Jouko Kalevi Esaias Pirhonen

Vara-amiraali, Merivoimien komentaja. Espoo. Syntyisin: Sortavalan kaupunki.

Mannerheim-ristin ritari nro 111.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sortavalan evankelisluterilainen kaupunkiseurakunta, syntyneet v. 1915: Sortavala Town Evangelical Lutheran Parish, Births year 1915: Сортавала Городской евангелическо-лютеранскый приход, рождений 1915 г.:

Syntyneet ja Kastetut Joulukuussa:

Synt. 13.12., kast. 13.12., kirkonkirjan lehti 286. Jouko Kalevi Esaias. Vt. kaup. Esaias Pirhonen ja vo Hilda Maria Mikkonne. Kt. Eeva Hirvonen ja Matti Hirvonen. Aino Amanda Mikkonan ja Viljam Johannes Mikkonen. Kastoi A.K. Saarela.

Sortavalan kaupunkiseurakunta > Sortavalan kaupunkiseurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1891-1918 (I C:1) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2304357]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Jouko Pirhonen avioitui 1940 pankkitoimihenkilö Maija-Liisa os. Tirrasen kanssa.

Kuolema / Death / Смерт:

Jouko Pirhonen kuoli Espoossa 25.03.1996. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Jouko Pirhonen toimi Suomen Merivoimien komentajana vuosina 1966-1974. Hänet palkittiin Mannerheim-ristillä vuonna 1943 ansioistaan moottoritorpedoveneiden päällikkönä. [1, 2]

Sortavala

Jouko Pirhonen syntyi kauppias Esaias Pirhosen ja hänen vaimonsa Hilda Maria os. Mikkosen perheeseen Sortavalan kaupungissa 13.12.1915. Esaias Pirhonen oli kotoisin Ruskealasta ja Hilda Impilahdelta. [3, 2]

Pirhonen kuului Sortavalan merisuojeluskuntaan 1929-34 ja tuli ylioppilaaksi Sortavalan lyseosta 1934. Asevelvollisuuden hän suoritti Rannikkolaivastossa osallistuen kadettina koululaiva Suomen Joutsenen neljännelle valtameripurjehdukselle 1934-35. Merisotakoulun kadettiosaston hän suoritti 1935-37 ja sen jälkeen aliluutnanttioppijakson koululaivan seitsemännellä valtamerimatkalla 1937-38. [1, 2]

Talvisota

Talvisodassa silloinen luutnantti Pirhonen palveli avovesikauden moottoritorpedoveneen päällikkönä Suomenlahdella ja sodan loppuvaiheessa pataljoona Aaltosen komppanianpäällikkönä Vironlahdella. Jatkosodassa kapteeniluutnantti Pirhonen erikoistui lopullisesti moottoritorpedovenepalvelukseen. [1, 2]

Mannerheimin-ristin ritariksi hänet nimitettiin 4.6.1943. Nimityskirjan perusteluissa todetaan mm.:

Kapteeniluutnantti Pirhonen on kuluvan sodan aikana osoittanut mallikelpoista neuvokkuutta, esimerkillistä rohkeutta sekä uupumatonta intoa ja hyökkäyshenkeä toimiessaan ensin moottoritorpedoveneen päällikkönä, sittemmin ryhmän ja laivueen päällikkönä. Hän on päättäväisesti ja häikäilemättömästi johtanut kuusikymmentäkolme vihollisen toiminta-alueille ja tukikohtiin tehtyä vaarallista hyökkäys-, miinoitus-, tiedustelu- ja varmistusmatkaa, upottaen ja vaurioittaen vihollisen aluksia. Retkillään on hän sitä paitsi hankkinut johdolle arvokkaita tietoja, joilla on ollut suuri merkitys merisotatoimia edelleen jatkettaessa. Syyskuussa 1941 erään tiedustelumatkan yhteydessä upotettiin kapteeniluutnantti Pirhosen komennossa torpedolla 800 tonnin vihollisraivaaja lähellä Suursaaren sataman suuta ja lokakuussa 1941 Suursaaren Suurkylän redillä kaksi aivan uutta rakennetta olevaa, noin 450 tonnin ”Fugas”-raivaajaa. Marraskuussa 1942 tunkeutui kapteeniluutnantti Pirhonen veneineen Lavansaaren satamaan, välittämättä sataman suulla vartioivista vartiomoottoriveneistä ja upotti viidellä torpedolla panssaroidun, yli 100 metrin pituisen, noin 1700 tonnin suuruisen, viidellä 130 mm tykillä varustetun tykkiveneen. Jatkuvilla partioretkillään on kapteeniluutnantti Pirhonen mm. aikaansaanut sen, että vihollisen on ollut pakko huoltokuljetuksissaan turvautua vahvoihin saattueisiin, josta taas on aiheutunut lukuisia miinaanajoja. Hänen hyvää merimieskuntoaan ja erinomaista ammattitaitoaan todistaa parhaiten se, että hän on kaikki retkensä kyennyt suorittamaan ilman omia tappioita. [4, 2]

Tarkempi kuvaus

Marraskuun 10. päivänä lentotiedustelu oli löytänyt Lavansaaren satamasta tykkivene Krasnoje Znamjan. Punainen lippu oli suurin Kronstadtin sotasatamasta vuonna 1942 lähtenyt alus. Yli sadan metrin pituisen laivan aseistuksena oli viisi 130 millimetrin tykkiä. Alus osallistui Lavansaaressa uutterasti Suomen tiedustelulentojen torjuntaan. [5, 2]

17. päivänä marraskuuta komentajakapteeni Jouko Pirhosen Moottoritorpedovenelaivue saa ytimekkään käskyn [5, 2]:

- Upottakaa Krasnoje Znamja Lavansaaren satamaan. [5, 2]

Laivaston esikunnan tiedustelutoimiston päällikkö, kapteeniluutnantti Torsti Helinkari, toimittaa laivueelle yksityiskohtaiset tiedot vihollisalusten sijainnista. [5, 2]

- Pohjoisen horisontin tummassa varjossa Syöksy, Vinha ja Vihuri onnistuivat kello 21.35 hiipimään sataman suulle, Pirhonen kertoo. [5, 2]

- Kuu oli pilvikerroksen takana suoraan etelässä, joten näkyvyys satamalahteen oli hyvä. [5, 2]

Satama todetaan kuitenkin tyhjäksi. [5, 2]

Seuraavana päivänä päätetään yrittää uudestaan. Lentotiedustelun mukaan satamassa on Krasnoje Znamjan lisäksi viisi Fugas-luokan raivaajaa. Tällä kertaa mukaan otetaan saksalainen nopeakulkuinen miinavene Küsten-Minenboot KM-27. Leutnant zur See Karnathin tehtävänä on miinoittaa Lavansaaren satamaan johtava väylä. Veneet lähtevät liikkeelle Somerista kello 19.30. [5, 2]

- Neljän ja puolen meripeninkulman päässä Lavansaaresta alensimme nopeutta kahdeksaan solmuun, jotta keulakuohut eivät paljastaisi meitä liian aikaisin. [5, 2]

Veneet lähestyvät satamaa kiilan muodossa. Johtoveneenä on Syöksy, vasemmalla Vinha ja Vihuri, oikealla KM-vene. [5, 2]

- Jo kaukaa havaittiin, että satama on vartioitu, Pirhonen sanoo. [5, 2]

Partio näkee venäläisen vartiomoottoriveneen Peninsaaren ja Lavansaaren puolivälissä. Kaksi venettä vartioi saaren pohjoispuolella. Lavansaaren pohjoiskärjessä oleva vartioasema huomaa lähestyvät veneet kolmen ja puolen meripeninkulman päässä. Asema kysyy vilkulla tunnusta. [5, 2]

- Suunnitelman mukaan tähän ei vastattu. Kun vartioasema toisti vaateen, antoi oikealla oleva KM-vene saamansa ohjeen mukaan kirkkaalla vilkkuvalonheittimellä nopean ja epäselvän vastauksen. [5, 2]

Veneet jatkavat lähestymistään entisellä nopeudella. [5, 2]

- Havaittuaan lähestyvien veneiden ja vartioaseman välisen viestiliikenteen vihollisen partioveneet luulivat meitä omikseen ja eivät lähteneet liikkeelle. [5, 2]

Vartioveneiden käsitystä lienee vahvistanut myös, että lähestyvät veneet pysyivät rauhallisesti suunnassaan. Lisäksi sotasaalisvene Vihuri oli lähinnä venäläisiä partioveneitä. [5, 2]

Illalla 18. päivänä marraskuuta vuonna 1942 kuu paistaa itäisellä Suomenlahdella, sää on puolipilvinen. Tuulta on 1 - 2 boforia ja aallokko olematon. Neuvostoliiton miehittämän Lavansaaren satamaan on röyhkeästi tunkeutunut kolme vanhaa suomalaista moottoritorpedovenettä. [5, 2]

Kello 21.13 johtovene Syöksy pyrähtää täyteen vauhtiin. Ankkurissa oleva vihollisen 1 760 tonnin tykkivene Krasnoje Znamja avaa konetykkitulen perä- ja keulakanneltaan. Valojuovat lentävät hieman Syöksyn ylitse, kuten niin usein pimeässä on käynyt. [5, 2]

- Kohti savua, kapteeniluutnantti Jouko Pirhonen komentaa. - Hieman oikealle. Suoraan, oikea laukaus! [5, 2]

Torpedo sujahtaa kuilusta. [5, 2]

- Hieman vasemmalle. Suoraan, vasen laukaus! [5, 2]

Toinen torpedo seuraa perässä. Syöksy väistää jyrkästi oikealle välttääkseen matalikon. Syöksyn perässä tulevan Vinhan päällikkö, luutnantti Aarne Vuorensaari, ampuu yhden torpedon samaan maaliin. Kolmantena lähestyvän Vihurin päällikkö, luutnantti Kaarlo Kajatsalo, haluaa varmistaa tuloksen ja ampuu hänkin yhden torpedon. Seuraa neljä räjähdystä. Krasnoje Znamjan tykit vaikenevat, alus kallistuu ja uppoaa Lavansaaren satamaan. [5, 2]

Teko herätti huomiota koko maailmassa - eritoten siksi, että muista vastaavista poiketen Pirhonen toi kaikki miehensä ja veneensä naarmuitta takaisin kotiin. [6, 7, 2]

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen silloinen komentajakapteeni Pirhonen työskenteli Suomenlahden miinanraivauksessa 1945-46 vaativissa osaston raivausupseerin ja laivueenkomentajan tehtävissä. Tämän jälkeen hän suoritti Sotakorkeakoulun Merisotaosaston 1947-48. [1, 2]

Sotakorkeakoulun jälkeen Pirhosella oli edessään pitkä ja ansiokas palvelusura, johon kuuluivat muun muassa Pääesikunnan operatiivinen osasto, meritaktiikan opettajan tehtävät Sotakorkeakoulussa, sotavarusteosaston päällikkyys Pääesikunnassa, toiminta merivoimien huoltopäällikkönä, puolustusministeriön sotilasosaston päällikkyys sekä Laivastolippueen ja lopuksi merivoimien komentajan tehtävät 1966-74. [1, 2]

Luonteenomaista amiraali Pirhoselle oli hänen innostunut ja aktiivinen valmiutensa aatteelliseen järjestötyöhön. Niinpä hänen harrastuskenttänsä olikin laaja käsittäen sekä jäsenyyksiä että johtotehtäviä. [1, 2]

Pirhonen toimi muun muassa Meriupseeriyhdistyksessä, Upseeriliitossa, Kadettikunnassa, Sotatieteellisessä seurassa ja Puolustusvoimain Henkilökunnan Keskusliitossa - useimmissa puheenjohtajana tai muussa johtotehtävässä. Laivaston Killassa hän toimi vuodesta 1971, viimeksi killan neuvottelukunnan puheenjohtajana. [1, 2]

Pirhonen työskenteli Espoon kunnanhallituksessa 1959-62 ja oli eduskunnan puolustusasiainvaliokunnan sihteerinä ja valtioneuvoston esittelijänä 1961-64. Mannerheim-ristin Ritarien säätiön hallituksen puheenjohtajana hän oli vuodesta 1977 ja Laatokan-Karjalaisten Avustusyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1976. Hänet kutsuttiin US Naval Instituten kunniajäseneksi 1971. [1, 2]

Pirhonen palkittiin Mannerheim-ristin lisäksi lukuisilla sotilaallisilla kunniamerkeillä. Myös aatteelliset- ja veljesjärjestöt myönsivät hänelle monia huomionosoituksia. [1, 2]

Vara-amiraali Pirhosen kiintymys meriupseerin uraan ja merellisiin harrastuksiin juontaa hänen varhaisnuoruudestaan, jolloin hän retkeili ja koki meren viehätyksen ja ankaruuden Laatokan rannikoilla ja aavoilla selillä. Hän oli todellinen meriupseeri sanan parhaassa merkityksessä. Toveripiirissä hän oli pidetty ja osallistui "kurssin" harrastuksiin ja toimintoihin niin kauan kuin hänen voimansa riittivät. [1, 2]

Viitteet

• [1] Eero Pakkala: Vara-amiraali Jouko Pirhonen Mannerheim-ristin ritari ja merivoimien komentaja. Helsingin Sanomat 29.03.1996.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Sortavalan kaupunkiseurakunnan, Ruskealan ja Impilahden kirkonarkistot.
• [4] Mannerheim-ristin ritarit: Pirhonen Jouko Kalevi Esaias 111 [http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=123]
• [5] Robert Brantberg: Vara-amiraali Jouko Pirhonen. Teoksessa: Sotaupseerit - 21 suomalaisen sotaupseerin elämäntarina. 288 s. + kuvaaliite. Revontuli 1999. [http://brantberg.fi/Sotaupseerit%20-%20Jouko%20Pirhonen.htm]
• [6] Ilmari Hurmerinta, Jukka Viitanen (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004
• [7] Orvo Peuranheimo, Jouko Pirhonen, Kullervo Killinen: Laivat puuta, miehet rautaa : moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. WSOY, 1956.

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Sortavalan kaupungin paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 209. viikkoprofiili (08.12.2019-14.12.2019).