

Tähän projektiin kootaan vuosien 1939-1945 sotien sankarivainajat, jotka ovat syntyneet tai asuneet Kirvussa. Kirvussa syntyneitä kaatui talvi- ja jatkosodissa yhteensä 376. Se on paljon suhteutettuna Kirvun silloiseen asukaslukuun reiluun 8000.een.
Kirvun kirkko tuhoutui vuonna 1978. Kirkon perustusten äärellä on muistoristi ja -laatta sekä lähellä Kirvun kirkkomaan ja kirkonkukon 1600-luvulta alkavasta historiasta muistuttava opastaulu. Kirkkomaan sankarihautojen patsas (torsona) ja vanha hautausmaa ovat paikallaan. Kirkkomaan alue on suojeltu. (Wikipedia)
Lukuisat kirvulaiset ja heidän jälkeläisensä pääsivät lähes 50 vuoden jälkeen näkemään tavoittamattomissa olleen rakkaan Kirvun. Juhannuksena 1991 Kirvu-juhla järjestettiin entisessä Kirvussa. Juhlaan valtakunnan rajan yli lähti parikymmentä linja-autollista juhlijoita. Juhlaan osallistui yhteensä yli tuhat henkeä, joista 850 oli tullut Suomen puolelta. Entiseen Kirvuun pystytettiin siellä järjestettyjen Kirvu-juhlien yhteydessä Soini Hämäläisen ideoimana ja arkkitehti Juha Lankisen suunnittelemana kolme muistomerkkiä 1990-luvulla. Kirkon paikalle tuli vuonna 1993 puinen risti. Samalla kertaa kirkonmäelle pystytettiin myös siellä sijainneen sankarihautausmaan muistomerkki, joka on torso alkuperäisestä sankarihautausmaan muistomerkistä. Karjalan neidon kerrotaan löytyneen päänsä menettäneenä Pappilanpellon savikuopasta. Vuoden 1996 Kirvu-juhlien yhteydessä pystytettiin kolmas muistomerkki löytyneistä sankarihautausmaan reunakivistä uudeksi hautausmaaksi kutsutun hautausmaan laidalle sen kiviaidan paikalle. Muistomerkin paikan valinta hautausmaan reunalle ei ollut entisten kirvulaisten käsissä, sillä itse hautausmaalla sijaitsi puna-armeijan panssarivaunuvarikko. Varikko saatiin hautausmaa-alueelta pois kahta vuotta myöhemmin solmitun hautausmaiden suojelusopimuksen pohjalta. (Ote Kirvu-Säätiön historiikista, laatinut Seppo Rautama)
Projekti on aloitettu 20.7.2020 ja sitä täydennetään