Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all

Profiles

Tämä projekti on Suojärven Vegaruksen kylän kyläprojekti. Projekti sisältää kylän asutusluetteloita, tarinoita ja valokuvia, linkkeineen sukupuuhun. Kyläprojekti kehittyy ja täydentyy jatkuvasti.

Johdanto Vegaruksen kylään karjalaksi

suomenkielinen versio alempana

Johdanto Vegaruksen kylään suomeksi


Vegaruksen kylä sijaitsi pitäjän pohjoisosassa, kymmenen kilometriä pitkän, kauniin ja saaririkkaan Vegarusjärven etelä- ja itärannalla. Sinne oli matkaa Varpakylästä 25 km ja Suvilahdesta 45 km. Kylään lähtevä tie erkanee Suojärveä kiertävästä tiestä Saviniston kohdalla. Siitä kuljettiin Korpiselkään vievää maantietä Vuonteleen kylään, josta oli vielä Vuonteleen sillan jälkeen huonoa kylätietä 14 km kylän laitaan.

Ensimmäinen maininta Vegaruksen kylän olemassa olosta on 1500 -luvun alusta, jolloin Suojärvi kuului Venäjän valtakunnan Käkisalmen lääniin. Sortavalan Riekkalasta oli asustus noussut Vegarusjärven alueelle, mutta sittemmin autioitui. Ruotsalaiset valloittivat alueen saman vuosisadan lopulla ja tuolloin kylässä oli kaksi taloa. Suojärven taas palauduttua Venäjälle 1500 -luvun lopulla, oli Vegaruskin taas autio. Vuoden 1637 maakirjan mukaan kylässä eli kuusi perhettä. Asukkaita muutti Venäjälle runsaasti ennen vuosisadan puoliväliä ja myös Vegaruksesta lähti vuonna 1658 kolme perhettä.

Suuren Pohjan sodan aikaan vuonna 1710 Venäjä valloitti jälleen Suojärven ja tuolloin Vegarus sai mahdollisesti kokonaan uudet asukkaat. Vuonna 1914 ja uudelleen vuonna 1934 kirjattiin perimätietona, että kylän ensimmäinen asukas saapui 1700 -luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Repolasta ja asettui kalastajaksi järven eteläiseen niemeen. Vuonna 1805 Vegaruksessa oli 14 taloa ja ne sijaitsivat samoilla paikoilla myöhäisemmän asutuksen kanssa. Vuonna 1914 kylässä oli 50 taloa ja ennen sotaa 1939 taloja oli henkikirjan mukaan 90 ja asukkaita 650. Kylä kuuluikin 1900-luvun ajan Suojärven suurimpien kylien joukkoon.

Vegaruksessa oli kaksi tsasounaa. Vanhempi oli pyhitetty Pyhän Blasioksen (Valassin) muistolle ja rakennettu 1730-luvulla. Uudempi on vihitty käyttöön 1938 ja se on pyhitetty Sergei ja Herman Valamolaisen muistolle.

Kylässä toimi vuonna 1888 aloittanut seurakunnan kiertokoulu, ennen kuin suomenkielinen kansakoulu vakiintui vuonna 1909. Kansakoulu aloitti vuokratiloissa yläkouluna ja alakoulu jatkui kiertokouluna. Oman koulutalon kylä sai vuonna 1926, jolloin myös ensimmäinen kiinteä alakoulu perustettiin. Opettajat vaihtuivat vuosittain, johtuen kylän syrjäisestä sijainnista. Vasta vuonna 1928 kylä sai opettajakseen Pirhosen pariskunnan, joka viihtyi toimessaan sotaan saakka. Vuonna 1936 kylä sai toisen alakoulun.

Kylä sai oman ministerikoulunsa vuonna 1911. Venäläisessä koulussa lapset saivat ruuan ja opetuksen ilmaiseksi, sekä lisäksi vaaterahaa ja avustuksia. Venäläisessä koulussa järjestettiin myös koko kylän yhteisiä juhlia ja vuonna 1912 retki Valamoon.

Ensimmäisestä myllystä on maininta vuodelta 1876, jolloin myllyn omisti Jefim Avraminpoika Kärki. Myöhemmin myllyä hoiti Jefimin pojanpojan Petr Sofroninpojan vävy Paavali Simonpoika Palviainen, joka oli muuttanut kylään Korpiselän Ägläjärveltä. Paavali perheineen hoiti myös kylän 30 km postikierrosta yhteensä 32 vuotta. Kylän viimeisenä myllärinä toimi Feodor Danilanpoika Koski. [1]

Vegaruksen Marttayhdistys perustettiin vuonna 1930. Ensimmäisen johtokunnan jäseniä olivat puheenjohtaja Anni Kärki, Maikki kärki, Veera Kärki ja opettaja Niina Martiskainen. Vuonna 1938 Suojärven marttayhdistykset jaettiin eteläiseen ja pohjoiseen neuvotapiiriin. Pohjoisen piirin puheenjohtajana toimi Anni Karpin (Kontkanen) ja neuvojana Anna Koskelainen.

Urheiluseura Vegaruksen viesti r.y. alkoi toimintansa vuonna 1925. Tuolloin pidettiin kylän ensimmäiset urheilukilpailut. Koska kylässä ei ollut kenttää, kilpaa juostiin Praudan pellon pientareella. Virallinen perustamisajankohta oli 10.1.1932, jolloin seuran puheenjohtajaksi ryhtyi kylän innokkain urheilumies Aleksi Prauda ja sihteeriksi Yrjö Pirhonen. Kun sitten sodan jälkeen lopullinen sijoituspaikka löytyi Kajaanista Heinisuolta, niin samat jo Vegaruksessa urheilutoimintaan osallistuneet henkilöt perustivat uuden TUL:n seuran, Heinisuon Nousun, vuonna 1947. Nousun ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Vilho Lerssi. [2]

Tietoa kylästä löytyy myös: https://suojarvi.fi/kylat/vegarus/

Asukkaat

Vuoden 1722 henkikirjan mukaan kylässä oli yksi talo, jonka isäntä Semen Markinpoika on Kärki suvun esi-isä. Semenin pojanpoika Vasili Jeremeinpoika mainitaan vuoden 1764 maakirjassa isäntänä ja hänen vanhauskoisen Avram pojan jälkeläisiä ovat kaikki Vegaruksen ja Hautavaaran Kärki-sukuiset. Jefim Avraminpojan ja Juda Avraminpojan jälkeläiset jäivät Vegarukseen ja Danila Avraminpoika muutti Hautavaaraan kotivävyksi. Nimeä on muutettu Kotivaaraksi.

Vuoden 1728 maakirjassa mainittan jo Pappi-sukuisten esi-isä Jakov Tiitanpoika, jonka pojanpoika Nikita Timofeinpojan jälkeläisiä ovat Vegaruksen Pappi-nimiset. 1600 -luvun viimeisiltä vuosilta on maininta, että kylässä eli Tiitta Tikkuin ja Arhippa Tikkuin, mutta sukulaisuudesta ei ole varmaa tietoa.

Mihail Konstantininpoika Käpälä asettui kylään 1700-luvun puolivälissä ja hänen viiden pojan jälkeläisiä ovat kylän monet suvut. Samoihin aikoihin mainitaan myös veljekset Ivan ja Panfila Filipinpoika Kiline. Andrei Panfilanpojan pojanpojan Vasili Feodorinpojan lapset ovat kylän Tsurkka nimiset. Tsurkka-nimeä on muutettu Surkaksi ja Sotisaloksi. Toisen pojan Andrei Tihoninpojan tytär Jelena toi kotivävyksi Helylänniemeläisen Tihon Sidorinpojan. Heidän jälkeläisensä ovat Lerssi-nimisiä.

Kilinen eikä Käpäläkään jäänyt Vegaruksen nimikartttaa vaikka kylässä olikin Käpälä-niminen niemi. Niemeä kutsuttiin myöhemmin Artemienniemeksi, sillä siellä asui Maihaila Käpälän pojan Vasilein pojanpoika Artemi Marttinanpoika Martiskainen perheineen. Ivan Martinanpoika asui vastarannalla ja otti nimekseen Jänis. Kolmas veli, Feodor Martinanpoika, käytti puolestaan Kerkkä-nimeä. Jegor Mihailanpoika Käpälän pojanpojan Grigori Filipinpojan perhekuntaa ovat Koski, Järvinen ja Niemi.

Vuoden 1764 maakirjassa mainitaan vielä Varpakylästä muuttanut tilaton Artemei Nikitanpoika, jolla oli kolme poikaa: Ivan, Artemei ja Pedri. Mokei Ivaninpojan pojanpojan Grigori Zaharinpojan jälkeläisten sukunimi on Prauda. Foma Arteminpojan Mihaila -pojan lapset ovat sukunimeltään Harakoita jaVasilei Fomanpojan Krökkejä. Timlofei Pedrinpojan jälkeläiset ovat Puurosia. Prauda-nimeä on muutettu Raesalmeksi ja Harakka-nimeä Sermiöksi.

Hattunen-Hamutta-Pinto -suvun esi-isä Ivan Jeremeinpoika Hattunen asettui Hiidenvaaralle 1800-luvun alussa. Hänellä oli neljä poikaa: Pavel, Matfei, Jegor ja Jakov. Pavelin pojanpoika Stepan Makarinpoika Hamutta muutti noin vuonna 1915 Kaitajärvelle ja tuli ammutuksi Naistenjärven tiellä talvisodan ensimmäisenä päivänä. Jaakon pojanpoika Petteri Ivaninpoika muutti kotivävyksi Moisseinvaaran Koivusille.

Vegaruksen Tsutsusten esi-isä Andrei Ivaninpoika Tsutsu muutti 1800-luvun puolivälissä Varpakylästä Kärkien kotivävyksi Marjovaaraan. Andreilla oli kolme poikaa: Nikolai, Jegor ja Dimitrei. Nikolain ja Jegorin jälkeläiset asuivat Vegaruksen kylässä. Vasili Dimitrinpoika asui jonkin aikaa Venäjällä, mutta muutti takaisin ennen rajan sulkeutumista. Hänen perheessään löytyy sukunimi Kallaluoto. Dimitri Dimitreinpoika muutti Onttisten kotivävyksi Osravaaraan vuosisadan vaihteessa ja hänen poikansa Aleksander Dimitrinpoika asui Valleinkylässä. Kuisma Dimitrinpoika asui kotivävynä Kisosilla Kaivosienkylässä ja hänen perillisensä ovat muuttaneet sukunimeä Särkisaloksi, Ahdepuroksi ja Paroniemeksi. Pietari Dimitrinpoika ja sisko Anna muuttivat Ilomantsiin. Pietari muutti nimensä Pekka Tammistoksi. [1]

Kylän tiedot kasattu seuraavista lähteistä:
[1] Suojärven historia III. 2011. Omal Mual Vierahal Mual. Suojärven pitäjäseura ry.
[2] Kuutti Kirsti. Ennen koti Karjalassa. ISBN 952-91-4610-8.

Johdanto kirjoitettu 1.1.2018/Tarja Kyyrönen