Follow
Projektiin voi liittää rykmentin toimintaan osallistuneiden ammattisotilaiden sekä asevelvollisten profiileita.
Hämeen ratsurykmentti 1919 - 1944
sekä sitä edeltänyt
Karjalan ratsujääkärirykmentti 1917-1918=
Nimi vaihtui aluksi tiuhaan
- Karjalan ratsujääkärirykmentti, maaliskuun alussa 1918
- Karjalan Ratsujääkärirykmentti No:3 (KRjR no.3), 1. syyskuuta 1918
- Karjalan Ratsurykmentti (KRR), 13. joulukuuta 1918
- Hämeen Ratsurykmentti (HRR), 11. maaliskuuta 1919
Hämeen ratsurykmentti (HRR) sekä sitä edeltänyt Karjalan ratsujääkärirykmentti oli suomalainen ratsuväkirykmetti, joka osallistui Suomen sisällissotaan (osana valkoisten itäarmeijaa), talvisotaan ja jatkosotaan.
- Toiminnassa: 1918-1944 (Melderreiter-kurssin perustaminen 1917)
- Valtio: Suomi
- Puolustushaarat: maavoimat
- Aselajit: ratsuväki
- Värit: keltainen
- Sodat ja taistelut:
- Vuosipäivät: Perinnepäivä 7. syyskuuta
Komentajat
- Ratsumestari, sittemmin majuri Sven Erik Weckström 1918
- Everstiluutnantti , sittemmin eversti Veli Gunnar Bogislaus von Hohenthal 1918–1922
- Everstiluutnantti Evert Christian Lagerspetz 1923–1925
- Majuri Ragnar Otto Mellin 1925–1926
- Everstiluutnantti Kenraalimajuri Georg Fredrik Palmroth 1926–1927
- Everstiluutnantti Woldemar Oinonen 1927–1931
- Eversti Ilmari Relander 1931–1932
- Eversti Matti Emil Ilmari Tiiainen 1932–1940
- Eversti Reinhold Stackelberg 1940–1941
- Eversti Ernst Gustaf Waldemar Ehrnrooth 1941–1944
- Everstiluutnantti Carl-Gustaf Wahren 1944–1946
Ratsuväkiprikaati
Sisällissodan jälkeen rykmentti kuului Lappeenrantaan sijoitettuun Ratsuväkiprikaatiin (Hämeen ratsurykmentti + Uudenmaan rakuunarykmentti)
Prikaatin komentajat olivat
- Kenraalimajuri Georg Londén 1920–1927
- Eversti Kenraalimajuri Georg Fredrik Palmroth 1927–1941, adjutanttinaan ratsumestari Gunnar Erik Ferdinand Boisman
- Eversti Lars Rafael Melander 1942–1944
Rykmentti lyhyesti
Hämeen ratsurykmentti oli alun perin Suomen sisällissodassa Viipurin valtaukseen osallistunut Karjalan ratsujääkärirykmentti, jonka sijoituspaikkoina olivat olleet Kuopio ja Lappeenranta ennen kuin se vakiintui Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa sen komentajana toimi everstiluutnantti Veli Gunnar Bogislaus von Hohenthal, joka oli palvellut Venäjän keisarikunnan armeijassa. Hämeen ratsurykmentin perinnepäivä oli 1. syyskuuta 1917 tapahtuneesta jääkäripataljoona 27:n Liepajassa tapahtuneen Melderreiter-kurssin perustaminen. Vasta myöhemmin suomalaisen ratsuväen perinnepäiväksi vakiintui 7. syyskuuta. Vuonna 1921 HRR siirrettiin Lappeenrantaan ja toimii nykyisin nimellä Rakuunaeskadroona. Talvisodassa Hämeen ratsurykmentti kuului sodan alussa Karjalankannaksen suojajoukkotaisteluissa II armeijakunnan Uudenkirkon ryhmään.
Rykmentin varuskunnat
Rykmentti oli sisällissodan jälkeen sijoitettuna mm. Kuopioon (nimellä Karjalan ratsujääkärirykmentti). Se ehti myös olla muutaman vuoden sijoitettuna Hämeenlinnan keskustaan (nyt nimellä Hämeen ratsurykmentti), mistä se jo vuonna 1921 siirrettiin Lappeenrannan varuskuntaan.
Karjalan ratsujääkärirykmentti sisällissodassa
Karjalan ratsujääkärirykmentti perustettiin Joensuussa maaliskuun alussa 1918 ja sen kantajoukkona oli Saksassa koulutuksensa saaneet jääkärit, joista ylipäällikkö nimitti vahimman upseerin rykmentin kokoajaksi ja komentajaksi (Sven Weckström). Ylipäällikkölle oli henkilökohtaisesti merkityksellinen tehtävä tämän ensimmäisen Suomalaisen ratsuosaston järjestäminen. Rykmentin järjestäytyminen ei onnistunut mutkitta, vaan esimerkiksi hevosia piti haalia laajaltakin alueelta ja yksittäiset sotilaat joutuivat hankkimaan hevosensa omin rahoin ostamalla. Rykmentin miehistö oli poikkeuksellisen nuorta osin jopa alaikäistä seikkailunhaluista miesainesta. Sodan alussa rykmentin antama sotilaskoulutus perustui jalkaväkikoulutukseen hevosten vähyyden johdosta. Myöhemmin sotasaalishevosten myötä rykmentti ryhtyi antamaan myös ratsastusopetusta, joka sisälsi ainoastaan marssiharjoituksia. Koulutuksessa painopistealueita olivat tiedustelu, marssivarmennus ja etuvartiotoimi.
14. huhtikuuta ratsujääkärirykmentin sotilaat teloittivat Joensuussa 99 Raudun taistelussa vangittua venäläissotilasta, jotka oli siirretty kaupunkiin Sortavalan kautta. Kyseessä oli muutaman upseerin omavaltainen teko, jolla kuitenkin oli rykmentin vt. komentajana toimineen jääkäriluutnantti Edvard Skarpin lupa.
Sisällissodan jälkeen rykmentin nimi vaihtui tieheään tahtiin. Ensin sen nimi vaihdettiin Karjalan Ratsujääkärirykmentti No:3:ksi (KRjR no.3) 1. syyskuuta 1918 ja edelleen Karjalan Ratsurykmentiksi (KRR) 13. joulukuuta 1918 ja viimein 11. maaliskuuta 1919 alkaen Hämeen Ratsurykmentiksi (HRR). Myöhemmin Karjalan Ratsujääkärirykmentiltä vapautuneen nimen otti Viipurissa toimiva Suomen Rakuunarykmentti, joka sai nimekseen Karjalan Ratsujääkärirykmentti N:o 2. Tätä rykmenttiä ei pidä sekoittaa Karjalan ratsujääkärirykmentin perinteisiin, sillä ne jatkuvat Hämeen Ratsurykmentissä.
Karjalan ratsujääkärirykmentin organisaatio sisällissodan aikana
Esikunta
- Komentaja: majuri Sven Erik Weckström
- Eläinlääkäri: jääkäriluutnantti Ernst Köhler
- Adjutantti: jääkärikornetti Arthur Anders Indola https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Indola
- Talouspäällikkö: metsänhoitaja Lyytikäinen
1. eskadroona
- Eskadroona oli koottu vapaaehtoisista ja asevelvollisita. Eskadroona siirrettiin Joensuusta rintamalle 17. huhtikuuta 1918, jonne se saapui junakuljetuksena Kiviniemeen, josta se suoritti partiomatkoja Valkjärven rintamaosalle. Tässä vaiheessa eskadroonan oli ylivahvuinen, käsittäen 172 jääkäriä.
- 1. eskadroona oli alistettu Ausfeldin ryhmään Viipurin valloituksessa. Sen komentajana toimi
- jääkäriluutnantti Ilmari Relander
- Joukkueenjohtajia olivat
- jääkäriluutnantti Ture Brommels (3. joukkue),
- jääkärivänrikki Reino Bernhard Ericsson (komennettiin kuitenkin välittömästi lähettiupseeriksi 6. jääkärirykmentin esikuntaan),
- jääkärivaravääpeli Väinö Henrik Keränen,
- kornetti Frans Toivo Maunu Lihtonen,
- jääkärivääpeli Väinö Armas Linnanlahti,
- jääkärivänrikki Into Erkki Salmio ( Selin) (toimi 4. toukokuuta alkaen Terijoen ratsuväestä muodostetun vartioston päällikkönä).
- Eskadroonassa palvelleet Saksan jääkärit:
- jääkärivänrikki Taito Juho Nurminen (komennettiin 5. huhtikuuta lähettiupseeriksi 5. jääkärirykmentin esikuntaan),
- varajoukkueenjohtajana jääkärivaravääpeli Uuno Eemeli Ollinpoika Piirainen.
2. eskadroona
- Eskadroona oli koottu vapaaehtoisista ja asevelvollisista. Eskadroona siirrettiin rintamalle 19. huhtikuuta 1918 Antreaan, josta se siirtyi marssien Kuparsaaren kautta Heinjoelle. Eskadroonan vahvuus oli tässä vaiheessa 124 jääkäriä ja 121 hevosta.
- Eskadroonan komentajana toimi
- jääkäriluutnantti Edvard Leonard Skarp (haavoittui 25. huhtikuuta 1918).
- Eskadroonassa palvelleet Saksan jääkärit olivat sen
- joukkueenjohtaja ja jääkärivaravahtimestari Juho Lauri Aula sekä
- jääkärivänrikki Eelis Aarne Lyytikäinen,
- joukkueenjohtajana jääkäriluutnantti Erkki Johannes Raappana (siirrettiin 4. maaliskuuta 5. jääkärirykmenttiin adjutantiksi),
- joukkueenjohtajana jääkärikornetti Lauri Matias Tilus,
- joukkueenjohtajana jääkärikornetti Jääkärieverstiluutnantti Harry Rudolf Wihtol,
- joukkueenjohtajana jääkärivaravahtimestari Johannes Aleksander Pälve.
3. eskadroona
- Komentajana toimi
- jääkäriluutnantti Woldemar Oinonen.
- Eskadroona siirrettiin Joensuusta vajaalukuisena rintamalle 24. huhtikuuta 1918 Rahikkalaan. Tällöin eskadroona käsitti vain 50 jääkäriä ja se alistettiin suoraan
- kenraalimajuri Wilkmanille.
- Rahikkalasta eskadroona siirrettiin ratsain Säiniölle, jossa se otti rintamavastuun rykmentin 2. eskadroonalta. Myöhemmin eskadroona oli jaettu neljään joukkueeseen ja sen vahvuus oli 140 miestä. Eskadroonan joukkueenjohtajat oli valittu jääkärikaaderista ja olivat arvoiltaan upseereita tai aliupseereita, sitä vastoin ryhmänjohtajat täytyi ottaa miehistön riveistä ja jokin verran eskadroona sai myös Vöyrin-koulun käyneitä. Sodan alussa eskadroona oli suurelta osin jalkautettu hevosten vähyyden johdosta, mutta Karjalaan suuntautuneen marssin aikana miehistö sai ostettua (omin varoin) hevosia käyttöönsä.
- Eskadroonan rintamapalvelus käsitti sotatoimia Karjalankannaksella ja se osallistui Viipurin valtaukseen Wilkmanin ryhmälle alistettuna. Karjalan Ratsujääkärirykmentin eskadroonat taistelivat Suomen sisällissodassa omina erillisyksiköinään.
- Sodan jälkeen eskadroonan nimi muutettiin Hämeen Ratsujääkärirykmentin 3. eskadroonaksi.
- Eskadroonassa palvelleita Saksassa jääkäripataljoona 27:ssä sotilaskoulutuksensa saaneista jääkäreitä:
- Joukkueenjohtaja jääkärivaravahtimestari Frans Gabriel Latvala,
- jääkärivahtimestari Matti Ilmari Leinonen,
- joukkueenjohtajana jääkärivänrikki Aaro Heikki Rautiainen,
- joukkueenjohtajana jääkäriluutnantti Aarne Rafael Sainio (siirrettiin 19. maaliskuuta 3. jääkäriprikaatiin adjutantiksi),
- täydennysjoukkueen varajohtajana jääkärivaravahtimestari Lauri Adolf Toivonen,
- vahtimestarina jääkärivaravääpeli Aku Vuontela,
- joukkueenjohtajana jääkärikornetti Johan Oskar Väänänen.
Rykmentissä palvelleet Saksan jääkärit
- Jääkäriyliluutnantti Aksel Falkenberg (siirrettiin jo Seinäjoelta Saksaan Saksan Itämeren divisioonan esikuntaan) .
Lappeenrantaan
Rykmentti siirtyi jo vuonna 1921 Kappeenrannan varuskuntaan.
Lappeenrannan rakuunat - hienoja nettisivuja!
- Lappeenranta tuli kuuluisaksi rakuunoistaan. 1600-luvulla alkunsa saaneelle varuskunta- ja linnoitusalueelle sijoitettiin Suomen rakuunarykmentti vuosiksi 1889 - 1901. Tämä suomalainen yksikkö korvattiin sortovuosina venäläisillä rakuunoilla (1901-1917). Suomen itsenäistyttyä varuskuntaan siirrettiin vuonna 1921 Ratsuväkiprikaati, joka käsitti sekä Hämeen ratsurykmentin että Uudenmaan rakuunarykmentin. 1947 ratsuista luovuttiin, ja jalkaväkeen kuulunut Uudenmaan rakuunapataljoona jäi Lappeenrantaan pitämään yllä perinteitä. Lopulta rakuunat poistuivat paikkakunnalta kokonaan.
- Lappeenrannan museot verkkonäyttely
- Kansalaismuisti, Lappeenranta
- Lappeenrannan varuskuntahistoria, Olli Immonen
- Lappeenrannan Ratsuväkimuseo
Soittokunta
Musiikkiperinnettä pidetään vieläkin yllä. Rakuunasoittokunta toimii nykyisin jopa vahvistettuna Lappeenrannassa.
Ratsastavien rakuunoiden poistuttua kiertää Lappeenrassa ainakin kesäisin muutamia "värvättyjä rakuunoita" turisteja viihdyttäen. Kaupunki on myös panostanut Ratsuväkimuseoon ja nettisivustoon.