Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.

Kylä Kaitajärvi, Suojärvi - aliprojekti Suvut

Project Tags

Kylä Kaitajärvi, Suojärvi -projektin pääsivulle

Kirjoittakaa sukunne esittely tänne!

Kaitajärveläisiä sukuja

Kaitajärven Retkansellän Harakkojen suku

Paavo Harakka

Julkaistu Oma Suojärvi-lehdessä ja Karjalan Heimo-lehdessä 2006

Retkanselkä (kartoissa Retukanselkä) sijaitsee Suojärven koillisosassa Jehkilän-Kaitajärven maantien varrella. Tie kylään lähti Valeinkylän viimeisten talojen
kohdalta oikealle. Matkaa tieltä kertyi toista kilometriä. Alun perin Retkanselkä muodostui yhdestä 1890-luvulla toteutetusta isossa jaossa syntyneestä kooltaan yhden tšupun Harakkala-tilasta. Myöhemmin tila jakaantui perillisten kesken ja vuonna 1939 oli Retkanselässä jo neljä taloa.

Harakkala-tilan perusti Pedri Jermeinpoika Harakka (synt. 1842). Hän asui ennen Retkanselkään muuttamista Riuhtovaarassa, missä hän myös avioitui 1873 Domnikia (Domna) Paavalintytär Härkkimen kanssa (synt. 1854). Perheeseen syntyi kaikkiaan kymmenen lasta, joista yksi kuoli puolivuotisena. Venäjän vallan aikana Suojärven tilalliset joutuivat omilla tiloillaan lampuodeiksi. Ts. Venäjä otti maat valtion omistukseen ja luovutti Suojärven ns. rälssitilan vuokraoikeudet yksityisille. Suomen valtio lunasti maat ja sai omistusoikeuden 1881. Isojako pantiin toimeen ja sen yhteydessä syntyi peräti 138 uudistilaa ”sellille ja vaaroille”. Juuri tässä yhteydessä Pedri muutti Retkanselkään todennäköisesti vuonna 1896, mutta vasta 1922 hän sai perintökirjat tilaansa.

Samassa perintökirjojen jakotilaisuudessa elokuussa 1922 sai Suojärvellä kaikkiaan 570 talonpoikaa perintökirjansa ja marraskuussa vielä 130. Näin Suojärveläiset saivat täyden omistusoikeuden kaikkiaan 700 maatilaan, joista tšupun tiloja tai suurempia oli 234. Suojärveläiset talonpojat joutuivat koko tuon ajan yli neljäkymmentä vuotta maksamaan omista tiloistaan vuokraa valtiolle. Syynä perintökirjojen luovuttamisen viivästymiseen aiheutti metsäomaisuuden tasapuolisen jaon vaikeus tilallisten ja valtion kesken.

Uudistilojen perustamisen mahdollisti se, että valtio velvoitti jakokuntia avustamaan niitä, jotka olivat halukkaita muuttamaan uuteen asuinpaikkaan. Uudistilalle muuttavien tuli saada vähintään samanlaiset elinolosuhteet kuin entisessä asuinpaikassa. Pedri ilmoitti halukkuutensa muuttaa uuteen asuinpaikkaan. Maanmittari O. Wahrmanin johdolla etsittiin ja löydettiin sopiva paikka Retkanselästä, jonne Pedrin talo siirrettiin kyläläisten yhteisvoimin. Myös pellot raivattiin valtion kustannuksella ja niin Pedri perheineen ”lensi” Riuhtovaarasta Retkanselkään ja sai sukunimekseen Harakka. Mainittakoon, että samalla tavalla syntyi useita muita uudistiloja Riuhtovaaran ympäristöön.

Suku lähtöisin Aunuksesta

Santeri Palviaisen tutkimuksen mukaan Retkansellän Harakkojen suku on lähtöisin Aunuksesta. Tulija oli Grigorei Stepaninpoika syntynyt 1675. Muutto lienee tapahtunut 1700-luvun alussa, sillä hänen kolme poikaa syntyivat jo Suojärvellä Fotei 1713, Vasilei 1724 ja Karppa 1728.

Sukua jatkoi Parfentei Vasileinpoika, joka syntyi 1754. Hänelle puolestaan syntyi poika Borissa 1784, joka avioitui Hukkalasta kotoisin olevan Glikeria Kosmantyttären Jevsejevin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksitoista lasta, joista yksi, 1805 syntynyt Jermei, oli Pedrin isä. Jermein veljen Huohpoin (s. 1808) jälkeläiset tunnetaan Kuha ja Sudakov –nimisinä. Jegor (s. 1813) muutti Pälväjärvelle tunnetaan Borisov –nimisenä. Hänestä polveutuu Kosti Pamilo. Maksiman (s. 1815) jälkeläisiä ovat Pentuset ja Kuuselat. Siitarista (s. 1818) tulevat Ruutiset ja Ontoista (s.1822) Papit.

Eräiden tietojen mukaan sukua olisi kutsuttu aikoinaan Hukka –nimellä. ”Hukkia olemmo iän kaiken olluh. Mintähbö meidä Borissaseksi kirjutetah”, kertoo Pamilo isoisänsä Borissan Jyrkin pojan Vasilin maininneen 1925 Pälväjärvellä. Olisiko Hukka –nimitys syntynyt siitä, kun suku kulki hukan lailla pitkän ja monivaiheisen muuttomatkan Aunuksesta Suojärvelle.

Pamilon keräämien tietojen mukaan suvun miehet olivat ammatiltaan uunimestareita, suutareita ja puuseppiä erikoisalana myllyjen rakentaminen. Mylly rakennettiin mm. Törisevän kylään ja kylää alettiinkin kutsua Hukkalaksi. Huohpoi rakensi myllyn Riuhtovuaran ja Moiseinvuaran välille. Paikkaa kutsuttiinkin nimellä ”Huohpoin plotina”.

Kimmo Levy mainitsee Parppeilla olleen kaksi poikaa. Näistä vanhempi oli nimeltään Artemei s. 1777. Hän lienee asunut nuoremman veljensä Borissan kanssa.

Artemei meni sitten naimisiin 1814 Jefimä Feodorovan kanssa. Kolme vanhinta lasta syntyi (1815-1818) Kaitajärvellä. Sitten Artemei muutti erilleen Akimistoon (Leppäniemeen) ja siellä syntyivät sitten perheen kolme nuorinta lasta (1820-1830).

Retkanselässä asuttiin suurperheenä

Pedri aloitti uudistilalla elämisen yhdeksän lapsensa kanssa, mutta pian perillisistä itse kukin alkoi perustaa omia perheitään. Tytöt muuttivat miehelään, mutta pojat toivat n´eveskät samaan talouteen Pedrin kanssa. Esim. vuonna 1914 kesällä perheeseen kuului yhteensä 17 henkeä. Pedri vaimonsa Domnan kanssa. Poika Filip (Hilippä) vaimonsa (Anna Partanen Maimalammilta) ja neljä lasta, Stepan (Štoppi) –poika vaimon ja kahden lapsen kanssa ja lisäksi talossa asuivat vielä Mikko (Miša), Iisakki (Issakka), Akima, Anni ja Pedrin toiseksi vanhimman pojan Grigorein poika Feodor (Fed´a).

Grigoi ”mäni vedeh” (hukkui) uitossa 1903. Onnettomuus tapahtui Viitanan kylän kohdalla, kun vene kaatui Stollin koskea laskettaessa. Samassa yhteydessä hukkui neljä miestä. Grigoin leski Aleksandra meni uusiin naimisiin Johannes Bakalan kanssa. Fed´a –poikaa eivät Pedri ja Domna antaneet kuitenkaan ”muamoin matkah” ja hän jäi Retkanselkään ”buaboin da died´on” perheeseen. [Tyt%C3%B6ist%C3%A4 Akilina Pedrintytär Jehkonen Akilina] avioitui Johannes Jehkosen, Marfa (Marppani) Petter Palviaisen ja An´n´i Nikolai Mämmin kanssa.

Isäni Feodor (Fed´a) kertoi, että suurperhe kasvoi vielä, sillä vasta sen jälkeen, kun Pedri oli saanut perintökirjat (1922), voitiin ryhtyä tilaa jakamaan. Suurimmillaan perheeseen kuului peräti 25 henkeä, sillä myös Isakka ja Miša menivät naimisiin. Akima sen sijaan meni kotivävyksi Veskelykseen ja otti nimekseen Sorokin.

Harakkala –tila jaettiin 1920-luvun puolivälissä Pedrin poikien kesken. Pääpaikalle jäivät asumaan Isakka perheineen ja Hilipän leski Anna lapsineen sekä vanhukset Pedri ja Domna. Pedri siirtyi tuonilmaisiin 1930 ja Domna seurasi kaksi vuotta myöhemmin. Mainittakoon, että yhteys Akiman perheeseen saatiin vasta jatkosodan aikana 1941-44. Silloin selvisi, että Akimalla oli syntynyt poika Kirill, joka kävi sitten 1990- ja 2000 –luvulla useita kertoja Suomessa. Tosin Kirilä kertoi Akiman tavanneen Miša -veljensä kerran talvella joskus 1930-luvun alkupuolella.

Suomalaiset ostivat sahatukkeja silloisen Neuvostoliiton puolelta. Venäläiset ajoivat hevosilla tukit rajalle, josta suomalaiset kävivät ne noutamassa. Kuinka ollakaan Akima oli hevosmiehenä rajan takana ja Miša Suomen puolella. He sattuivat laaniin yhtaikaa ja tunsivat toisensa. Silloin Akima oli ”vahingossa” katkaissut ”zaverkan" *, jonka he olivat sitten yhdessä Misan kanssa korjanneet. Samalla vaihdettiin kuulumisia. Venäläinen vartija oli koko ajan kuulolla, mutta ei havainnut mitään poikkeavaa.

  • Zaverka = vitsarengas, jolla aisa kiinnitettiin reen jalakseen

Retkanselkä 1939

Harakkala –tilan jaon myötä Retkanselkään muodostui ennen sotia kaikkiaan viisi maatilaa. Stoppi, Miša ja Fed´a, joka peri isänsä Grigoin osuuden, siirtyivät kukin oman katon alle perheineen. Jokaiselle riitti tšupun tilasta maata noin 40 hehtaaria. Esimerkiksi isäni Fed´an maatila Vetula Rno 6/5 oli kooltaan 39,10 ha. Siitä oli metsää 29,82 ha, viljeltyä 4 ha, luonnonniittyä 1 ha ja viljelykelpoista maata
4,28 ha. Alkuperäiseen taloon jäivät asumaan Iisakki perheineen ja Hilipän leski Anna lapsiensa kanssa.

Isä meni naimisiin 1925 Outi Auhtoin Pešan tytär Härkkimen kanssa. Aluksi asuttiin ukin ja mummon talossa. Sitten isä rakensi 1929 oman talon kooltaan 7 x 6 m. Karjasuoja oli yhdistetty saman katon alle ja oli mitoiltaan 9 x 7 m. Harjakorkeus oli molemmissa rakennuksissa 4,5 m. Tilalle kuului vielä, sauna, aitta, kellari, yhteinen riihi ja kaksi heinälatoa. Kotieläimiä oli sodan alkaessa kolme lehmää, kaksi vasikkaa ja kaksi lammasta.

Perheet kasvoivat nykymitoilta suurperheiksi. Štopil syntyi viisi lasta, Mišal seitsemän, Isakal peräti yksitoista poikaa, joista vain nuorin Vihtori evakossa 1941, Fed´al kymmenen, joista nuorimmat Paavo 1941, Eila 1944 ja Esko 1947. Elämä kukoisti. Pellot kasvoivat hyvin. Myös nälkävuosina 1920-luvun lopulla ruis tuotti hyvän sadon.

Sitten kaikki muuttui. Marraskuun 30. pnä 1939 alkoi talvisota. Piti kiireesti lähteä evakkoon. Mukaan ei saatu kuin vaatteet päälle. Sinne jäivät lehmät navettaan. Sinne jäi Retkanselkä. Äitini evakkoon lähdöstä sota-aamuna olen tähän kirjoittanut karjalankielisen runon. Shokissa äiti oli unohtaa nuorimman lapsen kätkyeeseen.

Paavo Harakka:

Voinan jalloiz 1939 (Outi Harakan perheen lähtö Retkanselästä evakkoon)

Mibö nyd rod´ii, kui jyske algoi,
vai jiänemmögö kaikin voinan jalgoih!
Out´t´i hädäydyi pihal hyppäi,
hebo val´l´ahih kamsut regeh lykkäi.
Lapsie seittšen van´hin kaksitoista
eule vie nähty kiirehtä moista.
Hyvä oliz kui tuatto oiz koiz,
vai hänen pidäh ollah taisteluloiz.
Pereh regeh Out´t´i ohjaksiz n´ygäi.
Hebo otti jallad matkah sygäi.
Lapsed ei n´i varata t´iijä.
Kunnebo heidä nyd alletah viijä?
Matkatah palan´i juohtuu mieleh,
onnuako mitahto män´i nyd pieleh.
- A kuzbo on miun nuorimban´i,
lapsi armaz, kuldazeni?
Kiännytäh järilleh, pert t´ih noussah.
Lapsi vai maguaa, kätkyöz soudaa.
Igiä näid lapsel on kuukautta kaksi,
hänez vie eule sobot´t´ijaksi.
Lähtietäh tuassen jatkamah matkua,
hoz vattšua Out´il äijäl katkua.
Nouzoo huogavuz Spuassan puoleh.
Hil´l´aista abuo sua pahimbah huoleh.
Eliä pidäiz meijän hyväz sovuz,
eigä ettšie torua joga hovuz.