Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all

Profiles

  • Fritz Werner Wiik (1871 - 1943)
    Fritz Werner Wiik (11. maaliskuuta 1871 Viipuri – 23. elokuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen asianajaja ja liikejuristi. Wiikin vanhemmat olivat raatimies Karl Johan Wiik ja Fanny Theresia Gyllenb...
  • Olga Vladimirovna of Ratkov-Rojnov, Duchess of Oldenburg (1868 - 1953)
    Links: The Peerage Geneall Geneanet
  • Valter Osvald (Ossi) Sivén (1868 - 1918)
    Kammion hermotautisairaalan ylilääkäri ja aktivistijohtaja. Helsinki. Osvald Sivén _ Valter Osvald Sivén Valter Osvald Sivén (18. toukokuuta 1868, Helsinki – 13. joulukuuta 1918, Helsinki) ol...
  • Uno Jakob Oskar Gadd (1864 - 1944)
  • Olga Aleksandrovna Romanov, Grand Duchess of Russia (1882 - 1960)
    Links: The Peerage Geneall Johann The Younger # 1907 + # 2309 Wikipedia Ægteskaberne m.v.: I 1901 indgik Olga i et arrangeret ægteskab med Prins Peter af Oldenburg (1868-1924), men forh...


The project collects Geni-profiles of the owners, builders, employees and guests of Villa Rantalinna in Haloniemi, Ruokolahti, Finland. Please, use translater to read the text.

RANTALINNA






Fritz Wiik rakennutti Rantalinnan perheelleen vuonna 1912

Rantalinna on viipurilaisen varatuomari ja asianajaja Fritz Werner Wiik :in itselleen 1911-1912 rakennuttama suuri kolmikerroksinen kivinen huvila, joka valmistui 1912 ja sijaitsee Ruokolahdella Haloniemen huvila-alueella Saimaan rannalla. Jugend-tyylisen rakennuksen on suunnitellut photos.geni.com/p13/ca/eb/d6/1e/5344484ea542be5c/ghfg_original.jpgFritz Wiik viipurilainen arkkitehti Axel Gyldén. Fritz Wiik oli liikejuristin työnsä ohessa myös Ranskan varakonsuli Vii- purissa. Wiik myi vuonna 1917 huvilan Alexander von Oldenburgille joka oli paennut Venäjältä punaista terroria ja tarvitsi itselleen ja vaimolleen kodin.

Fritz Wiik oli myös Gustaf Mannerheimin luotettu. Mannerheim oli 1918 Viipurissa te- loitettujen venäläisten nimilistassa nähnyt useita pietarilaisia upseeriystäviään, jotka hänen mielestään olivat valkoisia eivätkä punaisia. Hän pyysi Wiikiä tutkimaan asiaa. Toinen Wiikin samaan aikaan tutkima tapaus oli Olof Laguksen epäselvä kuolema, johon saattoi liittyä hänen rakastettunsa mustasukkainen aviomies tai sitten ei. Tutkinnan tilasi Wiikiltä Laguksen perhe. Toimittaja Martti Backmanin, jonka isoisä Fritz Wiik on, dokumenttiaineistoon perustuvassa romaanissa Harriet ja Olof – Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 (Gummerus 1918) kuvataan Wiik tutkimassa vuonna 1918 Suomen sisällissodan loppuvaiheessa tapahtuneita jääkärimajuri Olof Laguksen surmaamista sekä noin 400 venäläisen siviilin joukkoteloitusta Viipurin valtauksen jälkeen. Backman arvelee tapausten sittenkin liittyvän toisiinsa. Romaanin pohjalta ollaan tekemässä myös näytelmää.

Rakennus ja ympäristö

Rantalinnan kolmekerroksinen, kulmatornilla ja parvekkeilla elävöitetty, sileäksi rapattu jugend-tyylinen päärakennus on valmistunut 1912. Alun perin 24 huoneen kivilinnassa kattomaalaukset ja stukkokoristeet ovat suurelta osin säilyneet samoin kuin osa alkuperäiskalustusta ja esineistöä. Rantalinnaa ympäröi puistomainen puutarha hiekkakäytävineen ja rantapolkuineen. Pihapiirissä on mm. lääkärintalo Ehola, saunat 1910-1930-luvulta, uimahuone, venevaja ja huvihuone. Rantalinnan pohjoispuolella on lomakylä.



photos.geni.com/p13/c8/2d/9f/61/534448506617e9b8/uiuiu_original.jpgRantalinnan julkisivu 2000-luvulla.


photos.geni.com/p13/56/48/ae/44/534448506617e9b9/uiuiua_original.jpgRantalinnan toinen julkisivu 2000-luvulla. (Kuva esaimaa.fi 9.8.2018)


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/d5/50/70/99/5344484f5c720cdf/1122_original.jpgHaloniemen huvilayhdyskunta kartalla. Pituusyksikkö vasemmalla 10 km, oikealla 1 km. (Kuvia kaapattu rky.fi ja sitten muokattu.)

Haloniemen huvilayhdyskunta

Eteläisestä Saimaasta ja Imatran seudusta tuli 1800-luvun loppupuolella suosittu matkailukohde, ja Ruokolahdelle noin 20 kilometrin päähän Imatrankoskesta alkoi syntyä huvila-asutusta.

Huviloissa näkyy Imatrankosken läheisyyden vaikutus Saimaan vesistöalueen huvilakulttuuriin. Ruokolahden kirkonkylästä avautuvan Haapaveden rannalla Haloniemessä sijaitsevat arkkitehtuuriltaan vaikuttavimmat huvilat Pirttikallio ja Rantalinna. Molemmat on suunnitellut viipurilainen arkkitehti Axél Gylden, joka on tehnyt paljon rakennuksia Viipuriin ja myös Saimaan rannalle.

Viipurin hovioikeuden hovioikeudenneuvos, toisen sortokauden aikana suomalaisuusmielisyydestään vangittuna ollut Uno Jakob Oskar Gadd osti Ruokolahdelta Pirttikallion 1909 ja rakennutti kesähuvilan 1911. Huvila on yhä suvun kesäasuntona. Pirttikallion näyttävä puurakenteinen jugend-huvila on säilynyt ulkoa ja sisustukseltaan lähes alkuperäisessä asussa.

Haloniemestä osti 1899 tilan myös lääketieteen ja kirurgian tohtori Valter Osvald (Ossi) Sivén, joka oli Voimaliittoon kuulunut aktivisti ja mukana jääkäriliikkeessä. Sivénien Saimaan rantaharjulle 1900-luvun alkupuolella rakennuttama Pirttiharju käsittää Ylätalon, Alatalon, molemmat hyvin säilyneitä sekä ulko- että sisäasuiltaan, sekä tilanhoitajan talon piha- ja talousrakennuksineen. Päärakennukset ovat hirsirunkoisia. Ylätalo rakennettiin 1800-luvun lopulla tai viimeistään 1900-luvun ensivuosina ja Alatalo 1905. Tilanhoitajan asunto valmistui 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Alahuvila siirtyi Imatran reserviupseerikerhon käyttöön 1954.

Everstiluutnantti Niukkasen rakennuttama huvila valmistui 1936.

Ellosen huvilan rakennusaika voidaan ajoittaa tilan oston 1934 ja talvisodan syttymisen väliseen aikaan. Huvilassa on nauhaikkunat funkis-kauden tapaan.





s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/ac/84/83/d8/5344484f5610e7b5/11_original.jpgHerttua Alexander von Oldenburg ja puoliso prinsessa Eugenia von Leuchtenberg asuivat vakinaisesti Rantalinnassa 1917-1822.

Herttuapari von Oldenburgin aika 1917 - 1922

Venäläinen yläluokka pakeni 1917 punaista terroria ulkomaille. Suomi oli lähellä, ja moni omisti jo valmiiksi kesähuvilan esim. Terijoella. Herttua Alexander von Oldenburgilla ei ollut Suomessa vielä huvilaa, ja se piti nyt kiireesti hankkia. Fritz Wiik toimi myös venäläisten liikemiesten asiamiehenä Suomessa ja Ranskan varakonsulina Viipurissa. Wiik myi huvilansa vuonna 1917 herttualle, joka asui siellä vakinaisesti 1917-1922. Herttuapari muutti Biarritziin, Ranskaan 1922.

Kun herttua Alexander ja hänen vaimonsa herttuatar, Leuchtenbergin prinsessa Eugenia Maximilianova Romanowskaja pakenivat Venäjältä Rantalinnaan, onnistui heidän tuoda jonkin verran irtainta mukanaan. He toivat tullessaan palvelusväkeä 36 henkeä, pari Rolls Roycea ja oman laivankin. Herttuapari ei välttämättä halunnut ylläpitää "hovia", vaan palvelijoiden suuri määrä kertoo parin halusta pelastaa heidät vapauteen. On todennäköistä että noita kahta autoa sekä laivaa oli tarvittu mahdollisimman monen ihmisen nopeaan pakoretkeen.

Todennäköisesti osa von Oldenburgien palvelusväestä on asettunut Suomeen, vaikka moni varmasti seurasi heitä Biarritziin.. Monella on ehkä Suomessa jälkeläisiä.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/6c/13/eb/f4/5344484f60ae0d10/11_original.jpgHerttua Alexander Friedrich Constantine von Oldenburg Holstein-Gottorp ja puoliso prinsessa Eugenia Maximilianowna Romanowskaja von Leuchtenberg

Oldenburgila oli sekä sotilaan että lääkärin koulutus. Kenraalina hän toimi keisarin kaartinrykmentin komentajana sekä Aleksantterri III:n kenraaliiadjutanttina. Väiteltyään lääketieteen tohtoriksi hän käytti tietotaitoaan Venäjän maa- ja merivoimien lääkintätoimen johtajana mm. sotilaslääketieteen ja -sairaaloiden kohentamiseen. Hän toimi myös Venäjän senaatttorina ja puolitoista vuosikymmentä Venäjän Punaisen Ristin johtajana. Vaikka upporikkaalla ylimystöllä oli Venäjällä aina hyväntekijän rooli, koska kansan oli pakko syödä heidän kädestään, onnistui Oldenburg tässä roolissa erinomaisesti. Hänen vaikutuksensa ulottui myös Venäjän rajojen ulkopuolelle. Hän muutti eri maissa mm. haavoittuneiden käsittelytapoja, jolloin kuolemia saatiin merkittävästi vähennettyä. Vaimonsa kanssa he perustivat lukemattomia kouluja, sairaaloita ja orpokoteja. Vanhemmiten Oldenburg ilmeisesti keskittyi pelkästään yhteiskunnan olosuhteiden parantamiseen.

Alexander von Oldenburg oli niin Venäjän keisarin kuin oman vaimonsa pikkuserkku. Hänen Romanoveihin kuuluneen vaimonsa prinsessa Eugenian äiti oli suuriruhtinatar Maria, tsaarin sisar ja edellisen tsaarin tytär. Aleksander von Oldenburg oli rankattu perimysjärjestyksessä melko korkealle muutamissa maissa kuten Bulgariassa. Vakaammassa Euroopassa hän olisi saattanut päätyä kuninkaaksi.

Rantalinnan aikaan herttuaparin poika, prinssi Peter von Oldenburg, oli naimisissa Venäjän suuriruhtinatar Olgan kanssa, joka oli keisari Aleksanteri III:n tytär ja siis keisari Nikolai II:n sisar. Avioeron jälkeen Peter meni naimisiin Olga Vladimirovna of Ratkov-Rojnov, Duchess of Oldenburg :in kanssa. Myös prinssi Peter, kuten vanhempansakin, asettui Ranskan Biarritziin.

Prinssi Peter von Oldenburg kuoli Biarritzissä 1924. Siellä kuoli myös hänen äitinsä prinsessa Eugenia 1925. Leskeksi jäänyt herttua Alexander myi Rantalinnan 1928. Hän kuoli Biarritzissä 1932.






s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/2e/bd/df/8a/5344484f5610e7b6/22_original.jpgRantalinnan portti kuvattuna 1953 rautatieläisten lepokodin aikana. Rantalinnan oma henkilöauto toi ja vei vieraat Imatran rautatieasemalle. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Rantalinna keidas Saimaan rannalla' / KAVI)

Täysihoitola-aika 1928 - 2008

Leskeksi jäänyt herttua Alexander myi Rantalinnan 1928 Suomen Konduktöörien yhdistys ry:lle, joka alkoi käyttää huvilaa Valtionrautateiden henkilökunnan lepokotina eli täysihoitolana jatkaen toimintaa 80 vuotta.

Suomessa täysihoitolatoiminta oli aktiivisinta vuosina 1920-1980, Se oli eräänlainen jatke 1800-luvun kylpylöille. Aluksi täysihoitolat olivat ns. paremmalle väelle, mutta pian työntekijäliitoissa huomattiin että pienillä jäsenmaksuilla voitiin ostaa linna ja elää kukin herroiksi viikko pari kesässä.

Rantalinnan lepokoti oli kaikille asiakkaille avoin, mutta maksuista sai alennusta mikäli joku perheenjäsen oli rautatieläinen ja kuului Konduktöörien yhdistykseen tai Rautatieläisten lepokotiyhdistykseen.

Majoituskäytössä olivat Rantalinnan n. 25 tilavaa huonetta sekä tilan muut rakennukset. Yöpymispaikkoja oli yhteensä 100.

Pieni rantasauna rakennettiin 1920-luvulla ja suuri rantasauna 1930-luvulla.

Toisen maailmansodan aikana Rantalinna toimi sotilassairaalana. Tilanteet vaihtuivat, mutta jatkosodan aikana Rantalinnassa oli Pajarin johtaman 18. divisioonan Kenttäsairaala B/39. A-sairaalat olivat rintamalinjojen lähellä noin 10-15 km päässä, B-sairaalat hieman kauempana. Vaikeimmin haavoittuneita siirrettiin laivoilla Rantalinnasta keskussotilassairaaloihin Savonlinnaan, Varkauteen ja Mikkeliin. Päällikkölääkärinä toimi mm. lääkintämajuri Saloheimo ja ylihoitajana Sirkku Lumme. Sairaanhoitajia ja lottia olivat mm. Iida Sylvia Valkonen (profiili Lotta Svärd-museossa), Irja Tenhunen, Anna-Liisa Huttunen, Olga Siikanen ja Hanna Virolainen.




s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/34/e8/1c/0c/5344484f5610e7b7/33_original.jpgEmäntä vierasta vastaanottamassa 1953. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Rantalinna keidas Saimaan rannalla' / KAVI)

Rantalinnan omalla henklöautolla kuljetettiin vieraita huvilan ja Imatran rautatieaseman väliä.

N. 1958 tapahtui muodollinen omistuksen siirtyminen Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:lle, jolle rautatieläiset keskittivät kaikki lomanviettopaikkansa..

Projektissa kaivataan tietoa täysihoitolan vieraskirjojen tämänhetkisestä sijainnista. Varsinkin vanhimpia vieraskirjoja olisi mukava päästä lukemaan.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/83/93/71/e2/5344484f5610e7b8/44_original.jpgRantalinnan henkilökuntaa 1953. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Rantalinna keidas Saimaan rannalla' / KAVI)

1980-luvulla yhteisöllinen kesänvietto kärsi tappion omille kesämökeille ja omille autoille. Elintason nousu toi kesänviettäjille muitakin mahdollisuuksia, mutta nosti myös jatkuvasti Rantalinnan hoidon ja kunnostuksen kustannuksia.

Rantalinnan päärakennuksessa tehtiin perusteellinen korjaus n. 1990. Imatran Arkkitehtuuritoimiston ja arkkitehti Pekka Partisen suunnitelmien mukaisesti ensimmäisen ja toisen kerroksen tilat entisöitiin ja konservoitiin.

Entisöinnin jälkeen lepokotiyhdistys alkoi vuokrata Rantalinnaa käytettäväksi yleisenä hotellina ja ravintolana.

Kun hotellikaan ei ollut riittävän kannattava, myi valtio omien säätiöidensä kautta vuonna 2008 koko kiinteistön venäläiselle omistajataholle.




s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/32/64/ff/30/5344484f56e33ab6/33_original.jpgRantalinna kuvattu 2008 jälkeen. (Kuva ruokolahti.fi)

Venäläinen omistajataho 2008 alkaen

Venäläinen liikemies Ramis Deberdejev on toiminut venäläisen omistajatahon edustajana.

Hotellia on entistetty Museoviraston avustuksella.

Hotelli on ollut tyhjillään. Siellä on käynyt harvakseltaan vain joitain venäläisiä ryhmiä.

Airiston Helmen ratsian jälkeen venäläiskohteet tulivat kerralla myyntiin. Myynti on vaikuttanut näennäiseltä. Rantalinna oli myynnissä 6,5 miljoonalla eurolla. Netti-ilmoituksessa kerrottiin, että kauppaan kuului 11 erillistä kiinteistöä, yhteensä noin 9,2 hehtaaria maata ja noin kilometrin verran Saimaan rantaa sekä lisäksi linnan irtaimisto, kalusteet ja hotellitoiminnan pyörittämiseen liittyvää tavaraa.

Rantalinna on venäläistaholle mieleinen, koska se on ainoa monista kohteista jonka myynti-ilmoitus vedettiin heti takaisin. Se ei siis ole avoimessa myynnissä.




Rantalinnan kuvia

Tilanomistajaluettelo: omistaja, hankintavuosi ja omistuksen kesto vuosissa

  • tila josta Rantalinna on erotettu?
  • Fritz Wiik, asianajaja, Viipuri . 1910 . 7
  • Alexander von Oldenburg, herttua, kenraali, lääkäri, Venäjä . 1917 . 11
  • Suomen Konduktöörien yhdistys ry ja 1958 alkaen Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry, . 1928 . 80
  • Venäläinen omistajataho, Venäjä, . 2008


Lähteitä



Projekti kerää Etelä-Karjalassa, Ruokolahden kunnan Haloniemessa sijaitsevan Rantalinna-nimisen huvilan omistajien, rakentajien, työntekijöiden ja vieraiden geni-profiileita. (Projekti perustettu 9.10.2019.)

RANTALINNA






Fritz Wiik rakennutti Rantalinnan perheelleen vuonna 1912

Rantalinna on viipurilaisen varatuomari ja asianajaja Fritz Werner Wiik :in itselleen 1911-1912 rakennuttama suuri kolmikerroksinen kivinen huvila, joka valmistui 1912 ja sijaitsee Ruokolahdella Haloniemen huvila-alueella Saimaan rannalla. Jugend-tyylisen rakennuksen on suunnitellut photos.geni.com/p13/ca/eb/d6/1e/5344484ea542be5c/ghfg_original.jpgFritz Wiik viipurilainen arkkitehti Axel Gyldén. Fritz Wiik oli liikejuristin työnsä ohessa myös Ranskan varakonsuli Vii- purissa. Wiik myi vuonna 1917 huvilan Alexander von Oldenburgille joka oli paennut Venäjältä punaista terroria ja tarvitsi itselleen ja vaimolleen kodin.

Fritz Wiik oli myös Gustaf Mannerheimin luotettu. Mannerheim oli 1918 Viipurissa te- loitettujen venäläisten nimilistassa nähnyt useita pietarilaisia upseeriystäviään, jotka hänen mielestään olivat valkoisia eivätkä punaisia. Hän pyysi Wiikiä tutkimaan asiaa. Toinen Wiikin samaan aikaan tutkima tapaus oli Olof Laguksen epäselvä kuolema, johon saattoi liittyä hänen rakastettunsa mustasukkainen aviomies tai sitten ei. Tutkinnan tilasi Wiikiltä Laguksen perhe. Toimittaja Martti Backmanin, jonka isoisä Fritz Wiik on, dokumenttiaineistoon perustuvassa romaanissa Harriet ja Olof – Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 (Gummerus 1918) kuvataan Wiik tutkimassa vuonna 1918 Suomen sisällissodan loppuvaiheessa tapahtuneita jääkärimajuri Olof Laguksen surmaamista sekä noin 400 venäläisen siviilin joukkoteloitusta Viipurin valtauksen jälkeen. Backman arvelee tapausten sittenkin liittyvän toisiinsa. Romaanin pohjalta ollaan tekemässä myös näytelmää.

Rakennus ja ympäristö

Rantalinnan kolmekerroksinen, kulmatornilla ja parvekkeilla elävöitetty, sileäksi rapattu jugend-tyylinen päärakennus on valmistunut 1912. Alun perin 24 huoneen kivilinnassa kattomaalaukset ja stukkokoristeet ovat suurelta osin säilyneet samoin kuin osa alkuperäiskalustusta ja esineistöä. Rantalinnaa ympäröi puistomainen puutarha hiekkakäytävineen ja rantapolkuineen. Pihapiirissä on mm. lääkärintalo Ehola, saunat 1910-1930-luvulta, uimahuone, venevaja ja huvihuone. Rantalinnan pohjoispuolella on lomakylä.



photos.geni.com/p13/c8/2d/9f/61/534448506617e9b8/uiuiu_original.jpgRantalinnan julkisivu 2000-luvulla.


photos.geni.com/p13/56/48/ae/44/534448506617e9b9/uiuiua_original.jpgRantalinnan toinen julkisivu 2000-luvulla. (Kuva esaimaa.fi 9.8.2018)


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/d5/50/70/99/5344484f5c720cdf/1122_original.jpgHaloniemen huvilayhdyskunta kartalla. Pituusyksikkö vasemmalla 10 km, oikealla 1 km. (Kuvia kaapattu rky.fi ja sitten muokattu.)

Haloniemen huvilayhdyskunta

Eteläisestä Saimaasta ja Imatran seudusta tuli 1800-luvun loppupuolella suosittu matkailukohde, ja Ruokolahdelle noin 20 kilometrin päähän Imatrankoskesta alkoi syntyä huvila-asutusta.

Huviloissa näkyy Imatrankosken läheisyyden vaikutus Saimaan vesistöalueen huvilakulttuuriin. Ruokolahden kirkonkylästä avautuvan Haapaveden rannalla Haloniemessä sijaitsevat arkkitehtuuriltaan vaikuttavimmat huvilat Pirttikallio ja Rantalinna. Molemmat on suunnitellut viipurilainen arkkitehti Axél Gylden, joka on tehnyt paljon rakennuksia Viipuriin ja myös Saimaan rannalle.

Viipurin hovioikeuden hovioikeudenneuvos, toisen sortokauden aikana suomalaisuusmielisyydestään vangittuna ollut Uno Jakob Oskar Gadd osti Ruokolahdelta Pirttikallion 1909 ja rakennutti kesähuvilan 1911. Huvila on yhä suvun kesäasuntona. Pirttikallion näyttävä puurakenteinen jugend-huvila on säilynyt ulkoa ja sisustukseltaan lähes alkuperäisessä asussa.

Haloniemestä osti 1899 tilan myös lääketieteen ja kirurgian tohtori Valter Osvald (Ossi) Sivén, joka oli Voimaliittoon kuulunut aktivisti ja mukana jääkäriliikkeessä. Sivénien Saimaan rantaharjulle 1900-luvun alkupuolella rakennuttama Pirttiharju käsittää Ylätalon, Alatalon, molemmat hyvin säilyneitä sekä ulko- että sisäasuiltaan, sekä tilanhoitajan talon piha- ja talousrakennuksineen. Päärakennukset ovat hirsirunkoisia. Ylätalo rakennettiin 1800-luvun lopulla tai viimeistään 1900-luvun ensivuosina ja Alatalo 1905. Tilanhoitajan asunto valmistui 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Alahuvila siirtyi Imatran reserviupseerikerhon käyttöön 1954.

Everstiluutnantti Niukkasen rakennuttama huvila valmistui 1936.

Ellosen huvilan rakennusaika voidaan ajoittaa tilan oston 1934 ja talvisodan syttymisen väliseen aikaan. Huvilassa on nauhaikkunat funkis-kauden tapaan.





s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/ac/84/83/d8/5344484f5610e7b5/11_original.jpgHerttua Alexander von Oldenburg ja puoliso prinsessa Eugenia von Leuchtenberg asuivat vakinaisesti Rantalinnassa 1917-1822.

Herttuapari von Oldenburgin aika 1917 - 1922

Venäläinen yläluokka pakeni 1917 punaista terroria ulkomaille. Suomi oli lähellä, ja moni omisti jo valmiiksi kesähuvilan esim. Terijoella. Herttua Alexander von Oldenburgilla ei ollut Suomessa vielä huvilaa, ja se piti nyt kiireesti hankkia. Fritz Wiik toimi myös venäläisten liikemiesten asiamiehenä Suomessa ja Ranskan varakonsulina Viipurissa. Wiik myi huvilansa vuonna 1917 herttualle, joka asui siellä vakinaisesti 1917-1922. Herttuapari muutti Biarritziin, Ranskaan 1922.

Kun herttua Alexander ja hänen vaimonsa herttuatar, Leuchtenbergin prinsessa Eugenia Maximilianova Romanowskaja pakenivat Venäjältä Rantalinnaan, onnistui heidän tuoda jonkin verran irtainta mukanaan. He toivat tullessaan palvelusväkeä 36 henkeä, pari Rolls Roycea ja oman laivankin. Herttuapari ei välttämättä halunnut ylläpitää "hovia", vaan palvelijoiden suuri määrä kertoo parin halusta pelastaa heidät vapauteen. On todennäköistä että noita kahta autoa sekä laivaa oli tarvittu mahdollisimman monen ihmisen nopeaan pakoretkeen.

Todennäköisesti osa von Oldenburgien palvelusväestä on asettunut Suomeen, vaikka moni varmasti seurasi heitä Biarritziin.. Monella on ehkä Suomessa jälkeläisiä.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/6c/13/eb/f4/5344484f60ae0d10/11_original.jpgHerttua Alexander Friedrich Constantine von Oldenburg Holstein-Gottorp ja puoliso prinsessa Eugenia Maximilianowna Romanowskaja von Leuchtenberg

Oldenburgila oli sekä sotilaan että lääkärin koulutus. Kenraalina hän toimi keisarin kaartinrykmentin komentajana sekä Aleksantterri III:n kenraaliiadjutanttina. Väiteltyään lääketieteen tohtoriksi hän käytti tietotaitoaan Venäjän maa- ja merivoimien lääkintätoimen johtajana mm. sotilaslääketieteen ja -sairaaloiden kohentamiseen. Hän toimi myös Venäjän senaatttorina ja puolitoista vuosikymmentä Venäjän Punaisen Ristin johtajana. Vaikka upporikkaalla ylimystöllä oli Venäjällä aina hyväntekijän rooli, koska kansan oli pakko syödä heidän kädestään, onnistui Oldenburg tässä roolissa erinomaisesti. Hänen vaikutuksensa ulottui myös Venäjän rajojen ulkopuolelle. Hän muutti eri maissa mm. haavoittuneiden käsittelytapoja, jolloin kuolemia saatiin merkittävästi vähennettyä. Vaimonsa kanssa he perustivat lukemattomia kouluja, sairaaloita ja orpokoteja. Vanhemmiten Oldenburg ilmeisesti keskittyi pelkästään yhteiskunnan olosuhteiden parantamiseen.

Alexander von Oldenburg oli niin Venäjän keisarin kuin oman vaimonsa pikkuserkku. Hänen Romanoveihin kuuluneen vaimonsa prinsessa Eugenian äiti oli suuriruhtinatar Maria, tsaarin sisar ja edellisen tsaarin tytär. Aleksander von Oldenburg oli rankattu perimysjärjestyksessä melko korkealle muutamissa maissa kuten Bulgariassa. Vakaammassa Euroopassa hän olisi saattanut päätyä kuninkaaksi.

Rantalinnan aikaan herttuaparin poika, prinssi Peter von Oldenburg, oli naimisissa Venäjän suuriruhtinatar Olgan kanssa, joka oli keisari Aleksanteri III:n tytär ja siis keisari Nikolai II:n sisar. Avioeron jälkeen Peter meni naimisiin Olga Vladimirovna of Ratkov-Rojnov, Duchess of Oldenburg :in kanssa. Myös prinssi Peter, kuten vanhempansakin, asettui Ranskan Biarritziin.

Prinssi Peter von Oldenburg kuoli Biarritzissä 1924. Siellä kuoli myös hänen äitinsä prinsessa Eugenia 1925. Leskeksi jäänyt herttua Alexander myi Rantalinnan 1928. Hän kuoli Biarritzissä 1932.






s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/2e/bd/df/8a/5344484f5610e7b6/22_original.jpgRantalinnan portti kuvattuna 1953 rautatieläisten lepokodin aikana. Rantalinnan oma henkilöauto toi ja vei vieraat Imatran rautatieasemalle. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Rantalinna keidas Saimaan rannalla' / KAVI)

Täysihoitola-aika 1928 - 2008

Leskeksi jäänyt herttua Alexander myi Rantalinnan 1928 Suomen Konduktöörien yhdistys ry:lle, joka alkoi käyttää huvilaa Valtionrautateiden henkilökunnan lepokotina eli täysihoitolana jatkaen toimintaa 80 vuotta.

Suomessa täysihoitolatoiminta oli aktiivisinta vuosina 1920-1980, Se oli eräänlainen jatke 1800-luvun kylpylöille. Aluksi täysihoitolat olivat ns. paremmalle väelle, mutta pian työntekijäliitoissa huomattiin että pienillä jäsenmaksuilla voitiin ostaa linna ja elää kukin herroiksi viikko pari kesässä.

Rantalinnan lepokoti oli kaikille asiakkaille avoin, mutta maksuista sai alennusta mikäli joku perheenjäsen oli rautatieläinen ja kuului Konduktöörien yhdistykseen tai Rautatieläisten lepokotiyhdistykseen.

Majoituskäytössä olivat Rantalinnan n. 25 tilavaa huonetta sekä tilan muut rakennukset. Yöpymispaikkoja oli yhteensä 100.

Pieni rantasauna rakennettiin 1920-luvulla ja suuri rantasauna 1930-luvulla.

Toisen maailmansodan aikana Rantalinna toimi sotilassairaalana. Tilanteet vaihtuivat, mutta jatkosodan aikana Rantalinnassa oli Pajarin johtaman 18. divisioonan Kenttäsairaala B/39. A-sairaalat olivat rintamalinjojen lähellä noin 10-15 km päässä, B-sairaalat hieman kauempana. Vaikeimmin haavoittuneita siirrettiin laivoilla Rantalinnasta keskussotilassairaaloihin Savonlinnaan, Varkauteen ja Mikkeliin. Päällikkölääkärinä toimi mm. lääkintämajuri Saloheimo ja ylihoitajana Sirkku Lumme. Sairaanhoitajia ja lottia olivat mm. Iida Sylvia Valkonen (profiili Lotta Svärd-museossa), Irja Tenhunen, Anna-Liisa Huttunen, Olga Siikanen ja Hanna Virolainen.




s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/34/e8/1c/0c/5344484f5610e7b7/33_original.jpgEmäntä vierasta vastaanottamassa 1953. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Rantalinna keidas Saimaan rannalla' / KAVI)

Rantalinnan omalla henklöautolla kuljetettiin vieraita huvilan ja Imatran rautatieaseman väliä.

N. 1958 tapahtui muodollinen omistuksen siirtyminen Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:lle, jolle rautatieläiset keskittivät kaikki lomanviettopaikkansa..

Projektissa kaivataan tietoa täysihoitolan vieraskirjojen tämänhetkisestä sijainnista. Varsinkin vanhimpia vieraskirjoja olisi mukava päästä lukemaan.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/83/93/71/e2/5344484f5610e7b8/44_original.jpgRantalinnan henkilökuntaa 1953. (Pysäytyskuva Laihasen elokuvasta 'Rantalinna keidas Saimaan rannalla' / KAVI)

1980-luvulla yhteisöllinen kesänvietto kärsi tappion omille kesämökeille ja omille autoille. Elintason nousu toi kesänviettäjille muitakin mahdollisuuksia, mutta nosti myös jatkuvasti Rantalinnan hoidon ja kunnostuksen kustannuksia.

Rantalinnan päärakennuksessa tehtiin perusteellinen korjaus n. 1990. Imatran Arkkitehtuuritoimiston ja arkkitehti Pekka Partisen suunnitelmien mukaisesti ensimmäisen ja toisen kerroksen tilat entisöitiin ja konservoitiin.

Entisöinnin jälkeen lepokotiyhdistys alkoi vuokrata Rantalinnaa käytettäväksi yleisenä hotellina ja ravintolana.

Kun hotellikaan ei ollut riittävän kannattava, myi valtio omien säätiöidensä kautta vuonna 2008 koko kiinteistön venäläiselle omistajataholle.




s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/32/64/ff/30/5344484f56e33ab6/33_original.jpgRantalinna kuvattu 2008 jälkeen. (Kuva ruokolahti.fi)

Venäläinen omistajataho 2008 alkaen

Venäläinen liikemies Ramis Deberdejev on toiminut venäläisen omistajatahon edustajana.

Hotellia on entistetty Museoviraston avustuksella.

Hotelli on ollut tyhjillään. Siellä on käynyt harvakseltaan vain joitain venäläisiä ryhmiä.

Airiston Helmen ratsian jälkeen venäläiskohteet tulivat kerralla myyntiin. Myynti on vaikuttanut näennäiseltä. Rantalinna oli myynnissä 6,5 miljoonalla eurolla. Netti-ilmoituksessa kerrottiin, että kauppaan kuului 11 erillistä kiinteistöä, yhteensä noin 9,2 hehtaaria maata ja noin kilometrin verran Saimaan rantaa sekä lisäksi linnan irtaimisto, kalusteet ja hotellitoiminnan pyörittämiseen liittyvää tavaraa.

Rantalinna on venäläistaholle mieleinen, koska se on ainoa monista kohteista jonka myynti-ilmoitus vedettiin heti takaisin. Se ei siis ole avoimessa myynnissä.




Rantalinnan kuvia

Tilanomistajaluettelo: omistaja, hankintavuosi ja omistuksen kesto vuosissa

  • tila josta Rantalinna on erotettu?
  • Fritz Wiik, asianajaja, Viipuri . 1910 . 7
  • Alexander von Oldenburg, herttua, kenraali, lääkäri, Venäjä . 1917 . 11
  • Suomen Konduktöörien yhdistys ry ja 1958 alkaen Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry, . 1928 . 80
  • Venäläinen omistajataho, Venäjä, . 2008


Lähteitä