
Alakuunu muodosti suuren seutukylän 1500-luvun alkupuolella. Sen alue käsitti myöhemmät, Inkilän, Paksujalan, Niukkalan, Eijalan, Kohtamaan, Läylölän, Ihakselan, Haikolan, Kuismalan, Jänikselän ja Paavilanmäen seudut, siis koko Kuunjoen Korsjärvestä ja lännestä Kirkonkylän maista aina Jantulan kylään asti. Alakuunu oli valtakunnan rajaseutua, kun vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha halkaisi koko Kirvun kappeliseurakunnan kahtia.
Kun sitten eräs Karjalan radan pysäkeistä sijoitettiin sen keskustaan, Inkilään, hävisi vanha Alakuunun nimitys lopulta kokonaan käytännöstä. Sitä nimitettiin myös ennen vanhaan Juoinpääksi (Kuujoen pääksi).
Kirvun kaakkoisosassa, lännessä Kuunjoen ja Kuunjärven, etelässä Helisevän pohjoisrannan sekä idässä Kaukolan ja Kirvun rajan välisellä alueella sijaitsi peräkkäin pitkin joen vartta kolme kylää, Paavilanmäki, Haikola ja Lahdenmaa, jotka muodostivat yhteisen jakokunnan. Sen alueet olivat vesistörikkaita, järviä, lampia ja jokia oli hyvin runsaasti ja loppumattomiin metsäisiä taipaleita ja soita.
Haikola on saanut kantasuvustaan Haikosista nimen. Heidät mainitaan jo 1544 ja läpi vuosisatojen aina Kirvusta lähtöön saakka Haikoset ovat viljelleet esi-isäinsä raivaamaa maata. Kylä oli 1630-1640 luvuilla ensin kuulunut Erik Andersson Trana, till Räisälä lahjoitus tilöihin.
Haikolan talot ja viimeiset omistajat
Niippala eli Peltola ja Juhanala, Matti Niippa
Pärttylä eli Kankaala, Antti Tonteri
Kankaala, Matti, Antti ja Elli Inkinen
Pekkola eli Ala-Haikola, Mari Haikonen
Eerikka eli Jaakkola, Johannes Suni
Savilahti, Tuomas Kärpänen
Juhola, Juho Häkli
Harjula, Mikko Reimi
Harjula, Jaakko Reimi
Pietilä, Juho ja Antti Menna
Lähde: Kirvun kirja/Aulikki Ylönen 1954