Domna Filipintytär Huovinen

Emäntä. Kuivajärvi, Suomussalmi.

Itkuvirsien laulaja, runonlaulaja.

Syntyisin: Vuokinsalmi, Kontokki, Vienan Karjala, Venäjä. д. Вокинсалми, Кондокка.

Syntymä / Birth / Рождение:

Vuokkiniemen ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1878: Voknavolok Orthodox Parish, metrics books, Births year 1878: Вокнаволок православный приход, метрические книги, рождений 1878 г.:

Nro - 11, synt. 06.01.1878, kast. 13.01.1878. Domnika. Vanhemmat: Vuokinsalmen kylän talonpoika Filipp Sidorov Kargujev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Tatiana Jevplova, molemmat ortodokseja. Kummi: saman kylän talonpojan tytär Pelagija Onisimova Kargujeva.

Метрические книги Item 2 Ф. 25, о. 23, д. 47 Рождения, бракосочетания, смерти 1878 (стр. 107-132) [https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QS7-L9CH-7JX?i=793&cat...]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Kontokin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1895: Kondokka Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1895: Кондокка православный приход, метрические книги, браки 1895 г.:

Nro 4., vihkipvm 19.05.1895. Sulhanen: Suomen suuriruhtinaskunnan Kuivajärven kylästä talonpoika Filipp Ivanov Huovinen, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 21 vuotta. Morsian: Vuokinsalmen kylän talonpojan Filipp Sidorov Kargujevin tytär Domna Filippova, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 17 vuotta. Todistajat: sulhasen - talonpojat Akonlahden kylästä ivan Maksimov Artemjev ja reservin sotilas Afonasij Vasiljev Fedorov; morsiamen - Vuokinssalmen kylästä Filipp Sidorov Kargujev ja Akonlahden kylästä Artemij Jevlampijev Nikutjev.

Метрические книги Item 3 Ф. 25, о. 23, д. 83 Рождения, бракосочетания, смерти 1895 (стр. 60-102) [https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QSQ-G9CH-74MG?i=713&ca...]

Kuolema / Death / Смерт:

Domna Huovinen kuoli Suomussalmella 18.05.1963.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Domnika eli Domna Karhunen (Kargujeva) Vienan Karjalan silloisen Vuokkiniemen, myöhemmin Kontokin Vuokinsalmen kylässä Siitarilassa vuonna 1878 Filip (Hilippä) Sidorinpoika Huovisen ja hänen vaimonsa Tatjana Juplantytär o.s. Nykäsen perheeseen. [1, 2] Vuokinsalmen kylä sijaitsi Hietajärven itäisellä rannalla, ja sieltä oli näkö- ja huutoyhteys Suomen puoleiseen Hietajärven kylään. Se ei koskaan ollut kovin suuri kylä, kuten ei sisarkylänsäkään järven toisella reunalla. Vuoden 1905 väestönlaskennan mukaan Vuokinsalmessa oli 12 taloa ja 94 asukasta. Kylä on kuitenkin lahjoittanut maailmalle kaksi merkittävää runonlaulajaa, Domna Huovinen ja Poahkomienvaaraan palkolliseksi muutta ja sieltä Tollonjoelle nuorikoksi siirtynyt Anni Denisova. [3, 2] Perhe

Domna avioitui 1895 Suomen puolelle Suomussalmen Kuivajärven vienalaiskylään Hilippä (Filip) Ivaninpoika Huoviselle. [1, 2] Tästä liitosta voi sanoa, että jos oli runontaitajia nuoren morsiamen suvussa, niin ainakin tasaveroinen, ellei tiedoiltaan mahtavampikin oli sulhasen suku. [4, 2] Suomussalmen Hietajärvi ja Kuivajärvi ovat Kuhmon Rimmin kylän ohella Suomen ainoat vienalaiseen kulttuuripiiriin kuuluvat kylät. Kylien asuttaminen on tapahtunut ilmeisesti 1700-luvun loppupuolella, jolloin ensimmäiset asukkaat olivat Venäjältä sotaväenottoa karkuun lähteneitä sotilaskarkureita. Ensimmänen Ahtonen (Aliipei) asettui asumaan Hietajärvelle. Vähän myöhemmin saapui Tomentei Siikow eli Lari Huovinen, jonka nimen hän myöhemmin otti. [5, 2] Kun Suomen ja Venäjän välinen raja aikoinaan suljettiin, Domnan suku jäi Venäjän puolelle. [6, 2] Domnan äiti Tatjana eli vielä rajan mennessä lopullisesti umpeen vuonna 1922. [7, 8, 2] Vierailut eivät olleet mahdollisia, mutta suvun naiset keksivät keinon pitää yhteyttä. He asettuivat järven kummallekin rannalle ja kertoivat kuulumisiaan itkuvirsiä laulaen. Rajavartijat eivät ymmärtäneet laulua viestimiseksi vaan luulivat naisten kutsuvan lehmiään, eivätkä he näin ollen puuttuneet asiaan. [6, 2]

Uudella kotipaikallaan Kuivajärvellä Domna alkoi elellä Hilipän kanssa. Hän oli tarmokas, työteliäs perheenemäntä. Vuosien varrella lapsia syntyi kaikkiaan yksitoista, poikia kahdeksan ja tyttöjä kolme: Iivana, Olga, Maria, Sassi (Aleksanteri), Nikolai, Outi, Vasselei, Juhani (Iipi), Petri ja Oleksi sekä kastamaton poika. Osa kuoli jo nuorena. [4, 7, 8, 2] Aviomies Hilippä viljeli tarmokkaasti kotitaloa, ja kävi nuorempana laukunkannossakin Sukevan seudulla. Rimmin Iivana Ahtonen muisteli erityisesti Hilipän juomahaluja. Yhteen mittaan Hilippä joi kaksikymmentäkin kuppia kahvia: Hilippä-ukko joi kaksiekymmenie kuppie kerralla paipatteli, tai koko samovaarillisen teetä, ja kova Hilippä oli pontikankin juoja. Hilippä piti kiinni vanhoista tavoista. Domnan ja Hilipän tytär Outi muisteli, että leivän isä aina leikkasi seisaallaan: jos istualtaan leivän leikkasi, siitä tuli reähkä, synti. Edelleen Outi kertoi: Kun toatto läksi kaupalla, ni kun jos naini vastah tuli ensimäksi, keänti jälelläh (palasi takaisin), istuutu lautsalla, istu vähäsen aikoa ta pani hattuh peähä ta läksi. Kerran sattui niin, että kun isä lähti, niin ovesta tulla liepsahtau Issakan akka vastaan. Isä aivan sylkäisi ja palasi takaisin. [7, 8, 2]

Domna Huovisen runoperinne

Radio-ohjelma Domna Huovinen, runonlaulaja, 26.4.1952: Kuuntele tästä. [9]

Domna Huovisen rikas runoperinne oli peräisin synnyinseudulta rajan takaa. Enimmät muinaisrunonsa hän kertoi oppineensa ämmöltään Marpalta ja äitinsä sisarelta Okahvielta. Domnan isoäiti, Nykäni Juplan naini Usti ei sensijaa juuri runoja osannut. [4, 2] Domna kertoi oppineensa äänellä itkemistä myös Kuivasjärvessä. Siellä nuoren Domnan oppimestarina oli hänen miehensä Hilipän Iivana-veljen vaimo Moarie eli Manu, joka oli lähtöisin Akonlahden Tullinniemeltä. [7, 8, 2]

Itkuvirsien taitajana Domna oli erityisen huomattava. Kuivajärven ja Hietajärven pikku kylien häissä ja hautajaisissa hän itki aina 1950-luvulle saakka. Itkunsa hän oli oppinut jo tyttösenä äidiltään Tatjanalta, joka monien muistelujen mukaan oli oikein mahtava itkijä. [4, 2] Domna itki muulloinkin kuin häissä ja hautajaisissa. Domnan naapuri ja ystävä Mari (Moarie) Karhunen kertoi, että Domna itki ilosta, kun tuli mieluinen vieras, ja ikävästä kun vieras lähti. [7, 8, 2]

Vanhemmiten Domna tuli laajalti tunnetuksi yhtenä vienankarjalaisen perinteen, erityisesti runon, parhaista esittäjistä. [4, 2] Domna taitoi muinaisrunoja, hää-, kuolin. ja tilapäisitkuja, lapsenviihdytyssanoja ja -lauluja, -loitsuja yms. [10, 2] Vävynsä, kirjailija Onttoni Miihkalin, opastamana hän oli esiintymässä jo vuonna 1935 Kalevalan 100-vuotisriemujuhlissa Helsingissä. [4, 2]

Domnan tietoja tallennettiin erityisesti 1950-luvun alkupuolella: Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri vuonna 1952, Erkki Ala-Könni ja Pertti Virtaranta kahta vuotta myöhemmin. [4, 2]

Erkki Ala-Könni kertoo [7, 8, 2]:

Sen 11 päivän aikana 1954, jolloin vaimoni kanssa olin ensimmäisen kerran Kuivajärvessä ja Hietajärvessä ja tapasimme Domnan melkein joka päivä, Domna esitti alun kolmattakymmentä itkua. Hääitkuja Domna itki mielellään, eikä hän niitä esittäessään liikuttunut, apeutunut. Näitä Domnan hääitkuja oliva keäniskuvirsi, virsi kakrapokoille kylyssä, kylystätulovirsi veljelle, kaksi itkua morsiustaloon iltalahjoja tuovalle sulhaskansalle, itku peärahoja otettaessa, kaksi itkua lahjoja antavalle häärahvaalle, morsiamen itku sulhasen kotoa vierailulta palaaville sukulaisilleen, itku morsiamen pyytäessä vanhemmiltaan pritoaneita ja siunausta, itku patvaskalle, itku sulhasen taatolle, soalivoittelentavirsi, itku kisavieraille, kisaväen kiitäntäitku, lapsesteluvirsi vanhempien pirtissä, päänpanentavirsi, polvellaitkentävirsi, maamon lippaallaitkentävirsi. Kuolinitkuja emme Domnalta tallentaneet enempää kuin kaksi: itkun penkillä makaavalle vainajalle ennen arkkuun panoa ja itkun muistinpäivänä ennen aterialle ryhtymistä. Kuolinitkuja Domna olisi osannut paljon, mutta niiden esittäminen oli hänelle vaikeata: rakkaitten vainajien - lasten, vanhempien, puolison - muisteleminen apeutti Domnan sanoitta itkemään. [7, 8, 2]

Olympiavuoden keväällä 1952 Domna, tuolloin 74-vuotias, oli kokonaisen viikon helsinkiläisten puheenaiheena vieraillessaan tuolloin pääkaupungissa. Hän esiintyi radio Päivän peilissä, antoi haastatteluja sanomalehdille ja näytteitä taidoistaan kestikartanossa Elias Lönnrotin syntymän 150-vuotisjuhlassa. [4, 2] Vanhus kesti ja selviytyi kaikesta hyvin. Ulkonaisesti vaatimaton, sisäisesti vireä ja käytökseltään varma oli tämä karjalaisen runomahdin ruhtinatar. [11. 2]

Kalastaminen intohimona

Domna oli mainittavan uuras kalastaja. Hänellä oli oma kalapirtti, Miikkula Huovisen rakentama, Murhijärven saaressa, samassa saaressa jossa oli myös Huoti Karhusen pirtti. Domnan kalakumppaneina olivat milloin omat lapset, milloin hänen Nikolai-poikansa vaimo Tatjana, milloin Karhusen Huotin vaimo Moarie. [7, 8, 2] Domnan tytär Outi kertoi äitinsä tavoista nuotalla ollessa [5, 7, 8, 2]: Kun povi lykättiin järveen, niin moamo sylkäisi ja sanoi: Mäne mustana mereh, nouse moalla valkiena! Ja kun nuotta vedettiin, niin vaikkapa kädellä vähän kastettiin ensin kalavakkaa, ei konsana kuivah vakkah pität kaloja panna. [5, 7, 8, 2]

Kerran keväällä Moarie ja Domna olivat laskeneet Murhijärveen kaksi verkkoa peräkkäin niin, että toinen oli sidottu kiinni puuhun. Ja tähän tarttuikin kokko (kotka). Kokko riuhtoi kovasti ja sotkeutui yhä pahemmin verkkoon. Mummot katsoivat kaukaa: Hirvikö vain kontie ollou, arveli Domna. Myö kun sielä, loitompana ryseä kattsoma, niin eivät selvästi nähneet. Säikähdyksestä selvittyään urheat mummot ryhtyivät kokkoa tappamaan. Domna oli airoissa ja Moarie iski huoparilla kokkoa päähän. Mutta suuri lintu, kynnet niim pität, nokka kun kuokka, ei kum pikkusem peätäh kallisti ta niin siimäk kiehuu peässä jotta kaikki! Jo varajamma jotta jos se verkosta vaim peäsöy ni meät isköy. Verkko kun oli haukiverkko se piti. Ei muuta kul löin toisen kerran siitä väki lujaseh, toisen kerran kopsahutin, ta siitä keperty. Mahtava kokko pantiin kontin päälle, jossa muuna saaliina oli kolmisenkymmentä kiloa haukia. Lopen uupuneina pääsivät mummot kantamuksineen Karhusen pihaan. Kotona kokko punnittiin ja mitattiin: paino 6 kiloa, ja kolmatta metrie oli siiven nenästä siiveh nenäh. Moarien poika täytti kokon. [7, 8, 2]

Säynään kutu oli Murhijärvessä niin varhain, ettei aina päässyt saareen veneellä eikä enää uskaltanut jäätä myöten. Silloin oli yövyttävä nuotiolla. Kerran Domna ja Moarie kyhäsivät pyyntipaikkaansa Hoikanjoen suun lähelle majan keksi- ja leipälaatikoista, jotka oli tuotu reellä verkkojen kanssa. Nuorempi Moarie toimi mestarina, puolisokea Domna apurina. Maja siitä syntyi, ja Moarie sen vielä tuohilla kattoikin, niin että hyvin mummot saattoivat siinä yönsä viettää ja aterioida. Seuraavana keväänä he lähtivät hyvillä mielin taas säynäänkutuun, kun rannalla oli pirttikin odottamassa. Mutta kuinka ollakaan: Marjokylän heposet oli syöty koko pirtti! No kun pirttiä ei siis enää ollut, täytyi yöpyä kuusen juurella. Siinä yhessä nakramma, itemmä, laulamma, starinoa sanomma, kahvie keitämmä, muisteli Moarie. [7, 8, 2]

Vielä keväällä 1960 mummot lähtivät säynäänkutuun Hoikanjoen suulle: melkein sokea 82-vuotias Domna ja hänen kumppaninsa ja taluttajansa 71-vuotias Moarie. Oli oikein huono ilma, mutta Domna halusi vielä tehdä tämän kalamatkan, jonka aavisti viimeisekseen. Hos satakkah taikka paistakkah, kalaan oli päästävä, kuvaili Moarie ystävänsä halua. Urheasti Domna tarpoi 8 kilometrin raskaan polkutaipaleen. Yöksi mummot pääsivät Murhijärven saaren kalapirttiin. Ja kalaa tuli taas kontit täyteen. Ennen kotiin lähtöä vielä verkot kuivattiin ja lähtökahvit keitettiin - ja Domna hyvästeli kalarantansa. Moarie kertoi: Menin edeltäpäin veneeseen vettä viskaamaan ja verkkoja asettamaan lähtökuntoon. Domna istahti rantakivelle tulisijan ääreen ja alkoi äänellä itkeä. Ensin passipoitteli järven ja sen kauhenet säyneäkalaset, sitten kiitteli lämpimän pirtin kiukaineen ja vihdoin minutkin, kalakumppaninsa, joka hänet, vanhan, on ottanut matkaansa, hoitanut ja kuljettanut. Moarie kertoi niin liikukttuneensa Domnan itkusanoista, että oli itkenyt niinkuin omissa häissään. [7, 8, 2]

Loppuaika

Lopulta Domna sokeni kokonaan, mutta talossaan ja kotitantereillaan hän silti saattoi yksin liikkua. Kevät 1963 riudutti Domna-vanhuksen voimat, ja hän tunsi loppunsa lähenevän. Vielä hän halusi päästä kylyyn, ja hänen pojanpoikansa Paavo Kuljetti häntä sinne traktorilla Domnan istuessa kivireessä traktorin perässä. Tällöin Domnan käsi jotenkin sattui jäämään puristuksiin reen ja kiven väliin. Rajavartioston lääkintämies antoi ensiavun. Tilattiin auto viemään Domnaa Ämmänsaaren sairaalaan. Ennen kuljetusta - joka rospuuton vuoksi oli hidasta - Moarie Karhunen riisui, pesi ja puki Domnan, joka koko ajan oli tajuissaan, vaikka kättä kovin särki. Tätä tapaturmaa sairastaessaan Suomussalmen kunnansairaalassa Domna sai keuhkokuumeen ja menehtyi siihen 18. toukokuuta 1963. [7, 8, 2]

Domna ihmisenä

Domna Huovisesta jäi kaunis muisto jokaiselle, joka hänet tapasi. Erityisesti muistellaan hänen hyväntahtoisuuttaan, suvaitsevaisuuttaan ja vieraanvaraisuuttaan. Hänen poikansa Nikolai kertoi moamostaan 1966: [7, 8, 2]

Äiti oli hyvä lapsiaan kohtaan, ei kertaakaan lyönyt heitä eikä sallinut toisten lyödä, puolusti lapsia isälle, jota lapset arastelivat. Vaikka oma joukko oli suuri, hän suhtautui ystävällisesti vieraisiinkin lapsiin: syötti kaukaa tulleet ja antoi köyhemmille vaateapua. Iltaisin hän kertoi lapsille satuja. Nuoria kohtaan hän oli ymmärtäväinen, antoi heidän kisailla vanhassa pirtissä ja oli itse kisailua katsomassa, salli lastensa käydä kisapaikoissa, kunhan tulivat yöksi kotiin. Vanhemmat vieraat - vieraita kävi aina Akonlahtea, Kontokkia ja Kostamusta myöten - hän otti itkusanoin vastaan. [7, 8, 2]

Domnan vävy Mikko Karvonen (eli Onttoni Miihkali) ihaili sitä taitoa, millä Domna käsitteli miestään. Erään kerran - vävyn kertoman mukaan - Hilippä taas oli suuttunut, ilmoitti että kun minua näin pahana pidetään tässä talossa, ni mie en rupie elämäh, mie mänen avantoh! - Ka mäne! sanoi Domna Ka miss ollah kenkät? - Etsi itse kenkäs! sanoi Domna hyvin rauhallisesti. Hilippä otti kenkänsä kosinolta, lähti, prostiutui, itki. Domna vielä sanoi: Mäne mäne mäne mäne! Ja kymmenkunnan minuutin perästä Hilippä palasi lauhtuneena takaisin. [7, 8, 2]

Domna oli harras ortodoksi. Hän noudatti paastoja eli pyhitti, ja koko perhe pyhitti, muisteli tytär Outi. Pyhitettäessä ei mm. syöty toppasokeria, koska epäiltiin, että siihen oli tehtaassa jotenkin sekoitettu maitoa - vain ruskeata hienoa sokeria sai käyttää. [7, 8, 2]

Aleksi Lahelma muisteli Domna Huovista elävästi [12, 13, 2]:

Eräänlaiseksi Kuivajärven symboliksi on minulle vähitellen noussut Domna-muamo ystävällisine tervetulotoivotuksineen: Ka kun vain siula sopinou, niin tule velli uuvestah' tulevana suvena, tule, tule! [12, 2]

Mieleeni on erityisesti jäänyt kesänviettomme v. 1951 Kuivajärvellä. Monena iltana tavoitin Domna-muamon kylävaaralla huhuilemassa lemmikkiomenaistaan kotiin. Vanhuksen silmät, joista näkö jo silloin alkoi himertyä, tähysivät etäisyyteen. Kasvoilla asusti lempeys ja rauha. Koko olemuksesta saattoi havaita, että hän oli saavuttanut tasapainon elämässään. Hän näki kauemmaksi kuin me, joilla silmä vielä oli näkevä. Lähtöiltanamme menimme sanomaan jäähyväisiä Domnalle. Olimme valmistautuneet tavanomaisien hyvästien lausumiseen. Domna oli kuitenkin valmistanut meille yllätyksen. Esiliinansa nurkan silmilleen vieden hän hyrähti itkuvirteen ja lauloi apeutensa, kun kaukaiset ja korkeat vieraat, jotka olivat suvainneet hänen halvan korveneläjän matalaa majaa vierailullaan kunnioittaa, nyt hänet jättäisivät. Tämä hyvästijättötilaisuuden inspiroima itkuvirsi on unohtumattomana mielessäni. Voin hiljennyttyäni vieläkin kuulla surumielisen sävelen. [13, 2]

Domnan Pirtti

Domnan Pirtti on vuonna 1964 rajakarjalaiseen tyyliin rakennettu talo Kuivajärven keskeisimmällä paikalla. Se rakennettiin Suomen vienalaisten runonlaulajien muistolle ja on nimetty Domna Huovisen mukaan. Domnan Pirtti on ollut vuosikymmenten ajan tärkeä yhteisöllisyyden ja yhteen kokoontumisen monumentti. Vuosien ajan Domnan Pirtti toimi retkeilymajana, jossa järjestettiin myös erilaisia vienankarjalaiseen kulttuuriin liittyviä kursseja ja näyttelyitä, ja toimiessaan kahvilana tarjoiluihin kuuluivat useimmiten vienalaiset perinneleivonnaiset. Vuonna 2014 Suomussalmen kunta myi Domnan Pirtin yksityisomistukseen. [14, 2]

Viitteet:

• [1] Vuokkiniemen ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Vienan runokylät: Vuokinsalmi. Juminkeko. [http://www.juminkeko.fi/viena/vuokinsalmi.html] (Viitattu 20.05.2021)
• [4] Vanhan runon taitajia: Domna Huovinen. Karjalan Heimo 7-8/1988. [https://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-a...] Karjalan SIvistysseura ry, Sampo-tietokanta. (Viitattu 20.05.2021)
• [5] Suvi Tauriainen: Vienan veräjillä - Suomussalmen vienalaiskylien maisema-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Kainuun ympäristökeskus, Kajaani 2004. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/134465/AY341.pdf?sequen...] (Viitattu 20.05.2021)
• [6] Itkijänaisten erämaa. Metsähallitus. [https://www.eraluvat.fi/erareppu/erahistoriakohteet/itkijanaisten-e...] (Viitattu 20.05.2021)
• [7] Pertti Virtaranta: Polku sammui - vienalaiskylien vaiheita rajan molemmin puolin. Kirjayhtymä, 1972, ss. 65-71.
• [8] Pauli Laukkanen: Kuivajärven Huovisten suku, osa 2. [https://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/doku...] Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta. (Viitattu 20.05.2021)
• [9] Runonlaulaja Domna Huovinen. Arrena Audio. https://areena.yle.fi/audio/1-50413896 (Viitattu 20.05.2021)
• [10] Runonlaulaja Domna Huovinen 80-vuotias. Karjalan Heimo 1-2/1958. [https://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-a...] (Viitattu 20.05.2021)
• [11] Tapahtui omassa piirissämme. Karjalan Heimo 3-4/1952. [https://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-a...] (Viitattu 20.05.2021)
• [12] Ka tule velli käymäh" Domna Huovista, karjalaista laulajavanhusta tapaamassa. Karjalan Heimo 8-9/1953. [https://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-a...] (Viitattu 20.05.2021)
• [13] Aleksi Lahelma: Domna Huovinen. Karjalan Heimo 5-6/1963. [https://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-a...] Karjalan SIvistysseura ry, Sampo-tietokanta. (Viitattu 20.05.2021)
• [14] Elina Hänninen: Muistoja, mielikuvia ja muuttuvaa kulttuuria - Vienankarjalaisen kulttuurin merkitys sukujuuriltaan vienalaisille ja kulttuuriaktiiveille 2010-luvun Suomessa. Pro gradu-tutkielma. Oulun yliopisto. 2016.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Vuokkiniemen paikkakuntaprojekti
• Suomussalmen paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 284. viikkoprofiili (16.05.2021-22.05.2021).