Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all

Profiles

  • Sirkka-Liisa Kyllikki Melkas (1931 - 2015)
    Hauta Gräsan uurnalehto Espoo
  • Aila Kianne (1926 - 2018)
  • Kauko Ilmari Kianne (1928 - 2019)
  • Lydia Juhontytär Hintikka (1871 - d.)
    Rautalampi syntyneet 1862-1879 (MKO812-821) Sivu 126 1871 ; SSHY / Viitattu 29.02.2024. Vanhemmat Johan Hintikka ja Gustava Varis. Raudun seurakunnan arkisto - I Aa:17 Pää- ja rippikirjat 1910-1919, j...
  • August Rudolf Rannikko (1884 - 1946)
    Turussa syntynyt rautatiekirjuri. Espoo Espoo rippikirja 1910-1919 (AP_I I Aa 13) Sivu 445 Järnvägen, Grankulla ; SSHY / Viitattu 27.02.2024 Ensimmäinen avioliitto Humppilassa avioliittoon kuulutet...

Projekti perustettiin 24.8.2017

Espoo on kaupunki Uudenmaan maakunnassa ja ja nykyisin Suomen toiseksi suurin kaupunki.

Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920 omaksi kauppalaksi.

Suurin osa Espoon asukkaista sai 1800-luvulla elantonsa maataloudesta. Noin 4000 asukkaan Espoon maalaispitäjä koostui 1800-luvulla yli 60 pienestä kylästä. Esimerkiksi Karvasbackan kylässä oli kolme itsenäistä maatilaa, joista Jorvin tilan paikalla on nykyään sairaala ja Glimsin tila on talomuseona.

Vauraat maatilat ja aateliston sekä porvariston omistamat kartanot tarvitsivat työvoimaa: piikoja, renkejä ja taksvärkkipäiviä tekeviä torppareita. Karjatalouden lisäksi viljeltiin maata ja kasvatettiin vihanneksia keittiöpuutarhassa. Rannikolla kalastus toi särvintä pöytään. Jopa 90 % Espoon asukkaista oli 1800-luvun puolivälissä ruotsinkielisiä. Pitäjän ensimmäinen kunnallinen kansakoulu perustettiin 1873 ja se oli ruotsinkielinen.

Vuonna 1903 avattiin rautatieyhteys Helsingistä Turkuun. Radan varrelle alkoi muodostua lisää asutusta ja teollisuutta erityisesti Kauklahdessa, Leppävaarassa, Kilossa ja Kauniaisissa.

Espoo oli itsenäisyyden alussa pienehkö maalaispitäjä. Muuttoliikettä Espooseen ei 1920-luvulla juurikaan ollut. Espooseen kuuluneesta Grankullan taajaväkisestä yhdyskunnasta tuli itsenäinen kauppala vuonna 1920. Kun talouselämä alkoi 1930-luvulla vilkastua pula-ajan jälkeen ja työpaikkojen määrä lisääntyä Helsingissä, niin muuttoliike myös Espooseen alkoi kasvaa.

Maatalous oli 1920–1930-luvulla edelleen tärkein elinkeino, mutta Espoossa oli myös jonkin verran pienteollisuutta. Kauklahteen perustettiin 1920-luvulla lasitehdas, jonka toiminta jatkui aina vuoteen 1952 saakka. Kauklahden lasitehtaan päätuotteina olivat koristelasi, talouslasi ja apteekkilasi.

Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla alkoi nopea väestönkasvu. Muuttoliike oli vilkasta ja siirtoväkeä saapui Espooseen sekä Karjalasta että Neuvostoliitolle luovutetun Porkkalan alueelta. Myös kielisuhteet muuttuivat Espoossa väestönkasvun myötä. Vuonna 1950 suomesta tuli enemmistön kieli. Espoossa oli tuolloin 25 000 asukasta.

Vuonna 1963 Espoosta tuli kauppala ja silloin asukkaita oli jo 65 000. Vuonna 1972 Espoosta tuli kaupunki. Espooseen rakennettiin 1970-luvulla Suvela, Olari, Matinkylä ja Kivenlahti. Keilaniemen tornitaloista ensimmäinen, Neste Oy:n pääkonttori, valmistui vuonna 1976.

Tietoa kaupungista Kauniainen - Grankulla - https://www.kauniainen.fi/kaupunki_ja_paatoksenteko/tietoa_kaupungista

Projekti perustettiin 24.8.2017

Espoo on kaupunki Uudenmaan maakunnassa ja ja nykyisin Suomen toiseksi suurin kaupunki.

Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920 omaksi kauppalaksi.

Suurin osa Espoon asukkaista sai 1800-luvulla elantonsa maataloudesta. Noin 4000 asukkaan Espoon maalaispitäjä koostui 1800-luvulla yli 60 pienestä kylästä. Esimerkiksi Karvasbackan kylässä oli kolme itsenäistä maatilaa, joista Jorvin tilan paikalla on nykyään sairaala ja Glimsin tila on talomuseona.

Vauraat maatilat ja aateliston sekä porvariston omistamat kartanot tarvitsivat työvoimaa: piikoja, renkejä ja taksvärkkipäiviä tekeviä torppareita. Karjatalouden lisäksi viljeltiin maata ja kasvatettiin vihanneksia keittiöpuutarhassa. Rannikolla kalastus toi särvintä pöytään. Jopa 90 % Espoon asukkaista oli 1800-luvun puolivälissä ruotsinkielisiä. Pitäjän ensimmäinen kunnallinen kansakoulu perustettiin 1873 ja se oli ruotsinkielinen.

Vuonna 1903 avattiin rautatieyhteys Helsingistä Turkuun. Radan varrelle alkoi muodostua lisää asutusta ja teollisuutta erityisesti Kauklahdessa, Leppävaarassa, Kilossa ja Kauniaisissa.

Espoo oli itsenäisyyden alussa pienehkö maalaispitäjä. Muuttoliikettä Espooseen ei 1920-luvulla juurikaan ollut. Espooseen kuuluneesta Grankullan taajaväkisestä yhdyskunnasta tuli itsenäinen kauppala vuonna 1920. Kun talouselämä alkoi 1930-luvulla vilkastua pula-ajan jälkeen ja työpaikkojen määrä lisääntyä Helsingissä, niin muuttoliike myös Espooseen alkoi kasvaa.

Maatalous oli 1920–1930-luvulla edelleen tärkein elinkeino, mutta Espoossa oli myös jonkin verran pienteollisuutta. Kauklahteen perustettiin 1920-luvulla lasitehdas, jonka toiminta jatkui aina vuoteen 1952 saakka. Kauklahden lasitehtaan päätuotteina olivat koristelasi, talouslasi ja apteekkilasi.

Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla alkoi nopea väestönkasvu. Muuttoliike oli vilkasta ja siirtoväkeä saapui Espooseen sekä Karjalasta että Neuvostoliitolle luovutetun Porkkalan alueelta. Myös kielisuhteet muuttuivat Espoossa väestönkasvun myötä. Vuonna 1950 suomesta tuli enemmistön kieli. Espoossa oli tuolloin 25 000 asukasta.

Vuonna 1963 Espoosta tuli kauppala ja silloin asukkaita oli jo 65 000. Vuonna 1972 Espoosta tuli kaupunki. Espooseen rakennettiin 1970-luvulla Suvela, Olari, Matinkylä ja Kivenlahti. Keilaniemen tornitaloista ensimmäinen, Neste Oy:n pääkonttori, valmistui vuonna 1976.

Tietoa kaupungista Kauniainen - Grankulla - https://www.kauniainen.fi/kaupunki_ja_paatoksenteko/tietoa_kaupungista

Projekti perustettiin 24.8.2017

Espoo on kaupunki Uudenmaan maakunnassa ja ja nykyisin Suomen toiseksi suurin kaupunki.

Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920 omaksi kauppalaksi.

Suurin osa Espoon asukkaista sai 1800-luvulla elantonsa maataloudesta. Noin 4000 asukkaan Espoon maalaispitäjä koostui 1800-luvulla yli 60 pienestä kylästä. Esimerkiksi Karvasbackan kylässä oli kolme itsenäistä maatilaa, joista Jorvin tilan paikalla on nykyään sairaala ja Glimsin tila on talomuseona.

Vauraat maatilat ja aateliston sekä porvariston omistamat kartanot tarvitsivat työvoimaa: piikoja, renkejä ja taksvärkkipäiviä tekeviä torppareita. Karjatalouden lisäksi viljeltiin maata ja kasvatettiin vihanneksia keittiöpuutarhassa. Rannikolla kalastus toi särvintä pöytään. Jopa 90 % Espoon asukkaista oli 1800-luvun puolivälissä ruotsinkielisiä. Pitäjän ensimmäinen kunnallinen kansakoulu perustettiin 1873 ja se oli ruotsinkielinen.

Vuonna 1903 avattiin rautatieyhteys Helsingistä Turkuun. Radan varrelle alkoi muodostua lisää asutusta ja teollisuutta erityisesti Kauklahdessa, Leppävaarassa, Kilossa ja Kauniaisissa.

Espoo oli itsenäisyyden alussa pienehkö maalaispitäjä. Muuttoliikettä Espooseen ei 1920-luvulla juurikaan ollut. Espooseen kuuluneesta Grankullan taajaväkisestä yhdyskunnasta tuli itsenäinen kauppala vuonna 1920. Kun talouselämä alkoi 1930-luvulla vilkastua pula-ajan jälkeen ja työpaikkojen määrä lisääntyä Helsingissä, niin muuttoliike myös Espooseen alkoi kasvaa.

Maatalous oli 1920–1930-luvulla edelleen tärkein elinkeino, mutta Espoossa oli myös jonkin verran pienteollisuutta. Kauklahteen perustettiin 1920-luvulla lasitehdas, jonka toiminta jatkui aina vuoteen 1952 saakka. Kauklahden lasitehtaan päätuotteina olivat koristelasi, talouslasi ja apteekkilasi.

Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla alkoi nopea väestönkasvu. Muuttoliike oli vilkasta ja siirtoväkeä saapui Espooseen sekä Karjalasta että Neuvostoliitolle luovutetun Porkkalan alueelta. Myös kielisuhteet muuttuivat Espoossa väestönkasvun myötä. Vuonna 1950 suomesta tuli enemmistön kieli. Espoossa oli tuolloin 25 000 asukasta.

Vuonna 1963 Espoosta tuli kauppala ja silloin asukkaita oli jo 65 000. Vuonna 1972 Espoosta tuli kaupunki. Espooseen rakennettiin 1970-luvulla Suvela, Olari, Matinkylä ja Kivenlahti. Keilaniemen tornitaloista ensimmäinen, Neste Oy:n pääkonttori, valmistui vuonna 1976.

Tietoa kaupungista Kauniainen - Grankulla - https://www.kauniainen.fi/kaupunki_ja_paatoksenteko/tietoa_kaupungista