David Emanuel Daniel (Taneli) Petersson Europaeus

Is your surname Europaeus?

Research the Europaeus family

David Emanuel Daniel (Taneli) Petersson Europaeus's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

David Emanuel Daniel (Taneli) Petersson Europaeus

Russian: Давид Эмануэль Даниэль (Танели) Петров Европеус
Also Known As: "Taneli"
Birthdate:
Birthplace: Peltoinlahti 4, Savitaipale, Finland
Death: October 03, 1884 (63)
Ohtan sairashuone, Больница Охта, Sankt Peterburg, г. Санкт-Петербург, Russia (Russian Federation)
Place of Burial: Helsinki, Finland
Immediate Family:

Son of Peter Adolf Jakobsson Europaeus and Sofia Esaiaksentytär Europaeus
Brother of Emil Petersson Europaeus; Nils Vilhelm Petersson Europaeus; Ulrika Sofia Petersdotter Europaeus and Maria Petersdotter Europaeus
Half brother of Gustava Katarina Petersdotter Europaeus; Eva Kristina Petersdotter Europaeus; Jakob Vilhelm Petersson Europaeus; Gustava Vilhelmina Petersdotter Europaeus; Katarina Charlotta Petersdotter Europaeus and 2 others

Occupation: Suomen kielen ja kansatieteen tutkija.
Managed by: Reijo Mitro Savola, Geni Curator
Last Updated:

About David Emanuel Daniel (Taneli) Petersson Europaeus

Runonkerääjä, kielentutkija, muinaistieteilijä, toimittaja. Helsinki, myös Viipuri ja Pietari.

Syntyisin: Peltoinlahti, Savitaipale.


Syntymä / Birth / Рождение:

David Emanuel Daniel Europaeus syntyi 01.12.1820 Savitaipaleella. Savitaipaleen kirkonkirjat ovat kahta kirjaa lukuunottamatta tuhoutuneet tulipalossa.

Kuolema / Death / Смерт:

David Emanuel Daniel Europaeus kuoli 03.10.1884 Pietarissa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

David Emanuel Daniel Europaeus eli Taneli syntyi Savitaipaleen kirkkoherran Peter Adolf Europaeuksen ja hänen toisen vaimonsa Sofia Peijon nuorimpana poikana. [1, 2] Isä oli korkeasti sivistynyt Henrik Gabriel Porthanin aikalainen, ystävä ja avustaja; äiti oli puolisoaan 30 vuotta nuorempi savitaipalelainen kansannainen Savitaipaleen Heituinlahden Peijolta. [3, 2] Europaeus-suku polveutuu karjalaisesta talonpoikaissuvusta Muolaan Äyräpäästä. [4, 5, 2] Latinankieinen nimi Europaeus on myös muodostettu Äyräpää-nimestä. [6, 2]

D. E. D. Europaeuksen isä kuoli pojan ollessa 3 1/2 -vuotias. [3, 2] Leski ja lapset elivät ensin rovasti-isän heitä varten rakennuttamassa Paleian talossa, joka oli lähellä Olkkolan kartanoa Savitaipaleen kirkonkylässä. Mutta tuo asuinpaikka myytiin pakkohuutokaupalla ja perheen täytyi muuttaa pieneen mökkiin Kivikkoharjulle. [7, 2]

Europaeus on itse kertonut kiinnostuneensa suomalais-ugrilaisista kansoista ja kielistä lukiessaan näistä isänsä kirjastossa olleesta saksalaisen historioitsija August Ludwig von Schlözerin teoksesta Allgemeine Nordische Geschichte. Suomen kielen taidon hän sai kodin perintönä. Hänen äitinsä osasi vain suomea. [8, 9, 2]

Epäsäätyinen syntyperä sulki Europaeuksen paljolti aikansa varsinaisen sivistyneistön ulkopuolelle. [10, 2] Lähtökohtien ristiriita sekä hedelmöitti että hankaloitti D. E. D. Europaeuksen elämää. Hän kuului aikakauden henkiseen eliittiin, mutta samastui myös kansankieleen ja -kulttuuriin. Hänen oli vaikea löytää itselleen paikkaa aikansa suomalaisessa sääty-yhteiskunnassa. [3, 2]

Europaeus kävi piirikoulun Käkisalmessa ja saksankielisen lukion Viipurissa. [3, 4, 5, 2] Yliopistoon hän kirjoittautui lukemaan suomen kieltä. Pian opiskelun syrjäyttivät muut, tärkeämmiksi koetut tehtävät. Hän avusti Elias Lönnrotin sanakirjatyötä, suomensi geometrian oppikirjan (1847), perusti Suomettaren yhdessä August Ahlqvistin, Paavo Tikkasen ja Antero Wareliuksen kanssa 1846 ja toimitti lehteä aktiivisesti. Hän oli mukana myös muissa sanakirjahankkeissa, joista huomattavin oli Svenskt-finskt handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja (1852-1853). Akateemista loppututkintoa hän ei koskaan suorittanut. [3, 2]

Fennomaanisen liikkeen tärkeimpiä käytännön tavoitteita oli suomenkielinen oppikoulu, joka kasvattaisi maalle suomenkielisen sivistyneistön. Suurenä esteenä tämän pyrkimyksen tiellä oli oppikirjojen puute. Jo lapsena Europaeuskin oli joutunut toteamaan, että isän kirjahyllystä löytyi runsaasti ruotsin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kirjoja, muttei tuskin lainkaan suomenkielisiä. Ei ole kuitenkaan tiedossa, miksi hän päätyi juuri geometrian kirjaan. [9, 2]

Runonkeruu

Suurimman ajan Europaeuksen nuoruudesta vei runonkeruu. [3, 2] Kajaanissa ollessaan tuli Europaeuksella ja Lönnrotilla puheeksi Karjala ja ylioppilaalle syttyi into päästä tuota salaperäistä runojen maata tutkimaan. Lönnrotin mielestä uutta runosaalista ei ollut enää saatavaksi, muttei hän halunnut estää Europaeusta lähtemästä. Lönnrot rahoitti matkaa ensin omista rahoistaan. Väinö Salminen kuvaa, kuinka nuoren ylioppilaan into oli aluksi niin kova, että tämä taivalsi avojaloin joutuakseen nopeammin runojen maahan. [4, 5, 2]

Hän lähti huhtikuussa 1845 Kajaanista ensimmäiselle matkalleen Suomen Karjalaan ja Aunukseen. [3, 2] Aluksi hän kulki Ilomantsin Hattupäästä Aunukseen. Kokemattomana hän ei kuitenkaan saanut Himolan ja Lupasalmen tienoilta suurta saalista ja palasi takaisin Suomen puolelle. Ilomantsin Megrijärvellä hän tapasi Simana Sissosen ja Simana Huohvanaisen. Sen jälkeen hän vaelsi Suojärven kautta Aunukseen aina Petroskoihin asti. Huomattuaan Äänisen rannoilla runonlaulun jo vaienneen hän kääntyi takaisin Salmiin ja Sortavalaan. Täällä hän teki uuden kierroksen Suistamolle, Korpiselkään ja Ilomantsiin. Vaellettuaan neljän kuukauden aikana n. 1500 km:n taipaleen hän palasi syksyllä Kajaaniin. Saalista oli kertynyt kolmesataa runoa, loitsua ja itkuvirttä. Tämän matkan tulokset olivat merkittäviä ja Lönnrot kirjoitti Helsinkiin: ”Niistä lisistä, jotka minä 1837, Cajan ja nyt Europaeus on kerännyt, on Kalevala saanut niin runsaat lisät, että kohta uusi painos on tarpeen, joka tulee hyvin kolmatta osaa suuremmaksi kooltaan.” [4, 5, 2]

Saman vuoden marraskuussa Europaeus lähti matkaan uudelleen. Hän kulki Kuhmonniemestä rajan yli Vienan puolelle ja kierteli karjalaisen kielialueen rajoille pohjoiseen. Tämän matkan tuloksena kertyi 329 runoa ja joukko sanastoainesta. Myöhemmin keväällä Europaeus suuntasi Repolaan, Himolaan ja Klyyssinvaaraan. Suomen puolella hän keräsi runoja Ilomantsin, Korpiselän, Suistamon, Suojärven ja Salmin pitäjissä. Tulos oli tällä kertaa 700 runoa. [4, 5, 2]

Näiltä kolmelta matkalta Europaeus sai kerättyä yhteensä 1300 runoa. [4, 5, 2] Nuori kerääjä nostettiin heti julkisuuteen, fennomaanisen nuorison ideaaliksi. Johan Vilhelm Snellman kirjoitti Saimassa 1846: "Kuvitelkaapa, että näette noin kaksikymmenvuotiaan miehen, ruumiinrakenteeltaan hennon kuin viisitoistavuotias poika, mutta liian varhaisten ja rasittavien lukutöiden jo kyyryyn painaman. Näette hänen hiihtävän läpi metsien ja lumilakeuksien. Kun hän vihdoin pääsee puoleksi luonnontilassa elävien heimojen teltoille tai kodille, ei hän etsi lepoa vaan – työtä. Siinä kuva, joka jonkin verran poikkeaa siitä 'nuoren Suomen' kuvasta, jonka Ruotsin päivälehtikirjurit ovat suvainneet piirtää tästä 'hajuvedellä valellusta sukupolvesta'." [3, 2]

Matkakuvauksia

Europaeuksen kokemuksista runonkeräyksessä kerrotaan Julius Krohnin Valvoja-lehden artikkeleissa vuonna 1887. [11, 12, 13, 14]. Ote kertomuksesta Valvojassa 1.5.1887 [13, 2]:

Seuraavana päivänä peloton matkalainen tuli toiselle puolelle rajaa ja rupesi jo kohta ensimmäisessä kylässä, Omeliassa, Repolan pitäjää saamaan runoja. Tässä hän kertoo muun muassa löytäneensä ennen tuntemattomankin runon. Epäilemättä hän sillä tarkoittaa runoa Ahdista ja Kyllikistä, joka tavataan tässä paikassa hänen keräelmässään eikä ole jälkeenpäinkään löydetty muualta kuin Repolasta sekä eräältä Uhtuan mieheltä, jonka laulamilla muutenkin monesti on eteläinen luonne. Kyllikin nimi nähdään kuitenkin lännempänäkin eräässä Vermlannin loitsussa. Omeliasta astui Europaeus 37 virstaa pitkän taipaleen ja tuli Muujärven kylään. Kylien talot Venäjän Karjalassa näet eivät ole niinkuin meillä hajallaan avaralla alueella, vaan aina melkein kaikki yhdessä ryhmässä. Kylien välillä on jylhä koskematon korpi, ja matkat toisesta toiseen ovat monesti sangen pitikät. Tällä metkalla oli Europaeuksella ensi alussa mies ja vaimo kumppaneina, jotka kulkiva ratsashevosella - kärrytietä ei noilla mailla vielä ole monessa paikassa. Pian he kuitenkin poikkesivat omalle haaralleen ja hänen täytyi jatkaa tietään yksin. Europaeus kertoi: "Valkealla päivälläkin ja vielä enemmän sitä ennen ja jälkeen kellahtelin monta kertaa, sillä nuorta liukasta lunta oli satanut, ja lapikkaat, jotka tätä matkaa varten olin teettänyt, ovat liukkaalla hankalammat kuin tavalliset saappaat." [13, 2]

Europaeus oli Aunuksen kuvernementissa varsinainen suurkerääjä, ja kului kokonainen neljännesvuosisata, ennen kuin seuraavan kerran kerääjät suunnistivat sinne. Omeliassa Europaeus oli tavannut kaksi runoniekkaa, joista toinen oli ilmeisesti Aunuksen mittavin laulaja, Simana Olekseine Kyötti. Vuonna 1846 Europaeus poikkesi jälleen Repolassa, Tuuseniessa, tavataten Kivon Terentein, Lentieran Simanan ja Vasselein sekä jatkaen matkaa Porajärven kyliin. Tuolloin he eivät suostuneet laulamaan. Syynä lienee ollut läheisen Ilomantsin Pahkalammen starovieroluostarin kielteinen suhtautuminen vahhoihin runoihiin. [15, 2]

Valvojan 1.5.1887 kertomus jatkuu [13, 2]:

Muujärvestä läksi Europaeus ensi vielä vähän matkaa itään päin, vaan kääntyi sitten pohjoiseen Vienan läänin rajaa kohti Kiimasjärven kylään saakka, josta sitten taas poikkesi länteen siksi kuin tuli aivan lähelle Suomen rajaa. Syynä tuohon oudolle varmaankin hyvin kummastuttavaan matkan polveilemiseen ei ole mikään muu kuin laulujen omituinen leviämissuhde. Aunuksessa ei niitä näet karjalaisetkaan tunne muualla kuin kapeassa maakaistaleessa pitkin Suomen rajaa. Tässä piirissä oli Europaeus liikkunut matkan alkuperäässä Repolan pitäjässä, josta hänellä oli ollut saalista 18 kappaletta. Mentyään sitten sen metsäseljänteen yli, joka luonnollisimmin liittäisi Repolan Suomenmaahan ja erottaa sen muusta Venäjän Karjalasta, oli hän tullut ihan toiselle alueelle. Tämä oli ylimalkaan runoista aivan tyhjä, mutta parissa kolmessa kylässä tavataan kuitenkin Vienan läänistä levinneitä lauluja. Eteläisimmissä näistä kylistä ovat runovarat hyvin heikoit, pohjoisempana ne yhä paranevat. Muujärveltä hän vaan näkyy saaneen 7-8, Suurjärveltä 6-8, Kiimasjärveltä, joka on jo Vienan lääniä, noin 20, Luvajärveltä kymmenkunnan ja Akonlahdesta 36. Akohlahti aikoinaan näkyy olleen mainio laulupaikka ja jonka vaikutus on tuntuva useimmissa rajakylissä sekä samoin vienalaisen alueen itäisemmässäkin osassa aina Uhtualle ja Jyskyjärvelle asti. Näin likellä omaa maata ollen poikkesi Europaeus myös vähän yli rajan Kiannan pitäjään, jossa oli kuullut olevat hyvän laulajan Hietajärven talossa aivan rajan läheisyydessä. Talon isäntä, Lari Timonen, oli kotoisin aina venäjänpuolisen Kemin kaupungin seudulta, Suikujärveltä, mutta, sotapalvelusta paeten, tullut tänne uudisasukkaaksi. Laria taitavampi oli laulajana hänen vaimonsa Darja, tuotu runorikkaasta Lapukasta, joka on lähin naapuri vielä kuuluisammalle Latvajärvelle, missä Venäjän Karjalan runokuningas Arhippa Perttunen silloin eli ja lauleli. [13, 2]

Matkalla Inkerissä ja Tverissä

Kesällä 1847 Europaeus suuntasi Pohjois-Inkeriin. Karjalan Kannakselta sekä Nevajoen eteläpuolelta kertyi runoja 810 kappaletta, myös hänen matkatoverinsa saama tulos oli hyvä, 452 runoa. Myöhemmin Europaeus matkasi vielä Tveriin (laihoin tuloksin) sekä Länsi- ja Keski-Inkeriin. [4, 5, 2]

Europaeus teki 1845-1854 yhteensä seitsemän runonkeruumatkaa. Hänen intohimoinen työtapansa, boheemi olemuksensa ja monet seikkailunsa olivat legendaarisia jo tuolloin. Yleensä hän kulki yksin, mutta merkittävällä Inkerin-matkalla hänellä oli kumppaninaan Henrik August Reinholm. Toverusten tiedetään myös innostaneen keruuseen Europaeuksen sisarpuolen Charlotta Europaeuksen (1794-1858), josta tuli ensimmäinen naispuolinen runonkerääjä. Tämä oli opettaja ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen vuodesta 1848. [3, 2]

Korvaamaton aineisto

Europaeuksen keräämän aineiston arvo on täysin ymmärretty vasta myöhemmin. Hän löysi monia aiemmin tuntemattomia runoja, esimerkiksi inkeriläisen Kullervo-runon ja aunukselaisen Ahdin ja Kyllikin runon. Hän tapasi ensimmäisenä huomattavien runonlaulajasukujen jäseniä: Ilomantsin Sissosia, Suistamon Shemeikkoja, Korpiselän Vornasia. Hän löysi 1847 aivan uuden runoalueen, Inkerin, Kullervo-runoineen ja rikkaine naislaulun perinteineen. Hän kävi ensimmäisenä Tverin Karjalassa 1848. Yhteensä Europaeus keräsi 2 860 kalevalaista runoa ja runsaasti muutakin perinnettä, esimerkiksi satuja ja itkuvirsiä. Europaeuksen keräämät runot, joiden alkuperäiskäsikirjoituksia säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, kuuluvat runontutkimuksen klassisiin, korvaamattomiin lähteisiin. Ne on pääosin julkaistu teoksessa Suomen Kansan Vanhat Runot (1908-1948). [3, 2]

Runot

Myös runojen julkaiseminen kiinnosti Europaeusta. Inkeristä keräämiensä runojen pohjalta hän toimitti kaksi pientä antologiaa (Pieni Runon-seppä, 1847 ja Karjalan Kevätkäköinen, 1854). Pieneen Runon-seppään liittyi myös runousoppi, ensimmäinen laatuaan Suomessa. Europaeus vaikutti merkittävästi myös Kalevalan toiseen painokseen. Lönnrot aloitti sen toimitustyön nähtävästi juuri Europaeuksen keruiden innoittamana. Europaeuksen kolmen ensimmäisen matkan tulokset ovat huomattavin lisäaineisto Uudessa Kalevalassa (1849). Inkerin runotkin ehtivät vaikuttaa Kalevalan Kullervo-sikermään. [3, 2]

Uusi Kalevala

Kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Europaeus esitti Lönnrotille paljon ehdotuksia, jotka koskivat sekä Kalevalan yksityiskohtia että sen sisältöä ja rakennetta. Osan näistä Lönnrot otti huomioon, osaa ei. Uuden Kalevalan ilmestyttyä Europaeus suhtautui teokseen kriittisesti: "Se näet on ahdettu liiaksi täyteen kaikenkaltaisia toisintoja ja episodeja, ja saatanpa lisätä, siinä on paljon sellaistakin, joka on vain toimittajasta lähtöisin." Arvostelua ei julkaistu, mutta tieto siitä samoin kuin Europaeuksen yksityiskirjeissä esittämistä "Ukko Lönnrotia" koskevista huomautuksista saattoi silti kantautua Lönnrotin korviin ja lisätä Europaeuksen myöhempiä vaikeuksia. [3, 2]

Kansanrunot läheltä tuntien Europaeus näki, miten Lönnrot oli tehnyt työn. Hän olisi itse pitänyt tekstin lähempänä alkuperäisiä runoja. Kun näin ei käynyt, hän ehdotti, että kansanrunot pitäisi julkaista sellaisenaan. Tämä – samoin kuin moni muu hänen ajamansa asia, esimerkiksi Inkerin runoston systemaattinen keruu – on vasta myöhemmin havaittu järkeväksi ja toteutettu muiden toimesta. Europaeus esiintyi omituisesti ja riitaisasti ja joutui vähin erin yhä yksinäisemmäksi ilmiöksi tieteen kentillä. [3, 2]

Kieli- ja muinaistieteet

Kansanrunoudesta Europaeus irtaantui vähitellen kokonaan ja keskittyi kieli- ja muinaistieteisiin. Tutkimusmatkoillaan Kuolan niemimaalle 1856 ja Novgorodin Valkeajärvelle 1868 hän etsi suomalaisasutuksen mahdollisia jäänteitä; hän löysi muun muassa karjalaisen Vieljärven kylän Venäjän Lapista. Europaeus teki 1870-luvulla seitsemän muinaistieteellistä kaivausmatkaa Aunuksen, Novgorodin ja Tverin alueille. [3, 2]

Europaeus pyrki tutkimuksillaan määrittämään suomalaisten muinaiset asuinsijat ja suomalais-ugrilaisten kielten sukulaisuussuhteet. Hän uskoi, että suomalais-ugrilaisten paikannimien selvitys ja kraniologia eli kallojen tutkiminen valaisevat asutushistoriaa, sanaston ja taivutusmuotojen vertailu kielten suhteita. Tutkimustuloksiaan hän julkaisi muun muassa kirjasissa Tietoja suomalais-ungarilaisten kansojen muinaisista olopaikoista (1868-1870) ja Die Stammverwandtschaft der meisten Sprachen der alten und australischen Welt (1870). Pitkäkalloiset suomalais-ugrilaiset olivat hänen mukaansa aikoinaan asuneet laajasti Pohjois-Euroopassa – ostjakkien ja vogulien eli hantien ja mansien hän katsoi tulleen Suomeen lännestä ja eläneen täällä. [3, 2]

Indo-Europaeus-Afrikanus

Lukusanojen vertailuilla Europaeus osoitti, että suomalais-ugrilaisten kielten lähimmät sukulaiset ovat indoeurooppalaiset kielet. Maailman kaikkien kielten yhteinen kehto oli hänen mukaansa Afrikassa: "- - jopa musta, afrikkalainen neekeri on veljemme - -." Tällaiset väitteet olivat ristiriidassa vallitsevien käsitysten kanssa. Europaeusta ei otettu vakavasti. Hän sai pilkkanimen Indo-Europaeus-Afrikanus. [3, 2]

Sittemmin on osoitettu, että Europaeus oli tutkijana lukenut ja kansainvälinen – monet hänen menetelmänsä liittyivät ajankohtaisiin virtauksiin Euroopassa. Toisaalta systemaattisen koulutuksen puute johti epätasaisuuteen. Fantastiset elementit sekoittuivat suuriin oivalluksiin. Joka tapauksessa hän esitti ensimmäisenä suomalais-ugrilaisten kielten sukupuun. Häntä pidetään nimistöntutkimuksen uranuurtajana ja ensimmäisenä vertailevan menetelmän soveltajana Suomessa. Hän esitti ensimmäisenä indoeurooppalaisen hypoteesin, jolla on kannattajia 2000-luvun alussakin. [3, 2]

Uudissanat

Europaeus oli myös merkittävä kielitieteilijä, joka loi paljon uudissanoja suomen kieleen. Europaeuksen keksimiä sanoja ovat muun muassa eduskunta, enemmistö, esitelmä, harrastus, huvila, tasa-arvo, toimeentulo, vety, kertosäe, suorasanainen, säännöllisyys ja valtava. Hänen jäljiltään meillä on edelleen käytössä yli 220 sanaa. [9, 16, 17, 2]. Sanat esiintyivät ensimmäisen kerran kirjallisuudessa Europaeuksen toimittamassa ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa. Europaeuksen ohessa peruskäsikirjoitusta olivat laatimassa August Ahlqvist, Carl Gustaf Borg, Pietari Hannikainen ja Antero Varelius. On varsin vaikeaa saada selville, mikä on sanojen alkuperä. Jotkin saattavat olla toimittajien käsialaa. Enimmäkseen sanakirjan toimittaminen merkitsi kuitenkin jo olemassa olevien sanastojen kopiointia ja uuteen teokseen liittämistä. [9, 2]

Europaeuksen murretausta oli itäinen. Hänen toimintansa alkuvaiheessa itämurteisuudet olivat vasta murtautumassa kirjasuomeen ja eräät itäiset piirteet, jotka nyt kuuluvat yleiskieleen, saattoivat vanhaan läntiseen kirjasuomeen tottuneesta tuntua murteellisilta. [Nykylukijaan esim. Europaeuksen geometria ei tee erityisen itämuirteista vaikutusta, mutta kun lehtori Borenius arvioi sitä Lönnrotille, hän huomautti, että kääntäjä on hyvin itsepäinen eikä ole tietävinään muusta kuin Savitaipaleen seudun murteesta. Kun Europaeus itse otti kantaa eri murteiden parhaimmuuteen, hän ei suinkaan asettunut erityisesti puolustamaan itämurteita vaan Lönnrotin tavoin suositti kompromissia. [9, 2]

Yhteiskunnallinen ulottuvuus

Europaeuksen toiminnassa oli myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Lehtimiehenä ja kansanvalistajana hän johdonmukaisesti vastusti kaikentasoista sortoa ja byrokratiaa ja kehitteli omaperäisiä ideoita kansan sivistyksen edistämiseksi. Hän perusti 1863 Kansakunnan lehden ajamaan kansan asioita – lehti tosin lopetettiin kannatuksen puutteessa. Hän piti kirjoitustaidon kehittämistä tärkeänä ja tarjoutui laatimaan "Kirjoitusmiesten ohjekirjan", sillä "ihmisiähän ne ovat kansankin miehet aivan täyttä mittaa" – Suomalaisen Kirjallisuuden Seura torjui ehdotuksen. Hän kirjoitti hyvään elämään opastavan "Helmivyön hyvistä töistä" – Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura palautti käsikirjoituksen. [3, 2]

Moni aloite, jonka Europaeus sai toteutetuksi, ei saanut ansaitsemaansa huomiota. Tällainen oli esimerkiksi ensimmäinen foneettinen äännekuvasto Suomessa, Suomalaisten puustavein äännöskuvat ylös-ajatellunna D. E. D. Europaeus, jonka tekijä suunnitteli kuuromykkien opetusta varten – hän itse oli ainoa, joka kokeili sitä käytännön työssä. Seuraava yritys saatiin aikaan vasta runsaat sata vuotta myöhemmin. Rauhanaatteen edistämisessäkin Europaeus epäonnistui. Itämaisen sodan aikana 1854-1855 hän matkusti Skandinaviaan ja Saksaan levittämään rauhan asiaa. Paluu oli tragikoominen: passiton, rahaton, sekavasti puhuva saarnamies lähetettiin vankilan kautta poliisin toimesta Suomeen. Täällä hänet leimattiin mieleltään järkkyneeksi. [3, 2]

Aikalaiset näkivät Europaeuksen hankkeissa muutenkin epäilyttäviä piirteitä. Hän oli liian paljon yhteydessä Pietariin, ajateltiin. Hänen demokraattiset asenteensa ovat todellakin voineet saada vaikutteita Pietarin vallankumouksellisista piireistä. Itse hän koki elämänsä lähetystehtäväksi ja – vaikeimpina aikoinaan – itsensä vainon kohteeksi. Tästä on kuvaava esimerkki se, että Josef Julius Wecksellin 1862 ilmestynyt, maanpetturuudesta puhuva näytelmä Daniel Hjort viittasi Europaeuksen tulkinnan mukaan juuri häneen. [3, 2]

Taloudellinen tilanne

Koko elämänsä Europaeus eli tilapäistöillä: niukoilla matkastipendeillä, kotiopettajana, kuuromykkäkoulun opettajana, oikeuden pöytäkirjojen suomentajana, Pietarin käsityöläisten huoneiston hoitajana, tutkimusapulaisena vaihtelevissa hankkeissa. Hän etsi pysyvää työpaikkaa, mutta mihinkään häntä ei huolittu. Hän kulki sananmukaisesti ryysyissä. Savitaipaleelta lähdettyään hänellä ei ollut omaa kotia. Hän ei mennyt naimisiin. Hänellä ei ollut lapsia. [3, 2] Köyhyydestään huolimatta hän ei koskaan alentunut kerjäämään, vaan myi julkaisujaan, joista hänen tuttavansa maksoivat suuria summia. Helsingissä oleskellessaan hän asui Rautatiehotellin pienessä ullakkohuoneessa. Lattia oli täynnä kirjoja ja sanomalehtiä. Huone oli kylmä, koska uuni oli epäkunnossa. Mutta siitä huolimatta oli vuode lattialla, sänkyä ei ollut. [18, 2]

Europaeus kuoli lopulta Pietarissa 1884 Ohtan köyhäinsairaalassa ja hänet haudattiin Parkalan köyhäinhautausmaahan yhteishautaan. Kun sanomalehdet kertoivat kerääjän ja kodittoman tutkijan elämänvaiheista, saatiin varoja kokoon sen verran, että ruumis siirrettiin Helsinkiin haudattavaksi. Savokarjalainen ylioppilasnuoriso hankki haudalle patsaan, jossa on sanat ”Kullervorunoston pelastajalle”. [3, 4, 5, 2]

Hänen irrallisuutensa oli kuitenkin vain ulkonaista. Hänen sisäinen kotinsa oli suomalaisuuden asia. Sille hän omisti elämänsä. [3, 2]

Europaeuksen muistaminen Savitaipaleella

Savitaipaleella on muistettu David Emanuel Daniel Europaeuksen elämää pystyttämällä hänen kokovartaloreliefinsä hänen nimeään kantavalle aukiolle kirkon läheisyyteen. Lisäksi hänelle on omistettu museo ja seura. [3, 2]

Tuotanto [3]:

Pieni runon-seppä eli kokous paraimmista Inkerinmaan puolelta kerätyistä runo-lauluista ynnä johdatuksia runon tekoon. 1847; Komparativ framställning af de finsk-ungerska språkens räkneord, till bevis för Ungrarnes stamförvandtskap med Finnarne, och den indogermaniska folkstammens urförvandtskap med den finsk-ungerska. 1853; Karjalan kevätkäköinen : runolaulukirja : parhaista Kalevalan ja Kantelettaren ja muutamista muista runolauluista kokoon pantu. 1854; Suomalaisten puustavein äännöskuvat ylös-ajatellunna D. E. D. Europaeus. 1857; Kirjoituksia Suomen kansan tärkeimmistä asioista : suurimmaksi osaksi syrjä-sensuureista paenneita 1 : onko Suomen kansa voimihinsa päästettävä vain eikö? 1862; Vorläufiger Entwurf über den Urstamm der indoeuropäischen Sprachfamilie und seine vor-indoeuropäischen Abzweigungen, namentlich die finnisch-ungarische. 1863; Tietoja suomalais-ungarilaisten kansain muinaisista olopaikoista. 1868 - 1870; Ett fornfolk med långskallig afrikansk hufvudskålstyp i norden, bestämdt till språk och nationalitet, jemte finsk-ungerska omdömen. 1873; Die Stammverwandtschaft der meisten Sprachen der alten und australischen Welt. S.-Peterburg 1877; lisäksi lukuisia artikkeleita, katso D. E. D. Europaeus : suurmies vai kummajainen. 1988: A. Hikipää, D. E. D. Europaeuksen julkaisut.

Kunnianosoitukset [3]:

Venäjän Keisarillisen maantieteellisen seuran hopeamitali 1879.

Viitteet:

  • [1] Savitaipaleen henkikirjat.
  • [2] Kooste Reijo Savola.
  • [3] Timonen, Senni: Europaeus, David Emanuel Daniel. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (Viitattu 17.4.2021) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste [http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-004434] (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
  • [4] Väinö Salminen: Karjalaisia tutkijoita, runonkerääjiä, kirjailijoita ym. Karjalaisia ja Karjalan ystäviä teoksessa Iivo Härkönen (toim.): Karjalan kirja, 1932.
  • [5] Kooste Lea Tajakka.
  • [6] Europaeus. Tietosanakirja 1909-1922. [http://runeberg.org/tieto/2/0509.html] (Viitattu 17.4.2021)
  • [7] A. R. Niemi: D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia. Virittäjä : Kotikielen seuran aikakauslehti, 01.01.1903, nro 6, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/890012?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 17.4.2021)
  • [8] Biografinen nimikirja: elämäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1879-1883.
  • [9] Laila Lehikoinen: D. E. D. Europaeus kirjasuomen kehittäjänä ja kielentutkijana. Virittäjä 2/1986. [https://journal.fi/virittaja/article/view/38028/8891] (Viitattu 17.4.2021)
  • [10] D. E. D. Europaeus. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/D._E._D._Europaeus] (Viitattu 17.4.2021)
  • [11] Julius Krohn: Europaeuksen runonkeräykset (osa 1). Valvoja, 01.02.1887, nro 2, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/634037?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 17.4.2021)
  • [12] Julius Krohn: Europaeuksen runonkeräykset, jatkoa (osa 2) Valvoja, 01.03.1887, nro 3, s. 18 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/634038?page=18] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 17.4.2021)
  • [13] Julius Krohn: Europeaeuksen runonkeräykset II (osa 3). Valvoja, 01.05.1887, nro 5, s. 3
  • [14] Julius Krohn: Europeaeuksen runonkeräykset IV (osa 4). Valvoja, 01.10.1887, nro 10, s. 20 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/634043?page=20] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 17.4.2021)
  • [15] Leo Homanen: Repolan runonlaulajat, teoksessa Heikki Tarma (toim.): Aunuksen Repola, Repola-Seura ry, Joensuu 2001, ss. 125-126.
  • [16] Riitta Pihlaja: Hankala savitaipalelainen toi suomen kieleen tasa-arvon, huvilan ja eduskunnan. YLE Uutiset 21.03.2014. [https://yle.fi/uutiset/3-7149090] (Viitattu 17.4.2021)
  • [17] Petri Kivimäki: Tämä kummallinen mies keksi kymmeniä sanoja, joita sinäkin käytät päivittäin – ilman häntä Tolkienin maailmankuulu fantasiaklassikko olisi voinut jäädä syntymättä. YLE Uutiset 30.11.2020. [https://yle.fi/uutiset/3-11672810] (Viitattu 17.4.2021)
  • [18] Kummallinen kulkijain. D. E. D. Europaeus. Nuori voima, 15.03.1921, nro 6, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/936386?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 17.4.2021)

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Henkikirjaotteita

Tämä profiili oli Karjalan 272. viikkoprofiili (21.02.2021-27.02.2021).

О Давиде Эмануэле Даниэле (Танели) Петрове Европеусе (русский)

view all

David Emanuel Daniel (Taneli) Petersson Europaeus's Timeline

1820
December 1, 1820
Peltoinlahti 4, Savitaipale, Finland
1884
October 3, 1884
Age 63
Ohtan sairashuone, Больница Охта, Sankt Peterburg, г. Санкт-Петербург, Russia (Russian Federation)
????
Hietaniemen hautausmaa, Helsinki, Finland