Tämä projekti on Suojärven Hantšakanniemen (eli Huttulan) kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.

• Hantšakanniemen (Huttulan) kyläkartta
• Hantšakanniemen asutusluettelo
• Tarinoita suomeksi ja karjalaksi
• Hantšakanniemeläisiä sukuja
• Hantšakanniemeen liittyviä kuvia, artikkeleita, asiakirjoja ja videoita
• Suojärven paikkakuntaprojekti
  

Johdanto Hantšakanniemen kylään karjalaksi

suomenkielinen versio alempana

Johdanto Hantšakanniemen kylään suomeksi=

Hantšakanniemi asutettiin 1700-luvun alussa Pohjan sodan jälkeen ja kylässä oli vain yksi talo koko vuosisadan ajan. Talojen lukumäärä kasvoi 1800-luvullla ja 1900-luvulle tullessa niitä oli kymmenen. Sodan alkaessa 1939 kylään jäi 49 kotia.

Huttulan kylä sijaitsi Suojärven länsirannalla. Siinä kohtaa rantaa niemekkeet muodostivat hantšakon eli kaksihaaraisen niemen, josta kylän vanha nimi luultavasti kehittyi. Myöhemmin Huttulaksi nimetty kylä rajoittui pohjoisessa ja idässä Suojärveen ja etelässä ja lännessä Salonkylään.

Huttulassa toimi venäläinen yksiluokkainen ministerikoulu vuodesta 1914, joka oli vuokralla Danila Pöppösen talossa. Kaikki venäläiset koulut lakkautettiin vuonna 1917 ja oman supistetun kansakoulun kylä sai 1923 ja se toimi aluksi Timo Gromoffin (Gromov) talossa. Yläkoulu aloitettiin Matti Gromoffin(Gromov) talossa, kunnes uusi koulutalo valmistui vuonna 1938. Ensimmäinen opettaja oli Ilja Sorsa.

Aittakauppaa piti Kuisma Savinainen ja kylän postia hoitivat Jegor Gromoffin (Gromov) perilliset. Ennen talvisotaa piti Koite sekatavarakauppaa Pöppösen agialla Koivusen talossa.
.
Tähkänen-Hursti-Hurtseva-Savinainen -suvun esi-isä Pedri Jevseinpoika minitaan ensimmäisen kerran 1728 maakirjassa. Hänellä oli kolme poikaa; Stahei, Marttina ja Parfentei. Vanhimman pojan, Stahei Pedrinpojan Ivan -pojalla ei ollut lapsia ja hänen kasvattipoikansa Artemi Ivaninpoika oli Evaniemen Truhposia. Nimeä on muutettu Taljavaaraksi, Talvivaaraksi ja Tulosalmeksi.

Marttina Pedrinpojan Jefim-pojan vävy oli Mihail Vasileinpoika Savinainen Salonkylästä. Myös Mihei Marttinanpoika Marttila käytti sukunimenä Savinainen.

Parfentei Pedrinpojan Denis -niminen poika muutti kotivävyksi Hukkalaan ja suku tunnetaan Tähkäsinä. Ivan Parfenteinpojan pojanpoika Semen Kuismanpojan leski tunnettiin kylässä Hurtseva -nimisenä ja hänen poikansa oli Domenti Hursti. Parfentein Osippa -nimisen pojan vävy Stahei Timofeinpoika tuli kylään vuonna 1836 ja hänen poikansa Prokopi oli nimeltään Rörötti. Aleksei Staheinpoika muutti kotivävyksi Lietteen kylään ja käytti aluksi sukunimeä Pässinen, myöhemmin Päivärinne.

1800 -luvun puolivälissä eli kylässä myös Karhu-Karhunen-Laakso -suvun esi-isä Mihail Bogdanov. Hänellä oli neljä poikaa; Grigorei, Panteleimon, Laurentei ja Terentei. Terenti eli Kuikkaniemen kylässä Laakso -nimisenä. Andrei Panteleimoninpoika asui jo vuonna 1910 ilmeisesti Petroskoissa, mutta muutti takaisin Suojärvelle vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän antoi poikansa Vasili Karhun kasvattipojaksi Merran taloon Leppäniemen kylään vaimonsa kotitaloon.

Vielä 1800 -luvun lopulla ja 1900 -luvun alussa kylään muutti tilattomia perheitä lähikylistä. Osalla heistä oli sukusiteitä kylään, kuten Norpan perheellä ja Jeulosilla Pöppösiin. Grigori Iljanpoika Norppa muutti perheineen Hukkalasta, samoin Dimitri ja Ilja Alekseinpoika Sorsa. Sinne juontavat myös Vasilei Jevlampinpoika Jeulonen Vasilei Jevlampinpoika Jeulosen] juuret.

Susunan kolme veljestä, Ivan, Davida ja Pavel Alekseinpoika muuttivat Hukkalasta aivan 1800-luvun lopulla. Heidän isänsä oli Aleksei Minanpoika. Pavel Susuna otti avukseen leskivaimo Irina Afanaseitytär Jäniksen Vegaruksen kylästä, luvaten Irinalle ja hänen pojalleen Afanasei Bogdanpoika Hiirielle tilansa. Irinan isä on Afanasei Grigorinpoika Martiskainen Ilomantsin Liusvaaran kylästä. Vasilei Osipanpoika Patanen muutti Karatsalmelta, hän oli Osippa Filatinpojan poika Komsa -suvusta.

Tervasaari eli Pöpönsaari, Pöppösaari

Hantšakanniemen Pöppösen ja Gromoffit (Gromov) asuivat 1800-luvun aikana aina Isojakoon saakka Suojärven toiseksi suurimmassa saaressa, Pöpönsaaressa.

Saaren vanhempi nimi oli Tervasaari ja Pöpöinsaareksi sitä alettiin kutsua siksi että siellä oli paljon käärmeitä, pöpöitä, tai saaressa asuneen Pöppösten suvun mukaan. Gromoffit (Gromov) olivat alunperin myös Pöppösiä, mutta muuttivat sukunimensä Annantehtaan omistajien mukaan. Joku oli kehunut Dimitrei-isännän tekevän töitä kuin Gromoffin tehdas, joten hän piti nimeä itselleen sopivana.

Saaressa oli 1800-luvun lopulla 10 hehtaaria viljeltyä peltoa ja asukkaita neljässä taloudessa. Asukkaat muuttivat pois 1900-luvun vaiheessa, mutta korjasivat vielä heinää sotaan asti. Isojaossa kaikki saaret jäivät Aunuksen vuorihallituksen omistukseen, joten asukkaat muuttivat mantereelle.

Saaresta louhittiin aikoinaan kalkkikiveä rautatehtaan tarpeisiin ja se on saattanut olla syy asukkaiden muuttoon saarelle. Veljekset Andrei Ignateinpoika ja Timofei Ignateinpoika muuttivat saarelle mantereelta, jossa 1700-luvun lopun rippikirjan mukaan oli heidän isänsä Ignatei Leonteinpoika Pöppönen otti nimekseen Gromov. Tätä sukunimeä on suomennettu Ahiaksi, Airemaks,i Joenperäksi, Järvisuoksi, Kaukorannaksi Selkomaaksi ja Telaseksi. Muut Andrei Ignateinpojan, Jefrem Ignateinpojan ja Kuisma Ignateinpojan jälkeläiset ovat Pöppösiä. Pöppöset ovat muuttaneet sukunimeään mm. Palmulinnaksi.[1]

Kylän tiedot kasattu seuraavista lähteistä:
[1] Suojärven historia III. 2011. Omal Mual Vierahal Mual. Suojärven pitäjäseura ry.