotnikoija, ken ommella vuattieloi, ken luadie kengie, ken oli opastun kyndämäh paloloi d. m. i. Omassa talossa kuin ei lieno midä maltettu, ruadajat löydyi kylästä. Semmozie oldih ezimerkiksi seppä, hevon längilöin da päčin luadijat.
Akkalistosta löydyi dai eri ruadoloin malttajat: kezriäjät rukilla libo värťťinällä, ombelijat, tikuttajat da monet muut taidajat. Muamoit opassettih tyttärie kaikkeh. Midä ńerokkambi oli ńeveskä, sidä parembana suvaittih anoppilassa. Muamo ńeuvoigi tytärdä: ”Elä vualimoizeni rubie valdazie siel vuadimah. Kumardele kuldahyväzin, kallista kandajaista kuuvet ńedälihizet pägehyzien piäl. Anna armahazein, hänel parahat polvipoklonazet!”
Kuľttuura oli ainavoluadusta. Asukkahat elettih karjalantaloloissa da paistih karjalua. Uskontona pravoslaunoi viero. Pyhitändäaigoina nouvetettih tarkkah kirikön opassusta. Syömizet suadih luonnosta. Goštitannassa olis nygyzellä rahvahalla opastumista. Gošta kui tuti taloh, järgieh pandih voi čirizemäh da riehtilä röngymäh. Stolah kannettih, midä talosta löydyi. Talon emändä katččoi, jotta kaikilla roih syömistä. Hiän iče ei istoudun samah stolah. Ilozus da ”šokkien pezendä” sai kai hyvällä mielellä.
Johdanto Kaitajärven kylään suomeksi
Kaitajärvi ” Puoli Pietaria”
Kaitajärven kylä sijaitsi Suojärven pohjoisosassa samannimisen järven rannalla. Venäjän rajalle oli vain neljä ”virstaa”. Kylän kautta kulki maantie Porajärvelle. Kylä sai ensimmäiset asukkaat 1700 –luvun alussa. Vuonna 1711 näet annettiin ukaasi, mikä antoi luvan muuttaa asumattomalle alueelle. Kaitajärvelle alkoikin tulla väkeä Aunuksen puolelta. Ensimmäiseksi tuon luvan perusteella muutti Kaitajärvelle vuonna 1675 syntynyt Grigorei Stepaninpoika perheineen. Vuoden 1727 maakirjan mukaan kylässä oli jo viisi taloa.
Asukkaiden määrä lisääntyi vähitellen. Kaitajärven rannat täyttyivät taloista. Myös Riuhtovaara asutettiin. 1805 taloja oli 14 ja 1800-luvun lopussa 30. Isojaon jälkeen taloluku kasvoi, kun valtion maille sai perustaa uudistiloja. Sillä tavalla saivat alkunsa Hirviselkä, Hakoselkä, Parppienselkä ja Retkanselkä. Ennen sotia talojen määrä nousi yli sadan.
Kylässä oli mahdollisuus moniin harrastuksiin. Kansakoulu aloitti 1899 ja uusi kolmikerroksinen koulu rakennettiin 1929. Lisäksi kylässä toimi rajan vartijat, suojeluskunta, urheiluseura ja oma urheilukenttä, martat, lotat, nuorisoseura ja niin edelleen. Kyläläiset sanoivatkin: ”Kaitajärvi on puolet Pietaria”.
Minä tein Kaitajärven kyläkartan 2003. Siihen on merkitty talot ja isäntien nimet vuoden 1939 mukaan. Jos joku haluaa kartan, ottakaa yhteyttä.
Kalmisto
Kalmisto perustettiin Kaitajärven toiselle puolelle Kohtaniemeen. Aluetta on kutsuttu myös Kalmosaareksi. Ensimmäiset vainajat haudattiin jo 1720 –luvun lopulla. Kalmistossa saivat viimeisen leposijan kaitajärveläisten esivanhemmat koko suomalaisten hallinta-ajan. Kapean salmen kohdalle tehtiin kylästä silta, mikä oli käytössä 1900 –luvun alkuun saakka. Siltaa jouduttiin vähän väliä korjaamaan, kun keväällä noussut vesi ja jäät veivät siltamaat mennessään. Lopulta kyllästyttiin vanhan sillan jokakesäiseen korjaamiseen ja uusi silta tehtiin Kaitajärven alapäähän Hottisen kosken yläpuolelle, missä se on nykyäänkin.
Tšasouna
Sen ajan tavan mukaan kylään tehtiin myös oma tšasouna. Tutkijat sanovat, että hirsiseinäinen tšasouna on alkuaikoina ollut ilman tornia ja kelloa vain risti katolla. Rakentamisaika ehkä pian asuttamisen jälkeen. Apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle pyhitetty tšasouna peruskunnostettiin perusteellisesti 1800 -luvun puolivälin jälkeen ja silloin tehtiin myös kellotorni. Pieneksi käynyt tšasouna päätettiin kyläkokouksessa 16.8.1931 purkaa.
Uuden tšasounan pystyttämisessä ei aikailtu. Opetusministeriöltä saatiin lupa vielä saman vuoden aikana. Kyläläiset lahjoittivat hirret ja kerättiin vielä rahaakin 20.000 mk. Uusi tšasouna vihittiin jo Petrunpäivänä 29.6.1932 rovasti Nikolai Ortamon toimesta. Tšasounan urakoinnin hoiti rakentamisen mestari V, Mitrunen. Vähän myöhemmin hirsiseinät peitettiin pystylaudoituksella, mikä maalattiinn valkoiseksi. Tontin ympäri tehtiin aita laudasta ja myös sekin maalattiin valkeaksi. Portin viereen jäi merkiksi suuri maakivi.
Kaitajärven runonlaulajat
Runon kerääjät löysivät Suojärveltä monia taitavia runonlaulajia. Suojärven pitäjähistoriassa akateemikko Martti Haavio mainitsee heitä nimeltä 170 henkeä. (Suojärvi I 1965, sivut 336-338) Kaitajärvi osoittautui todelliseksi runoaarteeksi. Ensimmäiseski keräsi Kaitajärveltä talteen runoja ylioppilas D.E.D. Europaeus, ”pitkäsormi”, vuosina 1845-46. Hän laulatti silloin Borissanpoika Onttoita ja merkitsi muistiin seitsemän laulua. Myöhemmin eri kerääjät saivat talteen Ontoin veljeltä Maksimalta viisi loitsua. Ontoin tytär, Palagakin, oli melkoinen laulaja.
”Pitkäsormi” löysi Kaitajärvellä myös Końńoin Ignoin (Ignatei Kononov Härkkimen). Ignatein perintö siirtyi hänen lapsille, Ignoin Iljalle, Ignoin Iivanalle ja Ignoin Tatjanalle. Myös Ignoin miniä, Iljan vaimo, Oudoi, oli taitava laulaja. Härkkimen suvusta nousikin koko Suojärven suurin runonlaulaja, Iljan tytär Ogoi, joka meni naimisiin Moissienvaaraan Määräsen Jermielle. (Martti Haavio kirjoittaa Suojärven historiassa virheellisesti Härkkimen suvun laulajien sukunimeksi Härkkinen (sivu 330). Kenties sen takia, kun Härkin -nimi sanottiin puhuessa Härkkimen Ignoi jne. Myös Haavio mainitsee virheellisesti Ogoin olleen omaa sukua Hottinen, sivu 332).
Ogoilta saatiin eri runonlaulukerääjien toimesta talteen peräti 137 runoa tai loitsua. Hän esiintyi Kalevalan 100 –vuotisjuhlassa Helsingissä kuuntelijoina suuri joukko eri maiden hallitusten herroja. Haavio kirjoittaa: ”Se oli Ogoin, Suojärven lauluemon, elämän kohokohta, Ne, jotka olivat läsnä hänen laulaessaan, tunsivat, että hän oli juhlan todellinen päähenkilö, hän , niiden runonlaulajien elävä edustaja, jotka nyt nukkuvat maan mullassa, kuusien katveessa.”
Mainitsen lukijoille, että minun isoisän isoisä, Jermei, oli Ontoin vanhin veli. Äiti oli taasen Härkkimiä ja Konnoin Ignoi oli minun äidin isoisän isä. Minä olen runonlaulajasukua sekä isän että äidin puolelta.
Kaitajärven muista runonlaulajista Haavio mainitsee historiassa nimeltä Marfeina Larionovan, Timofei Iivananpoika Ravan, Filat Ivanova Mahon, Stoppi Ondreinpojan, Matrona Petrovnan, Houdi Saharjovnan ja Vasslei Valosovin. Me tiedämme, jotta Kaitajärvellä oli historiassa mainitsemattomia muitakin runontaitajia. Esimerkiksi kuuluisa karhunkaataja, Kuisma Pussinen, (Aŕehkan Kužma), saneli monta metsästykseen liittyvää loitsua.
Elämää Kaitajärven maisemissa
Kaitajärveläisten asukkaiden elämä oli raskasta. Perheet olivat suuret. Perhettä johti useimmiten tuuheapartainen ja harmaatukkainen ”patriarkka”. Jokaisella oli omat työt. Miehistä joku osasi rakentaa, joku ommella vaatteita, joku teki kenkiä, joku oli oppinut kyntämään palopeltoa jne.. Jos omassa talossa ei mitä osattu, tekijät löytyivät kylästä. Sellaisia olivat esimerkiksi seppä, hevosen länkien tekijät ja uunin tekijät.
Naisista löytyi myös erilaisten töiden taitajat. Äidit opettivat tyttäriään kaikkeen. Mitä taitavampi oli miniä, sitä parempana häntä pidettiin anoppilassa. Äiti neuvoikin tytärtään: ” Älä kultaseni ryhdy valtaa vaatimaan. Kumartele kultahyväsin, kallista anoppiasi kuudet viikot jalkoihin asti. Anna armahaseni, hänelle parhaat polvikumarrukset.”
Kulttuuri oli ainoalaatuista. Asukkaat elivät karjalantaloissa ja puhuivat karjalan kieltä. Uskontona ortodoksinen usko. Paastoaikoina noudatettiin tarkkaan kirkon opetusta. Ruuat saatiin luonnosta. Kestityksessä olisi nykyisellä kansalla oppimista. Vieras kun tuli taloon, heti pantiin voi sirisemään ja paistinpannu huutamaan. Pöytään kannettiin, mitä talosta löytyi. Talon emäntä katsoi, että kaikilla riitti ruokaa. Hän ei istunut samaan pöytään. Iloisuus ja leikinlasku sai kaikki hyvälle mielelle.