Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all

Profiles

  • Elina Matintytär Hynni (1867 - 1937)
    31.5.1867 5.6.1867 Koverila 4 Bd. Matts Jöranss. Hynni hu. Eva Henriksd. Ivonen 30 Elin Kaukola > syntyneet, 1840-1871 > 112: - touko-elokuu 1867
  • Maria Matintytär Potinkara (1885 - d.)
    Kirvun seurakunnan arkisto - Lastenkirjat 1881-1890 (I Ab:6), jakso 313, sivu 630, 631: Sairala 4; Kansallisarkisto: / Viitattu 13.10.2019 4.8.1885 5.9.1885 Sairala n:o 4 Par.Tal. Matti Samulinp. Poti...
  • Juhana Juhonpoika Suni (1882 - d.)
    28.7.1882 30.7.1882 Sairala n:o 7 Juho Juhonpoika Suni V. Helena Juhntr. Niippa 19 Juhana
  • Matti Juhonpoika Virolainen (1777 - d.)
    17.2.1777 22.2.1777 Sairala B: Joh: Matss: Anna Georgsd:r Mats Vihitty 29.11.1797 HISKI - Antrean seurakunnan arkisto - Rippikirjat 1806-1818 (I Aa:10, Ahtiala - Noskua), jakso 144, sivu 144:...

Kirvun huomattavampia ja suurimpia asutuskeskuksia oli laaja Sairalan kylä kunnan etelä-osassa Torajärven ja Juoksemajärven alueilla. Viljavat maat, kalaisat vedet ja riistarikkaat metsät olivat houkutelleet sinne hyvin varhain asukkaita, mm. Sairasia, joista kylä on saanut nimensä.
Sairasen suku, tavataan vielä 1557 maakirjassa Korpilahden kylässä, Sairalan naapurissa. Joko he ovat sinne muuttaneet ennen maakirjojen alkamista tai Sairalan kylä on ollut laajempi.

Vuoden 1553-57 maakirjojen mukaan Sairalan kylän isäntinä mainitaan mm. Miehikkäinen, Mustanen, Jaavanainen, Pakkainen, Kärpänen , Puikkonen, Hukelainen, Virolainen, Iiliäinen, Matikka, Horttanainen, Tepponen ja Lemmitty.

Maasto on hiukan kumpuilevaa . Haukkavuori Sairalasta Antreaan päin sekä Hiienmäki Juoksemajärven länsipäässä olivat jyrkkäseinäisiä graniittikallioita. Hiienmäellä paloi aikaisemmin vakituisesti juhannuskokko Vapon-Anttilan Juho, Kärlän-poika ja Heikkilän Heikki olivat vuosisadan alkupuolella (1900) mestareita niitä tekemään.

Kahden kilometrin mittainen Yletti, Sairalasta Antreaan päin oli suurelta osalta yksinäinen kivikkorantainen järvi, mutta senkin kaukaisempaan sopukkaan oli eräs muualta Suomesta muuttanut Kuivaniemi perustanut tuvan Tervalammin korpeen. Yletin jäätä myöten kulki näet kaikki talviliikenne ennen Karjalan rautatien valmistumista. Viimeinen asukas täällä oli Juho Kuosa.

Metsämaat olivat suurimmalta osalta n.s. kaskimaita, jotka aikanaan oli poltettu ja kynnetty varsinaisten peltoviljelyksen jäädessä sivuasiaksi kaskiviljelyksen rinnalla. Kun tämä aikanaan lopetettiin oli turvauduttava leipäviljan ostoon ennen maanmiesseuratoiminnan alkuun pääsemistä. Sen mukana ”kynnonopettaja” tuli paikkakunnalle mukanaan ”vältti”, jolla nurmi kääntyi kuin leikiten, verrattuna entiseen ”saara-aatraan”. Juoksemajärven laskuhanke oli vireessä kolmisenkymmentä vuotta ja vasta kaksi vuotta ennen talvisotaa työ saatiin valmiiksi. Sen kautta vapautui suuret määrät viljelyskelpoista maata Torajoen ja Kuhajoen entisiltä tulva-alueilta.

Matkatessaan Pontus-herran Viipurin ja Käkisalmen välille rakennuttamaa sotatietä Iivolan mäkeä alas ylitti tie pienen ojan, jonka reunalla maantien laidassa oli pylväs ja siinä: Kirvun pitäjä. Samalla välkkyi silmiin oikealla Leinjärvi. Rautatieylikäytävän lähellä oli kauniin vihreäksi maalattu kesähuvila sekä ratavartijan pieni talo. Sairalan kylän alkaessa näkyä, oli tien vasemmalla puolella ukko Hillin entisen rakennuksen pohjakiviä. Hän oli suurina nälkävuosina jättänyt synnyinseutunsa Härmän ja löytänyt uuden kotipaikan Leinjärven salolla. Siellä hänet tavattiin vetämässä vedestä Ahdin antimia tullakseen toimeen.

Leinjärven harjulta, tien oikealta puolelta avautui eteen miltei ympyrän muotoinen järvi, jonka kaunis, koivikkoa kasvava Leurniemi erikoisesti viehätti näkymää ihastelemaan jäänyttä katsojaa. Matkan varrella olevista Mölsälän, Marttilan ja Liiisananttilan entisistä salokartanoista oli ennättänyt muodostua erillisiä tiloja, mutta Leinjärven asemasta ei koskaan tullut suurliikenteistä, niin kuin siitä oli toivottu. Portsillan, Vuormäen, Multsillan, Sitsillan ja pitkän ja mutkaisen Hyppööksinmäen kautta saavuttiin Päinmääriin. Sitä ennen, puolisen kilometriä taaksepäin päästiin Kaukkalan kankaalta karjapolkua pitkin Torakalliolle. Siellä levisi silmien eteen Sairalan kylän keskusta ja Torajärvi, edessä Surmalahti ja Kirkkoharju. Torajärven vastakkaisella rannalla, koivikkoisessa Niurin- eli Suninniemessä kohosivat Sairalan Evankelisen kansanopiston valkeat rakennukset. Salakkasaaresta oikealla viherjöivät Niemelän kartanon laajat viljelykset. Sen uudet ajanmukaiset rakennukset oli kartanon omistaja talousneuvos Heikki J. Kosonen (1868-1941) vähän ennen talvisotaa kunnostanut. Torajärven Saha Oy Lyörönlahden pohjukassa ja saman yhtiön suuri tiili- ja salaojaputkitehdas Ukonniemessä toivat elämää ja vilkkautta Sairalan kylä kuvaan.

Päimääristä erkani Vuoksenrannan maantie, jota myöten valkjärveläisten ja sakkolasten Savosta ostamat vasikkakarjat aikoinaan syyskesällä vaelsivat Pietaria kohden. Tien oikealla puolella kohosi Kotimäki ja vasemmalla, peltoaukeaman keskellä vilkutti pieni Koirlampi silmää tarkkaavalle katselijalle. Edempänä näkyi ”keskiivari” Kopran suuri kivinavetta, jota viime aikoina ennen lähtöä Kirvusta käytettiin heinäsuojana, lähimpinä naapureinaan Kopran Matin Lavenja ja Uljas Sokan Liisan-Anttila. Edessä Kiuvoinmäen korkeimmalla kohdalla, osoitti entistä Jussilan talon paikkaa kiviraunio. Lähempänä Juoksemajärveä näkyi ensimmäisenä Jussilanlahti ja Riihniemi. Jarkolan muhkean huvilan ohi kuljettiin Juho Anttosen omistamaan Vännilään, jonka pellolla aikoinaan kuuluu seisseen joka kesä kaksi ruiskekoa rinnan, edellisen vuoden ja vasta leikattu. Muuraankorven ojan reunalle, tien oikealle puolelle oli Matti Anttonen pystyttänyt uudistalon ja mäen päälle, vastapäätä sorakuoppaa asui Puhan suutari, joka tupatöinään teki uusia ja korjaili vanhoja kenkiä naapureille. Vähän matkan päässä viljeli Ruotsin-Mattilaa vanhan Vännilän kolmas veli, Tuomas Anttonen. Hänen naapurinsa, kaukaa Ukrainasta tullut Pantel Masko oli omin käsin rakentanut asuntonsa tien oikealle puolelle. Edessä vasemmalla kasvatti opettaja Pekka Hälvä kahden hehtaarin suuruisessa puutarhassa, kolmessa sadassa puussa omenia.

Puikkolassa, joka 1500-luvulla oli ollut itsenäinen kylä, ja saanut nimensä ensimmäisestä asukkaasta Puikkosista, omisti Antrean kunnanlääkäri Puranen maatilan Puiksenojan tuolla puolen ja Puikkosenniemessä kaksikerroksisen huvilan, jonka parvekkeelta ihailtiin Juokseman silmää hivelevää näköalaa.

Hannukkalan harjulla, Juoksemajärven leveimmällä ja kauneimmalla paikalla, tie kääntyi oikealle. Mäen alla, järven oikealla puolella sijaitsi Ristola, Meskilä tien oikealla puolella ja peltojen takana Mattila. Kahden kilometrin päässä, aivan Kirvun ja Vuoksenrannan rajoilla oli vanha korvenraivaaja Tuomas Henttonen omin käsin kääntänyt maat pelloiksi. Kun hän kuoli oli Oijiinhaarassa yli kymmenen hehtaaria viljeltyä maata, kaikki hänen omaa kuokkimaansa. Kunnia kirvulaisen korvenraivaajan muistolle.

Juokseman itäistä rantaa Sairalan asemaseudulle kuljettaessa sivuutettiin vuorotellen joukko tiloja, mm. Ierikkala, missä Tihervänmäen koulu ennen siirtymistään lähemmäksi asemaa oli sijainnut. Vastapäätä koulunveräjää kohosi korkea, puuton kallio, Tulenmäki, jossa nimestä päätellen merkkivalkeat ovat muinoin leimunneet vaaran uhatessa. Vähän matkaa läheiseltä Kukkurmäeltä näkyy koko Anttolanmäki taloineen ja peltoineen. Eteenpäin mentäessä kasvoi tien ja järven välissä komea, suora männikkö, minkä jälkeen pian tultiin Kärpäsenmäelle, jonka tiehaarasta lähti Räisälän uusi maantie. Nyt oltiin jo aivan kylän keskustassa laajoine viljapeltoaukeamineen ja monilukuisinten taloineen. Asemaseudulle oli rakennettu satamäärin asuinrakennuksia ja aivan lähellä Räisälän tienhaaraa Antreaan päin sijaitsi Torakosken sillan luona nimismies Matti Varheenmaan asunto ja Koposen veljesten vehnämylly.

Radan yli päästyä erkani noin puolen kilometrin päässä kylätie, joka Hovisunin kautta yhtyi Vuoksenrannan tiehen. Lähellä Imatran Voiman päämuuntajaa näkyi vielä kivirauniot palossa tuhoutuneesta venäläisestä kasarmista (rakennettu 1808-09 sodan jälkeen, muistitieto kertoo että isännät kokoontuvat miettimään miten päästä kasarmista ja Marttilan isäntä se sitten poltti. Marttila juotui käräjille ja näytteli höperöä, joten syyte raukesi).

Tiestä hiukan syrjässä sijaitsi Sairalan ja Kirvun vanhin sukutila, Pekka Kopran Seppälä, joka sukukunniakirjan mukaan oli ollut Koprien hallussa vuodesta 1579. Läheisen kansakoulun pihalle oli Pekka Hälvä Kirvuun tulleessaan istuttanut lehtikuusen taimia, joista oli vuosikymmenien kuluessa ennättänyt kasvaa komea puistikko. Karkiaisen harjulla huomasi, että joskus vuosisatoja taaksepäin oli vesi kulkenut sen molemmin puolin, josta vielä pitkä Torajärvi oli muistona. Siinä olivat vedet Torajärven kautta purkautuneen Juoksemaan harjun itäpuolitse edellä mainitun Koirlammen jäädessä länsipuolelle.

Sairalan asemaseudulla oli joukko kauppaliikkeitä, mm. Aleks Kukkosen liiketalo, Kansallis-Osake-Pankin konttori, Suojelukunnan talo, Työväen talo, Kirvun apteekki ja puhelinkeskus.

Lähteet: Kirvun kirja/Aulikki Ylönen