Iisakki (Isakka) Pedrinpoika Harakka

Talollinen. Valtimo.

Kotoisin: Retkanselkä, Kaitajärvi, Suojärvi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1893: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1893: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1893 г.:

63. - synt. 29.05.1893, kast. 22.07.1893. Isaakij. Vanhemmat: Kaitajärven kylän talonpoika Petr Jeremejev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Domna Pavlova, molemmat uskonnoltaan ortodokseja, molempien ensimmäisessä avioliitossa. Kummi: Salonkylän kylän talonpojan Miron Ivanovin poika Leontij.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1893-1895 (I Ca:16) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4112104]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Iisakki Harakka avioitui Säämäjärven Korsan kylästä kotoisin olleen Anna Närhen kanssa v. 1917.

Kuolema / Death / Смерт:

Iisakki Harakka kuoli Valtimolla 02.11.1963. Hänet on haudattu Valtimon ortodoksiselle hautausmaalle. Hautamuistomerkki.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Issakka Harakka syntyi talollinen Pedri Jeremeinpoika Harakan eli Jermein Pedrin ja hänen vaimonsa Domna Pavelintytär o.s. Härkkimen perheeseen Suojärven Kaitajärvellä toiseksi nuorimmaisena lapsena 1893. Vanhempia sisaruksia olivat Feodor, Filip, Grigorei, Akilina, Agrippina, Stepan, Marfa, Mihail, Klimentei ja Akima. Iisakilla oli myös nuorempi sisko Anna. Jermein Pedri perusti Harakkala-tilan Retkanselkään v. 1896 Isojaon seurauksena. [1, 2]

Kaitajärven kylä sijaitsi Suojärven pohjoisosassa samannimisen järven rannalla. Venäjän rajalle oli vain neljä ”virstaa”. Kylän kautta kulki maantie Porajärvelle. [3, 2]

Kaitajärveläisten asukkaiden elämä oli raskasta. Perheet olivat suuret. Perhettä johti useimmiten tuuheapartainen ja harmaatukkainen ”patriarkka”. Jokaisella oli omat työt. Miehistä joku osasi rakentaa, joku ommella vaatteita, joku teki kenkiä, joku oli oppinut kyntämään palopeltoa jne.. Jos omassa talossa ei mitä osattu, tekijät löytyivät kylästä. Sellaisia olivat esimerkiksi seppä, hevosen länkien tekijät ja uunin tekijät. [3, 2]

Naisista löytyi myös erilaisten töiden taitajat. Äidit opettivat tyttäriään kaikkeen. Mitä taitavampi oli miniä, sitä parempana häntä pidettiin anoppilassa. Äiti neuvoikin tytärtään: ” Älä kultaseni ryhdy valtaa vaatimaan. Kumartele kultahyväsin, kallista anoppiasi kuudet viikot jalkoihin asti. Anna armahaseni, hänelle parhaat polvikumarrukset.” [3, 2]

Kulttuuri oli ainoalaatuista. Asukkaat elivät karjalantaloissa ja puhuivat karjalan kieltä. Uskontona ortodoksinen usko. Paastoaikoina noudatettiin tarkkaan kirkon opetusta. Ruuat saatiin luonnosta. Kestityksessä olisi nykyisellä kansalla oppimista. Vieras kun tuli taloon, heti pantiin voi sirisemään ja paistinpannu huutamaan. Pöytään kannettiin, mitä talosta löytyi. Talon emäntä katsoi, että kaikilla riitti ruokaa. Hän ei istunut samaan pöytään. Iloisuus ja leikinlasku sai kaikki hyvälle mielelle. [3, 2]

Paavo Harakka muistelee Iisakki Harakkaa karjalaksi: [4]

Harakka Isakka (1893-1963) oli Jermein Pedrin nuorin poiga. Brihana käveli bruaznikoissa sen ajan tavan mugah. Löydi mučoin, Annin, Siämďärven Korsan kylästä. Isakka näit oli briski da dilova. Neidizet ihassuttih häneh.
Ičegi pagizi, kulleh hiän kylän komeimman Annin sai. Sih aigah tytöin maine kazvoi sidä mugah, kuin hänellä käi sulhazie. Annilgi oli jo monet sulhazet käydy. Siit kui bruazníkoissa hiän nägi, Isakka verevä nuorukane hyppäi kebiäkkäli aijas piäličči, Anni hedi mieldyi Isakkah.
Isakka toi siit Annin Retkanselgäh ńeveskäksi. Heillä rodih ykstoista poigua. Voina ajoi hiät evakkoh Pohjanmualla da toizella kerralla Vesannolla da sieldä Valtimolla. Ylä-Valtimolla poijat avutettih da ruattih yhtehizen koin hyväksi ennen kuin ičekengi löyvettih omat dovarišat.
Isakka oli ylen pagizija. Hänellä oli dai äijäl tiedohutta. Voi olla, jotta hiän vähäzen vie livuttigi. Sehäi kuuluu hyvän pagizijan taidoloih. Simanazella (Ivan Mahlavuori), hyvällä nuaburin starikalla, kuin starinoi, ga Simanani välis sanoi:
- Ei jo ihan muga männyn, vai olgah. Simanani näit ei ruven kriitškämäh.
Isakan velli miun tuatoin diäďö, Akima, mäni kodivävyksi Veskelykseh 1917. Mie sain käyvä enzi kerdua Veskelyksessä 1989. Siel tabain postan pihamualla mužikan, da mie sanoin hänellä:
- Sie vet olet Retkansellän Harakkoi, ku siulls on yhenmoine nenä. No, muga oligi. Hiän oli Akiman poiga Kirilä. Mie tunnissin hänet nenäspäi.
Isakan tuatoin Pedrin emännällä oli dai suuri nenä. Hänes sanottih:
- Mis puuloin välis nenä sobii, siit i iče syndyy!

Sama tarina suomeksi: [4, 5]:

Harakka Isakka (1893-1963) oli Jermein Pedrin nuorin poika. Poikamiehenä hän kulki praasnikoissa sen ajan tavan mukaan. Löysi vaimon, Annin, Säämäjärven Korsan kylästä. Isakka oli näet riuska ja pystyvä. Neitoset ihastuivat häneen.
Itsekin hän kertoi, kuinka hän sai kylän komeimman Annin. Siihen aikaan tytön maine kasvoi sitä mukaa, kuinka hänellä kävi sulhasia. Annillakin olivat jo monet sulhaset käyneet. Sitten kun hän näki praasnikoissa, kuinka Isakka, verevä nuorukainen hyppäsi aidan yli kevyesti, Anni mieltyi heti Isakkaan.
Isakka toi sitten Annin Retkanselkään miniäksi. Heille syntyi yksitoista poikaa. Sota ajoi heidät evakkoon Pohjanmaalle ja toisella kerralla Vesannolle sekä sieltä Valtimolle. Ylä-Valtimolla pojat auttoivat ja työskentelivät yhteisen kodin hyväksi ennen kuin heistä itsekukin löysi omat kaverinsa.
Isakka oli hyvin puhelias. Hänellä oli myös paljon tietoa. Saattaa olla, että hän vielä vähän liioitteli. Sehän kuuluu hyvän juttelijan taitoihin. Simanaiselle (Ivan Mahlavuori), hyvälle naapurin ukolle, kun tarinoi, niin Simanainen sanoi välillä:
- Eihän se ihan noin mennyt, mutta olkoon. Simanainen ei näet ruvennut kinaamaan.
Isakan veli, minun isäni setä, Akima, meni kotivävyksi Veskelykseen 1917. Minä sain käydä ensimmäistä kertaa Veskelyksessä 1989. Siellä tapasin postin pihalla miehen, ja minä sanoin hänelle:
-Sinä taidat olla Retkanselän Harakoita, kun sinulla on samanlainen nenä. No, se piti paikkansa. Hän oli Akiman poika Kirilä. Tunnistin hänet nenästä.
Isakan isän Pedrin emännällä oli myös suuri nenä. Hänestä sanottiin:
-Missä puiden välistä sopii nenä, siitä itsekin mahtuu.

Viitteet:

• [1] Suojärven ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Paavo Harakka: Johdanto Kaitajärven kylään. Suojärven Kaitajärven kylän kyläprojekti. [https://www.geni.com/projects/Kyl%25C3%25A4-Kaitaj%25C3%25A4rvi-Suoj%25C3%25A4rvi/42617]
• [4] Paavo Harakka: Isakka (Iisakki Harakka). Käsikirjoitus varsinaiskarjalaksi. 2020.
• [5] Tarja Pussinen: käännös suomeksi: Paavo Harakka: Isakka (Iisakki Harakka). Käsikirjoitus varsinaiskarjalaksi. 2020.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Suojärven Kaitajärven kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 220. viikkoprofiili (23.02.2020-29.02.2020).

Talollinen. Retkanselkä, Kaitajärvi, Suojärvi.

7. 24.01.1918 Выборгской губернии Сердобольского уезда Суоярвского прихода деревни Кайдо-ярви крестьянин Аким Петров Сорокин православного вероисповедания первым браком 25 и деревни Погостской дочь крестьянина Якова Петрова Сывороткина девица Анна Яковлева Сывороткина православного вероисповедания первым браком 20. По жениху: крестьяне Суоярвского прихода деревни Кайдо-ярви Иссак Петров Сорокин и деревни Хавдовары Стефан Антипов Тави. По невесте: деревни Погостской Димитрий Анисимов Попов и деревни Угмой горы Петр Гаврилов Мокиев