

Projekti on tarkoitettu kaikkien Uudenkirkon Inon kylässä asuneiden henkilöiden profiileille.
Anterola | Anttanala | Elinälä (Jukkola) | Haapala | Halila | Halola | Himottula (Puumola) | Hälkölä (Kurppa) | Hännilä | Iivattala (Toni) | Ino | Jaakkovala | Jorola | Jäppilä | Järmilä (Pusa) | Kaipiala (Lampaala) | Kalliola | Kaukjärvi | Kauppola | Keppola | Kirjavala | Kirkkojärvi | Kirstinälä | Kitula (ja Tirttula) | Kuujärvi | Lahdenperä (Jukka) | Leistilä | Lempiälä | Linkka | Makula | Mesterjärvi (ja Mustaruukki, Joenkylä) | Metsäkylä (ja Vanhasaha) | Mäkienmäki | Neuvola | Peippola | Piispala (Rumpula) | Putrola (ja Sinkkola) | Sortavala | Tarkkala | Toivola | Uiskola (Kolila) | Uskila | Vammeljärvi (Airikkala ja Myttyniemi) | Vammelsuu | Vihmala | Vitikkala (Karastila) | Vohnala
Harju | Hämeenkylä | Hötsölä | Jokela | Kanneljärvi kirkonkylä | Kuuterselkä | Liikola | Mustamäki asema | Sykiälä
Linnoitus teki Inosta tunnetun, mutta patterit alkoivat nousta rantamaisemaan vasta vuonna 1909. Kylä oli kuitenkin ollut varsin iso jo vuosisatojen ajan. Inon kartano sai säterioikeudet vuonna 1656.
Aivan Suomen ja Neuvostoliiton rajalla sijainnut kylä kuului Terijoen vaikutuspiiriin, sillä sinne matkaa oli vain 12 kilometriä, kun taas Uudenkirkon kirkonkylään välimatkaa oli 20 kilometriä.
Inoon kuului 23 kylänosaa, joista pääosia olivat Hovinpää, Keskikylä ja Kylänpää. Varsinaisesta pääkylästä irrallaan olleet Marttila, Taikina ja Niemi laskettiin myös Inoon kuuluviksi.