Follow
Uudenmaan rakuunarykmentti
Projektiin voi liittää rykmentin toimintaan osallistuneiden ammattisotilaiden sekä asevelvollisten profiileita.
Uudenmaan rakuunarykmentti (URR) oli suomalainen ratsuväkirykmetti, joka osallistui Suomen sisällissotaan osana länsiarmeijaa, sekä talvisotaan ja jatkosotaan.
- Toiminnassa: 26.2.1918-1947 (Järjestyslipusto 1917 alkaen)
- Valtio: Suomi
- Puolustushaarat: maavoimat
- Aselajit: ratsuväki
- Värit: keltainen
- Sodat ja taistelut:
- Vuosipäivät: Perinnepäivä 7. syyskuuta
Komentajat
- Majuri Gaston Ahrenberg (s.1878) 1918
- Everstiluutnantti Oskar Wilkman (s.1880) 1918-
- Eversti (1928) Harry Alfthan (s.1884) 1928-1941
- Everstiluutnantti Gösta Blomqvist 1940–1941 (vs)
- Eversti Hans Olof von Essen 1941–1944
- Eversti Carl Gustaf Palmgren 1944 (vs)
- Eversti Adolf Erik Ehrnrooth 1944–1947
Saksanniemen järjestyslipusto ja rykmentin perustaminen
Saksanniemellä alkoi järjestyslipuston järjestyminen rykmentiksi, mikä keskeytyi lipuston siirtyessä Pohjanmaalle. Siirrossa lipusto menetti hevosiaan niin, että vain 70 niistä saapui Lappajärvelle. Pohjanmaalla oppilaat majoitettiin Niilo Hyytisen johdolla paikkakunnan taloihin. Rykmentti värväsi innokkaita ja seikkailunhaluisia pohjalaisia, joista ei ollut pulaa. Tämän johdosta Gaston Ahrenbergillä oli mahdollisuus valita paras miesaines rykmenttiinsä. Sotatoimien alettua Pohjanmaalla venäläisiltä vallatut sotasaalishevoset lisäsivät lipuston hevosmäärää, joskin vallatut hevoset olivat huonosti kengitettyjä ja eivätkä heti valmiita palvelukseen. Seinäjoen valtauksen jälkeen lipusto siirrettiin Seinäjoelle, jolloin rykmentin pääosa oli koossa. Järjestyslippukunnan upseeristo oli koottu entisen Suomen ja Venäjän ratsuväenupseereista vahvennettuna jääkäreillä ja ulkomaalaisilla vapaaehtoisilla, siten se oli läpileikkaus koko valkoisen armeijan upseeristosta. Alipäällystö koottiin Suomen suuriruhtinaskunnan armeijan rakuuna-aliupseereista täydennettynä jääkäreillä sekä muutamilla Vöyrin sotakoulun käyneellä miehellä.
Ylipäällikön päiväkäskyllä yhtymän nimi muutettiin 28. helmikuuta 1918 Järjestyslipustosta Uudenmaan Rakuunarykmentiksi. Rykmentin järjestämisessä käytettiin komentajansa tekemää suunnitelmaa, joka pohjautui venäläiseen harjoitusohjesääntöön. Vaatetuskin saatiin rykmentin komentajan suunnittelemana. Rykmentti oli koossa 625 miehen vahvuisena ja se siirrettiin rintamalle 9. maaliskuuta 1918.
Sisällissota
25.2. Ahrenberg, nyt majuriksi ylennettynä, pyysi palauttamaan Vilppulan rintamalle komennetut miehensä Seinäjoelle, jossa ratsuväen joukot järjestettiin uudelleen. Silloin muodostettiin 26.2. kaksi ratsuväen rykmenttiä, joista toisen runkona oli Järjestyslipusto. Sen nimeksi tuli nyt Uudenmaan rakuunarykmentti, ja toinen sai nimen Karjalan ratsujääkärirykmentti.
Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin 5.–6.3.1918 Seinäjoelta Jyväskylään. Sieltä liikkeelle lähtien se osallistui taisteluihin mm. Länkipohjassa 16.3., Orivedellä 17.–20.3., Lempäälässä 30.3. ja Tampereella, jonka valloitus päättyi vasta 15.4. Jyväskylään perustettiin 13.4. Uudenmaan Rakuunarykmentin kaksi täydennyseskadroonaa, 5. ja 6., avustamaan taisteluja Savon rintamalla.
Huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 5. eskadroona eteni Heinolasta Hollolan Jalkarantaan, jossa se yhtyi 6. eskadroonaan. Sisällissodan aseelliset taistelut päättyivät 4.5.1918. Lahdessa eskadroonan miehiä käytettiin lähimetsien haravointiin ja hevosten kokoamiseen. Täydennyseskadroonat viipyivät Jalkarannassa heinäkuun puoliväliin saakka, jolloin ne lakkautettiin kokonaan. Ali- ja yli-ikäiset oli kotiutettu jo kesäkuun puolivälissä.
Vaikka alkuperäisen Saksanniemen Järjestyslipuston sotilaallinen merkitys jäi melko vähäiseksi, jäi sen muisto elämään muun muassa tunnetuksi tulleen Vöyrin marssin jokaisen säkeistön kertaussäkeissä:
Hei, Saksanniemi, jääkärjoukko, Lapuan ja Härmän joukko, Vöyri, Kauhava ja muut!
Vöyrin marssi / Valkoisen Suomen lauluja-kokoelmasta (youtube)
Organisaatio sisällissodassa
Esikunta
- Rykmentinkomentaja, majuri Gaston Ahrenberg, v.t. komentaja ratsumestari Arthur F. Blomqvist.
- Esikuntaupseeri
- Adjutantti, jääkäriluutnantti Åke Gustaf Wahren (siirrettiin 25. huhtikuuta 3. eskadroonan päälliköksi).
- Rahastonhoitaja
- Intendentti
- Sotatuomari
- Lääkäri,
- Eläinlääkäri, jääkäriluutnantti Alpi Alexander Pasma
1. eskadroona
- Päällikkö: ratsumestari Paul Martialis Ljungberg (kaatui 8. huhtikuuta 1918 Vesilahdella), jääkäriluutnantti Antero Johannes Svensson (20. huhtikuuta 1918 alkaen).
- Joukkueenjohtajat: jääkärivaravahtimestari Eero Julius Ilván, jääkärivääpeli Otto Lehmuskoski.
- 1. eskadroona oli koottu suomeapuhuvista pohjalaisista ja hämäläisistä ja heidän hevostensa väriksi oli valittu raudikko. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.
2. eskadroona
- Päällikkö: ratsumestari Evert Lagerspetz; kornetti Gustaf von Platen.
- Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Adolf Herbert Alexander af Forselles (kaatui 10. maaliskuuta 1918 Kuhmoisissa).
- 2. eskadroona oli koottu ruotsiapuhuvista uusmaalaisista ja heidän hevostensa väri oli ruskea. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.
3. eskadroona
- Päällikkö: jääkäriluutnantti Åke Gustaf Wahren (25. huhtikuuta alkaen).
- Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Antero Johannes Svensson (siirrettiin 20. huhtikuuta eskadroonan päälliköksi).
- 3. eskadroona oli koottu Härmän, Lapuan ja Karjalan miehistä ja heidän hevostensa väri oli kimo. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.
4. eskadroona
- Päällikkö: ratsumestari Lt. Col. Carl Lindh.
- Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Erik Wasenius, jääkärivaravahtimestari Victor Johannes Wiik (12. huhtikuuta alkaen, palveli aikaisemmim 5. eskadroonassa). Vänrikki Henry Cleveland Ruotsista oli ruotsinkielisen kolmannen plutoonan päällikkö.
- 4. eskadroona olikoottu puoliksi ruotsiapuhuvista ja puoliksi Uudenmaan , Pohjanmaa ja Hämeen miehistä ja heidän hevostensa väri oli musta. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.
Konekiväärieskadroona
- Päällikkö: kornetti Mikael Schauman.
- Konekiväärieskadroona oli koottu erityisen luotettavista rykmentin miehistä. Eskadroonan kokoaminen ei sujunut ongelmitta, koskapa siitä komennettiin 30 miehinen komennuskunta Vilppulan rintamalle mukanaan konekiväärit. Komennuskunta palasi rykmentin yhteyteen 3. maaliskuuta pois lukien 5. ratsumiestä, jotka olivat komennettu Wetzerin ryhmän esikuntaan läheteiksi. Tämän komennuskunnan palattua voitiin katsoa konekiväärieskadroonan olevan järjestäytynyt. Konekiväärieskadroona oli nuita eskadroonia vähälukuisempi miesmäärältään, koska sen käytössä oli sodan alkuvaiheessa vain 4. konekivääriä.
Sisällissodan jälkeen
Uudenmaan Rakuunarykmentti (URR) sijoitettiin vuosiksi 1918-1921 Kampin kasarmeihin Helsinkiin.
Suomen sotaväki päätettiin perustaa kaaderijärjestelmälle eli päällystö oli vakinaisesti palkattu, mutta miehistö asevelvollisia. Ratsuväkirykmenttien yhteys divisiooniin purettiin ja tilalle perustettiin Lappeenrantaan sijoitettu ratsuväkiprikaati, jonka alaisuuteen sijoitettiin URR ja HRR (Hämeen ratsurykmentti). Näissä rykmenteissä oli vaihteleva määrä ratsastavia eskadroonia, yksi konekiväärieskadroona ja yksi kantaeskadroona. Viimeksi mainittuun kuului kantahenkilöstöön kuuluvia ratsuttajia, lääkintäupseereita, kengittäjiä jne. Eskadroonan tehtävänä oli mm. ratsujen kouluttaminen. Ratsuväkiprikaatin alaisuuteen kuului soittokunta, joka muodostettiin eri rykmenttien soittokunnista ja se käsitti yhden musiikkiupseerin, 20 aliupseeria, 12 miestä ja 9 soitto-oppilasta. Prikaatin alaisuuteen perustettiin myös aliupseerikoulu.
Muutto Lappeenrannan varuskuntaan 1921
Joukkoja saapui eri järjestyksessä vuoden 1921 alusta lähtien Lappeenrantaan ja muutto saatiin päätökseen saman vuoden syksyn kuluessa. Samoihin aikoihin Lappeenrantaan muutti myös Hämeen ratsurykmentti. Nämä kaksi rykmenttiä muodostivat Ratsuväkiprikaatin, joka majoittui Suomen Rakuunarykmentin 30 vuotta vanhoihin kasarmirakennuksiin. Maneesit olivat jo kunnoltaan heikot ja ne korvattiin vuonna 1935 uudella aikanaan pohjoismaiden suurimmalla maneesilla. Oma rakennusryhmänsä oli varuskunnan sairaala.
Talvisota
Talvisodan alussa rykmentti oli osa suojajoukkoja ja kuului Uudenkirkon ryhmään ja otti osaa Karjalan kannaksen suojajoukkotaisteluihin, komentajanaan Harry Alfthan.
Jatkosota
Jatkosodassa rykmentti kuului Ratsuväkiprikaatiin, komentajanaan Hans Olof von Essen.
Ratsuväkiprikaatin (Hämeen ratsurykmentti + Uudenmaan rakuunarykmentti) komentajat olivat
- Kenraalimajuri Georg Londén 1920–1927
- Eversti Kenraalimajuri Georg Fredrik Palmroth 1927–1941, adjutanttinaan ratsumestari Gunnar Erik Ferdinand Boisman
- Eversti Lars Rafael Melander 1942–1944
Lappeenrannan rakuunat - hienoja nettisivuja!
- Lappeenranta tuli kuuluisaksi rakuunoistaan. 1600-luvulla alkunsa saaneelle varuskunta- ja linnoitusalueelle sijoitettiin Suomen rakuunarykmentti vuosiksi 1889 - 1901. Tämä suomalainen yksikkö korvattiin sortovuosina venäläisillä rakuunoilla (1901-1917). Suomen itsenäistyttyä varuskuntaan siirrettiin vuonna 1921 Ratsuväkiprikaati, joka käsitti sekä Hämeen ratsurykmentin että Uudenmaan rakuunarykmentin. 1947 ratsuista luovuttiin, ja jalkaväkeen kuulunut Uudenmaan rakuunapataljoona jäi Lappeenrantaan pitämään yllä perinteitä. Lopulta rakuunat poistuivat paikkakunnalta kokonaan.
- Lappeenrannan museot verkkonäyttely
- Kansalaismuisti, Lappeenranta
- Lappeenrannan varuskuntahistoria, Olli Immonen
- Lappeenrannan Ratsuväkimuseo
Soittokunta
Musiikkiperinnettä pidetään vieläkin yllä. Rakuunasoittokunta toimii nykyisin jopa vahvistettuna Lappeenrannassa.
Ratsastavien rakuunoiden poistuttua kiertää Lappeenrassa ainakin kesäisin muutamia "värvättyjä rakuunoita" turisteja viihdyttäen. Kaupunki on myös panostanut Ratsuväkimuseoon ja nettisivustoon.