Leopold Vilhelm Abrahamsson Krohn

Oluttehtailija, kauppias, tilanomistaja. Kiiskilä, Viipurin maalaiskunta. Aiemmin: Pietari. г. Санкт-Петербург

Syntyisin: Pietari. г. Санкт-Петербург.

Syntymä / Birth / Рождение:

Leopold Vilhem Krohn syntyi Pietarissa 22.10.1806.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Leopol Vilhelm Krohn avioitui Juliana (Julie) Dorothea Dannenbergin kanssa Viipurissa 15.07.1834.

Kuolema / Death / Смерт:

Leopold Vilhelm Krohn kuoli Pietarissa 02.02.1890.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Leopold Vilhelm Krohn syntyi Pietarissa 1806 oluttehtailija Abraham Friedrich Krohnin ja hänen vaimonsa, pietarinsaksalaisen liikemiehen tyttären Elizabeth Sophie Balzerin perheeseen toiseksi nuorimpana poikana. Perheeseen syntyi seitsemän poikaa. [1, 2]

Isä Abraham oli lähtenyt Poseritzista Rügenin saarelta Pommerista vuoden 1785 tienoilla Pietariin. [1, 2] Abraham oli toiminut Pietarissa keisarinna Katariina II:n hovileipurina. Katariina II:n hovileipurina hänen tehtäviinsä kuului aamiaissämpylöiden tuominen keisarinnalle tämän makuuhuoneeseen. Ajan tavan mukaan hän toimi myös maistajana. Näin varmistettiin, ettei leipä ollut myrkytettyä. Siihen, mitä sitten tapahtui, vanhat kertomukset ja kronikat viittaavat erittäin varovaisesti. Ainoastaan Aino Kallas (omaa sukua Krohn) uskaltaa käyttää teoksessaan Katinka Rabe sanaa ”rakastaja”. Tuntien Katariinan mieltymyksen nuoriin komeisiin miehiin — ja Abraham oli tumma, pitkä, palavasilmäinen nuorukainen — ei ole kovin vaikea arvata, miksi keisarinna eräänä aamuna äärettömän hyväntuulisena sanoi Abrahamille, että tämä saisi toivoa mitä hyvänsä ja toivomus täytettäisiin. [3, 2]

Abraham kertoi keisarinnalle unelmansa: hän halusi perustaa englantilaistyyppistä olutta tuottavan panimon ja saada siihen yksinoikeuden. Sellaista olutta ei Venäjällä ollut saatavilla. Nevan pehmeä vesi olisi parasta tähän tarkoitukseen, Venäjä oli täynnä ohraa ja vehnää. Abraham tarvitsisi vain tontin Nevan rannalta ja pienen alkupääoman. Hänen englantilainen ystävänsä Danielson oli taitava oluenpanija ja suostuisi varmasti kumppaniksi. Jos hän saisi 1000 ruplaa, kaikki järjestyisi. Keisarinna purskahti nauruun: ”1000 ruplaa ei riitä mihinkään!” Katariina antoi Abrahamille tontin Nevan rannalta, privilegion panimolle ja 30 000 ruplan pääoman. Olutpanimo menestyi ja laajeni. Abrahamista kehkeytyi vauras ja arvostettu porvarismies. [3, 2]

Abraham ja Elisabet saivat monta poikaa. Andreas Johann Krohn taisteli Napoleonin sodissa Napoleonia vastaan ja kuoli Wienissä. August David Krohn toimi biologina Bonnissa ja teki väitöskirjan, jossa korjasi erään Charles Darwinin virheen. Darwin arvosti August Krohnia ja otti työssään korjauksen huomioon. Friedrich Alexander Krohn sen sijaan jatkoi isänsä työtä oluttehtailijana. Mutta hänen poikansa Nicolai ja Wilhelm Krohn eivät pitäneet Pietarin kosteasta ilmastosta. He muuttivat Madeiralle ja perustivat madeiratehtaan isänsä varallisuuden turvin. Molemmat naivat myöhemmin huomattavan englantilaisen viinintuottajan William Grantin tyttäret. [3, 2]

Suomen kansalainen oluttehtailija Leopold Vilhelm

Leopold Vilhelm Krohn oli kuitenkin kovin erilainen. Hän harrasti sellonsoittoa ja rakasti taiteita. [3, 2] Leopold peri isänsä oluttehtaan Pietarissa. [4, 2] Hän kuitenkin halveksi Pietarin porvarillista kauppiasmaailmaa ja tähtäsi unelmoivan katseensa muualle. Hänen silmissään siinsi puhdas, koskematon Suomi. Hän oli ihastunut maahan vieraillessaan Viipurin lähistöllä Kiiskilän hovissa soitannollisissa tilaisuuksissa. Suomen hyvin hoidetut maalaismaisemat, metsät, järvet, luonto ja vilpittömät ihmiset olivat täydellinen vastakohta Pietarille. [3, 2] Leopold haki itselleen Pietarissa Suomen kansalaisuuden, sillä siihen asti suku, Pommerista tulleena, oli luettu Ruotsin alamaiseksi. [4, 2]

Leopold Vilhelmistä lapsuudessa maalatussa muotokuvassa on jotain erilaista kuin veljiä esittävissä maalauksissa. Hänellä on puhuva katse, kädessään hän pitelee karttakirjaa ja osoittaa määrätietoisesti jotain kohtaa siinä: mahtoiko se olla enteellisesti Suomi? Suomeen rakastumiseen saattoi vaikuttaa myös Kiiskilän omistajien, Friedrich ja Anna Dannenbergin häikäisevän kaunis ja lahjakas tytär Julie. Tämä osasi kahdeksaa kieltä ja soitti loistavasti pianoa. Suomesta tuli Leopold Vilhelm Krohnin kohtalo. [3, 2]

Julie

Kun Leopold Vilhelm lopulta uskaltautui kosimaan, Julie valmistautui tilanteeseen hyvin. Hän tuotatutti Kiiskilään siihen aikaan harvinaisia appelsiineja laatikoittain ja ripustutti niitä lempipenkkinsä takana kasvavan puun oksistot täpötäyteen. Ja siinä, appelsiinein koristellun puun tuoksussa hän lupautui vaimoksi Vilhelmille. [3, 2]

Julie ja Vilhelm Krohn menivät naimisiin vuonna 1834. [3, 2] Häät oli lykätty kolmella vuodella eteenpäin, kunnes nuori morsian oli täyttänyt 16 vuotta, mikä oli tuohon aikaan naisten naimaiän rajana. Häät vietettiin Kiiskilän kartanossa eli hovissa. [5, 2] Huomenlahja, jonka tehtailija antoi nuorelle puolisolleen käsitti huomattavan rikkauden. Leopold väei nuoren vaimonsa luonnollisesti mukanaan kotikaupunkiinsa Pietariin. [6, 2]

Heidän avioliittoaan on kuvattu syväksi ja kiihkeäksi, läpi elämän kestäneeksi rakkaudeksi. Julien isä Friedrich Dannenberg polveutui 1630-luvulla Suomeen Brandenburgista muuttaneesta saksalaisesta suvusta, joka näihin aikoihin oli kieltä lukuun ottamatta jo kokonaan suomalaistunut. [3, 2]

Kiiskilän hovi

Kiiskilän hovi sijaitsi Viipurin maalaiskunnassa Viipurinlahden rannalla Kiiskilän kylässä noin kymmenen kilometria Viipurista lounaaseen. Nimensä se sai kartanon maiden läpi virtaavasta Kiiskijoesta. [7, 2] Friedrich Dannenbergin aikaan Kiiskilä eli loistavinta aikaansa, vaikka kartanon historia ulottuu aina 1560-luvulle. ”Ukko” Dannenberg oli uneksija. Hän purki vanhat rakennukset ja piirrätytti uuden päärakennuksen ranskalaisella arkkitehdilla Villiersillä. Siitä tuli upea palladio-tyyppinen puupalatsi. Kartanoon johti tuuhea lehtipuukuja. Rakennus oli suorakaiteen muotoinen. Sisääntulosivulla oli rakennuksesta ulkoneva doorilainen pylväistö päätykolmioineen ja suuri puoliympyränmuotoinen ikkuna. Pohjapiirros oli yksinkertainen: alakerrassa keskellä oli suuri sali ja sen reunustoilla muita saleja ja asuinhuoneita. Puutarhan puolella oli ulkoneva lasiveranta ja sen yläpuolella parveke pilareineen. Ja puutarha, se oli Dannenbergin kiihkeän mielikuvituksen tuote! [3, 2]

Kartanon maat olivat laajimmillaan yli 600 hehtaaria, josta suuri osa oli metsää, viljelysmaata ja niittyä. Se ei ollut poikkeuksellisen laaja alue verrattuna vastaavien sen ajan kartanoiden maihin. Erityistä oli vain se, että alueesta puutarhaa oli kokonaista 40 hehtaaria. [3, 2]

Aino Kallas, jonka lapsuuteen Kiiskilä liittyi lähtemättömästi, kirjoittaa Katinka Rabessa: ”Friedrich ’Fatabur’ käsitteli luonnonihanaa ja metsittynyttä maa-aluettaan niinkuin taiteilija löytämäänsä kiitollista aihetta: hän ryhtyi heti sitä muovaamaan mielikuviensa mukaiseksi. Ja kun hänen kaikkien uudistustensa yksinomaisena lähtökohtana oli kauneus, eikä suinkaan hyöty tai rahantulo, niin tuli Hovista muutamissa vuosissa muuan Itä-Suomen kauneimpia maahoveja.” Ja rakennuksestakin tuli ”kuin mikäkin italialainen pikku palazzetto”. [3, 2]

Portaikon molemmin puolin oli sijoitettu pikkutykit, joiden laukauksin toivotettiin vieraat tervetulleiksi. Puutarha muovattiin kuuluisien esikuvien, Malmaisonin ja Trianonin, näkyjen mukaiseksi. Puistossa oli pensaslabyrinttikäytäviä. Akaasia-, orapihlaja- ja sireenipensaat leikattiin muureiksi, palloiksi tai leijonien ja lohikäärmeiden muotoisiksi. Puiset nymfit ja amoriinit piileskelivät lehvistöjen suojissa. [3, 2]

Sanotaan, että veistokset olivat Dannenbergin tekemiä, kuten useat yksityiskohdat kartanossa. Ja teitä Dannenberg halusi paljon, joka taholle. Niitä tehtiin kilometrikaupalla. Tärkeää oli tietenkin myös se, että ne kuvioharavoitiin joka aamu. [3, 2]

Aluksi nuoripari Julie ja Leopold Vilhelm Krohn viettivät vain kesänsä Kiiskilässä. Talvisin he vetäytyivät taloonsa Pietariin. He saivat useita lapsia, joista Julius Leopold Friedrich Krohn oli vanhin. Sitten syntyi Leopold August Krohn (1837-92), sotilaslääketieteen uranuurtaja. Hän osallistui Venäjän-Turkin sotaan ja myöhemmin hänestä tuli Suomen Punaisen Ristin perustaja. Sitten syntyivät Ottilie (1844-1931) sekä Emilie Krohn (1841-1922), joka nai Woldemar Hackmanin. Näin Hackmanit kietoutuivat sukupuuhun ensimmäisen kerran. Hackmanit ja Krohnit kiertyvät saman sukupuun oksistoihin kahteenkin kertaan. [3, 2]

Suomessa

Leopold Vilhelm Krohn oli vakava, hyväsydäminen ja lapsirakas, mutta samalla ankara periaatteen mies. [5, 2] Hän oli pitkä ja kookas. [8, 2] Häntä Krohnia kuvailtiin sivistyneeksi tehtailijaksi. Hän mm. tuki 100 ruplalla poikansa Juliuksen opiskelutoverin Aleksis Kiven opintoja. [9, 2] Leopold oli hyvin varakas. Hän kadotti kuitenkin suuren osan omaisuuttaan silloin, kun ruplanarvo Venäjällä laski melkein puoleen, eikä hän taloudellista vahinkoa välttääkseen halunnut muuttaa takaisin Pietariin. Hän oli näet luopunut tehtaan isännyydestä vuonna 1844 ja siirtynyt kokonaan Suomeen etupäässä sen vuoksi, että hänen vaimonsa ei sietänyt Pietarin ilmanalaa, vaan sairasti siellä alituisesti. [5, 2]

Kiiskilästä tuli Krohnien koti

Friedrich Dannenberg erakoitui ja synkistyi vanhetessaan. Ei edes mustan ruusun jalostaminen jaksanut enää kiinnostaa häntä. Puutarha alkoi rapistua. Hän lahjoitti 12.6.1841 päivätyllä lahjoituskirjalla Kiiskilän tyttärelleen Julielle ja vävylleen Leopold Vilhelm Krohnille. Toisten lähteiden mukaan varakas Leopold Vilhelm osti mainittuna päivämääränä Kiiskilän apeltaan. [3, 2]

Julie oli huolissaan lastensa, etenkin Juliuksen terveydestä. Pietarin ilmasto ei ollut hyväksi. Perhe muutti Kiiskilään vuonna 1844. [3, 2] Kiiskilä olikin oikea lasten paratiisi. Siellä oli puutarha huvimajoineen, sokkeloisine teineen, marjapensaineen ja mansikkamaineen. Siellä oli kullakin lapsella nimikkotammensa, ja oma puutarhamaansa. Pitkä koivukuja johti Kiiskijoen rantaan, jossa lapset mielin määrin saivat soudella ja onkia kiiskiä ja särkiä. [8, 2]

Lähes 54 vuotta kartano pysyi suvun keskipisteenä. Kolme sukupolvea ehti syntyä ja kasvaa ja viettää siellä parhaimman osan elämäänsä. Talon tapana oli puhua kuutta kieltä: aamiaisella saksaa, lounaalla ruotsia, päivällisellä englantia, illallisella ranskaa. Ja venäjää ja suomea aina silloin tällöin. [3, 2]

Vielä 1850-luvun keskivaiheilla Kiiskilän asukkaiden mielestä oli mahdoton ajatus, että hovi voisi koskaan joutua vieraisiin käsiin. Siellä oli synnytty, vietetty häitä, hopeahäitä ja kultahäitä. Useimmat lapsista eivät muuta kolkkaa Suomesta tunteneetkaan. Kiiskilä edusti heille isänmaata. Madeiran Nicolai Krohnille ulkomaankauppa tiesi myös paljon matkustamista. Hän kertoo sukukronikassaan usein poikenneensa pitkillä matkoillaan Lissabonin, Espanjan, Etelä-Ranskan, Pohjois-Italian, Dresdenin ja Berliinin kautta lopulta aina Kiiskilään. Ja jokaisessa pysähdyspaikassa asui joku sukulaisista. [3, 2]

Julielle ja Leopold Vilhelmille heidän poikansa Juliuksen hukkuminen oli kestämätön isku. Kiiskilä myytiin heti hautajaisten jälkeen ja huonekalut huutokaupattiin pikaisesti. Vanhemmat muuttivat Pietariin, mutta Julie kuoli — ilmeisesti suruun — jo vuoden kuluttua ja Leopold Vilhelm seuraavana vuonna. [3, 2]

Viitteet:

• [1] Raija Majamaa: Krohn, Julius. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (Viitattu 20.4.2021) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste [http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000496] (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Tiina Krohn: Suvun historia: Krohn-suvun vaellustarina. [http://www.krohnfamily.org/historia.php?lang=0] (Viitattu 29.04.2021)
• [4] Julius Krohn. Mikkelin Sanomat, 05.09.1888, nro 71, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/46812?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 29.04.2021)
• [5] Helmi Krohn: Julius Krohnin äiti. Suomen nainen, 01.11.1937, nro 11, s. 20 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/899705?page=20] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 29.04.2021)
• [6] Muuan kaukokatseinen äiti. Uusi Aura, 01.05.1920, nro 116, s. 8 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1195888?page=8] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 29.04.2021)
• [7] Eeva Ruoff: Havupuiden ja kalliorantojen kauneus - kiinalaisia vaikutteita varhaisissa suomalaisissa maisemapuutarhoissa. Tieteessä tapahtuu, Vol. 18, Nro 8, 2000. [https://journal.fi/tt/article/view/58291/19948] (Viitattu 29.04.2021)
• [8] Helmi Krohn: Julius Krohn lapsena. Uutta kylvöä : Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisu, 01.01.1921, nro 1, s. 57 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1367190?page=57] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 29.04.2021)
• [9] Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni - Aleksis Kiven elämänkertomus, s. 108. Siltala, Helsinki, Otavan kirjapaino, Keuruu 2018.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Pietarin paikkakuntaprojekti
• Viipurin paikkakuntaprojekti
• Viipurin maalaiskunnan paikkakuntaprojekti
• Anu Leena Koskinen: Kirurgi etsi kesämökkiä mutta löysi unohdetun kartanon, joka oli tunnetulle suomalaiselle suvulle kerran tärkeä ja traaginen paikka Viipurissa. YLE Uutiset 07.11.2020 [https://yle.fi/uutiset/3-11632084] (Viitattu 29.04.2021)

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 280. viikkoprofiili (18.04.2021-24.04.2021).

Leopold Vilhelm Krohnin poika Julius Leopold Fredrik Krohn oli Karjalan 274. viikkoprofiili, toinen poika Leopold August Krohn oli Karjalan 279. viikkoprofiili ja pojantytär Aino Julia Maria Kallas o.s. Krohn oli Karjalan 282. viikkoprofiili.