Aksel August Aleksanterinpoika Lähteenkorva

Is your surname Lähteenkorva?

Research the Lähteenkorva family

Aksel August Aleksanterinpoika Lähteenkorva's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

About Aksel August Aleksanterinpoika Lähteenkorva

Kansakoulujen tarkastaja, kansanperinteen tutkija ja kerääjä. Käkisalmi, aiemmin Heinola.

Helsingin yliopiston kunniatohtori.

Sukunimen muutos 12.05.1906: Borenius > Lähteenkorva.


Syntymä / Birth / Рождение:

Porvoon evankelisluterilainen kaupunkiseurakunta, syntyneet v. 1846: Porvoo Evangelical-Lutheran Town Parish, Births year 1846: Порвоо лютеранский городской приход, рождений 1846 г.:

Synt. 19.03.1846, kast. 07.04.1846. Axel August. Par. Lectorn vid Gymnasium Prosten A. F: Borenius. Fru Anna Lovisa Gustafva Ehström. x. 28. 1. Qv: No 37 (p: 463). Test: Herr Domprosten och Ordens Ledamoten Carl Gustaf Nykopp. Herr Consistorii Notarien Carl Magnus Kjellman och Herr Archi Diaconus v: Pastor Anders Emanuel Berner samt Fru Domprostinnan Anna Catharina Nykopp. Fru Lectorskan Agatha Wenerberg och Demoiselle Maria Charlotta Molin.

Porvoo kaupunkiseurakunta > syntyneet, 1846-1866 > Sivu 6 4: MKO1-7 I C:1 [https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=292...]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Impilahden evankelisluterilainen seurakunta, vihityt v. 1900: Impilahti Evangelical-Lutheran Parish, Marriages year 1900: Импилахти лютеранский приход, браки 1900 г.:

Vihkipvm 06.01.1900. Vihittyin asuntopaikka, sääty ja nimi, vihkipaikka ja vihkijä-papin nimi: Kansakoulujen tarkastaja, filosofian maisteri Aksel August Rosenius Sortavalasta ja kansakoulun opettajatar, neito Ida Silvennoinen Salmin Kirkonkylästä (siv. 709) vihki A. Auvinen. Vihittyin ikä: 53, 23.

Impilahden seurakunta > Impilahden seurakunnan arkisto > Vihittyjen luettelot > Vihittyjen luettelot 1882-1902 (I Eb:2) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2739842]

Kuolema / Death / Смерт:

Akseli Aukusti Lähteenkorva kuoli 14.02.1931 Käkisalmessa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Aksel August Borenius syntyi Porvoon kaupungissa Alexander Ferdinand Henriksson Boreniuksen ja hänen vaimonsa Anna Lovisa Gustava Eriksdotter o.s. Ehströmin perheeseen neljäntenä lapsena. Hänet kastettiin Porvoon kaupunkiseurakunnassa. [1, 2] Isä-Alexander toimi matematiikan lehtorina Porvoon lukiossa ja hoiti tätä tointa lähes 40 vuotta. Hän toimi Porvoon tuomiokapitulin asessorina vuodesta 1870 kuolemaansa asti. Hänet myös valittiin useille valtiopäiville pappissäädyn edustajaksi. [3, 2]

Borenius-suvun kantaisiä oli kiskolainen Henrik Matinpoika, joka siirtyi kauppaporvariksi Turkuun, asettuen asumaan Ison-Lähteenkorvan taloon, ja häntä nimitettiin Lähteenkorvaksi. Tuon nimen Aksel otti myöhemmin sukunimekseen. [3, 2]

Aksel kävi Porvoossa koulua ja sitten lukiota, vuosina 1860-1863, josta hän tuli ylioppilaaksi 25.9.1863. [3, 2]

Hän ryhtyi jatkamaan opintojaan Helsingin yliopistossa, pääaineenaan suomen kieli ja kirjallisuus. Nuori ylioppilas kuului Kalevalan ihailijoihin - hän oli oppinut pitämään sitä Suomen kansan kalliina arteena. Opintojansa Borenius harjoitti uutterasti ja menestyksellä, antamatta niiden silti millään tavoin kahlita vapauttaan. Hän toimi lukemisen ohessa opettajana, kirjoitteli sanomalehtiin ja työskenteli kirjastoalalla. Soitannollisesti rikkaan suvun jäsenenä Borenius oli erityisesti mieltynyt musiikkiin. Hän tajusi kansansävelmien yksinkertaisen ja puhtaan kauneuden. Jo ennen opintoaikansa päättymistä Borenius alkoi koota kansansävelmiä - hänen melodiakokoelmansa varhaisin merkintä on vuodelta 1867. Borenius valmistui filosofian kandidaatiksi 5.5.1871 ja hänet promovoitiin maisteriksi 30.5.1873. [3, 2]

Runonkeruumatkat

Boreniuksessa oli kauan kytenyt halu päästä tutustumaan runoihin itse kansan keskuudessa. Lisäksi oltiin havaittu, että Elias Lönnrotin runot, jotka oli kerätty vanhaa Kalevalaa varten, samoin kuin osittain muidenkin vanhempien kerääjien kokoelmat, olivat kadoksissa. Tarvittiin uutta runonkeruumatkaa Venäjän Karjalaan. [3, 2]

Aksel August Borenius teki ensimmäisen keruumatkansa 1871 yhdessä Arvid Genetzin kanssa Vienan Karjalaan ja Aunukseen. Genetzin ohjelmassa oli lähinnä kielentutkimus, mutta Boreniuksen keruukohteena olivat ennen muuta kalevalamittaiset laulut; tavoitteena oli etsiä Kalevalan runojen toisintoja. Tällä matkalla Borenius ensimmäisenä runonkerääjänä tapasi muun muassa Miihkali Perttusen, Arhippa Perttusen pojan, ja Ontrei Malisen pojan Jyrki Malisen. Yhteensä saalis oli toistasataa runoa. [4, 2]

Ensimmäisellä matkalla Borenius ja Genetz kulkivat Tulemajärvelle ja sieltä Vieljärven kautta Säämäjärvelle ja Veskelykseen, jossa Borenius teki ensimmäiset runomuistiinpanonsa. Veskelyksestä kerääjät saapuivat pohjois-vepsäläisten luokse Pyhäjärvelle. Sieltä he jatkoivat Petroskoin kautta Sununsuuhun. Sieltä matka jatkui Pyhäniemen, Juustjärven, Soutajärven ja Jänkäjärven kyliin sekä Selliin. Paatenessa oli odottelua ja sieltä Borenius lähti yksin Porajärvelle, Valasmoon ja Sianvaaraan. Lupasalmen kylässä Borenius kohtasi Jehkimä Putusen, joka oli paras hänen tällä matkalla laulattamistaan Aunuksen runontaitajista. Lupasalmesta matka jatkui Himolan kautta takaisin Paateneen. Lähdettyään Paatenesta kumppanukset sivuuttivat pikamarssissa Ontajärven, Rukavaaran, Hiisjärven ja Tunkuan, jääden Suikujärvelle neljäksi päiväksi. Seuraava pysähdyspaikka oli Vienan Kemi. Sieltä jatkettiin Kiestinkiin. Matka jatkui Valasjoen ja Suurijärven kautta Uhtualle, joka osoittautui laulurikkaaksi. Vuonnisessa Borenius viipyi kolme päivää. Jyrki Malinen lauloi Boreniukselle siellä 14 hyvää runoa, joista pisin oli 313-säkeinen Sampo-jakso. Melkein yhtä pitkä oli Lemminkäisen virsi: 307 säettä. Vuonnisesta Borenius jatkoi Aajuolahdelle, Venehjärvelle, Vuokkiniemeen ja Kivijärvelle. Latvajärvellä Borenius oli ensimmäinen runonkerääjä, joka laulatti Miihkalia, Arhippa Perttusen poikaa. Lyttä, Akonlahti ja Miinoa olivat viimeiset rajantakaiset kylät, joissa Genetz ja Borenius kävivät. Kuhmosta olisi pitänyt päästä Repolaan, mutta järvet olivat jo ehtineet mennä jäähän, joten tie oli tukossa. Sen tähden matkakumppanit kääntyivät Kuhmosta kotia kohti. [3, 2]

Toiselle keruumatkalleen Borenius lähti Helsingistä kesäkuussa 1872, kohdaten Aksel Bernerin Lahdessa, ja Genetz liittyi joukkoon Kuopiossa. Ensimmäisessä rajantakaisessa kylässä, Kivijärvellä, he majoittuivat Iivana Jaakkosen taloon. Borenius kirjoitti runoja Huovis-veljeksiltä, jotka olivat saattomiehinä Latvajärvelle tultaessa. Hän laulatti myös erästä Okahvie-nimistä naista, joka osasi hyvin häävirsiä. Hän kävi myös Moisseisen Kuisman luona. Venehjärvellä kerääjät olivat Pertun paaston aikaan, mutta parhaimmat laulajat olivat poissa. He jatkoivat Vuokkiniemeen. Parin päivän levon jälkeen he suuntasivat Jyvöälahden kautta Uhtualle ja majoittuivat Huotarisen taloon. Paras laulaja täällä oli ontuva ukko. Arhippa Hilippäinen. Borenius pani paperille harvinaiset runot Ahdin ja Kyllikin valasta sekä Ahdin ja Teyrin sotaretkestä, jotka lauloi Vikli-Lari. Matka jatkui Tsiksan, Haikolan, Sompajärven ja Suolapohjan kautta takaisin Uhtualle. Runonkokoajat tämän jälkeen lähtivät pohjoista kohti. Genetz taivalsi Kiisjoelta eteenpäin yksinään, päämääränä Vaarakylä. Muut taas jatkoivat matkaa veneellä kaunista Tuoppajärveä myöten. Matka jatkui Paanajärvelle, josta jatkettiin Kananaisiin ja Tuhkalaan. Runorikkaan Vuonnisen alueella keräilijät viipyivät viikon. Haapakuotkuessa Borenius laulatti Ontreista Jyrkiä. Kenttijärvi, Kontokki, Luvajärvi ja Kiimasjärvi olivat seuraavat kylät, joissa hän kävi. Pienessä Kellovaaran kylässä hän tapasi kaksi oivallista runon taitajaa: Miihkalisen Simanan ja Riikoisen Maksiman. Hyväksi laulajaksi kiiteltiin myös Simanan poikaa Miihkalia, joka oli silloin "Soloukoin monasterissa omia ja muiden syntejä sovittamassa". Tämän jälkeen Borenius oli Lietmassa, joka oli "jo pehmeän murteen alalla", Tšolmossa ja Suurellajärvellä, jotka olivat Vienan ja Aunuksen rajalla. Genetz ja Borenius tekivät sitten yhdessä matkan Aunuksen puolella Repolan. [3, 2] Berner kierteli yksinään Roukkulassa, Omeliassa, Repolan Pogostalla, Kolvasjärvellä ja Pläkkäjässä. Borenius ja Genetz saapuivat idästä Rukajärven kautta Muujärvelle, Omeliaan, Repolan Pogostalle ja Lentieraan. Matkakertomuksessaan Borenius luetteli Aunuksen parhaiksi runoseuduiksi Omelian, Pläkkäjän, Lentieran ja Lupasalmen. [5, 2] Lentierasta retkikunta lähti kotimatkalle. [3, 2]

Kaikkiaan Borenius teki kahdeksan varsinaista keruumatkaa 1871-1889. Kaksi ensimmäistä matkaa suuntautui pääasiassa Vienan Karjalaan ja Aunukseen, myöhemmät sen sijaan Inkeriin, Karjalan kannakselle ja Laatokan Karjalaan, mutta myös Satakuntaan ja Hämeeseen. Kävipä Borenius vuoden 1877 matkalla myös Virossa, missä hän merkitsi muistiin lähinnä setukaisten sävelmiä. Borenius oli myös ensimmäinen perinteenkerääjä, joka tapasi Larin Parasken, vaikkei kovin paljon tämän lauluja tallentanutkaan. [4, 2]

Boreniuksen runomuistiinpanoja on yhteensä noin 1 600 ja sävelmiä yli 900. Kaikkiaan Boreniuksen perinnetallenteiden yksikkömäärä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston luetteloiden mukaan 3 383. [4, 2]

Boreniuksen tallenteet ovat muiden samanaikaisten joukossa poikkeuksellisen tarkkoja ja perusteellisia. Muistiinpanopaikat ja -ajat sekä informantit on selkeästi ja yksityiskohtaisesti merkitty. Muistiinpanoihin liittyy myös tietoja laulajien suvuista, mistä ja miten he ovat laulunsa oppineet ja muuta vastaavaa. Sävelmien tallentajana Borenius oli edelläkävijä; ennen häntä oli sävelmiä merkitty vain satunnaisesti muistiin. Borenius keskittyi määrätietoisesti runosävelmien tallennukseen, ja ilman hänen kokoelmiaan olisivat tiedot kalevalamittaisten laulujen sävelmistä olennaisesti vähäisempiä. Borenius oli myös ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota lauletun ja sanellun runon eroihin. [4, 2]

Kalevalamittaisen runouden tutkimus ja Kalevalan toisinnot

Boreniuksella oli lukuisia tutkimussuunnitelmia kalevalamittaisen runouden osalta, mutta työskentelytapansa perusteellisuuden ja hitauden tähden hän sai valmiiksi vain muutamia lyhyitä artikkeleita. Siitä huolimatta häntä on pidetty "uudenaikaisen kansanrunoudentutkimuksen syntysanojen lausujana" (Jouko Hautala). Tärkeä on ennen kaikkea Suomen Kuvalehdessä 1873 julkaistu kirjoitus Missä Kalevala on syntynyt? Tässä Borenius tarkastelee kerättyjä kalevalamittaisia runotoisintoja sekä kielitieteellisin, historiallisin että kansatieteellisin perustein ja päätyy lopputulokseen, että runojen on täytynyt syntyä Länsi-Suomessa, mistä ne ovat levinneet aikojen kuluessa itään päin aina Venäjän Karjalaan asti. Täten Borenius toi esille pohjaa luovan näkemyksen kansanrunouden vaeltamisesta, jota sitten myöhempi suomalainen kansanrunoudentutkimus kehitti edelleen. [4, 2]

Muista Boreniuksen tutkimuksista mainittakoon 1886 Virittäjässä ilmestynyt Suomen keskiaikaisesta runoudesta I : Luojan virsi, jossa hän osoittaa suomalaisen runon eri kohtauksille kansainvälisiä vastineita lähinnä Länsi-Euroopasta ja päättelee runon motiiviston saapuneen meille lännestä käsin. Vaikka myöhempi tutkimus onkin osoittanut runon taustan pääasiassa itäiseksi, Boreniuksen työllä on arvoa ensimmäisyytensä ansiosta. [4, 2]

Kalevalan toisintojen julkaiseminen, joka oli ollut suunnitelmissa jo 1870-luvun alusta mutta lykkääntynyt uusien laajojen runokeräelmien, muun muassa Boreniuksen, tuotua niin runsaasti lisäaineistoa, pantiin taas vireille 1880-luvulla, ja teoksen toimittajiksi tulivat Julius Krohn ja Borenius. Boreniuksen osaksi tuli Vienan runojen toimittaminen, ja hän teki valtavan määrän esitöitä teosta varten selvittäen monesti sekavia ja puutteellisia käsikirjoituksia ja määrittäen kerättyjen runojen saantipaikkoja ja -aikoja. Toimitustyö osoittautui paljon hankalammaksi ja pitkällisemmäksi kuin oli arveltu suunnitteluvaiheessa, ja valmiiksi saatiinkin vain Krohnin toimittama vihko 1888 ja Boreniuksen toimittama vihko 1895. Kalevalan toisintojen julkaisuhanke keskeytyi ja jatkui myöhemmin uusien, helpommin toteutettavien periaatteiden mukaan. [4, 2]

Perhe ja muu toiminta

Aksel Borenius toimi myös kirjastovirkailijana, oppikoulun opettajana ja pitkään kansakoulujen tarkastajana. [4, 2] Hän oli työskennellyt eri kirjastonhoitajatoimissa Helsingissä. Oltuaan sittemmin opettajana eri kouluissa hän tuli vuonna 1891 Viipurin kansakoulujen tarkastajaksi. Myöhemmin hän toimi kansakoulujen tarkastajana Karjalassa, Itä-Hämeessä ja Lahden piirissä. [6, 2]

Hän säilytti huolellisuutensa ja tarkkuutenssa myös kansakoulujen tarkastajana. Kerrotaan, että hän tarkastaessaan kouluja ei tyytynyt mittaamaan kouluhuoneiden tilavuutta suinkaan summanmutikassa: hän laski tarkasti uuninkin kuutioalan vähentääkseen sen sitten huoneen kuutioalasta ja saadakseen lopputuloksen matemaattisen tarkaksi. [7, 2]

Aksel ihastui nuoreen opettajattareen ollessaan tarkastajan tehtävässä seuraamassa Iida Silvennoisen oppituntia ja pyysi pian tätä puolisokseen. Lähteenkorvan perheeseen syntyi kahdeksan lasta: Henrikki Yrjänä, Kirsti Mirjami, Armas Akseli, Rauni Rauha, Osmo Olavi, Otso Elias, Salme Aune ja Ernest Eliel. [8, 1, 2]

Kulttuuriperhe asui aluksi Heinolassa, ja muutti myöhemmin Käkisalmeen. [8, 2] Otettuaan vuonna 1921 täysinpalvelleena eron virastaan kansakoulujen tarkastajana, hän vielä korkeasta iästään huolimatta toimi opettajana Käkisalmessa. [6, 2] Mirjami Lähteenkorva kirjoittaa: ”Kun sitten todella muutimme Käkisalmeen, ajattelimme kaikki: Emme muutakaan täältä koskaan pois. Toisin kuitenkin kävi. Koti jäi rajan taakse. Mutta muistojen, unen ja kaipauksen tie on aina auki poikki vartioidun rajan.” ”Minulla oli onnellinen, hyvä lapsuuskoti. – Isä oli äitiä 30 vuotta vanhempi, mutta siitä huolimatta heidän avioliittonsa oli sopusointuinen ja ehyt. Kodistamme sanottiin, että siellä oli paljon kirjoja, paljon kukkia ja paljon lapsia. Isä oli kirjojen ja kukkien ystävä – jokainen aamu hänellä oli tapana hoidella kukkiaan ja isällä ja äidillä oli aina aikaa lapsia varten. Lapsuus- ja nuoruusvuoteni liittyvät Heinolaan ja Käkisalmeen, molempiin yhtä lämpimänä ja onnellisena.” [8, 2]

Elämäntyön merkitys

Aksel August Lähteenkorvan elämäntyön tärkeimmän osan muodostaa kansanrunouden keruu ja tutkimus. Hänen runsaat ja esimerkillisen tarkat runo- ja sävelmätallenteensa ovat korvaamaton osa perinneaineistoista, ja hänen näkemyksensä kansanrunouden elämästä, leviämisestä ja kansainvälisyydestä ovat antaneet perustan kehitysvaiheessa olleelle suomalaiselle kansanrunoudentutkimukselle. Hänen lukuisat keskeneräiset tutkimuksensa, niiden perusteelliset ja tarkat esityöt sekä muistiinpanot palvelevat edelleen tutkijoita. [4, 2]

Lähteenkorva tunnettiin rehellisenä ja vaatimattomana ihmisenä. Isänmaa muisti kuitenkin häntä hänen vanhoilla päivillään: promootiossa vuonna 1923 Helsingin yliopisto soi hänelle hänen tieteellisten ansioidensa johdosta kunniatohtorian nimen ja arvon. [7, 2]

Viitteet:

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 263. viikkoprofiili (20.12.2020-26.12.2020).

view all 12

Aksel August Aleksanterinpoika Lähteenkorva's Timeline

1846
March 19, 1846
Porvoo, Finland
1902
June 30, 1902
Tohmajärvi, Finland
1904
April 6, 1904
Heinola, Finland
1906
May 29, 1906
Heinola, Finland
1907
October 9, 1907
Heinola, Finland
1909
August 26, 1909
Heinola, Finland
1911
March 25, 1911
Heinola, Finland
1913
July 25, 1913
Heinola, Finland
1919
May 29, 1919
Heinola, Finland