Vuorineuvos Edvin Leonard Bergroth

Teollisuusjohtaja, insinööri. Vuorineuvoksen arvonimi 1907.

Teknisen koulutuksensa osaksi ulkomailla saanut monipuolinen liikemies, joka oli perustamassa useita eri teollisuuslaitoksia 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Järjesti uudelleen tehtaiden toimintaa ja osallistui myös yritysten johtotehtäviin.

Elämäkerta

Edvin Bergroth syntyi kappalainen Johan Mikael Bergrothin ja rouva Ebba Lovisa o.s. Cajanuksen perheeseen Pihlajavedellä 26.12.1836. Isä kuoli kun Bergroth oli kuusivuotias. [1, 2, 3, 4]

Hannoverin polyteknikumista 1860 valmistuneet insinöörit ryhmäkuvassa. Takarivissä keskellä Edvin Bergroth. Museovirasto - Musketti. CC BY 4.0.

Bergroth valmistui ylioppilaaksi Vaasan, silloisen Nikolainkaupungin, kymnaasista vuonna 1857 ja ryhtyi opiskelemaan luonnontieteitä Helsingin yliopistossa. Saatuaan valtion stipendin hän siirtyi opiskelemaan Hannoverin polyteknillisen kouluun vuonna 1858 ja valmistui insinööriksi 1860. [2, 3, 4]

Ura Hannoverissa, Helsingissä ja Kaukasuksella

Valmistumisensa jälkeen Bergroth työskenteli Preussin kuninkaallisessa rahapajassa Hannoverissa vuoteen 1861 saakka. Hän palasi Saksasta Suomeen 1860-luvulla ja työskenteli jonkin aikaa Valtion rautateiden palveluksessa hoitaen Leppäkosken rautatiesillan rakentamisen vuonna 1862.

Melko pian hän kuitenkin siirtyi Helsingin kaasutehtaan tekniseksi johtajaksi. Aloitettuaan tehtävässä hän matkusti Saksaan ja Sveitsiin vierailulle paikallisiin kaasutehtaisiin kerätäkseen tietämystä alalta. Helsingin Kaasuvalaistusyhtiö oli vuonna 1860 perustettu yksityinen yritys, jolle oli myönnetty 1.10.1900 saakka yksinoikeus kaasuputkien asentamiseen ja kaasuvalon jakeluun niillä Helsingin alueilla, joille se oli rakentanut kaasuverkon. Kun Bergroth jätti yhtiön vuonna 1884, hänestä oli tullut sen johtaja. [3, 4]

Vuonna 1884 Bergroth muutti Bakuun Kaukasukselle Venäjälle. Siellä hän toimi Nobel-veljesten Branobel-öljy-yhtiön teknisenä johtajana, sittemmin pääjohtajana vuosina 1884–1890 [3, 4]. Branobel-yhtiön nimi oli lyhenne venäjän kielen sanoista братьев Нобель, "Nobel veljekset". Yhtiön oli perustanut Ludvig Nobel vuonna 1879 ja siinä olivat osakkaina myös hänen veljensä Robert ja Alfred. Vuonna 1899 Branobel tuotti 17,7 prosenttia Venäjän öljystä [4].

Vuonna 1890 Bergroth palasi Suomeen, minkä jälkeen hän työskenteli useissa yrityksissä. Vuoteen 1892 saakka hän oli tarkastajana Suomen sahojen paloapuyhdistyksessä. Nokia Ab:ssa hän työskenteli vuodesta 1890 vuoteen 1913. Kun Helsingin laivatelakka eli Hietalahden Laivatelakka ja Konepaja Oy perustettiin uudelleen konkurssin jälkeen 18.11.1895, sen ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi valittiin Bergroth, jota kunnioitettiin taitavana liike-elämän ammattilaisena ja arvostettiin myös yksityishenkilönä. Hänen johtajuutensa aikana yritys laajensi toimitilojaan ja investoi voimakkaasti tiloihin ja koneisiin. Ottaen huomioon pääoman saatavuuden ja markkinatilanteen Bergrothin johto oli menestyksekäs. Hän jätti tehtävänsä vuonna 1900, mutta jatkoi hallituksen jäsenenä sen jälkeen.

1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Helsingin kaupunki oli tyytymätön Bergrothin entisen työnantajan kaasuyhtiön toimintaan. Kaasutehtaassa käytettiin 1880-luvun alkupuolelle saakka kaasunvalmistukseen puuta, mikä oli liiketoiminnallisesti epätaloudellista. Yhtiö ei kaupungin mielestä kehittynyt muutenkaan ajan muutosten vaatimalla tavalla, sillä se ei muun muassa ottanut käyttöön uudenaikaisia, tehokkaampia lamppuja. Helsingin kaupunki alkoikin jo ennen yhtiön toimilupa-ajan päättymistä suunnitella kaasunvalmistuksen ja -jakelun ottamista omaan haltuunsa. Näin tapahtuikin marraskuussa 1899, jolloin vahvistettiin kunnallista kaasulaitosta johtamaan perustetun Helsingin kaupungin valaistuslaitoksen hallituksen johtosääntö. Uuteen hallitukseen valittiin vakinaiseksi jäseneksi myös vanhan kaasutehtaan pitkäaikainen johtaja Bergroth. [3, 4]

Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n johtajana

Bergroth vaikutti näkyvästi Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:ssä, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Tampella. Bergroth valittiin yhtiön johtokuntaan 1905, ja seuraavana vuonna hänestä tuli johtokunnan puheenjohtaja vuoteen 1915 saakka.

Yhtiö uudistettiin perusteellisesti Bergrothin johdolla ja hän käynnisti monia muutoksia. Pellavatehtaan tuotantoa ja laatua lisäävät uudistustyöt oli aloitettu jo vuosisadan vaihteessa, ja niillä pyrittiin nostamaan menekkiä kotimarkkinoilla ja edistämään vientiä. Uusia toimitiloja rakennettiin ja uusia koneita hankittiin. Ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen noususuhdanteen aikana uudistuksia voitiin jatkaa monien vanhojen ja uusien erikoisvalmisteiden, kuten suutari-, piki- ja kalastajalangan, tavarapeitteiden, purjekankaan sekä lakanapalttinan kysynnän kasvaessa. Pellavatehtaan konekantaan, teknisiin laitteisiin ja tehdastiloihin kiinnitettiin huomiota myös ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin rakennettiin uusi pellavavarasto ja kutomasali. [3, 4]

Mukana politiikassa

Edvin Bergroth osallistui myös politiikkaan. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1875–1877, 1880–1882 ja 1897–1899 ja edusti Helsinkiä valtiopäivillä vuosina 1882 ja 1899. Tarmokkaana ja aktiivisena ihmisenä hänellä oli muitakin yhteiskunnallisia harrastuksia, kuten Tekniska Föreningenin ja monien valtion komiteoiden jäsenyys. Hänen harrastuksensa ulottuivat myös vapaapalokunnan piiriin, ja lämminsydämiseksi henkilöksi kuvattu Bergroth harjoitti myös hyväntekeväisyyttä. [3, 4]

Kesäpaikka Granholmenin saaressa Espoossa

Edvin Bergroth sukulaisineen kesähuvilansa portailla 1890-luvun alussa. Portailla vasemmalla alhaalta ylös: Jenny von Haartman, Angelika Bergius o.s. Bergroth ja Ingrid Bergroth. Keskellä Edvin Bergroth. Oikealla Hanna ja Martin Wegelius. Museovirasto - Musketti. CC BY 4.0.

Bergroth oli myös yksi ensimmäisistä helsinkiläisistä, joka pystytti kesäpaikkansa Espoon saaristoon. Bergrothin huvilat ja kesäinen oleskelu Granholmenin saarella ovat esimerkki Espoon saariston huvila-aikakaudesta 1800-luvun lopulla. Hänen ystäviään ja kesävieraitaan saarella olivat mm. Martin Wegelius, Jean Sibelius, Theodor Höijer, Abel Landén, Janne Söderström, Alfred Kihlman ja Gustaf Törnudd. Bergroth oli myös antelias hyväntekijä. Hän lahjoitti viereisen Matasaaren (Mataskär) ruotsalaiselle kansakoululle. Vuonna 1912 hän vuokrasi symbolisella vuokrasopimuksella Lilla Mataskärin nuorisoseura Skärgårdens Vänner i Esbo:lle, joka rakensi sinne seuratalonsa Vikingahemin. [5, 6]

Perhe-elämä

Vuonna 1864 Bergroth meni naimisiin professori Carl Gustaf von Essenin ja Catalina Sofia Arppen tyttären Lydia von Essenin kanssa. Vuosina 1865–1872 he saivat kolme tytärtä ja neljä poikaa. Lydia Bergroth kuoli 30-vuotiaana vuonna 1872. Vuonna 1876 Bergroth meni naimisiin serkkunsa Evelina Bergrothin kanssa. He saivat pojan vielä samana vuonna. Vuonna 1880 syntynyt poika syntyi kuolleena ja myös Evelina Bergroth kuoli tuolloin 28-vuotiaana. Bergroth ei avioitunut enää tämän jälkeen. Kaikkiaan neljä Bergrothin lapsista selvisi aikuisikään saakka. [1, 4]

Suomen teollisuudenharjoittajien keskinäisen palovakuutusyhtiön johtajia 1900-luvun alussa. Vasemmalta Edvin Bergroth, August Ramsay ja Karl Appelberg. Kuva: Atelier Nyblin. Museovirasto - Musketti. CC BY 4.0.

Lähteet

[1] Kirkon ja oikeuslaitoksen arkistot

Kastekirja

• Pihlajavesi - syntyneet, 1834-1857 (AP I C:1) > 16: sivu 28: 1836 Oct-Dec, 1837 Feb-Apr; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294... Vihityt
• Ilmajoki - vihityt, 1823-1882 > 89: 06.1864,sivu 166. 18 Aug 1864,SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=766...

Rippikirjat ja muuttaneiden kirjat

• Pihlajavesi - rippikirja, 1834-1841 (AP I Aa:2) > 66: sivu 63: Sompi rotan, Koipimäki Kapellan Boställe No 20 Bergroth; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...
• Pihlajavesi - rippikirja, 1842-1856 (AP I Aa:3) > 77: sivu 72: Sompi rotan, Koipimäki eller Rönnvik kapellans boställe Bergroth, Koskela, Nådsårspredikanten Bergroth; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...
• Isokyrö - rippikirja, 1858-1864 (UK14-15) > 70: sivu 73; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=923...
• Isokyrö - muuttaneet, 1858-1864 (MKO210 I Aa:17) > 14: 1863; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=112...
• Helsinki - muuttaneet, 1851-1864 (MKO1-3) > 114: SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=234...
• Helsinki , Rippikirja, 1870-1881 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/helsinki/rippik...

Perukirja

• Helsingin raastuvanoikeuden arkisto - Perukirjat 1917-1917 (Ec:97, Nrot 19400-19649), jakso 106: bergsrådet Edvin Leonard Bergroth; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77334470

[2] Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Bergroth Edvin Leonhard. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=1764.

[3] Tanja Hellsten: Bergroth, Edvin. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–

[4] Wikipedia

• Edvin Bergroth (suomi) | Edvin Bergroth (svenska) | Edvin Bergroth (English)
• Ludvig Nobel

[5] Kaj-Peter Mattsson: Bergsrådet Bergroth i Esbo skären

[6] Sommarö-seuran vuosikirja 2009. Sommarösällskapets årsbok 2009.

Kirjallisuus

• Kaj-Peter Mattsson: Bergsrådet Bergroth i Esbo skären. Esbo hembygdsförening, 2011.
• Helsingin kaupungin historia IV:2. 1956
• Iisakki Laati: Kunnalliselämä; Kansallinen elämäkerrasto I. 1927
• Viljo Rasila: Tampereen historia II : 1840-luvulta vuoteen 1905. 1984
• Runar Urbans: Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiö 1856–1956. 1956.

  ---

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 42. viikkoprofiili (14.-20.10.2019).