Tämä projekti on Suojärven Salmijärven kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.

• Salmijärven kyläkartta
• Salmijärven asutusluettelo
• Tarinoita suomeksi ja karjalaksi
• Salmijärveläisiä sukuja
• Salmijärveen liittyviä kuvia, artikkeleita, asiakirjoja ja videoita
• Suojärven paikkakuntaprojekti

Johdanto Salmijärven kylään karjalaksi

suomenkielinen versio alempana

Johdanto Salmijärven kylään suomeksi

Salmijärvi sijaitsee entisen Suojärven pitäjän pohjois-osassa hyvin lähellä Ilomantsin ja Venäjän rajaa. Salmijärven poihjoisrannalla sijaitsi pieni Salmijärven kylä, jonne oli matkaa Vegaruksen kylästä 30 kilometriä ja Suvilahdesta 90 kilometriä. Aikanaan Salmijärveltä oli lyhyempi yhteys Ilmontsin Liusvaaran kylään, jonne oli vain 10 kilometriä. Eikä rajan toiselle puolelle, Porajärvelle, ollut pitkä matka.

Salmijärven tšasouna valmistui 1750-luvun jälkeen. Kylän hautausmaalla käytettiin grobuja, ja siellä oli vielä vuonna 1935 yksi petäjään veistetty risti. Sellaista puuta kutsuttiin vainajan eli pokolnikon lukupuuksi.

Ensimmäinen maininta Salmijärven kylästä on vuodelta 1618, jolloin se oli autio. Seuraavan kerran kylä mainitaan vuonna 1725, kun luetellaan Aunuksesta saapuneita perheitä. Perheistä kolme sijoittui Salmijärvelle. Vuoden 1805 kartassa kylässä oli kolme taloa. Ennen nälkävuosia kylässä oli enimmillään viisi taloa, joista melkein kaikki asukkaat muuttivat pois vuosina 1860-1870 Vegarukseen, Ilomantsiin ja Venäjälle. Lähtöä jouduttivat nälkävuodet ja mahdollisesti malminnosto, joka tuolloin tapahtui pääasiassa Vegarusjärvestä.

Kylän asukkaat olivat saaneet elannon malminnostosta. Malmia nostettiin Salmijärvestä ja läheistä Kontiojärvestä.

Kylän ensimmäiset asukkaat olivat vanhauskoisia, kuten kreikkalais-katolisen kirkon lahkolaisia kutsuttiin. Läheisillä Ilomantisin vanhauskoisten luostareilla oli omat pappinsa, jotka toimittivat vihkimiset ja vainajien siunaamiset.

Alue jäi vuonna 1880 Aunuksen vuorihallituksen omistukseen, eikä isojaossa kylän maita jaettu sen entisille asukkaille. Tuolloin Salmijärvelle perustettiin ensimmäinen metsänvartijan tila. Kylään muutti Annantehtaan päämetsänvartija Miihkali Timoskainen. Hän oli kuuluisa karhunkaataja ja toimi eräkirjailija Eliel Wartiaisen oppaana karhunkaatoretkillä. Kylän viimeisen metsänvartijan Mikko Krökin, luokse tuotiin ”herroja” karhuja metsästämään. Salmijärvellä kävivät metsästämässä mm. Hella Wuolijoki, jolla oli saha Lietteen välikylässä ja Etiopian hallitsija Haile Selassie.

Koko 1900-luvun ajan kylässä oli kaksi metsänvartijan tilaa ja ennen talvisotaa sinne perustettiin rajavartiosto. 1920-luvulta alkaen alueella oli suuria savotoita.

Aunuksen puolelta siis saapui kolme perhettä, mutta koska Salmijärvi mainitaan ensi kerran rippikirjoissa vasta vuonna 1776, heitä ei pystytä yhdistämään varsinaisiin Salmijärven asukkaisiin. Muut asukkkat kylä sai vuoteen 1753 mennessä. Tuolloin siellä eli Pajari -suvun esi-isä Jeremei Petrinpoika. Jermein pojanpoika Aleksei Osipanpoika muutti jo 1800-luvun alussa Vegarukseen.Ivan Osipanpojan pojanpoika Prokopi Avraminpoika siirtyi Ilomantsin puolelle metsänvartijaksi. Savva Osipanpoika avioitui kotivävyksi Nilosaareen.

Pusu-Lokka-Kissa-Sammakko -sukujen esi-isä on Arhippa Feodorinpoika. Hänen vanhempi poikansa Mihei Arhipanpoika mainitaan isäntänä vuoden 1753 maakirjassa. Mark Mihailinpojan pojanpoika Mihail Jermeinpoika asettui 1900-luvun alussa Vegarukseen Lokka-nimisenä. Kiril (Karp) Markinpoika muutti 1880-luvulla Veskelykseen ja eli siellä sukunimenään Sammakko.

Aleksei Arhipanpojan pojanpoika Artemi Vasilinpoika muutti Vegarukseen 1800-luvun puolivälissä ja hänen perheensä sukunimi oli Kissa. Nimeä on muutettu Kaarnesaareksi ja Kallioksi. Artemin veli Mihei Vasilinpoika taas käytti sukunimeä Pusu, joka sukunimenä on vanhempaa perua. Venäläisten ja ruotsalaisten välisiä rajaneuvotteluja vuosina 1619-1620 käytiin mm. Unusjärven kylä asemasta ja siinä yhteydessä esitettiin muutamia todistajia jotka muistivat keitä kylässä oli asunut. Eräs heistä oli Mihailka Pusu, alkuperäinen kotipaikka Ruokojärven Jarola, Sortavala. Useimmat Unusjärven asukkaista olivat suojärveläisiä talonpoikia, jotka olivat tulleet haudatuksi Hukkalaan.

Mihei Vasilinpojan perhe asui Salmijärvellä pitempään. Boris Miheinpoika muutti Korpiselän Ägläjärvelle ja hänen perillisensä ovat muuttaneet Pusu -sukunimä Pantakoskeksi. Sergei Miheinpoika Pusu avioitui Hukkalaan kotivävyksi Valkealammen rantaan, mutta hänellä ei ole perillisiä. Nikolai Miheinpoika Pusu muutti Vegarukseen ja hänen perillisensä ovat muuttaneen nimeä Peitsahoksi.
1800-luvun alussa kuyään muutti asumaan Suojärven Hukka-sukuisten esi-isä Jevlampi Fomanpoika, jonka synnyipaikasta ei ole tietoa. Jermei Jevlammenpoika muutti Vegarukseen jo 1820-luvulla. [1]


Kylän tiedot kasattu seuraavista lähteistä:
[1] Suojärven historia III. 2011. Omal Mual Vierahal Mual. Suojärven pitäjäseura ry.