How are you related to Heikki Makkonen?

Connect to the World Family Tree to find out

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Heikki Makkonen

Birthdate:
Birthplace: Moisseinvaara, Suojärvi, Finland
Death: April 03, 2016 (80)
Marbella, Spain
Immediate Family:

Son of Vasili Larinpoika Makkonen and Irina Feodorintytär Makkonen
Husband of Asta Kyllikki Makkonen
Brother of Vihtori (Viktor) Makkonen; Onni Makkonen; Arvo Makkonen; Rauha Perhovaara; Lauri Makkonen and 2 others

Occupation: rovasti (ort.), professori
Managed by: Reijo Mitro Savola, Geni Curator
Last Updated:

About Heikki Makkonen

Professori, teologian tohtori, ortodoksinen rovasti, kirkkoherra, ylidiakoni, arkkipiispan sihteeri.

Kuopio.

Isä Feodor.

Syntyisin: Moisseinvaara, Suojärvi.


Syntymä / Birth / Рождение:

Heikki Makkonen syntyi Suojärven Moisseinvaarassa 02.02.1936.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Heikki Makkonen ja Asta o.s. Hakanen avioituivat 28.06.1959 Saaren ev.lut. kirkossa.

Kuolema / Death / Смерть:

Heikki Makkonen kuoli 03.04.2016 Marbellassa, Espanjassa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Elämäkerta perustuu Heikki Makkosen omaelämäkertaan [1, 2].

Heikki Makkonen syntyi Suojärven Moisseinvaaran kylässä Vasili Larinpoika Makkosen talon uunin päällä perheen seitsemäntenä lapsena. [3] Hänen vanhempansa olivat suojärveläisten maalaistalojen lapsia, isä Vasili, Larin Vas'a, jota perheessä kutsuttin tataksi, oli syntynyt Moisseinvaarassa, ja äiti Irina Feodorintytär o.s. Kononen Moisseinvaaran naapurikylässä Turhanvaarassa. Ennen avioitumistaan Irinan kotona Konosilla oli rakennettu taloa uudistilalle Pert't'iselkään. Irina oli vahvarakenteinen ja tottunut olemaan isänsä Feodorin mukana myös metsätöissä. Puiden kaatamisessa ja sahaamisessa sekä hevoskuorman tekemisessä Feodor tarvitsi vanhimman tyttärensä apua. Vasilin isällä Larilla taas oli perhehuolia - kuolema oli vieraillut usein hänen kodissaan. Kaksi ensimmäistä vaimoa kuolivat nuorina lapsivuodekuumeeseen. Lapsikuolleisuus oli myös ollut suurta. [4]

Moisseinvuaran kylä

Kyläläisten muistitiedon mukaan ennen kylän muodostumista vaaralla oli asunut Moissei-niminen kaskenpolttaja, jonka mukaan on sittemmin ruvettu kutsumaan vaaralle kehittynyttä talojen rykelmää Moisseinvuaran kyläksi. Asutus keskittyi aluksi keskusvaaralle, joka kohoaa merenpinnasta 249 metrin korkeuteen. Alueen suomalaiset kartoittajat 1900-luvun alkupuolella suomensivat Moissei-nimen virheellisesti Moisioksi. Kylä ympäristöineen muodostui soiden, vaarojen ja kumpareiden muodostamasta kokonaisuudesta. [5]

Kylän asuttamistiedot ovat puutteelliset, Kylältä löydetty kivinen kourutaltta, joka on siirretty Kansallismuseon kokoelmiin, on merkki Moisseinvaaran esihistoriallisesta asuttamisesta. Vanhimmat käytettävissä olevat asutustiedot tosin ajoittuvat 1600-luvun loppupuolelle. [5]

1900-luvun alussa suurperheitten asuin- ja talousrakennukset muodostivat keskuskylässä varsin yhtenäisen rykelmän. Taloja erottivat toisistaan pienet peltotilkut. Asujaimisto koostui pääasiassa Makkosista ja siksi vaara, joka oli kehittynyt kylän keskuspaikaksi, tunnettiin myös Makkosten mäkenä. Moisseinvaaralta saivat paikkansa kylän yhteiskäyttöön tarkoitetut kalmisto ja tsasouna, joka oli pyhitetty Jumalansynnyttäjän Kazanin ikonin kunniaksi. Kylän pruazn'iekkatapahtuma kokosi yhteen kyläläisiä ja väkeä tuli myös naapurikylistä niin nuoria kuin varttuneitakin, jopa iäkkäitä ihmisiä. Varakkaissa taloissa varauduttiin vieraitten kestityksiin. Yösija löytyi kaikille. [5]

Kotitalo Moisseinvuaralla

Vasili sai isältään luvan ryhtyä rakentamaan omaa taloa Viktor-pojan synnyttyä 1923. Rakennuspaikaksi Lari osoitti entisen savupirtin paikan. Savupirtistä, joka oli Vasilin synnyinkoti, ei ollut jäljellä juuri mitään, mutta itse paikka vaikutti hyvältä. Siitä avautui näkymä etelään Spirdo Makkosen poikien talojen lomasta Suojärvelle ja itään avarien metsä- ja suoalueiden ylitse Reposelkään ja Riuhtovaaraan. [6]

Larilla oli Suavanmaan takana runsaan 112 hehtaarin suuruinen Taikinaselkä-niminen metsäpalsta, josta rakennuspuut suurimmaksi osaksi kaadettiin. Puita saatiin myös Larin veljen Vasilin kaskimaasta. Rakennuspuiden kaatamisessa, karsimisessa ja paloittelussa sekä tukkikuormien teossa Vasililla oli apuna oma vaimonsa. Kaksin vedettävällä justeerilla Irina oli tottunut puita kaatamaan ja pätkimään. Eikä kirveen käsittelyssäkään hänellä ollut vaikeuksia. [6]

Talo tuli asuttavaan kuntoon 1925 ja sen jatko-osa 1930. Talon seinähirret olivat ulkopuolella pyöreäksi kuoritut, mutta sisäpuolelta veistetty tasaisiksi. Talon tärkein yksityiskohta oli pät'ži. Sen tehtävänä oli antaa lämpöä pert't'iin ja myös gornit'šan puolella. Siksi sen paikka oli sin'tšoista (eteinen) sisään käydessä oven vasemmalla puolella. Pert'in suurtšuppu, jossa oli pieni hylly ja sen päällä obraza, ikoni, tuli etuoikealle lähes keskipäivän auringon suuntaan. Sisään tulijan oli helppo huomata se ja siunata itsensä ristinmerkillä. [6]

Talvisodan syttyminen

Suojärven rajakylien väestöä ei evakuoitu, vaikka Karjalan kannaksella evakuointi oli vielä syksyllä 1939 menossa. Tilanteesta huolestuneena maaherra Manner antoi määräyksen Hyrsylän mutkan kylien evakuoinnista 14.10.1939. Sisäministeri Kekkonen torjui määräyksen ilmoittaen maaherralle, ettei väestön siirtotoimiin saa käyttää valtion varoja, eikä suojärveläisille saa antaa vapaalippuja rautateille, vaikka muualla sama käytäntö sai jatkua. Puolustusvoimien komentaja, marsalkka Mannerheim oli jo aikaisemmin vaatinut alueen evakuoimista, koska sodan syttyminen näytti varmalta ja sodan sytyttyä väestönsiirrot vaikeutuisivat entisestään.

Evakuointiviranomaiset olivat saaneet käskyn, jonka mukaan kyläläisten oli pysyttävä paikoillaan niin kauan, kuin annetaan evakuointikäsky. Torstaiaamuna 30. päivä marraskuuta 1939 Moisseinvaaran kylän evakuointipäällikkö Santeri Matsinen oli soittanut pitäjän evakuoinneista vastaavalle nimismiehelle ja kuullut tältä, että venäläiset olivat ylittäneet rajan.

Riuhtovaarasta Moisseinvaaraan perääntymisvaiheessa tullutta suomalaista sotilasjoukkuetta johti luutnantti H. Lipola. Matsisen talossa Lipola kuuli että evakuointikäskyä ei ole vielä tullut kylään, jolloin hän antoi sen:

Kuulkaa, jos kukaan muu ei ole sitä antanut, niin minä sen annan. Jos meinaatte lähteä, niin lähtekää heti, sillä seuraavat, jotka kylään tulevat, ovat venäläisiä.

Ilta oli jo hämärtynyt, kun Heikki Makkosen isä Vasili tuli Matsisilta ensimmäiseksi Daniel Makkosen talon pihaan. Hän toi tiedon pikaisesta evakkoon lähtemisestä. Tieto siitä oli ennättänyt kulkeutua jo kolmen talon väelle. Irina ruokki eläimet ja hätääntyneenä kokosi vähän eväitä ja vaatteita nyytteihin. Hän nosti kaksi pienintä lastaan sekä nyytit vesikelkkaan. Toiset lapset kävelivät Danielin pihaan. Sinne olivat kokoontuneet lähtijät Teru Makkosen talosta. Terun talon vanha isäntä Terentei heikkokuntoisena ja venäjäntaitoisena ei edes halunnut lähteä, vaan jäi yksin kotiinsa. [7]

Danielin pihassa olivat Vasilin käyttämät tukkireet lavetteineen, joihin äidit panivat lapsensa ja vähäiset matkanyyttinsä. Evakkoreessä olleiden muistitietojen mukaan lavetti oli täysi. Siinä sai paikkansa 22 henkeä, joista useimmat olivat lapsia. Kuormaan oli varattava myös heinää hevoselle. Matka alkoi jyrkkää mäkeä alas Matsisten talon ohitse Varpakylään päin ja sitten Vuonteleen suuntaan. Kylä jäi pimeyden keskelle. Suomalaiset sotilaat olivat jättäneet sen jokin aika sitten, eivätkä venäläiset vielä ennättäneet tulla kylään. Höytšäkkiojan ylittämisen jälkeen matkalaiset kohtasivat Jeroinvaarasta päin tulleen suomalaispartion, jonka tehtävänä oli räjäyttää kylään johtavat maantiesillat vihollisen etenemisen vaikeuttamiseksi. [7]

Suonenjoella, Vehmersalmella ja Sotkamossa

Värtsilässä kyyti vaihtui junaan. Vasili ja Irina Makkosen perhe sijoitettiin aluksi Suonenjoen Iisvedelle. Perhe sai asumistilakseen Taavetti ja Anna Nuutisen pitämän kauppatalon yläkerran puukaminalla varustetun hellahuoneen. Pommitusvaaran kasvaessa siirtolaisväestöä hajautettiin. Muutaman kuukauden kuluttua uudeksi sijoituspaikaksi tuli Vehmersalmen Enonlahti. Siellä perhe asui Soisalon saaren Oksamäen talossa - talonväki asutti talon toista päätä ja Makkosen perhe toista. Oksamäen kausi jäi lyhyeksi. Vuoden 1941 alussa oli uusi siirto edessä. Määränpääksi tuli tällä kerralla Sotkamo. Siellä perhe asui siirtoväen majoittaja Heikki Karttusen talossa ja myöhemmin Jukola-nimisessä työväentalossa. [8]

Paluu Suojärvelle ja sieltä lähtö toistamiseen

Välirauhan päätyttyä menetettyjä alueita saatiin takaisin. Suojärven valtaamista seurasi verkkaisesti väestön palaaminen entisille kotiseuduilleen. Moisseinvaaran kyläläisistä kiireisimmät palasivat jo syksyllä 1941, mutta valtaosa vasta keväällä 1942. Vasili ja Irina Makkosen perhe palasi Moisseinvaaraan vappuna 1942. Neuvostojoukot olivat jättäneet viimeistä päivää eläneiden tunnun kotiin ja kotikylään. Tsasouna ja kansakoulu oli poltettu. Talot paria kolmea lukuunottamatta olivat sen sijaan pystyssä, mutta ammottivat tyhjyyttään. Niistä oli viety pois kaikki elämiselle tarpeellinen. Jäljellä oli vain siivottomuus. [9]

Vasili ja Irina Makkosen kotitalo oli joutunut lähes täydellisen vandalismin kohteeksi. Keskeisen sijantinsa vuoksi siitä oli tehty leipomo. Sitä varten entistä uunia oli suurennettu lähes kahden metrin mittaisilla puilla lämmitettäväksi. Tuvan keskilattialle oli rakennettu vahvoista laudoista kaksi puolitoista metriä pitkää ja noin 80 cm leveää sekä lähes yhtä korkeaa leipätaikinan valmistuskaukaloa. Jauhoja oli tallautuneena lattialla vahva kerros. Talon asumiskuntoon saattaminen vaati perusteellisen remontin. [9]

Toinen lähtö kotikylästä, vain kahden vuoden jälkeen, tapahtui suunnitellusti ja asteittain, kun rauhan taivas alkoi pilvistyä. Heikki Makkonen oli silloin 8-vuotias. Kyläläisten ensimmäinen lähtö ei ollut evakuointi. Sen sijaan toinen lähtö oli jo sitä eli tilanteesta tiedottaminen väestölle ja evakuointivalmistelut hoidettiin hyvissä ajoin. Kyläläisten siirtäminen pois tulevalta sotatoimialueelta alkoi 23. kesäkuuta 1944. Väki kokoontui Vasili Mitrusen talon pihaan, jossa kuorma-autot jo odottivat. Autot lähtivät ja veivät ihmiset Tohmajärvelle, josta matka jatkui parin viikon kuluttua Keski-Suomeen. [10]

Siirtolaisuus jatkuu ja päättyy 1944-1949

Makkosen perhe evakuoitiin aluksi Karstulan Haapaniemen kylään. Sieltä tie jatkui työmahdollisuuksien perässä Pielisjärven Kelvän Vornaan, ja edelleen Tiensuuhun ja Lamminkylään. Perheen kymmeneksi vuodeksi venähtänyt siirtolaisuus päättyi 1949. Heikki Makkosen vanhemmat päättivät tällöin tilan hankkimisesta Sotkamon kunnan Jormasjärvenkylään kuuluvalta Vaarankylältä maanviljelijä Toivo Niemiseltä. Paikkaa kutsuttiin Hauta-ahoksi. [11]

Otavan Opisto, avioituminen ja puusepän työt

Heikki Makkonen opiskeli Otavan Kansankorkeakoulussa ("Otavan Opistossa") 1958-1959, pääaineenaan historia ja sivuaineenaan valtio-oppi, sosiaalipolitiikka ja yhteiskuntaoppi. Kokemukset Opistossa herättivät Heikissä mielenkiinnon hänen omaa kirkkoaan, ortodoksista kirkkoa kohtaan. Heikki Makkonen avioitui Asta o.s. Hakasen kanssa, joka oli kotoisin Saaren pitäjän Kesusmaan kylästä. Avioitumisen jälkeen nuoripari muutti Jyväskylään. Siellä Heikki otettiin puusepäksi Sortavalasta peräisin olevaan Puusepänliike Helno Oy:öön, jossa oli tarvetta penkkipuusepälle. Jyväskylässä Heikin kiinnostus ortodoksista pappisseminaaria kohtaan alkoi nousta, vaikka hän aiemmin oli suunnitellut yhteiskunnallista alaa, ja Otavan Opistonkin opinnot siihen tähtäsivät. [12]

Pappisseminaarissa

Heikki lähti ortodoksiseen pappisseminaariin Kirkkonummelle 31.08.1960. Sieltä seminaari muutti myöhemmin Kuopioon. Pappisseminaari oli sisäoppilaitos, joka kuului Opetusministeriön alaisuuteen ja jonka ylläpidosta vastasi valtio. Sen hallintoa hoiti kirkollishallituksen nimeämä johtokunta, jonka puheenjohtajana toimi arkkipiispa. Teologisia aineita seminaarissa olivat dogmatiikka, siveysoppi, liturgiikka, raamatunselitysoppi, patrologia, pastoraaliteologia, kirkkohistoria, saarnaoppi, apologetiikka ja uskontojen historia sekä lahko-oppi, kristillinen arkeologia ja kirkkolaki. Heikki Makkonen vihittiin diakoniksi 04.04.1965. [13]

Arkkipiispan sihteerinä

Kirkollishallitus antoi Heikki Makkoselle valtakirjan arkkipiispan sihteerin virkaan 01.07.1967 lukien. Hän toimi lähes 14 vuotta arkkipiispa Paavalin sihteerinä - ylidiakonina ja työtoverina. Arkkipiispan sihteeri palveli diakonina piispallisissa jumalanpalveluksissa ja pyhissä toimituksissa, huolehti arkkipiispan kanslian kirjeenvaihdosta ja muista toiminnoista, avusti arkkipiispaa virkamatkoilla ja muissa virkatehtävissä, hoiti kirkkokunnan yleistä kirjastoa ja kirkollisten esineiden varastoa, toimi arkkipiispan talon kappelin isännöitsijjänä ja huolehti piispantalon jumalanpalvelustarvikkeista sekä teki muut arkkipiispan antamat tehtävät. Arkkipiispan sihteerin viranhoito ei ollut työaikoihin eikä tiukkoihin ohjesääntöihin perustuvaa. Käytännössä piispainkokoukset olivat ainoita arkkipiispan virkatehtävistä, joihin Heikki ei osallistunut arkkipiispan sihteeriaikanaan. Heikki toimi myös ortodoksisen kirkkomuseon hoitajana 1969-1971 Kuopiossa ja toimitti ortodoksista kalenteria. [14]

Jyväskylän kirkkoherraksi ja yliopisto-opintoja

Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran virka oli auennut 1979 ja Heikki haki virkaa. Äänestyksessä Heikki tuli valituksi. Arkkipiispa Paavali toimitti toisen joulupäivän 1979 jumalanpalvelukset Jyväskylässä ja vihki Heikin papiksi. Seurakuntatyö keskittyi pääasiassa jumalanpalveluksiin ja sielunhoitoon. Merkittävän osan siitä muodosti myös opetustoimi, joka keskittyi ensisijaisesti aikuisväestöön. [15]

Jyväskylän seurakuntaan hakeutumisen yhtenä vaikuttimena Heikillä oli jatkaa opiskelua. Hän oli aloittanut Kuopiossa yliopisto-opiskelun ja ne onnistuisivat entistä paremmin Jyväskylän yliopistossa. Hänen pääaineenaan oli kasvatustiede ja sivuaineena suomalainen ja vertaileva kansatiede. Kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon jälkeen hän sai Helsingin yliopistosta erivapauden suorittaa teologisia jatko-opintoja teologisessa tiedekunnassa, jossa hänen pääaineensa oli käytännöllinen teologia. Teologian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti 03.03.1988. Lisensiaattityön tutkimusaiheena oli Kuolema ortodoksisessa perinteessä ja perinteen elinvoimaisuus Aunuksessa ja Suojärvellä syntyneiden ortodoksien elämässä Keski-Suomessa vuosina 1935-1985. [15]

Joensuun yliopistossa

Ortodoksinen pappisseminaari lakkautettiin Kuopiossa ja teologikoulutus siirrettiin Joensuun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan perustettuun ortodoksisen teologian koulutusohjelmaan. Pappisseminaarin opettajien virat siirrettiin myös sinne. Uutena virkana koulutusohjelmaan perustettiin käytännöllisen teologian professorin virka. Joensuun yliopistosta otettiin Heikki Makkoseen yhteyttä ja kysyttiin, että onko hän käytettävissä ko. professorin viran määräaikaiseksi hoitajaksi 01.08.1988 alkaen. Heikki myöntyi ja sai virkavapautta toisen viran hoitamista varten kirkollishallitukselta. Virkavapausaika jatkui aina elokuulle 1991 saakka. [16]

Heikki Makkonen väitteli 16.02.1990 teologian tohtoriksi. Väitöstyön nimeni oli Kuolema ortodoksisessa perinteessä. Professorin viran vakinaistamisprosessin jälkeen presidentti Martti Ahtisaari nimitti Heikin 16.06.1995 Joensuun yliopiston käytännöllisen teologian professorin virkaan 01.07.1995 lukien. Eläkkeellä hän jäi tästä virasta 1999. [16]

Kirkkoherrana Espanjassa

Työelämästä pois jäätyään Heikki siirtyi talvikuukausiksi puolisoineen Etelä-Espanjaan. He asuivat Fuengirolassa. Espanjassa paikallinen Portugalin ja Espanjan metropoliitta Polikarpos määräsi Heikin perustamansa Pyhän Leo Roomalaisen ortodoksisen suomalaisseurakunnan kirkkoherraksi Fuengirolaan vuonna 2006. Hän oli tosin toiminut siellä papillisissa tehtävissä jo ennen metropoliitan antamaa valtuutusta. Talvikuukausia he viettivät Espanjassa kymmenkunta. [17]

Moisseinvaaran kylätutkimus

Eläkevuosina Heikin työkohteeksi tuli hänen synnyinkylänsä Suojärven Moisseinvaaran kylätutkimus. Kesäisin hän kierteli arkistoja ja haastatteli entisiä moisseinvaaralaisia. Talvikuukaudet hän käytti Espanjassa arkisto- ja haastatteluaineiston työstämiseen. Kylätutkimuksen kylkiäisenä hän kokosi tietoa Moisseinvaaran keskuskylän sivuilla olevien pienten kylien talojen sijainnista ja omistajista tarkoituksena saada kokoon kyläkartta. Aikaa itse kylätutkimus otti neljä vuotta ja kyläkirjan kirjoittaminen vuoden. 04.07.2009 julkistettiin Suojärven Moisseinvaaralla viisi vuotta kestäneen hankkeen tulos - kyläkirja nimellä Moisseinvaara - sinikuusamain kylä, alaotsakkeella Kyläkirja entisen Suojärven pitäjän Moisseinvaaran kylästä ja kyläläisistä. [19]. Kirjan toimittivat Heikki Makkonen ja Asko Makkonen. [20]

Heikki Makkosen kirjallinen toiminta [21]

  • Ortodoksinen kirkkomuseo - Ikonien maailma. Ateneum 24.4.-31.5.1970. Helsingin juhlaviikkojen näyttelykatalogin ortodoksisen kirkkomuseon osuus.
  • 40 vuotta jumalanpalvelusten radiointia. Aamun Koitto 5/1971, ss. 73-75. Joensuu.
  • Ortodoksinen kalenteri 1979. Helsinki. (toim.)
  • Ortodoksinen kalenteri 1980. Helsinki. (toim.)
  • Ortodoksinen kalenteri 1981. Helsinki. (toim.)
  • Ortodoksinen kalenteri 1982. Helsinki. (toim.)
  • Ortodoksinen kirkkomusiikki perinteen ilmentäjänä. Keskisuomalainen 2.4.1982. Jyväskylä.
  • Diakoniaa Suomessa. Diakoniatyön suunnittelutoimikunnan (Timo Lehmuskoski ja Heikki Makkonen) mietintö.
  • Ortodoksinen pappiskoulutus muutoksen edessä. Keskisuomalainen 3.2.1983. Jyväskylä.
  • Kuopiosta Joensuuhun - Pappisseminaarista yliopistoon. Aamun Koitto 22/1988, ss. 426-429. Joensuu.
  • Kohti uutta teologiakoulutusta. Ortodoksinen kulttuuri 6/1988, ss. 206-207. Joensuu.
  • Uskonnonopetus ja seurakunta. Ortodoksinen kulttuuri 5/1988, ss. 164-167. Joensuu.
  • Ortodoksinen uskontokasvatus. Ortodoksia 28/1988, ss. 30-49. Pieksämäki.
  • Suomen ortodoksisen kirkon papiston eläkkeet ja papiston perhe-eläkkeet 1988. Kirkkokunnan eläketoimikunnan (Paavo Kokotti, Yrjö Korhonen ja Heikki Makkonen) mietintö. 1989.
  • Ortodoksinen kirkkolauluperinne. Ortodoksinen seurakuntaviesti 1/1989, ss. 8-9. Joensuu.
  • Ortodoksinen täydennyskoulutus. Ortodoksinen seurakuntaviesti 5/1989, ss. 8-9. Joensuu.
  • Miten kanoninen opetus kuolemasta ilmenee karjalais-ortodoksisessa kansanperinteessä. Rajamailla. Toim. Hannes Sihvo ja Risto Turunen. Studia Carelica Humanistica 1/1989, ss. 53-68. Joensuu.
  • Kuolema ortodoksisessa perinteessä. Joensuun yliopiston teologisia julkaisuja nro 1, s. 302. Joensuu.
  • Sopiiko ekumeeninen tiedekunta Joensuuhun. Karjalainen 9.5.1990. Joensuu.
  • Risti ja ylösnousemus I, 2.4.1990 ja II, 13.4.1990. Karjalainen. Joensuu.
  • Mitä ekumeenisuus voi tarkoittaa teologiakoulutuksessa. Näkökulma yliopistolta. Karjalainen 21.5.1990. Joensuu.
  • Rajankäyntiä. Ortodoksia 40/1991, ss. 122-126. Pieksämäki.
  • Kuolema kulttuuri-ilmiönä. Ortodoksinen kulttuuri 4/1991, ss. 132-137. Joensuu.
  • Papin rooli kasvattajana. Tarhurit, ss. 90-103. Helsinki.
  • Ortodoksisen teologian luonteesta. Academia et ecclesia. Toim. Hans-Olof Kvist. Studia in honorem Fredric Cleve 1991., ss. 127-139. Turku.
  • Palvelevatko radio ja televisio kirkkoa. Joensuun yliopiston teologisia julkaisuja nro 2, 1992, s. 288. Joensuu.
  • Näkökohtia ortodoksian tutkimiseen. Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja nro 5, 1993. s. 104. Joensuu.
  • Koulun arvokasvatus ja eettinen kasvatus. Kristillinen Kasvatus 4-5/1983, s. 5. Helsinki.
  • Ortodoksiset jumalanpalvelukset ja hartaudet radiossa ja televisiossa. Radio- ja televisiojulistuksen työryhmän (Kimmo Kallinen, Heikki Makkonen, Risto Matsi ja Timo Mertanen) mietintö 1994, s. 22.
  • Iankaikkinen muisto. Karjalainen kansanperinne ja ortodoksisuus kuolleiden muistelemisessa. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja nro 10, ss. 172-310. Joensuu.
  • Koulutus ja tutkimus pastoraalisuuden näkökulmasta. Erga 1995, ss. 9-23. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisu nro 20. Joensuu.
  • Uskonmukainen elämä. s. 317. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisu nro 13. Joensuu.
  • Pastoraaliteologian missio. Erga 1995, ss. 99-106. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisu nro 20. Joensuu.
  • Sairaus ja kärsimys kristinuskon näkökulmasta. Erga 1996, ss. 43-72. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisu nro 22. Joensuu.
  • Ortodoksisen teologian suuntaa etsimässä. Golgatanmäeltä Karjalaiselle, ss. 19-131. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja 25. Joensuu.
  • Johdanto pastoraaliseen teologiaan, s. 287. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja nro 36. Jyväskylä.
  • Ikuinen ikävä. Oma Suojärvi 3/2005, ss. 16-17 ja 4/2005, ss. 14-15. Joensuu.
  • Moisseinvaara - sinikuusamain kylä. Kylätutkimus entisen Suojärven pitäjän Moisseinvaaran kylästä ja kyläläisistä. Toim. Heikki Makkonen ja Asko Makkonen, 500 s., Saarijärvi. 2009.
  • Heikki Makkonen ja Asta Makkonen: Taistelua erakkomajassa. Victor Terosen elämää ja taidetta. 2017.

Viitteet

  • [1] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014.
  • [2] Kooste Reijo Savola.
  • [3] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 12.
  • [5] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 15.
  • [5] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 13.
  • [6] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 24-27.
  • [7] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 30-32.
  • [8] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 33-37.
  • [9] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 39.
  • [10] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 48-49.
  • [11] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 53-63.
  • [12] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 89-95.
  • [13] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 97-95.
  • [14] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 171-252.
  • [15] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 253-283.
  • [16] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 283-319.
  • [17] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 320-339.
  • [18] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 320-339.
  • [19] Heikki Makkonen ja Asko Makkonen (toim.): Moisseinvaara - sinikuusamain kylä - Kyläkirja entisen Suojärven pitäjän Moisseinvaaran kylästä ja kyläläisistä. 2009. 500 s.
  • [20] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. s. 342.
  • [21] Heikki Makkonen: Karjalaisesta pakolaispojasta papiksi ja professoriksi - Muistikuvia elämän pitkospuilta. Kuopio 2014. ss. 348-349.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 107. viikkoprofiili (24.12.2017-30.12.2017).

view all

Heikki Makkonen's Timeline

1936
February 2, 1936
Moisseinvaara, Suojärvi, Finland
2016
April 3, 2016
Age 80
Marbella, Spain
????