Mihail ("Ukko Mihaila") Maksimanpoika Home

Suurtalollinen, maanviljelijä.

Maimalampi, Suojärvi.

"Ukko Mihaila". Ukko Mihailaa pidettiin Suojärvellä suuressa kunniassa muun muassa hänen anteliaisuutensa tähden.

Asuinpaikka Suojärvellä: Maimalammin (v. 1939 tilanteen mukaisen) kyläkartan talo numero 5.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1811: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1811: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1811 г.:

Nro 49. Synt. -, kast. 20.12.1811. Maimalammin kylän Mihail Filipjevin poika Mihail. Kummi: saman kylän talollinen Stefan Stafanov.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4034956

Asiakirja

Mihailin kastepäivämäärä oli 20.12.1811. Suojärven ortodoksisen seurakunnan metrikkakirjat eivät mainitse hänen syntymäpäivämääräänsä. Lyyli Homeen tietojen mukaan hän olisi syntynyt 8.12.1811.

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1833: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1833: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1833 г.:

Numero 3. Vih. 01.02.1833. Sulhanen: Maimalammilta talollinen Mihei Maksimov, Morsian: Kuikkaniemen kuolleen talollisen Petr Savinovin tytär Ksenija, ensimmäiseen avioliittoon. Todistajat: sulhasen - Akimiston talollinen Pantelei Germanov ja talollinen Fedor Nikolajev, morsiamen - Kuikkaniemeltä Timofei Petrov ja Jefim Ivanov.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4035368

Vihkimerkinnässä sulhasen etunimi on virheellisesti muodossa Mihei, p.o. Mihail.

II

Veskelyksen ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1856: Veshkelitsa Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1856: Вешкельский православный приход, метрические книги, браки 1856 г.

Nro 5. Vihkipvm 13.02.1856. Sulhanen: Sortavalan kihlakunnan Suojärven seurakunnan Maimalammin kylän valtiontalonpoika Mihail Maksimov, uskonnoltaan ortodoksi, toiseen avioliittoon, 47 vuotta. Morsian: Sortavalan kihlakunnan Salmin seurakunnan kuolleen valtiontalonpojan Ivan Andrejev Vanjušovin vaimo leski Melanija Nikolajeva, uskonnoltaan ortodoksi, toiseen avioliittoon, 35 vuotta. Todistajat: sulhasen - Sortavalan kihlakunnan Suojärven seurakunnan Leppäniemen kylän valtiontalonpojat Jegor Mihailov ja Semen Petrov. morsiamen - Salmenniskan seurakunnan Nehpoilan kylän valtiontalonpoika Fedot Haritonov, [...]ij Ivanov, Pavel Nikolajev Zaitsev.

[https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QSQ-G9CH-BC68?i=394&ca...]

III

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1872: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1872: Корписелькя православный приход, метрические книги, браки 1872 г.:

Nro 6. Vih. 16.02.1872. Sulhanen: Suojärven seurakunnan Maimalammin kylän talollinen Mihail Maksimov, uskonnoltaan ortodoksi, kolmanteen avioliittoon, 60 vuotta. Morsian: Korpiselän seurakunnan Tolvajärven kylän kuolleen talollisen Foma Aleksejevin leski Sofija Ignatijeva, uskonnoltaan ortodoksi, toiseen avioliittoon, 41 vuotta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3911003

Kuolema / Death / Смерт:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1897: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1897: Суоярви православный приход, метрические книги, смертей 1897 г.:

Nro 23. Kuol. 09.06.1897, haud. 12.06.1897 Maimalammilla talollinen Mihail Maksimov, 86 v., kuolinsyy: vanhuus, Haudattu Maimalammin hautausmaalle.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4112533

Elämäkerta / Biography / Биография:

Maimalammin kylän kahdesta kokonumeron tilasta puoltatoista, yhteensä 1 1/8 arvioruplaa, hallitsi 1820-luvulla jämerä Filip Andreinpoika Home (synt. v. 1754) ja 1830-luvun loppupuolelta hänen vielä jämerämpi pojanpoikansa Mihail Maksimanpoika. [1]

Iso perhe

Trofimoffien kantaisä oli Mihaila Maksimanpoika Home eli Ukko Mihaila, 1811-1897. Hän oli sen ajan mahtimies. Muistetaan, että pellotkin olivat niin suuret, että vaon kyntöön päästä päähän kului rubiema. Kyllä ukkokin oli tervaskanto. [2, 3] Mihail Maksimanpoika Home eli Ukko Mihaila oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo oli Ksenia Pedrintytär, joka oli Petrilän Konttisia, ja Petrilän talo taasen oli Suojärven Kuikkaniemessä lähellä Tarpion taloa, Tarpiosta alaspäin hautausmaan suuntaan. Mihailan toinen vaimo oli Melania Nikolaintytär eli Malańna, niin kuin häntä sanottiin. Hän oli vanhan rajan takaa Jessoilasta. Kolmas vaimo oli Sofia Ignateintytär Kononova. Hän oli hyvin miellyttävä ihminen. [4, 3] Lapsiakin oli paljon. Vanhoilla päivillään ukko kehaissut: "Kaksikymmentäkaheksan lasta kodih sain, da vie enemmän kyläl panin, va nygöi vanhuus tuli, sadah en piässyt!" [2]. Kirkonkirjatietojen mukaan heitä tosin oli 16 [5].

Ukko Mihaila oli pitkä mies, mutta ei varsin lihava. Eräs vuonna 1880 Maimalammella käynyt henkilö kertoo matkakuvauksessaan hänestä muun muassa seuraavaa [4, 6]:

Kas niin nyt olemme siinä kuuluisassa Maimalammin talossa. Tultuamme taloon ottaa meitä hyväntahtoisesti vastaan talon isäntä, kenties noin 80-vuotias ukko, jonka hiukset olivat valkeat kuin pellavat ja riippuivat suorana otsalta alaspäin, niin että peittävät koko otsan. Parta oli jokseenkin tuuhea, noin jalan pituinen, joka leuasta yleni aina silmiin asti ja oli näkönsä suhteen samaa laatua, kuikka tukkakin. Kaikki talon väki osoitti ukolle suurta kunniaa. Vanhus vei meitä yläkertaan, erääseen pieneen kamariin, joka näytti tavalliselta talonpojan makuukammarilta ja kestitsi meitä kaikenlaisella vieraanvaraisuudella ...
Nyt teimme jäähyväiset tuolle kuuluisalle Maimalammin ukolle, joka oli harmaa kuin hyypiö ja jota paikkakunnalla pidetään suuressa kunniassa hänen rikkautensa, toimeliaisuutensa ja anteliaisuuden tähden. Vaikka kylläkin irvihampaat häntä kutsuvat "Maimalammin homeeksi", josta nimestä ukko ei kuitenkaan ensinnäkään pidä, vaan päin vastoin suuttuu siitä silmittömästi.

Ukko Mihailasta on laadittu runo [4]:

Oli ennen aikoinansa,
ukko Mihail mainittava,
Syötti, saatti suuret herrat,
sekä köyhät kerjäläiset,
Viinoilla hän virvotteli,
konjakilla kostutteli,
saattoi naiset naurusuulle,
miehet mielellä hyvälle.

Vieraanvaraisuus

Ukko Mihailan talossa oli kyllä ruokaa sekä omalle perheelle että vieraille, niin rikkaille kuin köyhille. Siitä kerrotaan seuraavaa [7]: "Ulkomakasiinit olivat olleet täynnä ruokatavaraa. Yhdessä oli vieläkin jäljellä sanoinkuvaamattomia puutynnyreitä, niin suuria, että ne oli rakennettu paikan päällä sisällä, ovesta eivät olisi mahtuneet. Syksyisin ne oli täytetty. Toisissa oli kokonaisia lehmiä ja lampaita paloiteltuna ja suolattuna. Kalaa oli vaikka mitä lajia: suolatun lisäksi sekä uunissa että ulkona kuivattua. Sienisaaveja ja puolukka- sekä karpalopyttyjä seisoi vieri vieressä. Joissakin ampareissa riippui lintuja katosta. Rannassa oli verkkoaitta, jonka kahdessa nurkassa ainakin oli elävän kalan säilytyskorsut veden sisälle upotettuina. Tavaraa oli myydä Petroskoille asti ja jakaa tarvitseville, tutuille ja tuntemattomille. Niin Ukko Mihail kuuluu tehneenkin." [4]

Maimalammin talon kuvassa [8] näkyy, että ahavoitumaan on pantu usean eläimen lihat. Ennen suoritettiin kaikki teurastukset syksyllä ilmojen kylmetessä. Lihat suolattiin, ja helmikuussa nostettiin kuivattavat lihat ahavoitumaan räystään alle tai erikoiselle katon päälle asetetulle telineelle. Kesän tultua, kun lihat olivat hyvin kuivuneet, ne otettiin pois ja säilytettiin ilmavassa paikassa. Kazattua (räystäässä kuivattua) lihaa samoin kuin kuivattua kalaa riitti Maimalammissa ympäri vuoden. [4]

Lyyli Home kuuli lapsena ollessaan kerrottavan, että Ukko Mihailalla oli jauhoja niin paljon, että jauhosäkkipinot ulottuivat aitassa lattiasta kattoon. Sen kyllä uskoo, kun tietää miten suuret kerjäläismäärät ukon talossa päivittäin ruokittiin sata vuotta sitten suurina nälkävuosina (1866-1868). Kerjäläisiä kävi silloin paljon. Heitä tuli muualtakin Suomessa. He saivat lepäillä talossa kolme päivää, heikommassa kunnossa olleet useammankin päivän. Kaikki heidät kyydittiin sitten hevosilla vanhan rajan takana olevaan Kangasjärven kylään. [3, 4]

Kerjäläisiä pidettiin talossa vieraina. He tulivat taloon Maimalammin jäällä olevaa oikotietä myöten. Väliin ukko katsoi ikkunasta lammella päin ja kun ei näkynyt tulijoita, hän sanoi: "Ei vierasta näy vie tulevan." Kun hän sitten näki kerjäläisiä olevan tulossa, niin hän sanoi vaimolleen: "Vierasta tuloo. Pane kitžuo padah da kui ei leibä riittäne, ńi pane huttuo kiehumah." Emäntä ja talon muut naiset alkoivat silloin valmistaa ruokaa vieraille. [4]

Kižuliendä (kuivatusta kalasta valmistettua keittoa) sekä muuta ruokaa keitettiin suurissa padoissa, jotka vetivät kaksi tai kolme sankollista. Keittäminen tapahtui uunin edustalle asetettujen št'ägänäin (jalallisten hellanrenkaiden) päällä. Suurin ja vahvin št'ägänä oli nelijalkainen. Sen päällä keitettiin ruokaa kolmen ämpärin vetoisella kattilalla. Leipää paistettiin usein, mutta kun Mihailalla oli suuri perhe sekä useita palkollisia, ja kerjäläisiä kävi paljon, niin ei leipää aina kerjäläisille riittänyt. Sen takia heille keitettiin huttua eli jauhopuuroa saunan padassa. Kun ruokaa kului talossa paljon kerjäläisten ruokkimiseen, oli ukko Mihaila vain sanonut: "Miun aijaks riittää, miun aijaks riittää. Pitää andua syyvä rist'ikanzoil." ("Pitää antaa ihmisten syödä."). Kun Mihailan poika Domentei kerto tästä Tanjalle, niin hän sanoi lopuksi: "Dai riitti hänen ajaksi." [4]

Lyyli Home kertoi että hänen naapurinaan asui 1920-luvulla eräs työnjohtajan perhe. Rouva kerto Lyylille, että hänen isänsä oli silloin nälkävuosina mennyt muiden kerjäläisten tavoin Maimalampiin. Kun hän osasi tehdä suutarin töitä, jätti Ukko Mihaila hänet koko talveksi taloon suutariksi. Hän oli kertonut tyttärelleen, edellä mainitulle rouvalle, miten tavattoman suuret määrät kerjäläisiä Maimalammissa kävi. Kerjäläiset saivat osallistua talon töihin. Jos kuka mieshenkilö taloon tultuaan ryhtyi oma-aloitteisesti työhön, esimerkiksi kutomaan verkkoa, kehui ukko häntä ja antoi hänelle viinaryypyn. [4, 3]

Kerran oli emänniltä unohtunut kaksi leipää jonnekin sivummalle. Ne olivat jo homehtuneet, kun emännät ne viimein huomasivat ja toivat tupaan. Joku tuvassa olleista mieshenkilöistä oli silloin sanonut jotakin sellaisat, että muille ei ole leipää riittäminkään, mutta tällä isännällä on sitä ihan homehtumaan asti. "Oh homeh ukko", lausui hän. Lyyli Home arvelee niitä Home-sukunimen syntysanoiksi. [4, 3]

Maimalammissa autettiin kerjäläisiä muulloinkin eikä vain suurina nälkävuosina, Entiseen aikaanhan köyhiä ja kerjäläisiä oli paljon. Sosiaalinen huolto ei ollut järjestettyä niin hyvin kuin nykyään, ja köyhien piti turvautua yksityisten apuun. Lyyli Home muistelee lapsuutensa ajoilta näitä kerjäläisiä, vanhoja ihmisiä. Heillä oli mukanaan säkki, johon he panivat ihmisten antamat almupalat, tavallisimmin paksun leipäviipaleen. Nöyrästi kiittäen he tekivät hitaan kumarruksen ottaessaan molemmin käsin vastaan almupalan ja lähtivät sitten jatkamaan matkaa seuraavaan taloon. Raskas oli heillä mieron tie. Kun kerjäläisille näin kerääntyi paljon leipäpaloja, mutta ei ehkä sanottavasti muita ruokatarpeita, niin he saivat toisinaan jossakin talossa vaihdetuksi leipiä muihin ruoka-aineisiin. Talo taasen antoi leipäpalat kotieläimille. [4]

Suojärvi I -kirjassa [9] sanotaan, että Ukko Mihailaa pidettiin paikkakunnalla suuressa kunniassa muun muassa hänen anteliaisuutensa tähden. Nälkävuosina lukuunottamatta Lyyli Homeella ei ole yksityiskohtaisia tietoja siitä, millä tavoin Mihaila muulloin auttoi köyhiä. [4, 3]

Ukko Mihaila ei tehnyt eroa rikkaan ja köyhän välillä, vaan kohteli kaikkia samalla tavoin. Esimerkiksi talvella hevosella ajaessa hän otti jalankulkijan aina viereensä vällyjen alle, kun taas toiset katsoivat tehneensä hyvin jos ottivat jalankulkijan jalaksille tai kuskipukille. Lyyli Homeen isä, joka joutui olemaan paljon ukon kyytipoikana, kertoi, että kun he ajoivat järvenselkää myöten ja hän näki kaukana edessä jalankulkijan, niin hän "silmä kovana" katsoi, oliko se vastaantulija vaiko myötäänmenijä. Jälkimmäisessä tapauksessa hän tiesi kohta saavansa nousta pois lämpimien vällyjen sisältä. Ja kun saavuttiin jalankulkijan luo, käski ukko pysäyttää hevosen ja sanoi Lyylin isälle: "Poiga, nouže kuskil, siul on paremmat vuoattiet." ("Poika, nouse kuskipukille, sinulla on paremmat vaatteet."). Ja totella täytyi vastaanmukisematta. Välistä kulkija oli rääsyinen kerjäläinen. Oikeinhan se oli, että ukko otti hänet lämpimien vällyjen sisään. [4, 3]

Uskonnollisuus, kuuliaisuus ja hauskuus

Ukko Mihaila oli uskonnollinen mies. Sunnuntaiaamuisin ennen aamiaista piti kaikkien kokoontua obrazatšuppuun (ikoninurkkaan). Ukko sytytti tuohuksen ikonin eteen ja luki rukouksia. Toiset ristivät hartaina silmiä. Juhlapäivien aamuina hän kuaji (suitsutti) kaikkien huoneiden ikonit, ja ennen kuin istuttiin ruokapöytään hän myös kuaji ruokapöydässä olevan ruoan. Muitakin perinteellisiä uskonnollisia tapoja hän tietysti noudatti. [4, 3]

Ukko Mihaila ei itse osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta hän tahtoi, että hänen lapsensa oppisivat ne taidot. Siihen aikaanhan ei ollut kansakouluja, siksipä Mihaila palkkasi kotiopettajia lapsilleen. Kun pojat olivat oppineet lukemaan, vaati ukko Mihaila, että heidän piti lukea sunnuntaisin ääneen Raamattua ja rukouksia. Pojat lukivat keskikamarissa pöydän ääressä ja ukko kuunteli peräkamarissa vuoteessa leväten. Väliovi oli auki [4]

Kerran eräänä sunnuntaina poikain vieraana oli Martiskaisen Ilja ja joku toinen poika Kaitajärveltä. Sekä omat pojat että vieraat istuivat pöydän ympärillä keskikamarissa ja lukivat. Kaikkien piti lukea yhtä aikaa ääneen. Ukko Mihaila oli tapansa mukaan peräkamarissa levolla. Vähän ajan kuluttua pojat huomasivat, että ukko oli nukahtanut. He lähtivät silloin hiljaa riiheen bapkua kizuamah (bapkaa pelaamaan). Bapkapeli oli hyvin suosittu poikain peli. Kun ukko heräsi ja huomasi poikain olevan poissa, hän lähti heitä etsimään. Nämä vilkuilivat aina väliin ulos ovesta ja kun he sitten huomasivat ukon tulon niin he lähtivät karkuun. Lyyli Homeen isä nuorimpana jäi viimeiseksi. Ukko oli jo ovella, kun poika livahti hänen ohitseen. Ukko tarttui häneen niskasta, mutta kun tällä oli takki vain heitettynä hartioille, niin hän pääsi karkuun takin jäädessä ukon käteen. Pojat menivät sitten saraille (karjasuojan ylisille) olkikupojen taakse piiloon. Vähän ajan kuluttua tuli emäntä kutsumaan poikia sisään ja sanoi, että ukko oli jo lauhtunut. Mihaila sekä suuttui että leppyi pian. "O borbana", oli hänen tapansa sanoa, kun hän suuttui johonkin henkilöön. [4, 3]

Ukko Mihaila vaati perheväeltään ehdotonta kuuliaisuutta. Tästä pari esimerkkiä:

Pojat nukkuivat peräkamarissa. Kun ukko tuli heitä aamulla herättämään, niin ensimmäisellä herätyksellä piti nousta ylös. Jos hän joutui tulemaan vielä toisen kerran, niin hän otti poikia hiuksista ja kuljetti tupaan Käsašt'ien (käsienpesuastian) luo. Pojat pitivät kyllä varansa, ettei toista herätystä tullut. Niin kuin talon pohjapiirroksesta näkyy, peräkamariin pääsi toiselta puolelta eteisen, toiselta puolelta toisten kamareiden kautta. Kun pojat joskus viivyttelivät vuoteissa ensimmäisen herätyksen jälkeen ja kuulivat ukon jykevät askeleet eteisessä, kiiruhtivat he kamareiden kautta tupaan. Jos taas ukko oli tulossa kamareiden kautta, juoksivat he eteisen kautta tupaan ja olivat jo peseytymässä ukon tullessa takaisin tupaan toiselta herättelymatkalta. [4]

Kun perheenjäsenet tahtoivat lähteä kylään, niin heidän piti pyytää ukolta lupa. Tällöin ukko määräsi ajan, jolloin heidän oli oltava kotona, ja tätä määräaikaa oli noudatettava. Kerran Tjouta nuorena miniänä lähti talon tyttären kanssa kylään Kuikkaniemeen, jonne oli matkaa kahdeksantoista kilometriä. Aika kului siellä sukulaisten kanssa jutellessa huomaamatta, joten palatessaan heidän piti kulkea loppumatka puolijuoksua, jotta ehtivät määräaikana kottiin. [4]

Ukko oli myös hauska mies. "Saattoi naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle", sanotaan häntä kuvaavassa runossa. Ukko Mihaila oli tunnettu Suojärven pitäjän rajojen ulkopuolellakin, sitä osoittaa seuraava Lyyli Homeen isän kertoma tapaus hänen ollessaan seminaarin pääsytutkinnolla. Sortavalan seminaarissa oli opettajana muuan lehtori, joka toivoi, että rajakarjalaiset nuoret hakeutuisivat seminaariin valmistuakseen kotipaikkakuntansa kansakoulunopettajiksi. Kun Lyylin isä oli pääsykokeissa edellä mainitun lehtorin tunnilla, kysyi tämä isältä: "Tunnetteko te ukko Mihailan Maimalammista?". Lyylin isä vastasi: "Mie olen hänen poiga. Tuatto tervehyzie työndi.". Se oli ainoa "tutkintokysymys" joka Lyylin isälle sillä tunnilla tehtiin. [4, 3]

Maatila ja työ

Mihailalla oli suuri maatila. Isonjaon jälkeen sen suuruus oli ainakin 1300 hehtaaria, ennen isojakoa vieläkin suurempi. Ajan tavan mukaan hänkin härjoitti kaskiviljelystä. Siinä kohdin, missä myöhemmin oli Niemisen kylä, oli ukolla niin suuri palo (poltettu kaski), että mies ehti rubiemas kyntää vain kolme vakoa. Kannokkoisen ja kivikkoisen palon kyntäminen oli hidasta ja raskasta työtä. Tätä suurta paloa kyntämässä oli useita hevosia, erään henkilön kertoman mukaan niitä oli ollut yhdeksän. [10, 4] Rubiema oli kahden aterian välinen aika. Niin Maimalammissa samoin kuin muissakin suojärveläisissä taloissa syötiin kolme ateriaa päivässä: murgina (aamiainen), lounat (päivällinen) ja ildańi (illallinen). Työaikaa ennen murginaa sanottiin huondesrubiemaksi, murginan ja lounuan välinen aika oli päivärubiema sekä lounuan ja ildasen välinen aika oli ildarubiema. [4, 2]

Eräänä kesänä ukolla oli heinätöissä muun muassa Ivan Il'littša, tunnettu koiranleuka ja kepposten tekijä. Ukko lähetti hänet ja jonkun toisen miehen kauempana olevalle niitylle heiniä kuivattamaan ja kantamaan ne latoon. Heinät oli edellisenä päivänä niitetty, vähän kuivatettu ja pantu yöksi suattoloih eli rukoihin (tilapäisiin kekomaisiin heinäkasoihin). Heinät niitettiin siihen aikaan viikatteilla, joita oli pitkävartisia (miehille) ja lyhytvartisia (naisille), ja kuivatettiin hajallaan. [11]. Aamulla suotoilla olleet heinät levitettiin "lainehil" eli levälleen nurmelle ja päivän kuluessa niitä "liikuteltiin" eli käännettiin haravalla maata vasten ollut kostea puoli aurinkoon päin. Tätä tehtiin kolme tai neljä kertaa päivässä. Jos kesken päivää tuli sade, jouduttiin heinät kiireesti panemaan kosteina suotol ja jatkamaan kuivattamista seuraavina päivinä. Mutta jos sää oli aurinkoinen ja sopiva, niin heinä kuivui päivässä. Illalla vietiin kuivuneet heinät latoon joko hevosella tai pantiin ne suattoon ja kannettiin kahden miehen tai naisen voimin sapilailla latoon. Sapilaat olivat noin kolme metriä pitkät seipäät, joiden toinen pää oli tehty teräväksi, jotta ne voitiin helposti työntää maata myöten heinärukojen alle [12]. [4]

Tällainen heinien kuivattaminen ja latoon vieminen olisi ollut Ivan Il'littšan ja hänen toverinsa työnä. Mutta kun he tulivat kyseiselle niitylle ja päivä oli kuuma, sanoi Ivan Il'littša toverilleen: "A rubiemmo muate sarain bokal." ("Käydään levolle ladon vierustalle."). Toinen mies koetti estellä ja sanoa, että isäntähän oli lähettänyt heidät kuivattamaan heinät, mutta kun Ivan heittäytyi ladon varjoon lepäämään, niin teki toinenkin mies samoin. Pariin kertaan hän vielä koetti houkutellla toveriaan työhön, mutta kun tämä ei ollut tietä pannakseenkaan, niin ei hänkään yksin ruvennut työntekoon. Niin miehet nukkuivat ja lepäilivät siinä ladon kupeella koko päivän. Kun he sitten illalla tulivat taloon, kysyi ukko: "Kuivettihgo heinäd?" "Kuivettih", vastasi Ivan Il'littša. Kun renki sitten talvella meni hakemaan heiniä, hän huomasi ladon tyhjäksi ja niityllä lumen alla kohoumia. Lähemmin tutkittuaan hän huomasi ne heinäsuotoiksi. Kotiin tultuaan hän kertoi isännälle, miten asia oli. "O borbana", sanoi ukko. Eikä sitten siitä enempää. [4]

Ukko Mihaila harjoitti myös suoviljelystä. Hän ojitti suuren Jassuon, joka oli Maimalammista joitakin kilometrejä Jehkilään päin. Eräs jo manan majoille siirtynyt henkilö kertoi kuulleensa nuorena ollessaan, että ukko oli teettänyt sen työn suurten nälkävuosien aikana (1866-1868) ruokapalkalla. Hän siis yksityisenä henkilönä järjesti hätäaputyötä. Työhön tulijoita olisi ollut vaikka millä mitalla, muuan muassa kaitajärveläisiä oli ollut ojia kaivamassa. Mihaila viljeli suosta tehtyä peltoa vain pari vuotta. Toisena vuonna hän sai siitä 16 000 lyhdettä hallanvikuuttamaan ruista. ALueen hallaisuuden vuoksi hän hylkäsi sen viljelemisen. Mihailan suoviljelyksestä jäi jälkipolville muistoksi vain Jassuossa olevat ojat. [4]

Ukko Mihailasta maanviljelijä sanotaan [9] seuraavaa: "Vanhus, joka on paikkakunnan parhaimpia maanviljelijöitä, on ikänsä taidolla ja nerolla hoitanut talouttansa ja uskollisesti viljellyt maatanasa ja sillä osoittanut kuuliaisuutta Luojansa käskylle, hyödyttänyt isänmaatansa ja valmistanut itsellensä kunnian ja rikkauden." [4]

Tiet

Ukko Mihailan aikana ei Maimalampiin vielä ollut kärritietä, vaan sinne kuljettiin kesäisin jalan tai ratsain. Tavarat vietiin sinne vologoil eli purilailla. Pienemmät määrät kiinnitettiin satulan kahden puolen. Suurin osa tuotiin taloon jo talvella rekikelin aikana. Jehkilän ja Maimalammin väliä kuljettin kahta eri tietä. Kun oli tuotava vologoilla tavaroita, niin silloin käytettiin sitä polkua, joka kulki lähellä Heinäselkää ja joka myöhemmin tehtiin maantieksi. Kun taas mentiin hevosella, niin silloin ratsastettiin Pusoisvaaraan. Ukko Mihaila laitatti kapulasiltoja soisille paikoille sekä tasoitti ja levitytti kuivilla mailla olleita polkuja, jotta niitä myöten olisi helpompi kulkea vologoin kera. Tällaisia polkujen paranteluja hän suoritti Kangasjärveen ja Kaitajärvelle päin sekä ennen kaikkea Jehkilän suuntaan. Ukko laitatti soisille poluille myös pitkospuita. Sellaisia hän teetätti muuan muassa Maimalammin suunnalta vanhan rajan takana olleisiin N'iädälahen ja Hyybien kyliin vieville poluille. [4, 3]

Muut aktiviteetit

Ukko Mihaila oli toimelias mies muullakin tavalla. Suojärvi I -kirjassa [13] kerrotaan, että kun Annantehdas oli Aunuksen vuorihallituksen omistuksessa: "Malminnostossa vuorihallituksen herrat, nähtävästi itseään säästääkseen, olivat ottaneet käytäntöön leveranssit: suojärveläinen talonpoika teki sopimuksen huomattavan malmimäärän toimittamisesta, hankki nostajat, maksoi niiden palkat ja vastasi kaikin puolin nostosta. Tehtaan asiaksi jäi pelkästään valmiin malmin vastaanotto. Hankkijoita oli vain muutamia, koska harvat pystyivät asettamaan tehtaan vaatiman vakuuden. Hankintamäärät olivat suuria, kunkin hankkijan osalta kymmeniä tuhansia puutia." (vanha venäläinen painomitta puuta on noin 16,4 kiloa). Yksi hankkijoista oli Mihail Maksimov eli Ukko Mihaila. [4]

Ukko Mihaila välitti myös lintuja ja metsäneläinten nahkoja muun muassa Pietariin. Kerran hänelle oli käydä pahoin tällaisella matkalla. Eräänä talvena hän meni Pietariin myymään edellä mainittuja metsäntuotteita, joita hänellä oli kolme hevoskuormaa. Kun hän Pietarin torilla oli saanut myydyksi kaksi kuormallista, tuli siihen kaksi miestä jotka sanoivat ostavansa loput tavarat, mutta ukon pitäisi lähteä hakemaan rahat heidän asunnostaan. Ukko lähti pahaa aavistamatta miestin matkaan. Kun he olivat saapuneet miesten asunnolle, jättivät miehet ukon sinne yksin ja lukitsivat oven ulkopuolelta. Ukko tarkasteli asuntoa ja huomasi toisessa huoneessa miehen murhattuna. Huoneen pöydällä ja lipastossa oli suuret määrät rahaa. Ukko arvasi joutuneensa ryöstömurhaajien käsiin. Kun sitten miehet palasivat ja ukko kuuli avainta kierrettävän lukossa, ryntäsi hän kiireesti huoneesta ulos. Rikolliset tarttuivat häneen kiinni, mutta kookkaana ja voimakkaana miehenä ukko riuhtaisi itsensä irti ja kiiruhti pois talosta. Vaih kauhtana (takki) jäi miesten käsiin. [4]

Kun ukolla oli suuri maatila, ja vaikka hänellä olikin paljon omaa väkeä, niin hänen täytyi pitää myös palvelijoita ja päiväläisiä. Kun hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, niin hänellä oli oma tapansa merkitä muistiin työntekijöille maksamansa palkat. Nimen asemesta hän piirsi sukunimeä osoittavan kuvan. Se kävi hyvin sillä useilla suojärveläisillä oli sukunimenä jonkun eläimen tai esineen nimi. [4]

Vanhuus

Ukko Mihaila eli hyvin vanhaksi. Ruumiillisten voimien lisäksi muistikin heikkeni. Ei hän aina muistanut, oliko jo aterioitu, vaan kysyi vaimoltaan: "Sofia, jogo myö söimmö?" Viimeisinä elinvuosina hän kävi joka päivä saunassa. Kun hän ei itse enää jaksanut kulkea sinne, niin hänet vietiin sinne kesällä kärryillä ja tavella reellä. Kylvettäjänä oli Stafein Mari. Sauna piti lämmittää kuumaksi ja löydä löylyä niin kovasti, että kylvettäjän täytyy pitää päässään huivia ja käsissään lapasia suojana kuumuudelta. Ukko taasen vain käänteli kylkeään, kun Mari häntä vastalla kylvetti. [4]

Ukko Mihaila kuoli 85-vuotiaana 09.06.1897. Hänet haudattiin kotikalmiston suurimpaan grobuun. Ukon hautaristi oli - silloiset olot huomioiden - hänen arvonsa mukainen.

Viitteet:

• [1] Suojärvi I, s. 164.
• [2] Vanja Tallaksen elämänvaiheet. Oma Suojärvi 2 / 2002, s. 14.
• [3] Koonnut Reijo Savola.
• [4] Marko Home (toim.): Lyyli Home: Suojärveläisten juhlaa ja arkea - Elämää Raja-Karjalassa 1800-luvulta talvisotaan. Homeen suku 2017. 552 s.
• [5] Suojärven ortodoksisen seurakunnan metrikka- ja rippikirjat.
• [6] Suojärvi I, ss. 388-390.
• [7] Suojärvi II, s. 591.
• [8] Suojärvi I, kuva 71.
• [9] Suojärvi I, s. 389.
• [10] Suojärvi I, kuvat 24-28 sekä s. 91.
• [11] Suojärvi I, kuva 65:2.
• [12] Suojärvi I, kuva 55.
• [13] Suojärvi I, s. 260.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven Maimalammen kyläprojekti
• Suojärven paikkakuntaprojekti

  ---

  
  

Tämä profiili oli Karjalan 102. viikkoprofiili (19.11.2017-25.11.2017).

Talollinen.

Maimalampi, Suojärvi.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1811: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1811: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1811 г.:

Nro 49. Synt. -, kast. 20.12.1811. Maimalammen kylän Mihail Filipjevin poika Mihail. Kummi: saman kylän talollinen Stefan Stafanov.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4034956

Asiakirja

Mihailin kastepäivämäärä oli 20.12.1811. Suojärven ortodoksisen seurakunnan metrikkakirjat eivät mainitse hänen syntymäpäivämääräänsä.

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1833: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1833: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1833 г.:

Numero 3. Vih. 01.02.1833. Sulhanen: Maimalammilta talollinen Mihei Maksimov, Morsian: Kuikkaniemen kuolleen talollisen Petr Savinovin tytär Ksenija, ensimmäiseen avioliittoon. Todistajat: sulhasen - Akimiston talollinen Pantelei Germanov ja talollinen Fedor Nikolajev, morsiamen - Kuikkaniemeltä Timofei Petrov ja Jefim Ivanov.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4035368

Vihkimerkinnässä sulhasen etunimi on virheellisesti muodossa Mihei, p.o. Mihail.

II

Mihail Maksimanpoika Home ja hänen II vaimonsa vihittiin noin vuonna 1856. Vihkimerkintä lienee Salmenniskan seurakunnan metrikkakirjoissa (Petroskoi, Karjalan tasavallan kansallisarkisto).

III

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1872: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1872: Корписелькя православный приход, метрические книги, браки 1872 г.:

Nro 6. Vih. 16.02.1872. Sulhanen: Suojärven seurakunnan Maimalammen kylän talollinen Mihail Maksimov, uskonnoltaan ortodoksi, kolmanteen avioliittoon, 60 vuotta. Morsian: Korpiselän seurakunnan Tolvajärven kylän kuolleen talollisen Foma Aleksejevin leski Sofija Ignatijeva, uskonnoltaan ortodoksi, toiseen avioliittoon, 41 vuotta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3911003

Kuolema / Death / Смерть:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1897: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1897: Суоярви православный приход, метрические книги, смертей 1897 г.:

Nro 23. Kuol. 09.06.1897, haud. 12.06.1897 Maimalammella talollinen Mihail Maksimov, 86 v., kuolinsyy: vanhuus, Haudattu Maimalammen hautausmaalle.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4112533

Mainintoja Mihail Maksimanpoika Homeesta:

Suojärven historia I, s. 164:

Samaa voi sanoa Maimalammin isännistä. Kylän kahdesta kokonumeron tilasta puoltatoista, yhteensä 1 1/8 arvioruplaa, hallitsi 1820-luvulla jämerä Filip Andrejev Home (synt. v. 1754) ja 1830-luvun loppupuolelta hänen vielä jämerämpi pojanpoikansa Mihail Maksimov (synt. v. 1810).

Oma Suojärvi 2 / 2002, s. 14:

Vanja Tallaksen elämänvaiheet

Trofimoffein kantaisä oli Mihaila Maksimanpoika Home, 1811-997. Hän oli sen ajan mahtimies. Muistetaan, että pellotkin olivat niin suuret, että vaon kyntöön päästä päähän kului rubiema. Kyllä ukkokin oli tervaskanto. Piti kolme vaimoa. Yksi oli Petrilän Konttisia, toinen Jessoilasta ja kolmas Ägläjärven Kononoff-Vornanen. Lapsiakin oli paljon. Vanhoilla päivillään ukko kehaissut: "Kaksikymmentäkaheksan lasta kodih sain, da vie enemmän kyläl panin, va nygöi vanhuus tuli, sadah en piässyt!" Kuikkaniemeen muutti Mihailin Trossi-pojan poika Puavila. Puavilakin piti kahta vaimoa. Ensimmäinen oli Melania Petterintytär Jeussonen ja toinen Maria Andreintytär Koivunen Varpakylästä. Aleksandra Ahpo ja Olga Matin vaimo Home ovat ensimmäisestä vaimosta ja muut kahdeksan lasta toisesta vaimosta.

Lyyli Homeen sukututkimus:

A Mihail Maksimanpoika Home, talonpoika, syntyi 8.12.1811 ja kuoli 9.6.1897 Suojärven Maimalammilla. Vanhempieni ja myös Dometei-sedän kertoman mukaan kuoli ukko Mihail 106 tahi 107 vuoden vanhana. En sitten tiedä, kirkonkirjatko vai tuo toinen tieto pitää paikkansa. Mihaila oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo Ksenia Petterintytär, syntyi n. 1810 ja kuoli 9.11.1855. Hän oli Petrilän Konttisia Suojärven pitäjän Kuikkaniemen kylästä. Petrilän talo oli silloin myöhemmin rakennetusta Tarpion talosta hautausmaalle päin. Isonjaon jälkeen muutettiin se talo Omosun kylään. Toinen vaimo Melania Nikolaintytär, syntyi n. 1821 ja kuoli 18.10.1871. Hän oli kotoisin Itä-Karjalasta, Jessoilasta. Avioliitto oli solmittu n 1856. Kolmas vaimo Sofia Ignatintytär Vornanen, o. s. Kononoff, syntyi n. 1822 Korpiselän Ägläjärvellä ja kuoli 12.3.1901 Maimalammilla. Avioliittoon vihityt n. 1872. Sofia oli ensin ollut naimisissa Vornasen kanssa Liperin Taipaleen kylässä. Kuulin nuorena ollessani kerrottavan, että Mihaililla olisi ollut 28 lasta, mutta kirkonkirjojen mukaan heitä oli vain 13. Kun tarkastaa lasten syntymävälien erilaista pituutta, niin tulee käsitykseen, ettei kaikkia lapsia ole ehkä kirkonkirjoihin merkitty.

6 24.02.1888 Онгамукса Иван Игнатьев Калауккоев 1 19 Маймал…, ВКФ Шуезер. Пр. Ольга Михайлова Михаил Максимов 1 19